Thermoresponsive poly(N-acryloyl glycinamide-co-methacrylic acid) microgels

In this thesis, thermoresponsive poly(N-acryloyl glycinamide-co-methacrylic acid) (P(NAGA-co-MAA)) microgels were synthesized via surfactant stabilized free radical precipitation polymerization. Also, PNAGA microgel was synthesized as reference. The upper critical solution temperature (UCST) behavior of the microgels was tuned by changing the molar ratio of the monomers in the copolymer. The phase transition behavior of the formed microgel particles were characterized with NMR spectroscopy, microcalorimetry, turbidimetry and light scattering. It was observed that both PNAGA and P(NAGA-co-MAA) microgels display UCST type temperature response. However, in neutral pH, the phase transition of the copolymer gels was prevented due to the deprotonated acid groups of MAA. Hence, all the measurements were made in pH 3, below the pKa of MAA. The phase transition became sharper when the amount of MAA repeating units was increased in the copolymer. Also, the phase transition temperature of the copolymer gels increased when the amount of MAA was increased. In addition to phase transition behavior studies, the reactivity ratios of the monomers were studied during polymerization to analyze the structure of the forming copolymer gels. It was concluded that, as the both monomers had similar reactivity rates, statistical random copolymer gels are formed

Old and Novel Therapies in Inflammatory Bowel Disease

Haavainen paksusuolentulehdus (UC) ja Crohnin tauti (CD) ovat kroonisia tulehduksellisia suolistosairauksia (inflammatory bowel disease, IBD) joille vaihteleva taudinkulku on tunnusomaista. Suurella osalla potilaista tauti akutisoituu jossain vaiheessa taudin kulkua. Joka viidennellä UC:n akuuttivaihe arvioidaan vakavaksi ja jopa hengenvaaralliseksi, jolloin potilas tarvitsee sairaalahoitoa ja tarvittaessa kirurgiaa. Kortikosteroidit (Cs) ovat kulmakivenä IBD:n pahenemisjakson aikaisessa hoidossa. Jos potilas ei saa vastetta Cs:lle, UC-potilailla voidaan käyttää syklosporiinia (CyA) eräänlaisena pelastushoitona kolektomian välttämiseksi. Jos potilas saa vasteen pelastushoitoon, jatketaan CyA siltahoitona hitaasti vaikuttavalle tiopuriinille. Kaikki potilaat eivät kuitenkaan siedä tai saa vastetta tiopuriinille, ja osalla hoidon vaste menetetään seurantajakson aikana. Keskivaikeaa ja vaikeaa IBD:tä sairastavilla biologiset lääkkeet ovat osoittautuneet tehokkaiksi vaihtoehdoiksi. Hyvistä hoitotuloksista huolimatta jopa 40 prosentilla potilaista teho biologisiin lääkkeisiin menetetään ajan kuluessa. CD:ssä leikkaushoito on harvoin parantavaa. UC:ssä kolektomia on kuratiivinen hoito, mutta kaikki potilaat eivät ole halukkaita kirurgiseen hoitoon. Perinteisiin hoitoihin reagoimattomassa IBD:ssä uutena hoitovaihtoehtona on kahden eri biologisen lääkkeen yhdistelmähoito. Tietoa suonensisäisen kortisonin ja CyA-pelastushoidon vaikutuksista vaikean akuutin UC:n pitkäaikaisennusteeseen on vähän, eikä tutkimusnäyttöä ole CyA:n turvallisuudesta perioperatiivisessa käytössä IBD:tä sairastavilla. Olemassa oleva tutkimusnäyttö biologisten lääkkeiden vaikutuksesta UC:n pitkäaikaisennusteeseen on rajallista ja osin ristiriitaista. Kahden eri biologisen lääkkeen yhdistelmähoito on uusi hoitomuoto, josta julkaistua tietoa hoidon tehosta ja turvallisuudesta on vähän, eikä virallisia hoitosuosituksia toistaiseksi ole. Kaikki Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2006–2020 hoidetut yli 16-vuotiaat UC:tä sairastavat potilaat identifioitiin sähköisistä potilaskertomuksista. Tutkimuksiin sisällytettiin ne, joita hoidettiin ensimmäisellä suonensisäisellä kortisonikuurilla, CyA-pelastushoidolla tai vähintään yhdellä biologisella lääkkeellä. Monikeskustutkimuksessa otimme yhteyttä kaikkiin Suomessa IBD:tä biologisten lääkkeiden yhdistelmähoidolla hoitaneisiin sairaaloihin. Kuudesta sairaalasta neljä osallistui tutkimukseen. Yhteensä 217:stä vaikeaa akuuttia UC:tä sairastavasta potilaasta 85 prosenttia sai vasteen ensimmäiseen suonensisäiseen kortisonikuuriin. Näistä potilaista 21 prosenttia hyötyi hoidosta pitkäaikaisesti ilman tarvetta lääkehoidon tehostamiseen 7,5 vuoden seurantajaksolla. Kaikkiaan kaksi kolmasosaa tarvitsi kortisonia uuden relapsin vuoksi, ja 48 prosentilla akutisoituminen edellytti sairaalahoitoa myöhemmin seurantajaksolla. Tiopuriinia käytti ylläpitohoitona 71 prosenttia potilaista, joista 