How to Decrease Complications after Distal Pancreatectomy

Haimafisteli eli haimanesteen vuoto haiman katkaisupinnasta on yleisin komplikaatio haiman hännän poistoleikkauksen jälkeen. Haimafistelin ilmaantuvuus on korkea 10–50 % ja se voi johtaa muihin, vakaviinkin komplikaatioihin. Kuolleisuus haiman hännän poistoleikkauksen jälkeen on kuitenkin matala. Haimafistelin ehkäisemiseksi on yritetty kehittää uusia leikkaustekniikoita lähinnä haiman katkaisumenetelmän suhteen ja haimanesteen vuotoa on yritetty vähentää erilaisilla lääkeaineilla. Fisteliin johtavia riskitekijöitä on tutkittu laajasti, mutta ongelmaan ei ole löytynyt ratkaisua ja fistelin ilmaantuvuus on säilynyt korkeana. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli etsiä keinoja haiman hännän (ja rungon) poistoleikkauksen jälkeisten fisteleiden vähentämiseksi leikkausmenetelmällä ja lääkeaineella. Lisäksi tavoitteena oli selvittää haiman hännän poistoleikkausten keskittämisen vaikutusta leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja fisteleihin. Upotussauma, jossa haiman katkaisupinta upotetaan ohutsuolen sisään, toimii haiman pään poistoleikkauksessa. Ensimmäisessä osatyössä haiman katkaisupinta upotettiin ohutsuolen sisään vastaavalla upotusmenetelmällä haiman hännän poistoleikkauksessa satunnaistetussa tutkimuksessa. Tutkimuksessa verrattiin upotusmenetelmää perinteiseen katkaisupinnan sulkuun. Tulokset osoittivat, että upotustekniikka ei sovellu haiman hännän poistoleikkauksiin, eikä se vähentänyt myöskään fistelien määrää. Toinen osatyö oli satunnaistettu lume-kontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa selvitettiin leikkauksenaikaisen hydrokortisonihoidon vaikutusta haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja fisteleiden ilmaantuvuuteen. Haiman pään poistoleikkauspotilailla hydrokortisonin on aiemmin osoitettu vähentävän merkittäviä komplikaatioita. Toisen osatyön oletuksena oli, että hydrokortisoni voisi anti-inflammatorisena lääkeaineena vähentää komplikaatioita vähentämällä leikkauksen jälkeistä tulehdusreaktiota haimassa. Hydrokortisonilla oli suotuisa vaikutus leikkauksen jälkeisiin kokonaiskomplikaatioihin. Kliinisesti merkittävien fisteleiden ilmaantuvuuteen hydrokortisonihoito vaikutti alentavasti, 5,9 % vs. 42,9 %. Haittavaikutuksia ei ilmaantunut. Suomessa haimakirurgian keskittäminen on edennyt vähitellen ja sen edut on osoitettu haiman pään poistoleikkauksessa. Kolmannessa osatyössä selvitettiin sairaalan leikkausmäärien vaikutusta haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisiin kokonaiskomplikaatioihin sekä fisteleihin Suomessa vuosina 2012–2014. Tämä tutkimus osoitti, että keskittäminen on järkevää myös haiman hännän poistoleikkausten suhteen. Korkeat leikkausmäärät eivät vaikuttaneet kokonaiskomplikaatioiden tai fisteleiden ilmaantuvuuteen, mutta komplikaatioiden hoidossa oli selkeä ero. Matalan leikkausmäärän yksiköissä tehtiin komplikaatioiden vuoksi kymmenen kertaa enemmän uusintaleikkauksia kuin korkean leikkausmäärän yksiköissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että haimafistelin ilmaantuvuus on korkea ja siihen vaikuttaminen on haastavaa. Toistaiseksi minkään kirurgisen katkaisupinnan sulkumenetelmän ei ole todettu vähentävän fisteleitä. Haiman upottaminen ohutsuoleen ei myöskään tuonut ratkaisua ongelmaan. Leikkauksen aikaisella hydrokortisonihoidolla kuitenkin saavutettiin selkeä vähenemä haimafisteleissä. Sairaalakohtaisilla leikkausmäärillä ei todettu vaikutusta komplikaatioiden tai fisteleiden ilmaantuvuuteen, muttakomplikaatioiden asiantuntevan hoidonvuoksi haiman hännän poistoleikkaustenkin keskittämisen todettiin olevan tärkeää. Näin vältetään tarpeettomat uusintaleikkaukset, joita matalan leikkausmäärien sairaaloissa tehtiin kymmenen kertaa enemmän