Metsien monet hyödyt ja taloudellinen arvottaminen

Tieteen tori: Tavoitteena metsien monet hyödyt201

Resurssitehokkaan kiviaineshuollon kehittäminen lean-ajattelua soveltaen: tapaustutkimus kaupunkialueen kehittämisprojektista

The Finnish aggregate stone industry is shifting towards resource-efficient use of stone aggregates. The process of aggregate stone use, however, has not been studied or modelled before. This thesis studies an urban area development project and its use of aggregate stone, and applies lean thinking to the development of resource-efficient aggregate stone use. A literature review of lean thinking is first conducted which results in a theoretical synthesis of lean implementation to intra- and inter-organizational contexts. The literature review reveals that in inter-organizational contexts, a collaborative atmosphere and contextual understanding are prerequisites of lean implementation. Application of lean and continuous improvement in such settings occur through waste elimination, partnering, and structuring the context. In the empirical study, a combined process model of the urban area development project and its use of aggregate stone is created based on the analysis of one case project. The findings reveal the challenges of the current aggregate stone use process, and important development ideas for improving the process. Applying the theoretical synthesis of lean to interpret the empirical findings, the key characteristics of a generic resource-efficient aggregate stone use process are derived. The empirical case study shows that the urban area development project features an uncoordinated and invisible process of aggregate stone use. Aggregate stone issues are only occasionally discussed and other aspects of urban area development are prioritized. This results in increased costs for the municipal organization and higher taxes for the residents. A new process for aggregate stone use should be developed that coordinates the aggregate stone masses in and across municipal construction projects, streamlines the collaboration of administrative officials, and keeps all relevant stakeholders informed and involved. The core activity in a resource-efficient aggregate stone use process is the coordination of the aggregate stone masses produced and used in different municipal projects. Value creation is optimized by planning and scheduling projects in a way that allows resource-efficient use of stone aggregates. Wastes are reduced by avoiding unnecessary transportations and temporary storing of stone aggregates. Partnering with nearby municipalities is required to achieve an optimal situation of resource-efficient aggregate stone use across municipal borders. Collaboration between administrative officials, elected officials, and local area users and residents is required to streamline the urban planning and permit processes, and to reduce the amount of appeals. The process of resource-efficient aggregate stone use should also be continuously improved.Suomen kiviainesteollisuudessa tavoitellaan entistä tehokkaampaa kiviainesten käyttöä. Kiviaineshuollon prosessia ei kuitenkaan ole tutkittu tai mallinnettu aikaisemmin. Tässä diplomityössä tutkitaan aluekehitysprojektia ja sen kiviaineksen käyttöä sekä sovelletaan lean-ajattelua resurssitehokkaan kiviaineshuollon prosessin kehittämiseen. Työn kirjallisuusosa käy läpi lean-ajattelun teorioita ja luo synteesiä yritysten sisäisiä ja yritystenvälisiä prosesseja koskevasta lean-johtamisen tutkimuksesta. Kirjallisuuden mukaan yritystenvälisissä prosesseissa keskeisiä leanin edellytyksiä ovat hyvä yhteistyöilmapiiri ja yhteistyön kontekstin ymmärtäminen. Yritystenvälisissä yhteistyöprosesseissa leanin soveltaminen ja prosessien jatkuva kehittäminen tapahtuu poistamalla prosessista erilaiset hukat, luomalla sopimus- ja yhteistyömalleja, ja jäsentämällä yhteistoiminnan kontekstia. Tutkimuksen empiirisessä osassa luodaan tapaustutkimuksen avulla yhden aluekehitysprojektin prosessimalli, joka yhdistää aluekehitysprojektin ja sen kiviaineksen käytön. Empiiriset löydökset kuvaavat kiviaineksen käytön haasteita, ja esittävät runsaasti prosessinkehitysideoita. Tutkitun aluekehitysprojektin kiviainesprosessi oli koordinoimaton ja näkymätön. Muut aluekehityksen osa-alueet ohittivat kiviainesasiat, joista kunnan eri yksiköiden virkamiehet keskustelivat keskenään vain satunnaisesti. Tämä lisää kuntaorganisaation kustannuksia, mikä voi johtaa veronkorotuksiin. Kiviaineshuollon prosessia voidaan kehittää koordinoimalla kunnan rakennusprojektien massojen tuotantoa ja käyttöä, sujuvoittamalla yhteistyötä lupaviranomaisten kanssa, lisäämällä viestintää sidosryhmille ja osallistamalla olennaiset sidosryhmät prosessiin. Koordinaation tulisi toimia myös läheisten kuntien rakennusprojektien välillä. Empiiriset kehitysideat tulkitaan työn lopussa lean-johtamisen teorian avulla. Tuloksena saadaan resurssitehokkaan kiviaineshuollon geneerisen prosessin tärkeimmät ominaisuudet. Rakennusprojekteissa tuotettujen ja tarvittavien massojen koordinointi on resurssitehokkaan kiviaineshuollon prosessin ydintoiminto. Sen arvonluontia voidaan optimoida projektien ennakoivalla suunnittelulla ja aikatauluttamisella. Turhien kuljetusmatkojen ja välivarastointien välttämisellä vähennetään hukkia. Yhteistyö lähialueen muiden kuntien kanssa parantaa resurssitehokkuutta edelleen. Kiviaineshuollon prosessilla on oleellisia liityntöjä aluekehitysprojektin lupa- ja kaavaprosesseihin. Prosessien sujuvoittaminen vähentämällä kiviainesten käsittelyyn liittyvien valitusten määrää edellyttää kunnan virkamiesten, lupaviranomaisten, luottamushenkilöiden sekä alueen käyttäjien ja asukkaiden yhteistyötä. Resurssitehokkaan kiviaineshuollon prosessia tulisi kehittää jatkuvasti