72 prosentilla hoito aloitettiin vuoden sisällä kortisonin aloituksesta. Kaikkiaan 17 prosenttia tarvitsi biologisia lääkkeitä seurantajaksolla. Viisi (2,3 %) potilasta leikattiin päivystyksellisesti, ja 56 (26 %) tarvitsi leikkaushoitoa pitkäaikaisseurannan aikana. Arvioitaessa hoidon vastetta vaikea-asteinen kliininen ja endoskooppinen taudinkuva ennusti päätymistä leikkaushoitoon, kun taas ne potilaat, joilla UC diagnosoitiin samalla hoitojaksolla, hyötyivät todennäköisimmin ensimmäisestä suonensisäisestä kortisonikuurista. Kaikista 182:sta CyA-pelastushoidon saaneista 76 prosenttia sai välittömän vasteen, mutta vain 23 prosenttia hyötyi hoidosta pitkäaikaisesti 3,8 vuoden seurantajaksolla. Kaikista tutkimuspotilaista vain 29 prosenttia käytti tiopuriinia ylläpitohoitona seurannan päättyessä. Puolet tarvitsi kortisonia uuden relapsin vuoksi ja joka kolmas biologisia lääkkeitä tai JAK-estäjiä ylläpitohoidon tehostamiseen. CyA-primäärivasteen saaneista kolmasosa ja hoitoon reagoimattomista 86 prosenttia tarvitsi kirurgista hoitoa seurantajakson aikana. Kaikista potilaista 45 prosenttia päätyi kolektomiaan. CyA:han liittyviä vakavia haittatapahtumia raportoitiin kahdella prosentilla ja merkittäviä haittoja kahdeksalla prosentilla potilaista. Arvioitaessa lääkehoidon turvallisuutta CyA ei lisännyt postoperatiivisten komplikaatioiden riskiä kortisoniin verrattuna. Arvioitaessa hoitovastetta ennustavia tekijöitä pankoliittia sairastaneet päätyivät todennäköisimmin leikkaushoitoon. Kaikkiaan 192 UC-potilasta hoidettiin vähintään yhdellä biologisella lääkkeellä, ja 40 prosenttia jatkoi ensimmäisen biologisen lääkkeen käyttöä seurantajakson päättyessä. Yhteensä 36 prosenttia tarvitsi lisäksi vähintään yhtä hoitokokeilua toisella biologisella lääkkeellä tai JAK-estäjällä, ja 30 prosenttia potilaista päätyi leikkaushoitoon. Merkittäviä haittavaikutuksia raportoitiin 11:llä ja vaikeita haittatapahtumia kahdella potilaalla. Hoitovastetta ennustavien tekijöiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja. Eroja hoidon kestossa eri lääkkeiden välillä tai käytettäessä infliksimabia yksin tai yhdistettynä immunomodulaattoriin ei havaittu. Yhteensä 22 biologisen lääkkeen yhdistelmähoitoa aloitettiin 16 potilaalle (15 CD ja yksi UC). Adalimumabi ja ustekinumabi olivat yleisin ja tehokkain yhdistelmä yhdeksän kuukauden seurantajaksolla. Remissio saavutettiin seitsemällä potilaalla, ja kahdella hoitovaste arvioitiin osittaiseksi oireiden lievittyessä. Biologisten lääkkeiden yhdistelmähoito vähensi kortisonin tarvetta 40 prosentilla, ja kahdella kolmesta todettiin vaste perianaalitautiin. Arvioitaessa muutoksia biokemiallisissa markkereissa havaittiin merkittävää laskua ulosteen kalprotektiinitasoissa, mutta merkittävä endoskooppinen vaste saavutettiin vain yhdellä potilaalla. Infektiokomplikaatioita raportoitiin 19 prosentissa yhdistelmähoidoista. Vaikeaa akuuttia UC:tä sairastavia tulisi seurata tehostetusti ja ylläpitohoito optimoida varhaisessa vaiheessa. Useista uusista hoitovaihtoehdoista huolimatta kolmasosa vaikeaa UC:tä sairastavista päätyy edelleen leikkaushoitoon. UC:tä sairastavia on suositeltavaa informoida leikkaushoidon mahdollisuudesta erityisesti, jos tilanne edellyttää pelastushoitoa. Sellaisilla UC:tä sairastavilla, jotka kärsivät toistuvista relapseista ja pitkittyneestä tautiaktivaatiosta, kolektomiaa ei tulisi pitää hoidon epäonnistumisena, vaan yhtenä hoitovaihtoehtona. Biologisten lääkkeiden yhdistelmähoito vaikuttaa lupaavalta, ja tulevaisuudessa siitä saattaa olla hyötyä osalle vaikeaa IBD:tä sairastavista.Treatment of acute flare in IBD relies on corticosteroids (Cs). In patients with acute severe UC (ASUC) failing to respond to Cs, Cyclosporine A (CyA) is used as a rescue therapy to avoid colectomy. For patients responding to CyA, thiopurines are used as maintenance therapy. In some, response to thiopurines is lost in long- term and some patients prove intolerant of or unresponsive to therapy. For these, biologicals have proven to be an efficient alternative. However, the response to biologicals, if achieved, is frequently lost over time. In CD, surgery is rarely curative. In UC, surgical treatment is considered a curative therapy but some patients are reluctant to undergo colectomy. In treatment-refractory IBD, dual biological therapy (DBT) has emerged as a new treatment option. Data on the effects of intravenous (iv) Cs and CyA rescue