Valuma-alueen huomioonottavan suunnittelun hyödyt

Tieteen tori: Tavoitteena metsien monet hyödyt201

Fine-root dynamics in mixed boreal conifer-broad-leafed forest stands at different successional stages after fire

Fine-root (diameter ≤ 10 mm) standing biomass, length, distribution, production, and decomposition were studied in mixed conifer broad-leafed forest stands 48, 122, and 232 years after fire on clay soils in the southern boreal forest of Quebec. A combination of ingrowth bags, soil cores, and root litter bags was used. Forest composition changed from trembling aspen- (Populus tremuloides Michx.) dominated stands in the youngest stage to balsam fir (Abies balsamea (L.) Mill.), and then to eastern white-cedar (Thuja occidentalis L.) stands in the oldest stage. The fine- and small-root standing biomass did not differ significantly between the forest successional stages. However, the total root length was significantly more developed in the 48-year-old successional stand than in the 232-year-old stand. Within the investigated soil profile (depth = 30 cm) most roots (>80%) were found in the 5 to 8 cm thick organic layer and the top 10 cm of the mineral soil. Root biomass in the organic layer increased significantly after fire, and a simultaneous increase in thickness of the organic layer was observed. The ingrowth of roots into ingrowth bags during one and two growing seasons was more than twice as high m the youngest stand as in the oldest one. However, the differences were not statistically significant because of high variation. Fine roots of aspen decomposed significantly faster than those of balsam fir and cedar in all forest stands. The results suggest that root production, the rate of decomposition, and presumably the rate of turnover are higher in forest stands dominated by early successional broad-leafed species such as aspen than in stands composed of late successional coniferous species such as fir, spruce, and cedar. Differences in root dynamics may contribute significantly to the change in the carbon and nutrient cycling often reported with succession in the boreal forest

Ensihoitajien työssäjaksamiseen vaikuttavien tekijöiden kartoitus Sosterin alueella : "Uupumaton auttaja on auttamaton uupuja"

Tämän kvantitatiivisen opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa Sosterin alueella työskentelevien ensi-hoitajien työssäjaksamiseen vaikuttavia tekijöitä. Kysely toteutettiin lokakuussa 2009. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi pääosin strukturoituja kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 37 ensihoitajaa. Kyselylomakkeen avointen kysymysten vastaukset luokiteltiin saatujen vastausten mukaan. Strukturoiduilla kysymyksillä kerätty aineisto analy-soitiin SPSS- ohjelmalla. Opinnäytetyössämme esiintyvät kuviot tehtiin Excel- ohjelman avulla. Tulosten mukaan ensihoitajat kokevat työssäjaksamisensa hyväksi. Palautetta omasta työstä haluttiin lisää, sillä se koettiin vähäiseksi. Eniten palautetta saatiin asiakkailta sekä potilailta. Näiden lisäksi esi-mies ja työtoverit ovat merkittävässä roolissa palautteen antajina. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat palautteen antamisen tärkeys ja sen kehittäminen, työvuorojen suunnitte-lu ja selkeän johtamisen kehittäminen ensihoitotyössä.The purpose of this study was to determine the factors affecting paramedics´ well-being at work in the Sosteri area. The study was carried out in October 2009. The data was collected with a self- made questionnaire that included open ended questions and structured questions. 37 paramedics responded to the questionnaire. The qualitative questions were categorized by according to the answers. The structured questions were analysed with the SPSS- programme and the figures were created with the Excel- programme. The results showed that paramedics were satisfied with their well-being at work. Feedback on work was considered inadequate. The paramedics got the most feedback from clients and patients. In addition of these two the feedback from co-workers and managers was missing. A further study could relate to the meaning and improvement of feedback, planning of shifts and devel-opment of leadership in emergency care