Puuntuotannon kannattavuuteen vaikuttavat tekijät jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa

Tässä katsauksessa käydään läpi jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kannattavuutta pohjoismaisissa oloissa käsitteleviä tutkimuksia. Aihetta on tutkittu runsaasti viime vuosikymmenen aikana. Tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuva tehdystä tutkimuksesta ja tunnistaa jatko­tutkimustarpeita. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuutta on analysoitu käyttäen malli­laskelmia, joissa metsän kasvua kuvaavat mallit on yhdistetty taloudelliseen kuvaukseen metsän käsittelyistä. Laskelmissa käytetyt kasvu- ja tuotosmallit perustuvat kenttäkokeissa mitattuihin havaintoihin. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen mallinnuksen tietopohja on huomattavan niukka verrattuna jaksollisen kasvatuksen koealamittausten määrään ja ajalliseen kattavuuteen. Talou­delliset tekijät vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten kannattavaa jatkuvapeitteinen kasvatus on suhteessa jaksolliseen kasvatukseen. Esimerkiksi alhainen korkokanta ja pienet uudistamiskustannukset suosivat jaksollista kasvatusta. Myös metsikön alkutilalla on suuri merkitys jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuudelle. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus soveltuu parhaiten kuusivaltaisiin metsiköihin, joissa kasvaa jo lähtötilanteessa eri-ikäisiä ja -kokoisia puita. Jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa paras taloudellinen tulos saavutetaan tyypillisesti 10–20 vuoden hakkuuvälillä metsikön rakenteen ollessa tasapainotilassa, riippuen muun muassa korkokannasta, kasvu­paikasta ja hakkuukustannuksista. Hakkuut kohdistuvat suurimpiin puihin, ja optimaalinen puuston pohjapinta-ala hakkuiden jälkeen on 4–10 m2 ha–1. Taimettumisella on keskeinen merkitys jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuuden arvioinnissa. Taimettumiseen vaikuttavia tekijöitä olisi jatkossa syytä vielä selvittää. Lisätietoa tarvitaan myös jatkuvapeitteisen kasvatuksen ympäristövaikutuksista, erityisesti turvemailla. Lisäksi jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuutta tulisi jatkossa tarkastella erilaisilla kannattavuuden mittareilla ottaen huomioon metsänkasvatuksen riskit ja metsänomistajan suhtautuminen riskiin.202

