The visual preferences for forest regeneration and field afforestation : four case studies in Finland

The overall aim of this dissertation was to study the public's preferences for forest regeneration fellings and field afforestations, as well as to find out the relations of these preferences to landscape management instructions, to ecological healthiness, and to the contemporary theories for predicting landscape preferences. This dissertation includes four case studies in Finland, each based on the visualization of management options and surveys. Guidelines for improving the visual quality of forest regeneration and field afforestation are given based on the case studies. The results show that forest regeneration can be connected to positive images and memories when the regeneration area is small and some time has passed since the felling. Preferences may not depend only on the management alternative itself but also on the viewing distance, viewing point, and the scene in which the management options are implemented. The current Finnish forest landscape management guidelines as well as the ecological healthiness of the studied options are to a large extent compatible with the public's preferences. However, there are some discrepancies. For example, the landscape management instructions as well as ecological hypotheses suggest that the retention trees need to be left in groups, whereas people usually prefer individually located retention trees to those trees in groups. Information and psycho-evolutionary theories provide some possible explanations for people's preferences for forest regeneration and field afforestation, but the results cannot be consistently explained by these theories. The preferences of the different stakeholder groups were very similar. However, the preference ratings of the groups that make their living from forest - forest owners and forest professionals - slightly differed from those of the others. These results provide support for the assumptions that preferences are largely consistent at least within one nation, but that knowledge and a reference group may also influence preferences.Väitöskirjassa tutkittiin ihmisten maisemapreferenssejä (maisemallisia arvostuksia) metsänuudistamishakkuiden ja pellonmetsitysten suhteen sekä analysoitiin näiden preferenssien yhteyksiä maisemanhoito-ohjeisiin, vaihtoehtojen ekologiseen terveyteen ja preferenssejä ennustaviin teorioihin. Väitöskirja sisältää neljä tapaustutkimusta, jotka perustuvat hoitovaihtoehtojen visualisointiin ja kyselytutkimuksiin. Tapaustutkimusten pohjalta annetaan ohjeita siitä, kuinka uudistushakkuiden ja pellonmetsitysten visuaalista laatua voidaan parantaa. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että uudistamishakkuut voivat herättää myös myönteisiä mielikuvia ja muistoja, jos uudistusala on pieni ja hakkuun välittömät jäljet ovat jo peittyneet. Preferensseihin vaikuttaa hoitovaihtoehdon lisäksi mm. katseluetäisyys, katselupiste ja ympäristö, jossa vaihtoehto on toteutettu. Eri viiteryhmien (metsäammattilaiset, pääkaupunkiseudun asukkaat, ympäristönsuojelijat, tutkimusalueiden matkailijat, paikalliset asukkaat sekä metsänomistajat) maisemapreferenssit olivat hyvin samankaltaisia. Kuitenkin ne ryhmät, jotka saavat ainakin osan elannostaan metsästä - metsänomistajat ja metsäammattilaiset - pitivät metsänhakkuita esittävistä kuvista hieman enemmän kuin muut ryhmät. Nämä tulokset tukevat oletusta, että maisemapreferenssit ovat laajalti yhteneväisiä ainakin yhden kansan tai kulttuurin keskuudessa, vaikka myös viiteryhmä saattaa vaikuttaa preferensseihin jonkin verran. Nykyiset metsämaisemanhoito-ohjeet ovat pitkälti samankaltaisia tässä väitöskirjassa havaittujen maisemapreferenssien kanssa. Myöskään tutkittujen vaihtoehtoisten hoitotapojen ekologisen paremmuuden ja niihin kohdistuvien maisemallisten arvostusten välillä ei ollut suurta ristiriitaa. Kuitenkin joitakin eroavaisuuksia oli; esimerkiksi sekä maisemanhoito-ohjeiden että ekologisten hypoteesien mukaan säästöpuut tulisi jättää ryhmiin, kun taas ihmiset pitivät eniten yksittäin jätetyistä puista. Informaatiomalli ja psyko-evolutionaarinen teoria tarjoavat mahdollisia selityksiä uudistushakkuisiin ja pellonmetsitykseen kohdistuville preferensseille, vaikkakaan tutkimuksen tuloksia ei voida täysin selittää näillä teorioilla