therapy in the long-term disease evolution of ASUC are scarce and partly inconsistent and evidence on the perioperative safety of CyA in IBD patients is lacking. In addition, there is a lack of long-term real-world data on the disease course after the first course of biologicals. DBT is a novel form of treatment. Published data on the safety and effectiveness of DBT are still rare and official guidelines are lacking. All patients 16 years or over treated for UC in Tampere University Hospital between the years 2006-2020 were identified from patient records. UC patients treated with first intravenous Cs, CyA rescue therapy, or first course of biologicals were included. In the multicentre study, we contacted all Finnish centres treating IBD patients with DBT between the years 2015 and 2020. Of the six centres, four participated. Of the 217 ASUC patients treated with first course of iv Cs, 85% responded to treatment. Of the responders, 21% had long-term response with no need for enhancement of therapy during median 7.5 years of follow-up. Of all patients, 69% required further Cs and 48% re-hospitalization due to a new flare during follow-up. Altogether 71% of patients used thiopurines as maintenance therapy, of whom in 72% of cases treatment was initiated within one year from admission to index flare. Biologicals were initiated in 17% of patients. In this series five (2.3%) patients needed emergency surgery and altogether 56 (26%) were operated on during long-term follow-up. Clinical and endoscopic severity predicted poorer outcome while patients with onset of UC at index flare were more likely to benefit from treatment. Of those 182 UC patients treated with CyA rescue therapy, 76% had short-term response and 23% achieved long-term remission during media follow-up of 3.8 years. Of all patients, 29% were taking thiopurines at the end of follow-up. Altogether, 46% required further Cs due to a new flare and 33% biologicals or small molecules for enhancement of treatment. Of the responders, 32% needed colectomy. Of those not responding to CyA, 55% needed surgery between admission and index flare and 86% during follow-up. IFX was used as third-line rescue therapy in 16 patients, of whom 37% benefitted. The overall colectomy rate in this series was 45%. When comparing CyA-treated patients to all UC patients operated on, CyA did not increase the risk for postoperative complications when compared to Cs alone. In 2% of patients, anaphylaxis was reported as a severe adverse event (AE) while significant AEs were reported in 8%. The extent of the disease seemed to predict the need for colectomy in this series. Altogether 192 UC patients were treated with biologicals, of whom 96% received anti-TNFs as the first course and others were treated with vedolizumab. Of all patients, 40% continued with the first course of biologicals at the end of follow- up while 36% needed at least one consecutive therapy trial with biologicals or small molecules. The overall colectomy rate in this series was 30%. Two patients had anaphylaxis as a severe AE (SAE) while 11 trials reported significant AEs. We found no difference in terms of treatment duration when comparing different agents or when comparing IFX alone or in combination with immunomodulators. Twenty-two therapeutic trials of DBT were initiated among 16 patients (15 CD and one UC). Adalimumab and ustekinumab were the most common and efficient combination during median follow-up of nine months. Remission was achieved in seven trials and in two response was evaluated as partial with symptom relief. DBT reduced the need for Cs in 40% while two out of three patients reported response in active perianal disease. When evaluating changes in biochemical markers significant reductions in faecal calprotectin levels were observed. Infection complications were reported in 19% of the trials. In conclusion, ASUC patients should be closely monitored after admission and optimization of maintenance therapy should be evaluated early on after acute flare. Despite the wider range of different therapy options, colectomy rates in severe UC remain high. Educating ASUC patients about the possibility of surgery is advised, especially when rescue therapy is needed. DBT may benefit some patients with treatment refractory IBD. However, in those UC patients with recurring relapses and persistent disease activity surgery should not be considered as a failure