Siirtohinnoittelu suomalaisessa käytännössä

Tiivistelmä Tutkimukseni tavoite oli selvittää millä tavoin siirtohinnoittelu on järjestetty suomalaisissa yrityksissä ja Suomen Verohallinnossa. Lisäksi tutkin siirtohinnoittelun roolia verosuunnittelussa ja maiden välisessä verokilpailussa. Siirtohinnoittelussa käytetyt metodit ja vertailutiedot eivät käytännössä mahdollista sitä, että siirtohinnat olisivat täysin samat kuin hinnat riippumattomien osapuolten välillä. Lisäksi siirtohinnoittelu tarjoaa yrityksille vaihtoehtoja verosuunnitteluun. Pyrin siis selvittämään millaisia valintoja yritykset käytännössä tekevät ja miksi. Tutkimukseni keskeisimmät lähteet olivat 15 teemahaastattelua, joissa haastattelin kokeneita siirtohinnoittelun asiantuntijoita. Tein haastatteluja suomalaisissa pörssiyrityksissä ja verokonsultointiyrityksissä sekä yhden haastattelun Verohallinnossa. Lisäksi lähetin 29 Euroopan maan verohallinnolle kyselyn, jossa pyysin tilastotietoja siirtohinnoitteluun käytetyistä voimavaroista ja siirtohinnoittelumenettelyistä. Suomalaiset yritykset ovat panostaneet laajamittaisemmin siirtohinnoitteluun vasta aivan viime vuosina. Tällä hetkellä siirtohinnoitteluosaaminen suurimmissa yrityksissä on korkealla tasolla. Ne käyttävät siirtohinnoittelua myös verosuunnittelun välineenä. Pienemmät yritykset pyrkivät lähinnä välttämään veroriskit. Suomessa verokonsulttien rooli siirtohinnoittelussa on suuri, koska vain muutamilla suurimmilla yrityksillä on omia siirtohinnoitteluasiantuntijoita. Suomessa toimii runsaat 50 siirtohinnoitteluun erikoistunutta verokonsulttia lähinnä big four – yrityksissä. Vielä vuosituhannen alussa heitä oli vain muutamia. Siirtohinnoittelun järjestämisessä riskien ja verotehokkuuden hallinta ovat yritysten keskeisimmät tavoitteet. Tämän vuoksi viime vuosina ovat yleistyneet keskitetyt mallit, joissa monikansalliset konsernit keskittävät toimintoja yhteen tai muutamaan yhtiöön. Keskitetty liiketoimintamalli mahdollistaa siirtohinnoittelun koordinoinnin vähäisemmin voimavaroin. Verosuunnittelun näkökulmasta keskeistä on mihin maahan päämiesyhtiö sijoitetaan. Suomen Verohallinto heräsi siirtohinnoitteluun vuosituhannen vaihteessa. Kymmenen vuoden opettelun jälkeen verottajan osaaminen ja resurssit alkavat olla kohtuullisella tasolla. Tällä hetkellä siirtohinnoittelu on keskitetty Konserniverokeskukseen, jossa työskentelee 37 siirtohinnoitteluspesialistia. Oikeusasteissa siirtohinnoitteluosaamisessa on yhä edelleen puutetta. Siirtohinnoittelun valvominen vaatii muuhun verotukseen verrattuna huomattavasti enemmän voimavaroja, joten resurssikysymystä joudutaan tarkastelemaan edelleen. Siirtohinnoitteluun käytetyt voimavarat ovat Suomen Verohallinnossa hyvää eurooppalaista keskitasoa. Ainoastaan Tanskassa ja Norjassa verottaja on selvästi Suomea aktiivisempi. Erityisesti pienemmissä Itä-Euroopan maissa siirtohinnoitteluun on havahduttu vasta aivan viime vuosina. Suomalaisten yritysten kokemusten mukaan siirtohinnoittelun ongelmat kiteytyvät oikeusvarmuuden puutteeseen. Verottajan linjauksista ei aina ole tietoa. Lisäksi verottajan toimintatavat koetaan aggressiivisiksi maailmanlaajuisesti nimenomaan siirtohinnoittelua koskien. Yrityksille paras tapa välttää siirtohintariskejä on suunnitella ja dokumentoida siirtohinnoittelu mahdollisimman huolella. Tämä aiheuttaa kustannuksia, joita katetaan verosuunnittelun keinoin. Avainsanat siirtohinnoittelu, verosuunnittelu, verovalvonta, teemahaastattelu, verotuskäytänt

