Sisävesien vesikasviseurantojen laadunvarmennus

Vesistöseurannat olivat ennen EY:n vesipolitiikan puitedirektiivin voimaantuloa painottuneet veden fysikaalis-kemialliseen laatuun, ja biologisten laatutekijöiden seuranta oli jäänyt kasviplanktonia lukuun ottamatta vähäiselle huomiolle. Etenkin vesikasvitutkimukset ovat olleet harvalukuisia ja menetelmiltään vaihtelevia. Tässä hankkeessa Eurooppalaisille tutkimuslaitoksille tehdyn kyselyn perusteella vesikasvillisuuden seurantamenetelmien kehitystoiminta on vilkasta. Laadunvarmistuksen menettelytavat ja ohjeisto puuttuvat kuitenkin miltei täysin lukuun ottamatta jokitutkimuksiin kehitettyä MTR-ohjeistoa. Kyselyn perusteella voidaan todeta CEN-standardeja tulkitun melko väljästi ja menetelmien olevan erittäin kirjavia. Käsillä olevassa kehityshankkeessa käydään läpi yksityiskohtaisesti vesikasvitutkimukseen liittyvät CEN-standardit ja niiden antamat suuntaviivat menetelmien kehittämiselle Suomessa. Suomessa järvien vesikasvitutkimusten menetelmäkehitys on ennen Life-Vuoksi (v. 2001-2004) projektia ollut vähäistä lukuun ottamatta biologitoimisto Jari Venetvaaran kehittämää Najas-ohjelmistoa ja siihen liittyvää linjamenetelmää. Life-Vuoksi hankkeessa suositeltu ns. päävyöhykelinjamenetelmä noudattaa hyvin CEN-standardia ja muodostaa siten perustan myös laadunvarmistuksen kehittämiselle. Jokien osalta ei vastaavaa menetelmäkehittelyä ole tehty eikä sen suhteen voida antaa suosituksia. Raportissa kuvataan yksityiskohtaisesti järvissä tehtävä vesikasvitutkimus vaiheineen ja laaditaan suuntaviivat laadunvarmistukselle. Kansallinen ohjeisto perustuu SYKEn toimimiseen vastuullisena koordinoijana, kun taas varsinainen kehitystoiminta voi keskittyä edelleen alueellisiin ympäristökeskuksiin. Laadunvarmistuksen kehittämisessä tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden ja viranomaisten kesken sekä selkeää työnjakoa ja resurssien yhteistä suuntaamista. Raportti on suurelta osin kirjoitettu viranomaisten tekemän perusseurannan tarpeita varten, mutta soveltuu suoraan myös toiminnallista seurantaa tekevien konsulttien käyttöön. Ehdotettu laadunvarmistuksen menettelytapa käy myös tutkinnallisen seurannan tarpeisiin

From Guilt to Responsibility and Beyond? : Change in German Strategic Culture after the End of the Cold War