Riistatalouden hyvinvointivaikutukset : esiselvitys

Riistatalous on riistaeläinten hoitoon ja metsästykseen sekä niihin liittyvän ravinnon, tuotteiden ja palvelujen tuotantoon yhdistyvää biotaloutta. Siinä niukkojen riistavarojen ja inhimillisten resurssien avulla tyydytetään yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tarpeita, tuotetaan hyvän elämän aineksia ja ylläpidetään väestön elintasoa. Viime vuosina on enenevästi pohdittu sitä, miten riistatalous voisi tuottaa nykyistä enemmän hyvinvointia ekosysteemien ja yhteiskunnan muodostamassa kokonaisuudessa. Riistatalouden kehittämisen tueksi tarvitaan tietoa siitä, millaista hyvinvointia riistatalous nykyisin luo, sekä siitä, millainen tieto kehittämistoimia tehokkaimmin tukee. Päätöksenteossa kaivataan tätä nykyä etenkin euromääräisiä arvioita eri riistallisten toimintojen vaikutuksista. Syyskuussa 2015 käynnistyi Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen riistakeskuksen yhteisprojekti, jonka tuloksia kokoaa yhteen tämä esiselvitys. Selvitystyön aikana on vahvistunut käsitys siitä, että riistataloudella on suoria ja välillisiä hyvinvointivaikutuksia hyvin moniin suuntiin. Tietopohja on kuitenkin erittäin hajanaista, ja merkittäviä puutteita liittyy tietämykseen tässä projektissa käsiteltyjen vaikutusten merkityksestä kansallisesti. Metsästyksen ja riistanhoidon sosioekologisista kytkennöistä on tehty jonkin verran tutkimusta Suomessa ja muualla, mutta näiden toimintojen psyko-sosiaalisista hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista hyvin vähän. Sama pätee riistatalouden taloudelliseen arvoon tai taloudellisiin vaikutuksiin. Näistä ensimmäistä ei ole tutkittu Suomessa lainkaan. Riistatalouden aluetaloudellisia vaikutuksia on arvioitu Metsähallituksen lupa-asiakkaiden rahankäytön pohjalta, mutta ei kaikkien metsästäjien osalta. Esiselvityksessä tuli ilmi, että metsästykseen liittyvä kulutus on suomalaisessa metsästäjäkunnassa lähes kaksinkertaistunut 1990-luvun alkupuolen tasosta. Merkittävä muutos on tapahtunut rahankäytössä varusteisiin, matkustamiseen ja palveluista maksamiseen. Keskimääräinen henkilökohtainen rahankäyttö oli metsällä käyneillä suomalaisilla 950 euroa vuonna 2008, mutta sittemmin kulutus on tästä kasvanut. Metsästäjien rahankäytön kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei voida olemassa olevilla aineistoilla arvioida täsmällisesti, koska rahankäyttötietoja ei ole saatavissa riittävän yksityiskohtaisesti eriteltynä. Eri oletuksilla laskettuna vaikutukset talouden tuotoksen arvoon ovat suuruudeltaan 279–359 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti vaikutukset ovat 130–169 miljoonaa euroa arvonlisäyksen osalta. Työllisyysvaikutukset ovat puolestaan 2245–2986 henkilötyövuotta.201

Näkymiä neljän seinän sisältä : Tutkielma sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten identiteetistä ja toimijuudesta