kuin korkean leikkausmäärän sairaaloissa. Haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisten fisteleiden vähentämiseksi ja hoidon optimoimiseksi voidaan väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella suositella hydrokortisonihoidon käyttöä ja leikkausten keskittämistä suuren leikkausmäärän sairaaloihin.Postoperative pancreatic fistula (POPF) is the main cause of morbidity after distal pancreatectomy (DP). Its incidence remains high at 10–50 % and may lead to other, severe complications. Mortality after distal pancreatectomy is still low. Several surgical techiques, pharmacological methods and evaluation of risk factors have been studied in the past, but the incidence of POPF remains high. The aim of this thesis was to find surgical and pharmacological ways to reduce the risk of fistula. A further aim was to examine the effect of centralization on complications and fistula rate in distal pancreatectomies. The Finnish binding anastomosis technique, where the pancreatic stump is inserted into the jejunal end, sutured with peripancreatic stitches and tightened by a purse-string suture has yielded promising results in pancreaticoduodenectomies. Study I reported the use of this technique on distal pancreatectomies in a randomized trial. This trial compared binding anastomosis to the traditional handsewn closure technique. The study showed that the binding anastomosis technique is not suitable for distal pancreatectomies, nor does it reduce the fistula rate. Study II was a randomized placebo-controlled trial investigating the effect of hydrocortisone on overall complications and clinically significant POPF after open distal pancreatectomy. The Tampere Pancreas Group has previously shown that hydrocortisone lowers the rate of overall complications after pancreaticoduodenectomy. It was hypothesized that as an anti-inflammatory drug hydrocortisone could reduce the risk of complications by reducing the postoperative inflammation of the pancreatic remnant. Study II showed that perioperative hydrocortisone, continued for two postoperative days, may help to reduce overall complications after open distal pancreatectomy. The incidence of clinically significant POPF was significantly lowered with hydrocortisone treatment, 5.9% vs. 42.9%. No adverse effects were seen. Centralization of pancreatic surgery has proceeded in Finland and its benefits have recently been shown in pancreaticoduodenectomies. Study III analysed the effect of hospital and operation volume on major postoperative complications and POPF after distal pancreatectomy during the period 2012–2014. This study showed that the rates of POPF and major postoperative complications were similar in high and low-volume centres. However, management of complications differed and reoperations were performed ten times more often in low-volume centres. In conclusion, this thesis shows that the incidence of POPF after distal pancreatectomy is still high and that reducing it is challenging. Many surgical techniques have failed to reduce the rate of POPF, as did binding anastomosis. However, by administering perioperative hydrocortisone the incidence of complications and postoperative pancreatic fistula after open distal pancreatectomy were reduced. Hospital volume had no effect on postoperative complications or fistulas, but for optimal treatment of complications the centralizing of distal pancreatectomies is also crucial. Reoperations were needed ten times more often in low-volume centres. In light of the results of this thesis the use of perioperative hydrocortisone treatment and centralizing operations to high-volume centres to reduce the rate of postoperative pancreatic fistula after open distal pancreatectomies and to improve their treatment is to be recommended