Airway Inflammation and Bronchial Hyperresponsiveness in Elite Cross-Country Skiers and in Patients with Newly Diagnosed Asthma : A Bronchial Biopsy Study

The objective of these studies was to evaluate possible airway inflammation and remodeling at the bronchial level in cross-country skiers without a prior diagnosis of asthma, and relate the findings to patients with mild chronic asthma and patients with newly diagnosed asthma. We also studied the association of airway inflammatory changes and bronchial hyperresponsivess (BHR), and treatment effects in cross-country skiers and in patients with newly diagnosed asthma. Bronchial biopsies were obtained from the subjects by flexible bronchoscopy, and the inflammatory cells (eosinophils, mast cells, T-lymphocytes, macrophages, and neutrophils) were identified by immunohistochemistry. Tenascin (Tn) immunoreactivity in the bronchial basement membrane (BM) was identified by immunofluorescence staining. Lung function was measured with spirometry, and BHR was assessed by methacholine (skiers) or histamine (asthmatics) challenges. Skiers with BHR and asthma-like symptoms were recruited to a drug-intervention study. Skiers were given treatment (22 weeks) with placebo or budesonide (400 µg bid). Patients with newly diagnosed asthma were given treatment for 16 weeks with placebo, salmeterol (SLM) (50 µg bid), fluticasone propionate (FP) (250 µg bid), or disodium cromoglicate (DSCG) (5 mg qid). Bronchial biopsies were obtained at baseline and at the end of the treatment period. In the skiers a distinct airway inflammation was evident. In their bronchial biopsy specimens, T-lymphocyte, macrophage, and eosinophil counts were, respectively greater by 43-fold (P0.001), 63-fold (P<0.001), and 8-fold (P<0.001) in asthmatic subjects than in controls. In skiers, neutrophil counts were more than 2-fold greater than in asthmatic subjects (P<0.05). Tn expression was higher in skiers than in controls and lower in skiers than in mild asthmatics. No significant changes were seen between skiers with or without BHR in the inflammatory cell counts or Tn expression. Treatment with inhaled budesonide did not attenuate asthma-like symptoms, the inflammatory cell infiltration, or BM Tn expression in the skiers. In newly diagnosed asthmatic patients, SLM, FP, and DSCG reduced asthma symptoms, and need for rescue medication (P<0.04). BHR was reduced by doubling doses 2.78, 5.22, and 1.35 respectively (all P<0.05). SLM and placebo had no effect on cell counts or Tn expression. FP and DSCG reduced eosinophil counts in the bronchial biopsy specimens (P<0.02 and <0.048, respectively). No significant change in tenascin expression appeared in any treatment group. Regarding to atopy, no significant differences existed in the inflammatory cell counts in the bronchial mucosa of subjects with newly diagnosed asthma or in elite cross country skiers. Tn expression in the BM was significantly higher in atopic asthma than in those with nonatopic asthma. Airway inflammation occurred in elite cross-country skiers with and without respiratory symptoms or BHR. Their inflammatory cell pattern differed from that in asthma. Infiltration with eosinophils, macrophages, and mast cells was milder, but lymphocyte counts did not differ from counts in asthmatic airways. Neutrophilic infiltration was more extensive in skiers than in asthmatics. Remodeling took place in the skiers’ airways, as reflected by increased expression of BM tenascin These inflammatory changes and Tn expression may be caused by prolonged exposure of the lower airways to inadequately humidified cold air. In skiers inflammatory changes and remodeling were not reversed with anti-inflammatory treatment. In contrast, in patients with newly diagnosed asthma, anti-inflammatory treatment did attenuate eosinophilic inflammation in the bronchial mucosa. In skiers, anti-inflammatory treatment did not attenuate BHR as it did in asthmatic patients. The BHR in skiers was attenuated spontaneously during placebo treatment, with no difference from budesonide treatment. Lower training intensity during the treatment period may explain this spontaneous decrease in BHR. The origin of BHR probably differs in skiers and in asthmatics. No significant association