Skogsvård på sura sulfatjordar

Vid markberedning och iståndsättningsdikning i skogarna i våra kustområden bör man uppmärksamma de risker som de sura sulfatjordarna utgör för vattendragen. Under de senaste åren har karteringen av de potentiella riskområdena inletts, men uppgifter saknas fortfarande från betydande arealer. Sura sulfatjordar påträffas i de kustområden som ligger under Litorinahavets högsta kustlinje. I norra Finland når Litorinaområdet upp till ca 100 meter och i södra Finland 30-40 meter över den nuvarande havsnivån. Exceptionellt sura jordar kan förekomma också i områden där berggrunden utgörs av svartskiffer, men dessa behandlas inte här. Enligt internationella bedömningar har Finland den största arealen sura sulfatjordar i Europa. Surheten i de sura sulfatjordarna orsakas av järnsulfidhaltiga avlagringar i jordmånen. När dessa blottläggs eller kommer i kontakt med syre i samband med torrläggning, inleds en oxidationsprocess. Produkterna av denna oxidationsprocess syns i jordmånen som röd- eller guldbruna skikt eller rostfläckar. Det vatten som urlakas via dessa jordar är ytterst surt och har en hög halt av lösta metaller och utgör därför ett allvarligt hot mot vattenorganismer och orsakar omfattande skador på fiskbestånden. Problemen i vattendragen accentueras om en torrperiod åtföljs av kraftiga eller inhållande regn. Risken för försurning i vattendragen är störst i jordbruksområden med täckdikesnätverk. Dränering inom skogsbruket är inte lika genomgripande och anses av den orsaken inte medföra lika stora risker. Lokalt kan effekterna av skogsvårdsåtgärder emellertid vara stora, och för att undvika försurningsepisoder bör därför alla aktörer känna till riskområdena och beakta dem vid planering och praktiska åtgärder. Det går att undvika skadeverkningar på vattendragen och vattenorganismerna genom att undvika att gräva ända ner till de sulfidhaltiga markskikten. Iståndsättningsdikning av skogsmark utgör den största risken för exponering och blottläggning av sulfidskikten. I kustregionerna bör man undersöka huruvida det förekommer sulfidhaltiga markskikt på det planerade grävdjupet redan då man gör upp en dikningsplan. Grävningen skall begränsas till skikten ovanom sulfidjorden. Då man är osäker, kan man ta markprover med en provborr eller en spade. Ur markproverna kan man ofta avgöra sannolikheten för sulfidjord redan på platsen genom att titta på och lukta på proverna, men större visshet om risken för försurning fås genom upprepade pH-bestämningar eller svavelanalyser av markprovet. Dessutom bör man observera, att en förundersökning inte alltid ger en heltäckande bild av sulfidskiktens utbredning, utan de kan påträffas senare under grävningsarbetets gång eftersom sulfidskiktens djup och omfattning varierar lokalt. Försurning kan också ske i samband med markberedning vid skogsföryngring. Speciellt på fastmarker kan det normala markberedningsdjupet nå ytliga sulfidhaltiga skikt, och då kan försurning och urlakning av metaller i toxiska mängder utgöra ett hot för trädplantorna. Avsikten med den här guiden är att redogöra för de mest effektiva metoderna som den tillbuds stående forskningen har att erbjuda för att undvika försurnings- och metallskador under iståndsättningsdikning och skogsföryngring.201