Initial management of suspected biliary injury after laparoscopic cholecystectomy

Although rare, iatrogenic bile duct injury (BDI) after laparoscopic cholecystectomy may be devastating to the patient. The cornerstones for the initial management of BDI are early recognition, followed by modern imaging and evaluation of injury severity. Tertiary hepato-biliary centre care with a multi-disciplinary approach is crucial. The diagnostics of BDI commences with a multi-phase abdominal computed tomography scan, and when the biloma is drained or a surgical drain is put in place, the diagnosis is set with the help of bile drain output. To visualize the leak site and biliary anatomy, the diagnostics is supplemented with contrast enhanced magnetic resonance imaging. The location and severity of the bile duct lesion and concomitant injuries to the hepatic vascular system are evaluated. Most often, a combination of percutaneous and endoscopic methods is used for control of contamination and bile leak. Generally, the next step is endoscopic retrograde cholangiography (ERC) for downstream control of the bile leak. ERC with insertion of a stent is the treatment of choice in most mild bile leaks. The surgical option of re-operation and its timing should be discussed in cases where an endoscopic and percutaneous approach is not sufficient. The patient's failure to recover properly in the first days after laparoscopic cholecystectomy should immediately raise suspicion of BDI and this merits immediate investigation. Early consultation and referral to a dedicated hepato-biliary unit are essential for the best outcome.Peer reviewe

P-suPAR may reflect the inflammatory response after pancreatic surgery

Background: Several different scoring systems have been developed to predict post-pancreatectomy complications. Currently used inflammatory markers are of only limited value in predicting complications after pancreatic surgery. Plasma soluble urokinase plasminogen activator receptor (P-suPAR) is a prognostic biomarker associated with different inflammatory conditions. The aim of this study was to investigate P-suPAR levels before and after pancreatic surgery. Methods: One hundred and seventy-six patients evaluated for pancreatic surgery due to suspected malignant or premalignant lesion were recruited for this study at Tampere University Hospital between 2016 and 2021. P-suPAR was analyzed before the planned operation and on postoperative days (PODs) one and three. Results: One hundred and thirty-three patients [median age 67 (range 33–84) years, 50 % male] underwent a pancreatic surgery procedure. Compared to preoperative values [median 3.7 (IQR 3.1–4.7) ng/mL], P-suPAR was significantly lower on PODs 1 [3.2 (2.5–3.9) ng/mL; p < 0.001] and 3 [3.2 (2.7–4.1) ng/mL; p < 0.001]. P-suPAR on POD 1 was significantly lower in patients with postoperative pancreatic fistula (POPF) [2.6 (2.1–3.4) ng/mL] than in patients with no POPF [3.2 (2.6–3.8) ng/mL; p = 0.007]. Similar decreases in P-suPAR values were seen in patients with postoperative acute pancreatitis (POAP) and surgical site infection (SSI). Conclusions: After pancreatic surgery, P-suPAR level on POD 1 is significantly lower in patients with POPF, POAP or SSI. P-suPAR is decreased after pancreatic resection in all patients. This type of postoperative P-suPAR profile has not previously been described, and may reflect the compensatory anti-inflammatory reaction following the initial systemic inflammatory reaction caused by surgical trauma.Peer reviewe

Preoperative measures predicting outcome after pancreatic resection in aged patients

Background and objective: High-risk surgery on aged patients raises challenging ethical and clinical issues. The aim of this study was to analyze the preoperative factors associated with severe complications and returning home after pancreatic resection among patients aged ⩾ 75 years. Patients and methods: Patients aged ⩾ 75 years undergoing pancreatic resection in 2012–2019 were retrospectively searched from the hospital database. Preoperative indices (Clinical Frailty Scale, Skeletal Muscle Index, Geriatric Nutritional Risk Index, Charlson Comorbidity Index, and National Surgical Quality Improvement Program risk for severe complications) were determined. Postoperative outcome was evaluated by incidence of Clavien–Dindo 3b-5 complications, rate of returning home, and 1-year survival. Results: A total of 95 patients were included. American Society of Anesthesiologists Class 3–4 covered 50%, Clinical Frailty Scale > 3 22%, Charlson Comorbidity Index > 6 53%, and a sarcopenic Skeletal Muscle Index 51% of these patients. The National Surgical Quality Improvement Program risk for severe complications was higher than average among 21% of patients. Geriatric Nutritional Risk Index showed high risk among 3% of them. In total, 19 patients (20%) experienced a severe (Clavien–Dindo 3b-5) complication. However, 30- and 90-day mortality was 2.1%. Preoperative indices were not associated with severe complications. Most patients (79%) had returned home within 8 weeks of surgery. Not returning home was associated with severe complications (p = 0.010). Conclusions: The short-term outcome after pancreatic resection of fit older patients is similar to that of younger, unselected patient groups. In these selected patients, the commonly used preoperative indexes were not associated with severe complications or returning home.publishedVersionPeer reviewe