Tässä tutkielmassa tarkastelussa ovat niin kutsutut sosiaalisesti vetäytyneet nuoret. Sosiaalisella vetäytymisellä viitataan tilanteeseen, jossa nuori on ollut pidemmän aikaa työn ja opiskelun ulkopuolellan ja vailla perheen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Tutkielmassani sosiaalinen vetäytyminen rajautuu tilanteeksi, jossa nuori on ollut yhtäaikaisesti toimeton ja kokenut itsensä yksinäiseksi lyhimmillään joidenkin kuukausien ja pisimmillään useiden vuosien ajan. Tutkielman keskiössä ovat näiden nuorten identiteetit ja toimijuus, jotka määrittävät heidän suhdettaan yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen elämään. Näin ollen tutkielman tarkoituksena ei ole ollut ensi sijaisesti tuottaa tietoa sosiaalisesti vetäytyneistä nuorista, vaan siitä yhteiskunnasta, jossa he elävät, ja niistä sosiaalisista rooleista, jotka määrittävät heidän osallisuuttaan yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa elämässä. Sosiaalinen vetäytyminen tutkittavana ilmiönä asettuu usean eri tutkimuskirjallisuustradition leikkauspisteeseen. Sosiaalista vetäytymistä on tutkittu tällä nimikkeellä suurimmaksi osaksi itäaasialaisissa maissa, erityisesti Japanissa. Sosiaalista vetäytymistä on tässä tutkimuskirjallisuudessa pidetty psykiatrisena ilmiönä tai pikemminkin erilaisten psyykkisten häiriöiden johdannaisena. Yhteiskuntatieteellisesti japanilaisten nuorten sosiaalisen vetäytymisen yleistymistä on yritetty myös selittää japanilaisen kulttuurin erityispiirteillä tai Japanin sosioekonomista rakennetta ravistelleilla muutoksilla. Suomessa sosiaalista vetäytymistä on tutkittu tällä nimikkeellä vain vähän. Ilmiö voidaan kuitenkin liittää osaksi Suomessa käytyä keskustelua nuorten syrjäytymisestä, josta on tutkimuskirjallisuudessa muodostunut hyvin monien erilaisten ongelmien muodostama vyyhti. Tutkimukseni tuo tähän keskusteluun oman lisänsä, sillä se paikkaa laadullisen tutkimuksen puutteen muodostamaa aukkoa ja asettaa yksinäisyyden tutkimuksen keskeiseksi osaksi. Kolmas tutkimustraditio, jonka kanssa sosiaalinen vetäytyminen risteää, onkin yksinäisyyden tutkimus. Yksinäisyyden on havaittu olevan keskeinen hyvinvointia uhkaava tekijä ja sen on nähty olevan yhteydessä esimerkiksi terveysongelmiin, sosiaaliseen epäluottamukseen ja psyykkiseen pahoinvointiin. Tutkielmani kohteena ovat yhteiskunnallista ja sosiaalista elämää määrittävät ja normatiivisesti latautuneet roolit ja niihin kytkeytyvät ongelmat ja ristiriitaisuudet sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten elämässä. Tutkimus toteutettiin osana työharjoittelua Helsingin Diakonissalaitoksen piiriin kuuluvassa Vamoksessa. Vamos on työn ja opiskelun ulkopuolisille nuorille suunnattu palvelukokonaisuus, jonka tarkoituksena on saattaa nuoria työn, opiskelun tai jonkin muun mielekkään toiminnan piiriin. Aineistoni koostuu kymmenen nuoren ja kahden Vamoksen työntekijän haastatteluista sekä Vamoksen ryhmätoiminnan apuna käytettävistä materiaaleista, joista olen tehnyt muistiinpanoja. Kysyn tutkielmassani seuraavaa: Millä tavoin vetäytyneiden nuorten identiteetit ovat muodostuneet ja millä tavoin nämä identiteetit rajaavat nuorten toimijuutta? Minkälaisia normatiivisia oletuksia nuoret kohtaavat yhteiskunnallisen ja sosiaalisen