Metsänhoito happamilla sulfaattimailla

Happamista sulfaattimaista aiheutuvat vesistöriskit on otettava huomioon rannikkoalueillamme kun- nostusojituksia ja metsänuudistamiseen liittyvää maanmuokkausta toteutettaessa. Riskialueiden esiintymistä on kartoitettu viime vuosina, mutta kartoitustieto puuttuu vielä laajoilta alueilta. Happamia sulfaattimaita voi esiintyä muinaisen Litorinameren ylimmän rannan rajaaman alueen alapuolella. Tämä Litorina alue yltää Pohjois-Suomessa noin 100 metrin korkeuteen ja Etelä-Suomessa 30–40 metrin korkeuteen nykyisestä merenpinnasta. Poikkeuksellista happamuutta voi esiintyä myös mustaliuskeita sisältävillä alueilla, mutta niitä ei tässä oppaassa tarkastella. Kansainvälisten arvioiden mukaan happamien sulfaattimaiden esiintymät ovat Suomessa Euroopan laajimmat. Happamissa sulfaattimaissa muodostuvan happamuuden aiheuttavat maaperän rautasulfidipitoiset kerrostumat. Niiden paljastuminen tai altistuminen hapettumiselle maankuivatuksen seurauksena käynnistää happamoitumisen. Hapettumistuotteet näkyvät maaperässä punaisen tai kellanruskeina kerrostumina tai ruostetäplinä. Hapettuneesta kerroksesta huuhtoutuva vesi on hyvin hapanta ja metallipitoista, mikä muodostaa vakavan uhan vesieliöstölle ja aiheuttaa haittaa erityisesti kalataloudelle. Vesistöongelmat kärjistyvät kuivaa kautta seuraavien voimakkaiden sateiden jälkeen. Maatalousvaltaisilla alueilla vesistöjen happamoitumisriski on suurin peltojen tehokkaasta kuivatuksesta johtuen. Salaojitetuilla alueilla suuremman kuivatussyvyyden vuoksi se on suurempi kuin avo-ojitetuilla alueilla. Metsätalousalueiden kuivatus ei ole yhtä voimaperäistä, joten niistä aiheutuvaa riskiä pidetään pie- nempänä. Paikallisesti metsätaloustoimenpiteiden vaikutus voi kuitenkin olla suuri, ja siksi kaikkien toimijoiden on tunnistettava riskialueet ja otettava ne huomioon metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa happamoitumishaittojen estämiseksi. Vesistöille ja vesieliöstölle aiheutuvia haittoja vähennetään, kun kunnostusojitusta ja maanmuokkausta ei uloteta sulfidipitoisiin maakerroksiin. Metsien kunnostusojitus aiheuttaa suurimman uhan sulfidikerrosten paljastumiselle. Rannikkoalueilla on jo ojitussuunnitelmaa laadittaessa selvitettävä, esiintyykö alueen maaperässä sulfidipitoisia maakerroksia suunnitellulla kaivusyvyydellä. Kaivu tulisi rajata sulfidipitoisten kerrosten yläpuolelle. Esiintyminen selvitetään ottamalla kivennäismaakerroksista näytteitä maakairan tai lapion avulla. Niistä voidaan aistinvaraisesti arvioida sulfidien esiintymistä, Varmuus siitä, ettei happamoitumisriskiä ole, vaatii laboratoriossa toteutettavia maanäytteen hapettumisen edetessä toistettavia pH-mittauksia tai rikkipitoisuuden määritystä. Lisäksi on huomioitava, että ennakkoselvitys ei anna kattavaa kuvaa sulfidikerrosten esiintymisestä, vaan niitä voi paljastua vasta kaivutöiden yhteydessä, sillä sulfidikerrosten syvyys ja laajuus vaihtelevat pienipiirteisesti. Happamoitumista voi tapahtua myös metsänuudistamiseen liittyvän maanmuokkauksen seurauksena, jos paljastetaan sulfidipitoista maa-ainesta. Erityisesti kangasmailla tavanomainen muokkaussyvyys voi ulottua pinnanläheisiin sulfidipitoisiin kerroksiin, jolloin happamoituminen ja maaveteen myrkyllisissä määrin liukenevat metallit ovat uhka sekä vesistöille että taimien kehitykselle. Tämän oppaan tavoitteena on kuvata käytettävissä olevaan tutkimustietoon perustuen tehokkaimmat happamuushaittojen torjuntakeinot metsien kunnostusojitusta ja metsien uudistamiseen liittyvää maanmuokkausta toteutettaessa.201

Tree species richness affecting fine root biomass in European forests

201