between BHR and inflammatory cell counts or between BHR and Tn expression was evident in cross-country skiers or asthmatic subjects. Airway remodeling differed between atopic and nonatopic asthma. As opposed to nonatopic asthma, Tn expression was higher in atopic asthma and is related to inflammatory cell densities.Kestävyyslajien urheilijoilla esiintyy tavanomaista enemmän astmaa ja astman kaltaisia oireita. Näistä oireista kärsivät myös sellaiset urheilijat, joilla ei ole astman suhteen riskitekijöitä, eikä aiemmin todettua astmaa. Astmaan liittyy poikkeava keuhkoputkien supistumistaipumus. Siinä oireiden taustalla on hengitysteiden tulehdusreaktio, jossa erityisesti eosinofiiliset ja lymfosyyttiset valkosolut kertyvät limakalvoille. Tähän tulehdusreaktioon liittyy myös keuhkoputken limakalvon pintakerroksen, epiteelin vaurio. Tähän vaurioon liittyen epiteelin tyvikalvolle voi ilmaantua tenaskiinia. Se on soluväliaineen proteiini, jota ei yleensä esiinny terveen aikuisen keuhkoputken limakalvolla, vaan sen esiintyminen rajoittuu keuhkojen kehitykseen. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin kilpahiihtäjien ja astmaa sairastavien henkilöiden hengitysteiden koepaloja hengitysteiden tulehduksen selvittämiseksi. Tutkimus koostui neljästä osatyöstä, joissa kahdessa tutkittiin kilpahiihtäjiä ja kahdessa äskettäin astmaan sairastuneita henkilöitä. Hiihtäjien osalta löydöksiä verrattiin terveiden koehenkilöiden ja lievää kroonista astmaa sairastavien henkilöiden löydöksiin. Keuhkojen toimintakokeiden lisäksi tutkittaville tehtiin keuhkoputkien tähystystutkimus, jonka yhteydessä otettiin koepalat keuhkoputkien limakalvoilta. Niistä tutkittiin tulehdussolujen määrät ja tyvikalvon tenaskiinin paksuus. Hiihtäjät, joilla ilmeni poikkeava keuhkoputkien supistumistaipumus sekä astman kaltaisia oireita, saivat lääkehoitoa (hengitettävä budesonidi tai lume). Äskettäin astmaan sairastuneet saivat hoidoksi hengitettävää salmeterolia (pitkävaikutteinen sympatomimeetti), flutikasonia (kortisoni), kromoglikaattia tai lumetta. Hoitojakson jälkeen keuhkojen toimintakokeet ja keuhkoputkien tähystys koepaloineen toistettiin. Hiihtäjillä keuhkoputkien poikkeava supistumistaipumus oli tavallista. Sitä esiintyi jopa 75 %:lla tutkituista. Heillä limakalvoilla esiintynyt tulehdussolujen määrä oli selvästi suurempi kuin terveillä verrokeilla. Lievää kroonista astmaa sairastaviin verrattuna hiihtäjien keuhkoputkien limakalvoilta löytyi vähemmän eosinofiilisia valkosoluja sekä syöttösoluja mutta enemmän neutrofiilisia valkosoluja. Muita tulehdussoluja (lymfosyytit ja makrofaagit) nähtiin hiihtäjillä saman verran kuin kroonista astmaa sairastavilla. Tenaskiinin paksuus tyvikalvolla oli hiihtäjillä ja astmaatikoilla suurempi kuin terveillä verrokeilla, joilla sitä esiintyi vain vähän jos ollenkaan. Tenaskiinin paksuus oli suurempi atooppisilla kuin ei-atooppisilla astmaatikoilla. Hiihtäjillä anti-inflammatorinen hoito hengitettävällä budesonidilla ei vähentänyt limakalvojen tulehdussolujen määrää merkittävästi. Se ei myöskään vähentänyt astman kaltaisia oireita. Astmaatikoilla hoito hengitettävällä flutikasonilla tai kromoglikaatilla vähensi eosinofiilista tulehdusta keuhkoputkissa sekä lievensi keuhkoputkien supistumistaipumusta. Salmeteroli tai lumelääke eivät vähentäneet astmaattista tulehdusta keuhkoputkissa. Salmeteroli vähensi keuhkoputkien supistumistaipumusta, kun taas lumelääkkeellä ei ollut siihen vaikutusta. Hiihtäjillä urheilusuorituksiin liittyy voimakkaasti suurentunut keuhkotuuletus. Se aiheuttaa hengitysteiden kuivumista, joka todennäköisesti on syynä tutkimuksessa todettuun hengitysteiden tulehdukseen. Tenaskiinin ilmaantuminen hengitysteihin sekä hiihtäjillä että astmaatikoilla todennäköisesti oli merkkinä epiteelin vauriosta. Tulehdusreaktio ei liittynyt keuhkoputkien supistumistaipumukseen hiihtäjillä eikä astmaatikoilla mutta allergista astmaa sairastavilla supistumistaipumus liittyi eosinofiilisen tulehdukseen hengitysteissä. Hiihtäjillä hengitettävä kortisoni ei tässä tutkimuksessa tehonnut tulehdukseen, jonka todettiin olevan erilainen verrattuna astmaatikoilla havaittuun tulehdukseen. Astmaatikoilla sekä hengitettävä kortisoni että kromoglikaatti vähensivät eosinofiilista tulehdusta

