Askelet kestävään ruokapakkaamiseen : Kestävän ruokapakkaamisen murrosareena

Ruokapakkaamiseen kohdistuu erilaisista ympäristöhuolista kuten roskaantumisesta ja ilmastonmuutoksesta nouseva voimakas muutoksen tarve. Kasvavaa huomiota saavat myös erilaisten kemikaalien käyttö muoveissa, kiertotalous ja toisaalta kasvavat pakkausten käyttömäärät. Haittojen vähentämiseksi pakkaamiseen kohdistuu yhä tiukkenevia tavoitteita ja sääntelykeinoja. Pakkaamisella on toisaalta tärkeä rooli ruoan säilyttämisessä, turvallisuudessa, logistiikassa ja markkinoinnissa. Ruokapakkaamisen tuleekin olla kestävää niin ympäristön, liiketoiminnan kuin yhteiskunnan osalta. Package-Heroes-projektin järjestämässä ruokapakkaamisen murrosareenassa etsittiin ratkaisuja kestävämmän ruokapakkaamisen haasteisiin. Murrosareena on yhteistoiminnallisen tutkimuksen muoto, jossa sidosryhmien asiantuntijat yhdessä asettavat tavoitteita ja tunnistavat niiden saavuttamiseen tarvittavia askelia. Murrosareenan osallistujat olivat mukana yksilöinä, eivät taustaorganisaatioidensa edustajina. Loppuraportti ei edusta kaikilta osin yksittäisten osallistujien näkemyksiä. Murrosareenassa järjestettiin viisi työpajaa (12/2022–4/2023), joissa pohdittiin muutoksen esteitä ja ajureita, asetettiin tavoitteita, tunnistettiin polut nykyhetkestä tavoitetilaan ja muodostettiin toimintasuosituksia. Polkujen toteuttamiseen tarvitaan monenlaisia toimijoita mm. elintarvike- ja pakkausalalta, kaupan, jätehuollon, tutkimusorganisaatioiden, kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon eri tasojen joukosta. Yhteenveto tarvittavista toimenpiteistä on esitetty raportin lopussa taulukossa 5. Uudelleenkäytettävien pakkausten edistäminen Murrosareenassa nähtiin tarve ruokapakkaamisen muutokselle, joka haastaa kertakäyttöpakkaamiseen perustuvaa ruoan tuotannon, kuljetuksen, myynnin ja kulutuksen toimintatapoja. Uudelleenkäytettävien pakkausten tulisi valtavirtaistua ja tarvitaan järjestelmätason muutos, jossa Suomi on edelläkävijänä kehittämässä ja ottamassa käyttöön ympäristön kannalta kestävää ja tehokasta uudelleenkäytettävien pakkausten järjestelmää. Visiota tukemaan valittiin kaksi tavoitetta: (1) Uudelleenkäytettävien pakkausten osuus syömävalmiin noutoruoan pakkauksista on 30 % vuonna 2030 ja (2) Uudelleentäytettävissä pakkauksissa myytävien elintarvikkeiden osuutta kasvatetaan päivittäistavarakaupassa. Murrokseen tarvittavia keskeisiä toimenpiteitä ovat mm. (1) kunnianhimoisten tavoitteiden asettaminen, (2) uudelleenkäyttöpakkausten tuottajavastuuorganisaation muodostaminen, (3) yhtenäisen kansallisen uudelleenkäyttöjärjestelmän muodostaminen ja standardointi, (4) uudelleenkäytön tekeminen kuluttajille helpoksi ja houkuttelevaksi, (5) tulevaisuusorientoitunut vaikutusten arviointi ja siihen liittyvä menetelmäkehitys sekä (6) TKI-toiminta ja sen rahoitus mm. uudelleenkäytettävien, ympäristöystävällisten pakkausten ja materiaalien, ohjelmistojen, logistiikan, pesujen ja kestävien liiketoimintamallien kehittämisen osalta. Teollisesti uudelleentäytettävien, pantillisten pakkausten yleistyminen edellyttää kaupan alan ja elintarviketeollisuuden voimakasta roolia. Tarvitaan yhteistyötä liiketoimintaekosysteemien luomiseksi sekä keinoja, jotka tekevät uudelleentäytöstä yrityksille houkuttelevampaa, kuten sääntelyn kiristäminen, tuottajavastuun vahvistaminen, taloudelliset kannustimet sekä standardoitujen pakkausten käyttö. Lisäksi tunnistettiin mahdollisuutena kuivatuotteiden irtomyynti uudelleentäytettäviin pakkauksiin. Tässä ns. ”refill avenues” -mallissa kuluttajat annostelisivat tuotetta kaupassa tarjottaviin uudelleenkäytettäviin, mahdollisesti pantillisiin, pakkauksiin. Muutos edellyttäisi liiketoimintakokeiluja, arviointia vaikutuksista, kuluttajaviestintää, tehokasta palautusjärjestelmää sekä kulttuurin muutosta niin kuluttajien kuin kaupan osalta. Yritysten välinen yhteistyö ja kierrätysmuovin edistäminen ruokapakkaamisessa Saavuttaakseen EU:n asettamat tavoitteet Suomi tarvitsee koko pakkausarvoketjun kattavaa