Phase Transition Behavior and Catalytic Activity of Poly(N-acryloylglycinamide-co-methacrylic acid) Microgels

Poly(N-acryloyl glycinamide) is a well-known thermoresponsive polymer possessing an upper critical solution temperature (UCST) in water. By copolymerizing N-acryloyl glycinamide (NAGA) with methacrylic acid (MAA) in the presence of a crosslinker, poly(N-acryloyl glycinamide-co-methacrylic acid) [P(NAGA-MAA)] copolymer microgels with an MAA molar fraction of 10-70 mol % were obtained. The polymerization kinetics suggests that the copolymer microgels have a random structure. The size of the microgels was between 60 and 120 nm in the non-aggregated swollen state in aqueous medium and depending on the solvent conditions, they show reversible swelling and shrinking upon temperature change. Their phase transition behavior was studied by a combination of methods to understand the process of the UCST-type behavior and interactions between NAGA and MAA. P(NAGA-MAA) microgels were loaded with silver nanoparticles (AgNPs) by the reduction of AgNO3 under UV light. Compared with the chemical reduction of AgNO3, the photoreduction results in smaller AgNPs and the amount and size of the AgNPs are dependent on the comonomer ratio. The catalytic activity of the AgNP-loaded microgels in 4-nitrophenol reduction was tested.Peer reviewe

Combining biological therapies in patients with inflammatory bowel disease : a Finnish multi-centre study