Yritysblogit viestintakanavana – dialogia vai monologia? : Monitapaustutkimus yritysblogien viestinnästä ja vuorovaikutuksesta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yritysblogien käyttöä yritysten ulkoisessa viestinnässä. Tutkimuksessa halutaan selvittää, miten yritysblogeja käytetään, millaisia viestinnällisiä tavoitteita blogeilla on ja millaista keskustelua blogeissa muodostuu. Lähtökohtana on hahmottaa blogikirjoitusten vuorovaikutuksellisuutta sekä miten blogin viestintä ja käyttö vaikuttavat blogissa tapahtuvaan keskusteluun. Laajempana mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa on blogien asema yritysviestinnässä. Tutkimus pohjautuu organisaatiokulttuurin ja organisaatioviestinnän keskeisiin ja ajankohtaisiin teemoihin, kuten verkostoituneisuuteen ja viestinnän dialogisuuteen. Johtopäätöksissä pohditaan van Rulerin (2004) viestinnän nelikenttämallin avulla, mikä on yritysblogien asema yritysviestinnässä. Tutkimus on laadullinen monitapaustutkimus, jossa kohteina on kolme yritysblogia ja kustakin valikoitu aineisto. Menetelmänä työssä käytetään sisällönanalyysiä, johon yhdistellään tutkimuksen eri osissa retorista ja responsiivista diskurssianalyysiä. Tulokset osoittivat, että aineiston blogit toimivat pääosin yrityksen omana joustavana viestintäkanavana tai keskustelukanavana. Blogeissa esitettiin yrityksen kannanottoja, ne toimivat keskustelunaloituksina, niissä rakennettiin mielikuvaa yrityksestä ja informoitiin lukijoita. Blogi viestintämuotona mahdollistaa teknologisesti avoimen kaksisuuntaisen viestinnän. Lopulta keskustelun muodostumiseen vaikuttivat kuitenkin blogin käyttäjät eli kirjoittajat ja blogin yleisö. Aineiston blogeissa muodostui vaihtelevasti keskustelua monella tasolla. Keskusteluissa lukijat jakoivat näkemyksiä ja ideoita, tiedustelivat, kannustivat ja kritisoivat. Yrityksen ja sidosryhmien välille muodostui vuorovaikutusta ja osittain myös dialogia. Tulosten perusteella yritysblogien käyttöön, tavoitteisiin, sisältöön, kohderyhmään ja keskusteluun osallistumiseen liittyvien periaatteiden kirkastaminen edesauttaisi blogin toimivuutta ja keskustelun syntymistä. Blogi voi toimia myös ilman aktiivista keskustelua riippuen sen tavoitteista ja käyttötavoista. Osallistumalla keskusteluun yritys viestii avoimuudesta ja voi parantaa siihen liittyviä mielikuvia. Toimiakseen yritysblogi tulisi ottaa käyttöön yrityksessä tarpeesta ja tahdosta tuoda uusia ulottuvuuksia viestintään eikä niinkään pelkän kanavan käyttöönoton tai teknologian vuoksi

