”Meillä on aikaa vielä, kääntää kellot kohdalleen”: Ammatillisen opettajankoulutuksen mahdollisuus transformatiiviseen oppimiseen kestävän kehityksen viitekehyksessä

Artikkelissa kysymme, millaisia metanarratiivisia transformaalisen oppimisen havaintoja voimme tunnistaa ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijoiden tarinoissa. Pohdimme, millaisin tuloksin pystymme ammatillisen opettajankoulutuksen aikana toteuttamiemme kestävän kehityksen teemaopintojen avulla havahduttamaan opiskelijoita pohtimaan antroposeenin aikaa ja sen ylittämistä kohti kestävää tulevaisuutta. Kontekstina tutkimukselle on ammatillinen opettajankoulutus ja sen kestävän kehityksen teemaopinnot. Taustoitamme ilmiötä opettajaidentiteetin rakentumisen aiemmilla tutkimuksilla. Aineiston muodostaa Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa aloittaneiden 29 opiskelijan kirjoittamat tarinat. Tuloksena toteamme, että kestävän kehityksen teemaopintomallilla voitiin tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia tarkastella oppilaitoksia ja oppimisympäristöjä uusin, kestävyyttä edistävin silmin ja pystyimme lisäämään heidän kestävyyskompetenssejaan.  Metanarratiivina näistä tarinoista pystyttiin tunnistamaan pyrkimys ”hyvään”. Ensimmäisissä tarinoissa tietämisen (Barnett & Coate, 2005) ulottuvuus oli keskiössä, jatkotarinoissa opettajana olemisen ulottuvuus syveni: nähtiin oma esimerkillisyys, arvojen ja asenteiden vaikutus. Myös tekeminen näkyi jatkotarinoissa: halu keskustella opiskelijoiden kanssa kestävän kehityksen teemoista ja analysoida myös julkista keskustelua aiheeseen liittyen. Ammatillisen opettajankoulutuksen voidaan havaita olevan oivallinen matka uuteen, kunhan matkaa tuetaan yhdessä tekien ja teemoja yrittäjämäisesti edistäen

Asukkaat lähiöluonnon osallisina

In this study, I approach participation in living environment as everyday practices and relations with the management of living environment which, I argue, are part of the enactment of the suburban nature. The work is based on walking interviews made in Hervanta, a suburb of 25 000 inhabitants in Tampere, Southern Finland. The analysis of the interviews through the perspectives of dwelling and amenity rights brings forth three ‘amenity ecologies’. These are different kinds of relationships between inhabitants, nature and urban green management. The results reveal how experiencing and learning to know nature relates to suburban everyday life, social structure of suburbia and urban green management. This kind of perspective is also useful in suburban planning