This study focuses on aspects of change in German strategic culture, i.e. on the changes in ways of thinking about and pursuing security and defence policy and the views on the questions of peace, war and the use of military force, in particular after the end of the Cold War. The overarching aim of the study is to provide a novel reading on German strategic culture, and this has been done by shifting the focus of research on strategic culture from the study of continuity to the study of change. This enables us to tell better stories about strategic cultures both in terms of how internal and external challenges leading to questions about the continuity of strategic cultural patterns and how strategic culture is shaped by the social and political reality of the strategic actors. The first main contribution of the study is to question the mantra of continuity that has been the primary object of study in the existing strategic culture research. This mantra has ultimately led to a rather stale and static state of affairs in terms of the contributions that strategic culture research is able to make in the field of International Relations. Instead, the study argues for a research agenda that identifies the nature, mechanisms and outcomes of strategic cultural change. The study achieves this by critically assessing the existing accounts of strategic cultural change and creating an analytical framework that stresses both the processes and outcomes of strategic cultural change. This framework is informed by critical realist metatheory since it enables us to move ahead of the epistemological impasse of the existing studies by focusing on the ontological aspects of strategic culture. This framework identifies the experience of warfare as the primary mechanism of change in strategic cultures. The second key contribution of the study is to apply this analytical framework in the study of German strategic culture. The empirical case studies cover the German strategic cultural track record since the end of World War II, with a clear focus on the developments after the end of the Cold War. These case studies show, firstly, how shifts within the normative structure of German strategic culture have shaped German views on the use of military force, and, subsequently, how they led to shifts and changes in German strategic practices. Secondly, the case studies underline the role of external shocks (e.g. the massacre at Srebrenica) in triggering change within German strategic culture. Thirdly, the case studies also provide a basis for a critique of some of the more widely accepted claims regarding German security and defence policy, such as the notion of normalisation or Sonderweg (special path). Finally, the analysis also suggests that counterfactual argumentation can be a useful analytical tool in assessing the importance of some of these developments in the evolution of German strategic culture. The third primary contribution of the study is a critical assessment of the process of coming to terms with the German past and how this affects German strategic culture. The study stresses the importance of socio-cognitive factors in the evolution of strategic cultures and identifies the shift from guilt to responsibility as one of the key changes in post-Cold War German strategic culture. Furthermore, the study recognizes the continuing impact and relevance of the German past on the further development of German strategic culture, even though the focus of the German debate has partly shifted from whether Germany can use military force to a discussion on the means and ends of the use of military force.From Guilt to Responsibility and Beyond? käsittelee muutoksen teemaa Saksan strategisessa kulttuurissa kylmän sodan jälkeen. Tutkimus kattaa Saksan strategisen kulttuurin kehitysvaiheet aina toisen maailmansodan päättymisestä nykyisiin konflikteihin Euroopassa ja Lähi-Idässä. Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman strategisen kulttuurin muutoksen tutkimiseen kyseenalaistamalla strategisen kulttuurin tutkimuksessa yleisesti hyväksytyn ajatuksen kulttuurin jatkuvuudesta. Lisäksi tutkimuksessa viritetään uudenlainen analyyttinen viitekehys strategisen kulttuurin tutkimiseen. Tämä kehys pohjautuu teoreettisen näkökulman fokusoimiseen kriittisen realismin painottamiin ontologisiin kysymyksiin epistemologisten kysymysten sijaan. Ehdotettu analyyttinen viitekehys painottaa sitä, että strategisen kulttuurin muutosta on tutkittava sekä poliittisten lopputulemien että yhteiskunnallisten ja poliittisten prosessien kautta. Siten varmistutaan siitä, että strategisen kulttuurin tutkiminen ei palvele ainoastaan teoreettisia lähtökohtia vaan pyrkii ottamaan huomioon myös yhteiskunnallisen todellisuuden moninaisuuden ja sen ilmentymät. Tutkimuksesta nouseva pääargumentti on se, että strategisen kulttuurin tutkimuksessa pitää kiinnittää huomiota ideationaalisen/normatiivisen rakenteen ohella sekä strategisen kulttuurin syvärakenteeseen, eli niihin sosio-kognitiviisiin prosesseihin, jotka ovat osa strategisen kulttuurin perustaa, että strategisen kulttuurin käytäntöihin, jotka ilmenevät esimerkiksi strategisen toiminnan institutionalisoituneina muotoina. Tutkimus tarjoaa uuden Saksan strategisen kulttuurin muutosta selittävän mallin, joka pohjautuu muutoksen ensisijaisen kausaalisen mekanismin korostamiseen. Tämä mekanismi on 'sodan kokemus', jota ei kuitenkaan voi redusoida uuspositivistiseen ajatukseen kokemuksesta. Tutkimuksessa esitetäänkin, että tämä kokemus on havaittavissa nimenomaan sosio-kognitiviisen tason muutoksina. Saksan strategisen kulttuurin tapauksessa tämä on usein tarkoittanut muutosta menneisyydestä kumpuavasta syyllisyyden tunteesta vastuuseen nykyisyydestä ja tulevaisuudesta

Nie wieder Krieg, nie wieder allein, nie wieder Auschwitz oder? : Saksan liittotasavallan ulko- ja turvallisuuspoliittiset periaatteet strategisen kulttuurin näkökulmasta 1993-1995