yhteistyötä elintarvike-, pakkaus-, jäte- ja kaupan alan yritysten kesken. On tärkeää keskustella yli kuitu- ja muovipakkausjaon sekä tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa esimerkiksi säädösten tulkinnasta. Työryhmä piti tärkeänä jatkuvatoimisen, yritysvetoisen yhteistyöfoorumin perustamista. Foorumin tehtävänä olisi mm. seurata, tulkita ja ennakoida EU:n sääntelyä, luoda alalle selkeä viherpesun estävä eettinen normisto ja luoda pelisäännöt viestinnälle keskinäisen sekä kuluttajan luottamuksen lisäämiseksi. Murrosareenassa työstettiin tavoitetta: Kierrätysmuovin käytön edistäminen, jotta vuonna 2035 kierrätysmuovin käyttö ruokapakkauksissa on helppoa, vaivatonta ja yleinen käytäntö, ja on saavutettu EU:n asettamat tavoitteet kierrätysmuovin käytöstä elintarvikepakkauksissa. Polussa tunnistettiin seitsemän pääaskelta, jotka ovat (1) Kierrätysmuovitiekartan laatiminen, (2) Elintarvikelaatuista kierrätysmuovia koskevan sääntelyn kehittäminen, (3) Toimivien ja elintarvikekäyttöön hyväksyttyjen kierrätysprosessien kehittäminen eri muovilajeille, (4) Kierrätysmuovin osuuden varmistamisen mahdollistaminen tuotteessa, (5) Kierrätysmuovin toimivuus tuotannossa, (6) Muovipakkausten saaminen tehokkaasti kiertoon ja (7) Kierrätysmateriaalin riittävä määrä markkinoilla. Esimerkkejä ehdotetuista toimenpiteistä ovat mm. elintarvikepakkausten erillisen lajittelun mahdollistavan menetelmän käyttöönotto Suomessa; massataselaskennan kehittäminen, sertifiointi ja opetus; innovaatioyhteistyö muovin kierrätyksen ja kierrätysmuovin käytön lisäämiseksi tuotteissa; kehittyvä kuluttajaviestintä lajitteluun ja kierrätysmuovia sisältäviin pakkauksiin liittyen; kierrätysmuovia hyödyntävä ja kierrätystä edistävä pakkaussuunnittelu sekä erilaiset tutkimus- ja pilotointihankkeet kuten brändistä erillisten, geneeristen pakkausten kokeilu. Roskaamisen vähentäminen Roskaamisen vähentämistä tarkasteltiin toisiinsa kytkeytyvissä Tutkimuspolussa ja Roskaamisen vähentämisen polussa. Ensimmäiseksi selvitettävät asiat sekä toimenpiteet ovat Tutkimuspolussa (1) Menetelmäkehitys: Perustetaan keskusteleva, tutkimustietoa jakava ja toimintaa koordinoiva “Roskanyrkki”, joka ottaa vastuun roskaantumiseen liittyvien indikaattoreiden ja seurantamenetelmien kehittämisestä. Roskanyrkki voidaan toteuttaa viranomaistoimintana ja se voi olla myös yhteispohjoismainen tai EU-vetoinen. Ympäristöministeriö on oleellisessa roolissa, mutta toteutus voi alkaa tutkimushankkeena. Roskaamiseen liittyvät asiat pyritään saamaan Jätealan yhteistyöryhmän agendalle. On tärkeää asettaa valtakunnallisia tavoitteita, ja seurata niiden toteutumista säännöllisin väliajoin. (2) Käyttäytymis-/kuluttajatutkimus: Lisätään tutkimusta siitä, kuka roskaa ja miksi, missä, milloin ja missä tilanteessa. Laajennetaan tutkimusta myös lajitteluun ja kierrätykseen. Tutkimus tuottaa sisältöä mm. viestintäpankkiin. Roskaamisen vähentämisen polussa: (1) Hyödynnetään vapaaehtoista sopimista eli esimerkiksi Kiertotalouden green dealiin pyritään saamaan mukaan tavoitteita roskaamiseen liittyen. Tavoitteet voivat myös olla välillisesti vaikuttavia, kuten kierrätyksen ja/tai lajittelun tehostaminen. Tuottajavastuuorganisaatioiden osallistuminen yhteistyöhön on tärkeää. (2) Kehitetään edelleen roskaamiseen liittyvää viestintää, jonka tulee olla jaksoittaista mutta pitkäjänteistä. Perustetaan tutkimustietoon perustuvista pääviesteistä ns. viestintäpankki. Aiheita ovat esimerkiksi muovin/mikromuovin vaikutukset, roskaamisen kustannukset ja muistutus siitä, että roskaaminen on rikkomus. Korostetaan myös roskaamisen vähenemisen positiivisia puolia ja yksilön siitä samaa hyötyä. Viestintäpankki linkitetään Muovitiekartan toimeenpanoon. Kiertotalous-Suomi (Kisu-hanke) voisi olla viestipankin ylläpitävä taho. (3) Hyödynnetään digitaalisuuden mahdollisuuksia ja kansalaisten aktiivisuutta. Kannatetaan esimerkiksi kehitteillä olevaa sovellusta, jolla kansalaiset voivat ilmiantaa roskaisia paikkoja. Myös pelillistäminen olisi hyödyllistä