Background and aims Therapy with two concomitant biologicals targeting different inflammatory pathways has emerged as a new therapy option for treatment refractory inflammatory bowel disease (IBD). Data on the efficacy and safety of dual biological therapy (DBT) are scarce and are investigated in this study. Materials and methods Data on all patients treated with a combination of two biologicals in four Finnish tertiary centres were collected and analysed. Remission was assessed by a physician on the basis of biomarkers, endoscopic evaluation and alleviation of symptoms. Results A total of 16 patients with 22 trials of DBT were included. Fifteen patients had Crohn's disease. The most common combination of DBT was adalimumab (ADA) and ustekinumab (USTE; 36%) with median follow-up of nine months (range 2-31). Altogether seven (32%) patients were in remission at the end of follow-up and in two trials response to DBT was assessed to be partial with the relief of patient symptoms. In a total of four trials DBT reduced the need for corticosteroids. The majority of patients achieving a response to DBT were treated with the combination of ADA and USTE (56%). At the end of follow-up all nine (41%) patients responding to DBT continued treatment. Infection complications occurred in three patients (19%). Conclusion DBT is a promising alternative treatment for refractory IBD, and half of our patients benefitted from it. More data on the efficacy and safety of DBT are needed especially in long-term follow up.Peer reviewe

Long-term outcomes of patients with acute severe ulcerative colitis treated with cyclosporine rescue therapy

BACKGROUND AND AIMS: The early outcomes of ulcerative colitis (UC) after rescue therapy with cyclosporine A (CyA) are well known. Published data on the safety of this treatment in perioperative use and data on the long-term prognosis are scarce and are investigated here. METHODS: All UC patients treated with CyA in Tampere University Hospital between 2009 and 2018 were reviewed from patient records. RESULTS: A total of 182 patients were included with the median follow-up of 3.8 (range 0-13) years. Of all patients, 139 (76%) responded to CyA. A quarter of the responders achieved long-term remission and used thiopurines as maintenance therapy at the end of follow-up. Altogether 83 (46%) needed further enhancement of treatment with corticosteroids (Cs) and 57 (31%) with biologicals or small molecules. Of the nonresponders 27 (55%) were treated surgically within admission to index flare. Infliximab was used as a third-line rescue therapy for 16 patients of whom four benefitted. The overall colectomy rate in this series was 45%. When compared to Cs alone CyA did not increase the risk for severe postoperative complications in patients treated for severe treatment-refractory UC. CONCLUSION: In conclusion, despite the good initial response to CyA, a large proportion of patients relapsed during long-term follow-up and the colectomy rates remain high. Other therapy attempts after failure of CyA merely postpone surgery in many. We therefore recommend informing patients about the possibility of surgery prior to the initiation of rescue therapy.publishedVersionPeer reviewe

Combining biological therapies in patients with inflammatory bowel disease: a Finnish multi-centre study

Background and aims: Therapy with two concomitant biologicals targeting different inflammatory pathways has emerged as a new therapy option for treatment refractory inflammatory bowel disease (IBD). Data on the efficacy and safety of dual biological therapy (DBT) are scarce and are investigated in this study.Materials and methods: Data on all patients treated with a combination of two biologicals in four Finnish tertiary centres were collected and analysed. Remission was assessed by a physician on the basis of biomarkers, endoscopic evaluation and alleviation of symptoms.Results: A total of 16 patients with 22 trials of DBT were included. Fifteen patients had Crohn's disease. The most common combination of DBT was adalimumab (ADA) and ustekinumab (USTE; 36%) with median follow-up of nine months (range 2-31). Altogether seven (32%) patients were in remission at the end of follow-up and in two trials response to DBT was assessed to be partial with the relief of patient symptoms. In a total of four trials DBT reduced the need for corticosteroids. The majority of patients achieving a response to DBT were treated with the combination of ADA and USTE (56%). At the end of follow-up all nine (41%) patients responding to DBT continued treatment. Infection complications occurred in three patients (19%).Conclusion: DBT is a promising alternative treatment for refractory IBD, and half of our patients benefitted from it. More data on the efficacy and safety of DBT are needed especially in long-term follow up.</p

Vierasesineen aiheuttama akuutti haava - Ensiapu- ja itsehoito-ohje Suomen Punaisen Ristin ensiapupäivystäjien käyttöön

