Defining Role-Playing Games as Language-Games

Finding a definition of role-playing games that is both representative and unambiguous is not simple. The differences among tabletop role-playing games, live-action role-playing and digital role-playing games are remarkable, yet they are all considered role-playing games. Hitchens and Drachen (2009) have proposed a definition of role-playing games comprising of all these types in an attempt to find a definition that could be “commonly accepted”. This paper expands upon this definition, exploring its strengths and weaknesses, its relation to digital games and finally suggests an alternative approach. This alternative approach is based on Wittgenstein’s works on the nature of language, and the hermeneutic tradition’s conception of truth. This should be understood as a continuation of the discussion on defining role-playing games, not as an attempt to end the discussion in some conclusive way. Some general remarks on the problems of exclusive definitions are also presented

Valvontakapitalismin ensimmäiset vuosikymmenet

Arvio teoksesta: Zuboff, Shoshana. 2019. The Age of Surveillance Capitalism: The Fight for the Future at the NewFrontier of Power. Lontoo: Profile Books, 704 s

Pepe-sammakko Kiasmassa: Leikki, trollaaminen ja #ALONETOGETHER-taideteoksen affektiivisuus

Analysoimme artikkelissamme trollauskampanjaa, joka kohdistui nykytaiteen museo Kiasman ARS17-näyttelyssä esillä olleeseen #ALONETOGETHER-taideteokseen keväällä 2017. Poikkeuksellisen suuria tunteita puolesta ja vastaan herättäneen teoksen luona nähtiin kevään aikana innostuneita museokävijöitä, mutta myös teoksen hengen ja normatiivisen galleriakontekstin ulkopuolelle tarkoituksella jättäytyneitä osallistujia. Taideteoksen luona Kiasmassa vieraili useita ihmisiä, jotka pyrkivät häiritsemään pääasiassa yhtä taiteilijoista, Shia LaBeoufia, jonka kanssa pystyi kommunikoimaan teoksen välityksellä. Lisäksi häirintä näkyi verkossa, osin teoksen verkottuneen muodon ja osin trollien verkkokulttuurisen taustan vuoksi. Suomalaiselta Ylilauta-kuvalaudalta sekä sen kansainväliseltä vastineelta 4chanilta käynnistynyt häirintä kytkeytyi osaksi pidempää teoksen taiteilijoiden ja trollien välistä historiaa, jota tarkastelemme sekä transnationaalisen verkkokulttuurin ilmentymänä että yhdysvaltalaisen äärioikeistolaisen poliittisen alt-right-diskurssin suomalaistuneena versiona. Häirintään käytettiin kuvalautakulttuurille ominaista sanastoa ja kuvastoa, joiden eräänlaisena tiivistymänä voidaan pitää Pepe-sammakkoa, sarjakuvamaista symbolia, johon kiinnittyy trollien poliittisia ja retorisia tavoitteita ja joka toisaalta ilmentää myös trollaukselle ominaista trivialisoivaa lähestymistapaa. Analyysimme keskittyy yhtäältä trollauksen ristiriitaiseen rooliin poliittisesti motivoituneena toimintana ja leikkinä, ja toisaalta yleisöä osallistavan taideteoksen kokemiseen leikillisenä tapahtumana. Tarkastelemme myös, miten taiteilijat, trollit ja museokävijät pyrkivät sääntelemään, kaappaamaan ja muokkaamaan teoksen affektiivisia ulottuvuuksia yrittämällä hallita teoksen leikillistä tilaa. Osoitamme, miten trollauksen ymmärtäminen leikkinä auttaa ymmärtämään tapahtumia erityisesti #ALONETOGETHER-taideteoksen yhteydessä, ja miten trollaus voi olla samaan aikaan sekä leikkisää että poliittista.</p

Tero Pasanen (1978–2022)

</p

Blending in Hybrid Games: Understanding Hybrid Games Through Experience

acceptedVersionPeer reviewe

Processes of roling : mechanisms for adopting subjectivities in the gameworld

This text focuses on what we shall term processes of ‘roling’ – that is, those practices, experiences, and activities by which the player is led to form an understanding of, and to internalize, a particular subjectivity or role in relation to the virtual world of a game. This subjective existence in the gameworld is determined by a variety of factors, including the capabilities and limitations the player is given towards the gameworld– and, resultingly, the affordances available to her (Linderoth 2013), the goals she has set or has allowed to be set for herself, and the ways in which she can be affected by other entities in the gameworld. This understanding of the player’s in-game subjectivity is grounded in theorizations, within existing game studies literature, of notions like embodiment (Taylor 2002; Grodal 2003; Klevjer 2006; 2012; Bayliss 2007a; 2007b; Gee 2008; Gregersen and Grodal 2009; Martin 2012; Keogh 2018), the Game Ego (Wilhelmsson 2008), incorporation (Calleja 2011), the gameplay situation (Kania 2017) and ludic or virtual subjectivity (Vella 2015; 2016; Vella and Gualeni 2019).peer-reviewe