Imputing HIV treatment start dates from routine laboratory data in South Africa: a validation study

Background: Poor clinical record keeping hinders health systems monitoring and patient care in many low resource settings. We develop and validate a novel method to impute dates of antiretroviral treatment (ART) initiation from routine laboratory data in South Africa’s public sector HIV program. This method will enable monitoring of the national ART program using real-time laboratory data, avoiding the error potential of chart review. Methods: We developed an algorithm to impute ART start dates based on the date of a patient’s “ART workup”, i.e. the laboratory tests used to determine treatment readiness in national guidelines, and the time from ART workup to initiation based on clinical protocols (21 days). To validate the algorithm, we analyzed data from two large clinical HIV cohorts: Hlabisa HIV Treatment and Care Programme in rural KwaZulu-Natal; and Right to Care Cohort in urban Gauteng. Both cohorts contain known ART initiation dates and laboratory results imported directly from the National Health Laboratory Service. We assessed median time from ART workup to ART initiation and calculated sensitivity (SE), specificity (SP), positive predictive value (PPV), and negative predictive value (NPV) of our imputed start date vs. the true start date within a 6 month window. Heterogeneity was assessed across individual clinics and over time. Results: We analyzed data from over 80,000 HIV-positive adults. Among patients who had a workup and initiated ART, median time to initiation was 16 days (IQR 7,31) in Hlabisa and 21 (IQR 8,43) in RTC cohort. Among patients with known ART start dates, SE of the imputed start date was 83% in Hlabisa and 88% in RTC, indicating this method accurately predicts ART start dates for about 85% of all ART initiators. In Hlabisa, PPV was 95%, indicating that for patients with a lab workup, true start dates were predicted with high accuracy. SP (100%) and NPV (92%) were also very high. Conclusions: Routine laboratory data can be used to infer ART initiation dates in South Africa’s public sector. Where care is provided based on protocols, laboratory data can be used to monitor health systems performance and improve accuracy and completeness of clinical records

Applying machine learning and predictive modeling to retention and viral suppression in South African HIV treatment cohorts