Yksi Suomen Punaisen Ristin tärkeimmistä toimialoista on ensiaputoiminta. Vapaaehtoiset ensiapupäivystäjät edesauttavat erilaisten tapahtumien ja festivaalien onnistumista. Vapaaehtoiset toimivat moniammatillisessa yhteistyössä noudattaen Suomen Punaisen Ristin ensiapuohjeita. Tutkimusnäyttöön ja asiantuntijalausuntoihin perustuvat ajantasaiset ensiapuohjeet takaavat laadukkaasti ja perustellusti annetun avun. Tässä opinnäytetyössä keskitytään vierasesineen aiheuttaman akuutin haavan ensiapuun ja itsehoitoon. Akuutti haava syntyy vahingossa tai tarkoituksellisesti trauman tai leikkauksen seurauksena. Akuutti haava paranee yleensä oletetussa ajassa ilman komplikaatioita. Haavainfektion riski kasvaa, mikäli haavaan joutuu sylkeä, hiekkaa, multaa tai jos haava on vierasesineen aiheuttama. Nopea ja asianmukainen ensiapu pienentää infektioriskiä. Pienet haavat, jotka eivät ulotu ihonalaista rasvakudosta pidemmälle, voidaan yleensä hoitaa itsehoitona. Kirjalliset kotihoito-ohjeet ovat yleisesti käytössä nykyajan terveydenhuollossa. Potilas tai asiakas saa kirjallisten ohjeiden avulla tietoa vamman tai sairauden hoidosta, itsehoidosta sekä lääkityksestä. Kirjalliset ohjeet toimivat suullisen ohjauksen tukena. Itsehoito-ohjeiden avulla yksilö voi ottaa vastuuta omasta terveydestään ja hoidostaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä Suomen Punaisen Ristin ensiapupalveluiden asiakkaan valmiuksia vierasesineen aiheuttaman akuutin haavan itsehoitoon. Opinnäytetyön tehtävä oli tuottaa akuutin haavan ensiapu- ja itsehoito-ohje Suomen Punaisen Ristin ensiapupäivystäjien käyttöönOne of the most important areas of activities of the Finnish Red Cross is first aid services. Volunteer first aid duty officers contribute to the successfulness of various events. Volunteers work in multi-professional co-operation in accordance with the First Aid Guidelines of the Finnish Red Cross. The current first aid guidelines, based on research and expert statements, guarantee high-quality and justifiable aid. This thesis focuses on the first aid and self-care of acute foreign body wounds. Acute wounds occur as a result of a trauma or surgery. Acute wounds usually heal within the expected time frame without complications. The risk of wound infection increases if the wound is in touch with saliva, sand, soil or if the wound is caused by a foreign body. Fast and appropriate first aid reduces the risk of infection. Small wounds can usually be treated at home. Written self-care instructions are commonly used in modern health care. Written instructions provide patients or clients with information on the treatment, self-care and medication of the injury or illness. Written instructions support the verbal guidance. Self-care guidelines allow individuals to take responsibility for their own health and care. The purpose of this thesis was to improve self-care skills in foreign body wounds among the clients attending the Finnish Red Cross First Aid Services. The aim of the thesis was to produce first aid and home care instructions for acute foreign body wounds to be used by the Finnish Red Cross first aid duty officers