Parent- and teacher-reported long-term effects of parent training on child conduct problems in families with child protection and other support services : a randomized controlled trial

Background: This randomized controlled trial (RCT) evaluated the long-term effectiveness of the Incredible Years(R) (IY) Parenting Program in modifying children's externalizing problems among families in Child Protection Services (CPS) and using other special support services. We also examined whether parent-reported effects of the IY(R) generalize to the daycare/school setting as reported by teachers. Methods: Participants in the study were 3-7-year-old children with behavioural problems (N = 102 at baseline, N = 89 at one-year follow-up). Participants were randomized to intervention (N = 50) and control groups (N = 52) after the baseline assessment. The intervention group received 19-week IY(R) Parenting Program. The effectiveness of the intervention was analyzed using linear mixed model. Results: Our previously reported pre-post intervention effects on CBCL (Child Behavior Checklist) and ECBI (Eyberg Child Behavior Inventory) were not sustained to the one-year follow-up. Child conduct problems decreased from baseline to follow-up in both intervention and control groups. The positive changes were not observed at daycare/school from baseline to post-intervention or to the one-year follow-up, and there were no significant differences in changes between the groups. Conclusions: Evidence-based parenting program IY(R) seems to be an effective intervention for child conduct problems in the short term in families in the CPS context, but sustaining the positive effects and generalizing them to the daycare/school context are challenging.Peer reviewe

Verksamhetsmodellen för rådgivning och handledning med låg tröskel inom socialvården (THL)

Denna guide är en uppdaterad och preciserad version av guiden från våren 2022 (publicerad endast på finska) och den bygger på verksamhetsmodellernas regionala pilotprojekt

Osallisuutta ja toimintakykyä vahvistava aikuissosiaalityö : opas ammattilaisille

Oppaan tavoitteena on tukea aikuissosiaalityön työorientaatioiden ja menetelmien uudistamista metodisen ajattelun avulla sekä motivoida metodiseen muutosajatteluun. Metodisuuden lisäksi käsitellään osallistavien ja toimintakykyä edistävien toimintamallien ominaispiirteitä. Monialaisia palveluja käsittelevässä luvussa esitellään tuen tarpeen tunnistamisen välineitä ja toimintamalleja sekä palvelujen yhteen sovittamisen ratkaisuja. Lopuksi oppaassa käsitellyt teemat yhdistyvät sosiaalityön tietoperustan ja vaikuttavuuden tarkastelussa. Oppaassa puhutaan sosiaalityöstä, mutta se käsittelee myös sosiaaliohjausta, jolla on samankaltainen menetelmällinen ja teoreettinen perusta

Parent- and teacher-reported long-term effects of parent training on child conduct problems in families with child protection and other support services: a randomized controlled trial

Background: This randomized controlled trial (RCT) evaluated the long-term effectiveness of the Incredible Years(R) (IY) Parenting Program in modifying children's externalizing problems among families in Child Protection Services (CPS) and using other special support services. We also examined whether parent-reported effects of the IY(R) generalize to the daycare/school setting as reported by teachers.Methods: Participants in the study were 3-7-year-old children with behavioural problems (N = 102 at baseline, N = 89 at one-year follow-up). Participants were randomized to intervention (N = 50) and control groups (N = 52) after the baseline assessment. The intervention group received 19-week IY(R) Parenting Program. The effectiveness of the intervention was analyzed using linear mixed model.Results: Our previously reported pre-post intervention effects on CBCL (Child Behavior Checklist) and ECBI (Eyberg Child Behavior Inventory) were not sustained to the one-year follow-up. Child conduct problems decreased from baseline to follow-up in both intervention and control groups. The positive changes were not observed at daycare/school from baseline to post-intervention or to the one-year follow-up, and there were no significant differences in changes between the groups.Conclusions: Evidence-based parenting program IY(R) seems to be an effective intervention for child conduct problems in the short term in families in the CPS context, but sustaining the positive effects and generalizing them to the daycare/school context are challenging