Bile-volatile organic compounds in the diagnostics of pancreatic cancer and biliary obstruction : A prospective proof-of-concept study

Objectives: Detection of volatile organic compounds (VOCs) from bodily fluids with field asymmetric waveform ion mobility spectrometry (FAIMS) and related methods has been studied in various settings. Preliminary results suggest that it is possible to detect prostate, colorectal, ovarian and pancreatic cancer from urine samples. In this study, our primary aim was to differentiate pancreatic cancer from pancreatitis and benign tumours of the pancreas by using bile samples obtained during endoscopic retrograde cholangiopancreatography (ERCP). Secondarily, we aimed to differentiate all pancreatic region malignancies from all other kinds of benign causes of biliary obstruction. Methods: A bile sample was successfully aspirated from 94 patients during ERCP in Tampere University Hospital. Hospital and patient records were prospectively followed up for at least two years after ERCP. Bile samples were analysed using a Lonestar chemical analyser (Owlstone, UK) using an ATLAS sampling system and a split-flow box. Diagnoses and corresponding data from the analyses were matched and divided into two subcategories for comparison. Statistical analysis was performed using linear discriminant analysis, support vector machines, and 5-fold cross-validation. Results: Pancreatic cancers (n=8) were differentiated from benign pancreatic lesions (n=9) with a sensitivity of 100%, specificity of 77.8%, and correct rate of 88%. All pancreatic region cancers (n=19) were differentiated from all other kinds of benign causes of biliary obstruction (n=75) with corresponding values of 21.1%, 94.7%, and 80.7%. The sample size was too small to try to differentiate pancreatic cancers from adjacent cancers. Conclusion: Analysing bile VOCs using FAIMS shows promising capability in detecting pancreatic cancer and other cancers in the pancreatic area.publishedVersionPeer reviewe

Anatomy and function of the vertebral column lymphatic network in mice

Cranial lymphatic vessels (LVs) are involved in the transport of fluids, macromolecules and central nervous system (CNS) immune responses. Little information about spinal LVs is available, because these delicate structures are embedded within vertebral tissues and difficult to visualize using traditional histology. Here we show an extended vertebral column LV network using three-dimensional imaging of decalcified iDISCO(+)-clarified spine segments. Vertebral LVs connect to peripheral sensory and sympathetic ganglia and form metameric vertebral circuits connecting to lymph nodes and the thoracic duct. They drain the epidural space and the dura mater around the spinal cord and associate with leukocytes. Vertebral LVs remodel extensively after spinal cord injury and VEGF-C-induced vertebral lymphangiogenesis exacerbates the inflammatory responses, T cell infiltration and demyelination following focal spinal cord lesion. Therefore, vertebral LVs add to skull meningeal LVs as gatekeepers of CNS immunity and may be potential targets to improve the maintenance and repair of spinal tissues.Peer reviewe