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Saksan ulkopolitiikkaa on kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa tarkasteltu viime aikoina paljon strategisen kulttuurin käsitteen avulla. Strategisella kulttuurilla tarkoitetaan niitä yhteisiä arvoja, normeja sekä uskomuksia, joille kansallinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka perustuu. Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on toisen maailmansodan jälkeen ohjannut vahvasti Saksan menneisyys, ja siitä johdetut normatiiviset periaatteet ovat olleet merkityksellisiä käytännön politiikan kannalta. Tämä tutkielma käsittelee Saksan strategisesta kulttuurista tehtyjä jäsennyksiä ja päätelmiä. Tutkielman painopiste on Saksan strategisen kulttuurin koulukuntien ja mahdollisen kulttuurisen muutoksen tarkastelussa. Aiemman tutkimuksen kriittisen tarkastelun ohella pyritään keskittymään siihen, miten Saksan strategisen kulttuurin mahdolliset muutokset tapahtuivat ja johtuivatko ne enemmän sisäisistä kuin ulkoisista tekijöistä. Aineisto koostuu kahdesta Saksan liittopäivillä käydystä täysistuntokeskustelusta 1993-1995 sekä Saksan entisen ulkoministeri Joschka Fischerin puolueelleen Saksan vihreille laatimasta kirjeestä. Nämä ajoittuvat Saksan ulkopolitiikan kannalta kriittiseen vaiheeseen, johon myös aiemmassa tutkimuksessa osin viitataan kulttuurisen muutoksen aiheuttajana. Tutkielma ei rajoitu käyttämään diskurssianalyyttista metodia puhestrategioiden tarkasteluun, vaan pikemmin pyrkii erittelemään täysistuntokeskusteluiden merkityssisältöjä strategisen kulttuurin normatiivisen rakenteen suhteen. Periaate ”ei koskaan enää sotaa” ei muuttunut periaatteeksi ”ei koskaan enää Auschwitzia”. Vasemmisto tulkitsi Saksan historiaa ja roolia uudella tavalla, joka johti myös poliittisen toimintalinjan muutokseen. Vasemmiston toimintalinjan muutos johtui pikemmin pragmaattisista kuin ideologisista syistä, vaikka päätös sotilaallisiin operaatioihin osallistumisesta koski etupäässä poliittisen toiminnan moraalia. Šokkikokemuksilla oli vaikutusta periaatteelliseen uudelleentulkintaan ainakin Saksan vasemmistossa, kun tarkastellaan poliittista keskustelua ennen Srebrenican joukkomurhaa ja sen jälkeen. Keskustaoikeisto oli jo aikaisemmin tullut sille kannalle, että sotilaallinen interventio on ainoa keino lopettaa Bosnian sota, kun Kohlin doktriinista oli Persianlahden sodan jälkeen hiljalleen luovuttu. Muutos normien välillä oli erittäin merkittävä. Strategisen kulttuurin ydin ei kuitenkaan muuttunut yhdessä yössä, vaan keskusteluja käytiin koko 1990-luvun ajan. Voidaan kuitenkin puhua Saksan strategisen kulttuurin syvärakenteen merkittävästä uudelleentulkinnasta 1990-luvun alusta 1990-luvun puoleenväliin. Sekä ”pidättyvyys” että ”itsetietoisuus” korostavat Saksan strategisen kulttuurin moniulotteista luonnetta. Siihen sisältyy ajatus Saksasta ”siviilimahtina”, mutta myös kansallisia intressejään ajavana valtiona. Vaikka saksalaiset eivät ajakaan kansallisia intressejään siten, miten esimerkiksi neorealistit asian esittävät, on Saksa silti ”rationaalinen toimija” ajaessaan kansallista etuaan, joka määritellään usein nimenomaan vahvaksi kiinnittymiseksi läntisiin taloudellisiin, poliittisiin ja sotilaallisiin rakenteisiin. Keskeiset lähteet (ks. tarkemmin tutkielman lähdeluettelo): Dalgaard-Nielsen, Anja (2005), Katzenstein, Peter J. (1996), Florack, Martin (2005), Zehfuss, Maja (2002

Sellutehtaan kuorijäte lietelannan, sakokaivolietteen ja jätevesien käsittelyssä

vokKirjasto Aj-k. Yksikön huom.: KirjastoThe barking waste from a pulp mill in the treatment of cow slurry, septic tank sludge and waste wate

Procedural Sedation Intubation in a Paramedic-Staffed Helicopter Emergency Medical System in Northern Finland