toimijuuden kentillä? Entä millaisiin ristiriitoihin nuorten toimijuus ajautuu? Tutkielmani teoreettinen viitekehys ponnistaa kriittisen teorian perinteestä ja näitä kysymyksiä lähestytään Lacanin psykoanalyyttisellä käsitteistöllä, joka soveltuu erityisesti identiteettien ja normien tutkimukseen. Analyysin tuloksena olen muodostanut sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten identiteettien ideaalityyppejä sekä joukon erinäisiä normatiivisia oletuksia, joiden niiden voidaan nähdä vastaavan. Ensimmäinen ideaalityyppi muodostui passiivisen, haluttoman, epäonnistuneen ja psyykkisesti sairaan yksilön identiteetistä. Tällaisen yksilön toimijuus oli estynyttä tai haurasta ja hän eli arjen tyhjyyden täyttämässä todellisuudessa, jossa elämällä ei näyttänyt olevan tulevaisuuteen suuntautunutta tavoitetta. Kyseinen ideaalityyppi vastaa sellaista normistoa, jossa yksilöltä odotetaan itsensä tuntemista, osaamista ja kyvykkyyttä ja aktiivista toimintaa itse asetettujen tavoitteiden eteen. Olen kutsunut tällaista roolia autonomiseksi yksilöllisyydeksi. Vetäytyneen nuoren sosiaaliset identiteetit voidaan jakaa karkeasti kahteen tyyppiin. Ensimmäistä määritteli ulkopuolisuus, jossa kiusatuksi tai ulos lyödyksi joutuminen tai muunlainen ulkopuolisuuden tunne johtui muiden joukkoon sopimattomasta, yksilöllisestä erilaisuudesta. Toista ideaalityyppiä määrittelivät ujous, sosiaalisten taitojen puute ja sosiaalinen ahdistuneisuus. Nämä identiteetit olivat yhteydessä vaikeaan ja jopa mahdottomaan toimijuuteen sosiaalisen kohtaamisen kentillä. Tällainen puhe vastaa normistoon, jossa sosiaalisessa elämässä tulisi olla kyse yhtäältä yksilöllisten erojen tunnustamisesta ja toisaalta sosiaalisesta taidokkuudesta. Analyysin viimeisessä osassa tarkastelen nuorten puhetta yrityksenä selittää erilaisia ”näkymättömiä esteitä”, joita nuoret kohtaavat yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa elämässä ja jotka ajavat nuorten toimijuutta aktiivisuuden ja passiivisuuden, haluttomuuden ja motivoituneisuuden, kyvykkyyden ja osaamattomuuden, alempiarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden ja erilaisuuden ja samanlaisuuden kaltaisiin ristiriitoihin. Tuloksia tarkastellaan nuorten syrjäytymiskeskusteluun kytkeytyvien teemojen (eriarvoisuus, prekarisaatio ja yksilöllisyys) valossa. Sosiaalisen vetäytymisen kokemusta tulkitaan ensinnäkin eriarvoisuuden kokemuksena, jossa toisen pään muodostavat autonomiseen yksilöllisyyteen ja sosiaaliseen elämään pystyvät nuoret ja toisen pään sosiaalisesti vetäytyneet nuoret. Tämän jälkeen sosiaalista vetäytymistä tulkitaan prekaarin yksilöllisyyden kokemuksena, jota määrittelevät kokonaisvaltainen epävarmuus omasta itsestä ja yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta elämästä. Haastatteluissa vilisevää psykiatrista ja medikalisoivaa sanastoa tulkitaan psykokulttuuriseksi sanastoksi, joka tarjoaa kielen prekaarin yksilöllisyyden kokemuksista puhumiselle. Pohdintaluvun viimeisessä osiossa pohditaan tutkielmani ja aineistoni rajoja ja sitä, mitä sosiaalisen vetäytymisen kausaalinen selittäminen vaatisi jatkotutkimukselta. Lopuksi esitän, että sosiaalisen vetäytymisen torjunta vaatisi täsmätoimenpiteiden lisäksi yhteiskunnan rakenteisiin puuttuvia poliittisia tekoja