Iäkkään perustarpeiden huomionti vanhainkodissa hoitotyöntekijän näkökulmasta

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitotyöntekijän näkökulmasta millainen iäkäs on vanhainkodissa, millaisia perustarpeita iäkkäillä on vanhainkodissa ja mitä keinoja hoitotyöntekijät käyttävät iäkkäiden perustarpeisiin vastaamisessa. Tavoitteena on antaa tietoa iäkkäiden laitoshoidon kehittämiseksi. Tutkimustehtävät ovat: 1. Millainen iäkäs on vanhainkodissa hoitotyöntekijän näkökulmasta 2. Millaisia perustarpeita iäkkäällä on vanhainkodissa 3. Mitä keinoja hoitotyöntekijät käyttävät iäkkäiden perustarpeisiin vastaamisessa Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla kuudelta vanhainkodin hoitotyöntekijältä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan iäkkäät olivat paljon apua tarvitsevia. Iäkkäillä oli paljon erilaisia perustarpeita, joista korostui hygieniasta ja terveydestä huolehtiminen. Iäkkäiden perustarpeisiin vastaamisessa turvallisen hoitoympäristön merkitys korostui. Opinnäytetyön tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää laitoshoidon kehittämisen hyväksi.The aim of this thesis is to describe from a nurse's point of view, what an elderly person is like in a nursing home, what kind of basic needs elderly people have and how nurses respond for basic needs of elderly people. The purpose is to give information which can be used to develope the institutional care for elderly people. Research problems were: 1. What is an elderly person like in a nursing home from a nurse's point of view? 2. What kind of basic needs does an elderly person have in a nursing home? 3. In what ways do nurses respond for basic needs of elderly people? The material for this thesis was collected using a qualitative research method. Data was collected by interviewing six nurses who work at nursing home in Karijoki. The collected data was analyzed by using inductive content analysis. According to the nurses, elderly people needed a lot of help. Elderly people had lots of different kinds of basic needs from which taking care of hygiene and health were highlighted. The safety of nursing environment stood out when it comes to responding for basic needs of the elderly people. Research results of this thesis can be used to develope institutional care for elderly people in the future

Kehitysvammainen ikääntyy : Ikääntyvien kehitysvammaisten vapaa-ajan toimintojen tarvekartoitus ja pilottikokeilu Eskoossa

Ikääntyminen on koko nyky-yhteiskuntaa koskettava ilmiö. Väestön ikääntyvien osuuden huomattava kasvu lisää erilaisten palvelujen tarvetta. Kehitysvammaisten henkilöiden elinikä on noussut samalla tavoin kuin muun väestön ja heidän osuutensa on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmenten aikana. Ikääntyvien kehitysvammaisten henkilöiden tarpeet palvelujen suhteen tulisi huomioida yksilöllisesti. Monilla kehitysvammaisilla ikääntyminen merkitsee myös lisääntynyttä vapaa-aikaa etenkin päivä- tai työtoimintojen vähentyessä tai loppuessa kokonaan. Ikääntyvän kehitysvammaisen elämänlaatuun vaikuttavat kohdennetut palvelut, joiden avulla tuetaan onnistunutta vanhenemista. Tässä opinnäytetyössä raportoidaan pilottikokeilua, jonka puitteissa toteutettiin ikääntyvien kehitysvammaisten miesten ryhmän toimintaa Eskoon palvelukeskuksessa. Pilottikokeilu toteutui ajallisesti touko-kesäkuussa 2009 ja marraskuun 2009 toukokuun 2010 välisenä aikana. Kokeilulla haluttiin luoda pohjaa ikääntyville kehi-tysvammaisille suunnatulle vapaa-ajan toiminnalle. Pilottikokeilun tavoitteena oli lisätä ikääntyvien kehitysvammaisten osallistumisen mahdollisuutta ja heidän sosiaalista toimintakykyään. Toiminnan aikana kerättiin mielipiteitä toimintaan osallis-tuneilta sekä osallistujien asumisyksiköiden henkilökunnalta. Eskoon palvelukeskuksen asumisyksiköihin tehtiin kysely, jonka tarkoituksena oli saada selville, missä määrin ikääntyville asukkaille kohdennetulla toiminnoilla on tarvetta. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää ikääntyville kohdennettujen toimintojen suunnittelussa ja kehittämisessä.Ageing is a phenomenon which concerns the whole modern society. A considerable growth in the proportion of the aged people of the population increases the need for various services. The life expectancy of the people with intellectual disability has increased in the same way as that of the rest of the population and their proportion has grown gradually over the last decades. The needs of the ageing people with intellectual disability, when the services are concerned, should be taken into account individually. For many people with intellectual disability ageing means more free time, especially along with the decrease of day or employment activities or ceasing of those altogether. The quality of life of an ageing disabled person is influenced by the directed services which support successful ageing. In this thesis, an account is given of a pilot experiment within which activities for a group of ageing men with intellectual disability were realized at the service centre of Eskoo. (Service centre for people with intellectual disability) The experiment was carried out in May and June 2009 and between November 2009 and May 2010. The purpose of the experiment was to lay foundations to free time activities directed to ageing people with intellectual disability. The aim of the activities of the pilot experiment was to give the ageing people with intellectual disability more possibilities to participate and to increase their social capacities. During the experiment, views were gathered from those who were taking part in the activities and from the staff of the residential units. In the residential units of the service centre of Eskoo, an inquiry was made and its purpose was to find out to what extent activities directed to the ageing residents were needed. The results of the survey can be used when activities for ageing people are being planned and developed