HIV treatment programs face challenges in identifying patients at risk for loss-to-follow-up and uncontrolled viremia. We applied predictive machine learning algorithms to anonymised, patientlevel HIV programmatic data from two districts in South Africa, 2016–2018. We developed patient risk scores for two outcomes: (1) visit attendance≤ 28 days of the next scheduled clinic visit and (2) suppression of the next HIV viral load (VL). Demographic, clinical, behavioral and laboratory data were investigated in multiple models as predictor variables of attending the next scheduled visit and VL results at the next test. Three classifcation algorithms (logistical regression, random forest and AdaBoost) were evaluated for building predictive models. Data were randomly sampled on a 70/30 split into a training and test set. The training set included a balanced set of positive and negative examples from which the classifcation algorithm could learn. The predictor variable data from the unseen test set were given to the model, and each predicted outcome was scored against known outcomes. Finally, we estimated performance metrics for each model in terms of sensitivity, specifcity, positive and negative predictive value and area under the curve (AUC). In total, 445,636 patients were included in the retention model and 363,977 in the VL model. The predictive metric (AUC) ranged from 0.69 for attendance at the next scheduled visit to 0.76 for VL suppression, suggesting that the model correctly classifed whether a scheduled visit would be attended in 2 of 3 patients and whether the VL result at the next test would be suppressed in approximately 3 of 4 patients. Variables that were important predictors of both outcomes included prior late visits, number of prior VL tests, time since their last visit, number of visits on their current regimen, age, and treatment duration. For retention, the number of visits at the current facility and the details of the next appointment date were also predictors, while for VL suppression, other predictors included the range of the previous VL value. Machine learning can identify HIV patients at risk for disengagement and unsuppressed VL. Predictive modeling can improve the targeting of interventions through diferentiated models of care before patients disengage from treatment programmes, increasing costefectiveness and improving patient outcomes.The American People and the President’s Emergency Plan for AIDS Relief (PEPFAR) through the United States Agency for International Development (USAID), including bilateral support through USAID South Africa’s Accelerating Program Achievements to Control the Epidemic; the NIH National Institute of Allergies and Infectious Diseases Award and Eunice Kennedy Shriver National Institute of Child Health & Human Development.https://www.nature.com/srepdm2022Human Nutritio

A Theory of Meta-Organisation: An Analysis of Steering Processes in European Commission-Funded R&D ‘Network of Excellence’ Consortia

Organisations collaborate with one another. And they appear to do so more and more frequently in the recent decades. At the same time many of these efforts fail to deliver what the collaboration was set up for. This combination creates the basis for the fascinating and stimulating research field of inter-organisational relations – a field which is still very much in development. In this thesis the focus is on meta-organisations, associations in which organisations are members. The steering of such inter-organisational structures appears to need a novel approach, a collective, multi-level engagement which I set out to examine. The thesis is structured to foreground the process of the research and the development of my thinking. The study is conducted on R&D consortia funded as Networks of Excellence by the European Commission under Framework Programme 6. The study is based primarily on five case studies, by way of documentation and interviews. In addition, the study draws on data collected on 101 consortia and consortium agreements from 50 consortia. The thesis develops the theoretical understanding of meta-organisations and their organisational conditions and implications. Meta-organisation theory, thus far, has focused mainly on the implications following from having organisations as members. This thesis suggests adding to this theory the implications created by constitutional membership, that is, members that constitute the organisation. Constitutional membership makes a difference in three ways: it creates a clear boundary of the meta-organisation; it assumes collective ownership of the meta-organisation; and it makes possible the utilising of indirect resources – the resources of the member organisations, and most importantly their personnel – by the meta-organisation. In addition, the thesis develops a conceptual framework of steering processes, combining governance, management and administration. This framework shows how both decisions and mutual adjustment in top-down, bottom-up, and horizontal directions steer meta-organisations. The framework may, however, be fruitfully used to study other organisations as well. The findings from the analysis of the steering processes show that the utilisation of indirect resources decentralises the governance, management and administration of activities to the participants of member organisations who are undertaking these activities. The results also demonstrate that the governance, management and administration of undivided tasks centralises to those with formal management responsibility. In addition, the analysis shows how control and granting are avoided, externalised or formalised to deal with lack of hierarchical authority. These and other findings of the study seek to refine and extend the hypothesised conditions of meta-organisation theory