Simulointijärjestelmä tehdaspolttimien koeajoon

Tässä opinnäytetyössä tavoitteena oli rakentaa simulointijärjestelmä teollisuuden poltinjärjestelmien testauksia varten. Työ tehtiin Sweco Industryn toimeksiantona. Järjestelmän tarkoituksena on aiheuttaa simuloituja vikatietoja poltinjärjestelmään, jolloin ohjaussekvenssien eri osien toiminta voidaan todeta oikeanlaiseksi. Järjestelmän tarkoituksena on myös parantaa ja tehostaa testausta poltinjärjestelmille. Teollisuudessa poltinjärjestelmät ovat järjestelmiä, joilla poltetaan erilaisia polttoaineita. Niitä hyödynnetään energiantuotossa sekä vaarallisten aineiden neutraloinnissa ja talteenotossa. Työssä käsitellään järjestelmän suunnittelu ja ohjelmointi alusta alkaen. Suunnittelu sisältää laitehankinnat, järjestelmän rakentamisen sekä logiikan ja valvomonäytön ohjelmoinnin. Suunnittelussa käytettiin hyödyksi nykyaikaisia suunnitteluohjelmia, joilla eri vaiheet saatiin tehtyä mutkattomasti. Järjestelmä saatiin suunniteltua ja rakennettua, vaikka aikataulu venyikin muutamien ongelmien vuoksi. Tuloksena saatiin kuitenkin järjestelmä, jota voidaan pienien parannuksien jälkeen hyödyntää teollisuudessa poltinjärjestelmien testauksissa. Varsinainen järjestelmätestaus jätettiin tämän opinnäytetyön ulkopuolelle, ja se toteutetaan myöhemmässä vaiheessa.The subject of this thesis was to build a simulation system for mill burner testing. This system was built as an assignment of Sweco Industry. The purpose of the system is to create simulated malfunctions to burner systems. This way the different parts of the control sequences can be tested properly. The second purpose of the system is to improve and enhance the testing of mill burner systems. Burner systems are part of industry structures which are used to burn different fuels. This is utilized in energy production, neutralizing dangerous materials and recovering them. This assignment covers the planning and programming of the system from the very beginning. The planning includes purchasing and building the system as well as programming the logic controller and control display. Modern drafting and programming software’s were used to complete different stages straightforward. The planning and construction was successful despite the fact the schedule was delayed because of some problems. However, the result was a functional system which can be used in mill burner testing after some minor upgrades. The actual system test was left outside of this thesis and will be performed later

The role of state-owned commercial forests and firm features in nature-based tourism business performance

Nature-based tourism (NBT) is a growing industry within regions rich in natural amenities worldwide. An important feature of NBT business is the dependence on the quality of surrounding environment. This paper addresses the role of the management of commercial forests owned by the state in Finnish Lapland. The paper explores the NBT entrepreneurs' willingness to participate in a proposed new landscape and recreational value trading (LRVT) and elaborates the effect of entrepreneur and enterprise characteristics, such as entrepreneurial attitude, venture size, and a variety of services offered to customers, on the experienced and expected growth of NBT enterprise. The survey data on NBT enterprises were analyzed with ordered and binary logit models. The willingness of enterprises to participate in LRVT depended on the venture size, entrepreneurial attitude, and type of activities offered to customers. The results show that relatively young and small-sized enterprises have faced difficulties in developing their business. Entrepreneurial experience, risk-taking and intention to develop new business associate positively with expected increase in turnover.Peer reviewe

Incentivising participation and spatial coordination in payment for ecosystem service schemes: forest disease control programs in Finland

This paper considers the problem of designing PES-type contracts to encourage participation and spatial coordination amongst private forest owners in Finland. The aim of the policy is to increase efforts to mitigate risks from invasive forest pests and diseases. Such control actions yield spill-over benefits to other landowners and to wider society, meaning that the level of privately-optimal disease control is likely to be less than the socially-optimal level. The policy designer may wish to encourage spatial coordination in the uptake of such PES-type contracts, as spatial coordination delivers an increase in the effectiveness of control measures on disease risks. We conducted a choice experiment with private forest owners in Finland in October 2016. The study elicited the preferences of woodland owners with respect to the design of forest disease control contracts, and gauged their willingness to cooperate with neighbouring forest owners within the framework of such programs

Testing alternative indicators for biodiversity conservation in old-growth boreal forest: ecology and economics.

Abstract. In this study, the performance of biodiversity indicators used in the selection of boreal old-growth forest reserves is assessed. The indicators include beetles, birds, vascular plants, wood-inhabiting fungi, and a specified sub-group of assumed indicator species. We also analyze how well the amount and quality of decaying wood indicates overall species diversity. Our site selection procedure includes information both on ecological variables and on the economic costs incurred from the ecological survey and the opportunity costs of conservation. Complementarity and scoring procedures in site selection are compared. We show that the use of indicators likely results in a loss of species and, therefore, a complete inventory of biodiversity is necessary if the goal is to maintain all species in the landscape. However, the use of indicators seems to be an economically more efficient practice than to execute a large biodiversity survey for habitat protection in our case study. In general, birds and vascular plants seem better indicators than other taxa. A scoring approach performs better than a complementarity approach for indicator taxa containing a small number of species