How to Decrease Complications after Distal Pancreatectomy

Haimafisteli eli haimanesteen vuoto haiman katkaisupinnasta on yleisin komplikaatio haiman hännän poistoleikkauksen jälkeen. Haimafistelin ilmaantuvuus on korkea 10–50 % ja se voi johtaa muihin, vakaviinkin komplikaatioihin. Kuolleisuus haiman hännän poistoleikkauksen jälkeen on kuitenkin matala. Haimafistelin ehkäisemiseksi on yritetty kehittää uusia leikkaustekniikoita lähinnä haiman katkaisumenetelmän suhteen ja haimanesteen vuotoa on yritetty vähentää erilaisilla lääkeaineilla. Fisteliin johtavia riskitekijöitä on tutkittu laajasti, mutta ongelmaan ei ole löytynyt ratkaisua ja fistelin ilmaantuvuus on säilynyt korkeana. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli etsiä keinoja haiman hännän (ja rungon) poistoleikkauksen jälkeisten fisteleiden vähentämiseksi leikkausmenetelmällä ja lääkeaineella. Lisäksi tavoitteena oli selvittää haiman hännän poistoleikkausten keskittämisen vaikutusta leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja fisteleihin. Upotussauma, jossa haiman katkaisupinta upotetaan ohutsuolen sisään, toimii haiman pään poistoleikkauksessa. Ensimmäisessä osatyössä haiman katkaisupinta upotettiin ohutsuolen sisään vastaavalla upotusmenetelmällä haiman hännän poistoleikkauksessa satunnaistetussa tutkimuksessa. Tutkimuksessa verrattiin upotusmenetelmää perinteiseen katkaisupinnan sulkuun. Tulokset osoittivat, että upotustekniikka ei sovellu haiman hännän poistoleikkauksiin, eikä se vähentänyt myöskään fistelien määrää. Toinen osatyö oli satunnaistettu lume-kontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa selvitettiin leikkauksenaikaisen hydrokortisonihoidon vaikutusta haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja fisteleiden ilmaantuvuuteen. Haiman pään poistoleikkauspotilailla hydrokortisonin on aiemmin osoitettu vähentävän merkittäviä komplikaatioita. Toisen osatyön oletuksena oli, että hydrokortisoni voisi anti-inflammatorisena lääkeaineena vähentää komplikaatioita vähentämällä leikkauksen jälkeistä tulehdusreaktiota haimassa. Hydrokortisonilla oli suotuisa vaikutus leikkauksen jälkeisiin kokonaiskomplikaatioihin. Kliinisesti merkittävien fisteleiden ilmaantuvuuteen hydrokortisonihoito vaikutti alentavasti, 5,9 % vs. 42,9 %. Haittavaikutuksia ei ilmaantunut. Suomessa haimakirurgian keskittäminen on edennyt vähitellen ja sen edut on osoitettu haiman pään poistoleikkauksessa. Kolmannessa osatyössä selvitettiin sairaalan leikkausmäärien vaikutusta haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisiin kokonaiskomplikaatioihin sekä fisteleihin Suomessa vuosina 2012–2014. Tämä tutkimus osoitti, että keskittäminen on järkevää myös haiman hännän poistoleikkausten suhteen. Korkeat leikkausmäärät eivät vaikuttaneet kokonaiskomplikaatioiden tai fisteleiden ilmaantuvuuteen, mutta komplikaatioiden hoidossa oli selkeä ero. Matalan leikkausmäärän yksiköissä tehtiin komplikaatioiden vuoksi kymmenen kertaa enemmän uusintaleikkauksia kuin korkean leikkausmäärän yksiköissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että haimafistelin ilmaantuvuus on korkea ja siihen vaikuttaminen on haastavaa. Toistaiseksi minkään kirurgisen katkaisupinnan sulkumenetelmän ei ole todettu vähentävän fisteleitä. Haiman upottaminen ohutsuoleen ei myöskään tuonut ratkaisua ongelmaan. Leikkauksen aikaisella hydrokortisonihoidolla kuitenkin saavutettiin selkeä vähenemä haimafisteleissä. Sairaalakohtaisilla leikkausmäärillä ei todettu vaikutusta komplikaatioiden tai fisteleiden ilmaantuvuuteen, muttakomplikaatioiden asiantuntevan hoidonvuoksi haiman hännän poistoleikkaustenkin keskittämisen todettiin olevan tärkeää. Näin vältetään tarpeettomat uusintaleikkaukset, joita matalan leikkausmäärien sairaaloissa tehtiin kymmenen kertaa