Tuettua asumispalvelua itsenäistyville nuorille OMILLE-palvelussa

Opinnäytetyömme on työelämälähtöinen toiminnallinen kehittämistyö. Opinnäytetyössä kehitettiin itsenäistyville nuorille suunnattua tukipalvelua. Kehittämistyön lähtökohtana oli se, että nuoren tuen tarve sekä nuorille suunnattu palvelu kohtaisivat oikea-aikaisesti. Kehittämistyössä tuotettiin OMILLE®-palvelusta prosessikuvaus ja esite. Prosessikuvauksella haluttiin lisätä yhteistyökumppaneiden ja tukea tarvitsevien nuorten tietämystä OMILLE®-palvelun tarjoamasta tuen sisällöstä. Esitteen avulla saatiin tukipalvelu näkyväksi ja lisäarvoa Välitunti Oy:n yritykselle. Opinnäytetyössä esitellään palveluprosessikuvaus ja esitteen kehittämisprosessi. Kehittämistyön tukena hyödynnettiin sosiaalipedagogista työotetta ja sen periaatteita erityisesti jälkihuoltonuorten palvelussa. Palveluprosessin kehittämiseen käytimme Välitunnin työryhmää ja yrityksen kehittämisen asiantuntijan konsultaatioapua. Työryhmän ja asiantuntijan kanssa kävimme dialogista keskustelua, ja työkaluna oli aivoriihi menetelmä osana kehittämisen prosessia. Esitteen tekovaiheessa selvitimme teemahaastattelu menetelmällä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden ajatuksia esitteen visuaaliseen ulkonäköön ja sisältöön. Valmis esite jää Välitunti Oy:lle, jota on tarkoitus jatkossa hyödyntää jakamalla sosiaalitoimiin yhteistyötyökumppaneille sekä tukea tarvitseville nuorille. Näillä toimenpiteillä mahdollistetaan tukea tarvitseville nuorille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oikea-aikainen tukipalvelu. Tässä kehittämistyössä oikea-aikaisuudella tarkoitetaan sitä, että nuoren tuen tarve ja siihen suunnattu tukipalvelu kohtaavat. Opinnäytetyönprosessi työryhmän, tilaajien sekä asiakkaiden kanssa eteni suunnitellusti ja kehittämistyöllä pystyttiin vastaamaan työelämän tarpeisiin.Haastattelut sekä palaverit syvensivät OMILLE®-palvelun kehittämistyön kokonaisuutta ja sen sisältöä. Kehittämistyön aikana valmis prosessikuvaus on otettu työryhmän käyttöön. Esitteen toimivuudesta ei vielä saada varmuutta ja tietoa tässä opinnäytetyössä. Välitunti Oy jatkaa kehittämistyötä liittyen esitteeseen sekä prosessikuvaukseen asiakkailta saaman palautteen ja asiasisältöjen muuttuessa

Long-term outcome of patients with acute ulcerative colitis after first course of intravenous corticosteroids

Background and aims: Every fifth patient with ulcerative colitis (UC) experiences severe acute flare at some point in the course of the disease. Corticosteroids (Cs) remain the treatment of choice in acute flare. Data on the efficacy of first intravenous Cs in the long-term prognosis of UC are scarce and were investigated here. Materials and methods: All episodes of patients with acute UC admitted to Tampere University Hospital and treated with intravenous Cs between January 2007 and January 2016 were identified from patient records and reviewed. The risks for colectomy and for continuous use of Cs were evaluated. Predictive factors were analysed. Results: The study comprised 217 patients of whom 184 (85%) responded to intravenous Cs at index flare. Of the 33 non-responders, 31 (94%) were treated with intravenous cyclosporine A and 28 responded. Five (2.3%) patients needed emergency colectomy. Twenty-six (12%) patients underwent colectomy within 1 year of index flare. Overall colectomy rate was 56 (26%) during follow-up (median 7.5 years, range 0.1–10.5). Six months after index flare 66 (30%) patients were still on steroids. In this series 149 (69%) required further Cstherapy and 104 (48%) needed rehospitalization for new flare at some point during follow-up. Overall 155 patients were treated with thiopurines, of whom 72% within the first year after admission. A total of 36 patients had infliximab as a first-line biological treatment, nine needed second-line therapy with adalimumab or vedolizumab after infliximab failed. Conclusion: Although intravenous Cs were efficient in inducing clinical response in patients with severe acute UC, only one fifth maintained remission in the long term. Two-thirds of patients required further Cs and the overall colectomy rate remained at 26%. High relapse rate indicates the need for closer monitoring of these patients. Enhancement of maintenance therapy should be considered at early stage after acute flare.publishedVersionPeer reviewe