Publisher Copyright: © 2021 The AuthorsObjective: Airway management to ensure sufficient gas exchange is of major importance in emergency care. Prehospital endotracheal intubation (ETI) by paramedics is a widely debated method to ensure a patent airway. ETI is performed with procedural sedation in comatose patients because of the regulation. The use of medications increases the rate of successful airway management compared with nonmedication ETI and may also improve outcomes in patients with traumatic brain injury. In the absence of an operative emergency physician and with long distances, paramedic-induced airway management may increase the survival of patients in selected scenarios. A paramedic-staffed helicopter emergency medical system in Northern Finland operates in a rural area without an emergency physician and paralytic medications and treats critically ill patients using basic or advanced life support ground units. The aim of this study was to evaluate the success rates of ETI performed by a small, appropriately trained, and experienced group of 8 nurse paramedics in an out-of-hospital setting. Methods: The inclusion criterion for the study was an attempted intubation in patients with medical or traumatic indication for airway management by nurse paramedic. Results: Fifty-one patients were treated with ETI. The first-pass success rate was 72.5%, the second-pass success rate was 94.1%, and the overall success rate was 100% within 4 attempts. The median on-scene time was 54 minutes, and there were no signs of aspiration during laryngoscopy or after successful ETI. The primary mortality rate was 11.7%. Conclusion: The use of a rigid standard operating procedure for paramedic rapid sequence induction, paralytics, a video laryngoscope, and a gum elastic bougie might positively affect the ETI first-pass success rate. A follow-up study after these future modifications is needed. This small study suggests that intubation might be 1 option for airway management by an experienced nonanesthesiologist in Lapland.Peer reviewe

Procedural Sedation Intubation in a Paramedic-Staffed Helicopter Emergency Medical System in Northern Finland

Publisher Copyright: © 2021 The AuthorsObjective: Airway management to ensure sufficient gas exchange is of major importance in emergency care. Prehospital endotracheal intubation (ETI) by paramedics is a widely debated method to ensure a patent airway. ETI is performed with procedural sedation in comatose patients because of the regulation. The use of medications increases the rate of successful airway management compared with nonmedication ETI and may also improve outcomes in patients with traumatic brain injury. In the absence of an operative emergency physician and with long distances, paramedic-induced airway management may increase the survival of patients in selected scenarios. A paramedic-staffed helicopter emergency medical system in Northern Finland operates in a rural area without an emergency physician and paralytic medications and treats critically ill patients using basic or advanced life support ground units. The aim of this study was to evaluate the success rates of ETI performed by a small, appropriately trained, and experienced group of 8 nurse paramedics in an out-of-hospital setting. Methods: The inclusion criterion for the study was an attempted intubation in patients with medical or traumatic indication for airway management by nurse paramedic. Results: Fifty-one patients were treated with ETI. The first-pass success rate was 72.5%, the second-pass success rate was 94.1%, and the overall success rate was 100% within 4 attempts. The median on-scene time was 54 minutes, and there were no signs of aspiration during laryngoscopy or after successful ETI. The primary mortality rate was 11.7%. Conclusion: The use of a rigid standard operating procedure for paramedic rapid sequence induction, paralytics, a video laryngoscope, and a gum elastic bougie might positively affect the ETI first-pass success rate. A follow-up study after these future modifications is needed. This small study suggests that intubation might be 1 option for airway management by an experienced nonanesthesiologist in Lapland.Peer reviewe

Surgically treated ovarian lesions in preadolescent girls

Introduction The purpose of this study was to investigate the epidemiology and characteristics of surgically treated ovarian lesions in preadolescent girls. Material and methods This was a retrospective cohort study including all 0- to 11-year-old girls operated at a single center from 1999 to 2016 for ovarian cysts, neoplasms or torsions. Patient charts were reviewed for symptoms, preoperative radiological imaging, operative details and histopathology. Results We identified 78 girls, resulting in a population-based incidence of 4.2/100 000. Infants (n = 44) presented with benign cysts (42/44, 95%, one bilateral), a benign neoplasm (1/44, 2%) and a torsion without other pathology (1/44, 2%). Torsion was found in 25/29 (86%) ovaries with complex cysts and in 3/15 (21%) ovaries with simple cysts in preoperative imaging (P <0.001). Most infants were symptomless. Lesions in 1- to 11-year-old girls (n = 34) included benign neoplasms (n = 21/34, 62%), malignant neoplasms (n = 5/34, 15%), a cyst with torsion (n = 1/34, 3%) and torsions without other pathology (n = 7/34, 21%). Torsion was more common in benign (17/21, 81%) than in malignant neoplasms (1/5, 20%) (P <0.020). Ovarian diameter did not differ between ovaries with or without torsion (P = 0.238) or between benign and malignant neoplasms (P = 0.293). The duration of symptoms in lesions with or without torsion was similar. Conclusions The majority of surgically treated ovarian lesions in preadolescent are benign lesions with torsion. Surgery should be ovary-preserving and performed without delay.Peer reviewe