enemmän kuin korkean leikkausmäärän sairaaloissa. Haiman hännän poistoleikkauksen jälkeisten fisteleiden vähentämiseksi ja hoidon optimoimiseksi voidaan väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella suositella hydrokortisonihoidon käyttöä ja leikkausten keskittämistä suuren leikkausmäärän sairaaloihin.Postoperative pancreatic fistula (POPF) is the main cause of morbidity after distal pancreatectomy (DP). Its incidence remains high at 10–50 % and may lead to other, severe complications. Mortality after distal pancreatectomy is still low. Several surgical techiques, pharmacological methods and evaluation of risk factors have been studied in the past, but the incidence of POPF remains high. The aim of this thesis was to find surgical and pharmacological ways to reduce the risk of fistula. A further aim was to examine the effect of centralization on complications and fistula rate in distal pancreatectomies. The Finnish binding anastomosis technique, where the pancreatic stump is inserted into the jejunal end, sutured with peripancreatic stitches and tightened by a purse-string suture has yielded promising results in pancreaticoduodenectomies. Study I reported the use of this technique on distal pancreatectomies in a randomized trial. This trial compared binding anastomosis to the traditional handsewn closure technique. The study showed that the binding anastomosis technique is not suitable for distal pancreatectomies, nor does it reduce the fistula rate. Study II was a randomized placebo-controlled trial investigating the effect of hydrocortisone on overall complications and clinically significant POPF after open distal pancreatectomy. The Tampere Pancreas Group has previously shown that hydrocortisone lowers the rate of overall complications after pancreaticoduodenectomy. It was hypothesized that as an anti-inflammatory drug hydrocortisone could reduce the risk of complications by reducing the postoperative inflammation of the pancreatic remnant. Study II showed that perioperative hydrocortisone, continued for two postoperative days, may help to reduce overall complications after open distal pancreatectomy. The incidence of clinically significant POPF was significantly lowered with hydrocortisone treatment, 5.9% vs. 42.9%. No adverse effects were seen. Centralization of pancreatic surgery has proceeded in Finland and its benefits have recently been shown in pancreaticoduodenectomies. Study III analysed the effect of hospital and operation volume on major postoperative complications and POPF after distal pancreatectomy during the period 2012–2014. This study showed that the rates of POPF and major postoperative complications were similar in high and low-volume centres. However, management of complications differed and reoperations were performed ten times more often in low-volume centres. In conclusion, this thesis shows that the incidence of POPF after distal pancreatectomy is still high and that reducing it is challenging. Many surgical techniques have failed to reduce the rate of POPF, as did binding anastomosis. However, by administering perioperative hydrocortisone the incidence of complications and postoperative pancreatic fistula after open distal pancreatectomy were reduced. Hospital volume had no effect on postoperative complications or fistulas, but for optimal treatment of complications the centralizing of distal pancreatectomies is also crucial. Reoperations were needed ten times more often in low-volume centres. In light of the results of this thesis the use of perioperative hydrocortisone treatment and centralizing operations to high-volume centres to reduce the rate of postoperative pancreatic fistula after open distal pancreatectomies and to improve their treatment is to be recommended