Extending Meta-Organization Theory: A resource-flow perspective

Meta-organization theory has shied away from a systematic consideration of the complexities and consequences of resource acquisition patterns, instead assuming member organizations furnish the resources their associations require. The theory reflects empirical enquiry, which has focused primarily on the most visible form of resources, the association’s finance budget and staffing. This paper develops a conceptual framework to show the wider range of ways in which meta-organizations acquire resources and presents a resource-flow perspective. We utilize insights from resource dependency theory to specify two dimensions of resource flow. The first addresses the source of resources, distinguishing those acquired from the meta-organization’s membership from those acquired from external interests. The second concerns whether the meta-organization secures control over the use and allocation of acquired resources, or not. We identify four resource flows utilizing these two dimensions: member resourcing, associational resourcing, contributed resourcing and generated resourcing, and discuss how each resource flow relates to meta-organizational activity, highlighting when a particular flow can be expected. The resource-flow perspective allows us to adapt existing typologies to define a conceptual space onto which variations among meta-organizations can be mapped. This space focuses on the expected level of resource engagement of members in the meta-organization and the extent of resource contribution from interests in the meta-organization’s environment. Finally, we discuss areas for development of the resource-flow perspective and its potential to support future research

Meta-organization as partial organization: An integrated framework of organizationality and decisionality

International audienceMeta-organizations often lack the monitoring and sanctioning power associated with the organization of individuals, and thus they can be considered to be partially organized. Little research investigates the extent to which meta-organizations, in general, and clusters in particular, are organized. The current meta-organization literature thus perpetuates an implicit assumption that all meta-organizations are equally incomplete. We challenge this assumption and theorize variations in meta-organizations' organizational structures. To do so, we transpose the partial organization concept and specify at the meta-organization level: 1) degrees of structural organizationality, as measured by the selective combination of membership, hierarchy, rules, monitoring, and sanctioning, and 2) degrees of what we call decisionality, that is, the extent to which each organizational component is itself the object of decisions. By combining structural organizationality and decisionality, we identify four main meta-organizing dynamic profiles: thin partial meta-organization, thin meta-organizing, thick partial metaorganizing, and thick meta-organizing. We contribute to current efforts to advance metaorganization theory and provide an analytical tool to investigate this phenomenon while providing a better understanding of clusters as social actors

Why Meta-Organizations Matter: A Response to Lawton et al. and Spillman

In a recent issue in this journal, Lawton et al. and Spillman argue for the importance of studying trade associations, also referred to with the broader term meta-organization. They discuss why meta-organizations matter and why more research is needed on the topic. We fully concur with the authors that meta-organizations constitute an inflating, diverse, and undeniable phenomenon of collective action among organizations and that collective scholarly efforts are necessary to improve our understanding of meta-organizations in their multiplicity. In this article, we shed some light on a body of work already investigating the matter. They constitute what we call the “European School” of meta-organization. We show the relevance of this recent European work for the US–UK-oriented trade association research and aim to bridge the gap between these research traditions by proposing a common research agenda on key topics of resources, forms’ differentiation, coopetition, and their role in sustainability governance.peerReviewe

(Un)bounding the Meta-Organization : Co-Evolution and Compositional Dynamics of a Health Partnership

In their treatise on meta-organization, Ahrne and Brunsson theorize a distinctive organizational form, the association of organizations. Meta-organizations have the properties of formal organizations—boundaries set by determinations of membership, goals, a centre of authority, and ways of monitoring and sanctioning member behaviors. The theory draws a strong distinction between meta-organizations and networks, suggesting that similarity among members is the primary characteristic of meta-organizations, whereas networks signify complementarity and difference. Meta-organizations serve and are governed by their members, though the meta-organization itself may develop its own agency and may regulate its members. It is on this basis that Ahrne and Brunsson develop an account of the dynamics of meta-organizations, placing less emphasis on external sources of change than on the internal relationships between members and the meta-organization itself. This paper appraises the theory of meta-organizations, using a case study of Partners in Paediatrics, a subscription association of health care organizations, as the empirical reference point. Data about this partnership’s membership and its activities are drawn from 12 ‘annual reports’ covering a 17-year period. Focusing, particularly, on the membership composition of the Partnership and its relationship to the changing environment, the case analysis traces the changing character and circumstances of the Partnership, identifying four distinct phases, and raising questions for meta-organization theory and its account of meta-organization dynamics.Peer reviewe