Muodonmuuttajia, tiedemiehiä ja ritareita - Fantasian ja tieteisfiktion rajapintoja sarjakuvassa Nimona

Tutkielmassa analysoidaan fantasian ja tieteisfiktion genrejä Noelle Stevensonin (2015) kirjoittamassa ja kuvittamassa sarjakuvassa Nimona. Teoksessa käytetään fantasian ja tieteisfiktion genrejä niin, että ne esiintyvät sekä erillään että limittäin kertomuksen aikana. Tutkielmassa tarkastellaan kuinka nämä genret teoksessa esiintyvät ja kuinka ne nousevat esille etenkin kahden päähenkilön, Nimonan ja lordi Ballister Blackheartin kautta. Tutkielmassa pohditaan myös Nimonaa salaperäisenä muodonmuuttajahahmona ja sitä, mitä hän teoksessa edustaa. Fantasian genren hahmottelussa keskitytään erityisesti fantasian maailmaan ja siihen, millainen se kohdeteoksessa Nimonassa on. Tutkielmassa nostetaan esille J.R.R.Tolkienin sekundaari- ja primaarimaailmojen käsitteet eli esitetään, että Nimonan maailma on oma, erillinen fantasian maailmansa, johon primaarimaailmassa sijaitseva lukija voi itsensä mielikuvituksen avulla kuvitella. Fantasian maailman määrittelyyn Nimonassa käytetään myös Farah Mendlesohnin fantasian kategorioita, erityisesti immersiivistä fantasiaa. Fantasian maailma ei toisaalta saa olla liian rationaalinen, sillä silloin se muuttuu lähemmäksi tieteisfiktion maailmaa. Tutkielmassa käsitellään tieteisfiktiota etenkin Darko Suvinin tiedostavan vieraannuttamisen ja novumin käsitteiden avulla. Maailmojen sijaan fokus on yksittäisissä elementeissä, novumeissa sekä Ballister Blackheartin hahmossa, joka on tieteisfiktion hahmo tieteellistä diskurssia noudattavan mielensä takia. Nimonan hahmo sen sijaan nähdään fantasian genreen kuuluvana, sillä hänen muodonmuutostaitonsa ovat maagiset ja selittämättömät. Fantasian ja tieteisfiktion genrejen lisäksi tutkielmassa käsitellään kohdeteoksessakin tärkeäksi teemaksi nousevaa Nimonan hahmon arvoitusta. Nimona pyrkii tietoisesti eroon itseään koskevista määritelmistä, mutta etenkin teoksen lopulla, kun Nimona jakautuu kahtia ja muuttuu lohikäärmeeksi ja pikkutytöksi, hahmosta selviää sitä määrittäviä asioita. Kahtiajakautunutta Nimonaa lähestytään fantasian ja tieteisfiktion lisäksi sukupuolen sekä hyvän ja pahan kysymyksillä. Nimona kykenee muuttumaan miksi elolliseksi olennoksi tahansa eikä hänellä siten ole pysyvää sukupuolta. Hyvän ja pahan kysymykset sen sijaan nousevat esille teoksessa muutenkin. Nimona on tietoinen genreistään sekä sarjakuvallisuudestaan ja käyttää niitä hyväkseen kerronnassaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että sarjakuvassa leikitellään perinteisillä hyvien ja pahojen hahmojen stereotypioilla esittämällä päähenkilöksi pahaa hahmoa Ballister Blackheartia. Blackheart tosin muuttuu hyväksi teoksen edetessä, mutta Nimona pysyy pahana hahmona, kunnes hänen kahtiajakautunut lohikäärmemuoto tuhotaan. Lohikäärmeen muodon tuhoaminen johtaa myös muiden vastakkainasetteluiden ratkaisemiseen: fantasia väistyy tieteisfiktion edestä taka-alalle ja sukupuolettomuus häivytetään ainakin hetkeksi

Muodonmuuttajia, tiedemiehiä ja ritareita - Fantasian ja tieteisfiktion rajapintoja sarjakuvassa Nimona

Tutkielmassa analysoidaan fantasian ja tieteisfiktion genrejä Noelle Stevensonin (2015) kirjoittamassa ja kuvittamassa sarjakuvassa Nimona. Teoksessa käytetään fantasian ja tieteisfiktion genrejä niin, että ne esiintyvät sekä erillään että limittäin kertomuksen aikana. Tutkielmassa tarkastellaan kuinka nämä genret teoksessa esiintyvät ja kuinka ne nousevat esille etenkin kahden päähenkilön, Nimonan ja lordi Ballister Blackheartin kautta. Tutkielmassa pohditaan myös Nimonaa salaperäisenä muodonmuuttajahahmona ja sitä, mitä hän teoksessa edustaa. Fantasian genren hahmottelussa keskitytään erityisesti fantasian maailmaan ja siihen, millainen se kohdeteoksessa Nimonassa on. Tutkielmassa nostetaan esille J.R.R.Tolkienin sekundaari- ja primaarimaailmojen käsitteet eli esitetään, että Nimonan maailma on oma, erillinen fantasian maailmansa, johon primaarimaailmassa sijaitseva lukija voi itsensä mielikuvituksen avulla kuvitella. Fantasian maailman määrittelyyn Nimonassa käytetään myös Farah Mendlesohnin fantasian kategorioita, erityisesti immersiivistä fantasiaa. Fantasian maailma ei toisaalta saa olla liian rationaalinen, sillä silloin se muuttuu lähemmäksi tieteisfiktion maailmaa. Tutkielmassa käsitellään tieteisfiktiota etenkin Darko Suvinin tiedostavan vieraannuttamisen ja novumin käsitteiden avulla. Maailmojen sijaan fokus on yksittäisissä elementeissä, novumeissa sekä Ballister Blackheartin hahmossa, joka on tieteisfiktion hahmo tieteellistä diskurssia noudattavan mielensä takia. Nimonan hahmo sen sijaan nähdään fantasian genreen kuuluvana, sillä hänen muodonmuutostaitonsa ovat maagiset ja selittämättömät. Fantasian ja tieteisfiktion genrejen lisäksi tutkielmassa käsitellään kohdeteoksessakin tärkeäksi teemaksi nousevaa Nimonan hahmon arvoitusta. Nimona pyrkii tietoisesti eroon itseään koskevista määritelmistä, mutta etenkin teoksen lopulla, kun Nimona jakautuu kahtia ja muuttuu lohikäärmeeksi ja pikkutytöksi, hahmosta selviää sitä määrittäviä asioita. Kahtiajakautunutta Nimonaa lähestytään fantasian ja tieteisfiktion lisäksi sukupuolen sekä hyvän ja pahan kysymyksillä. Nimona kykenee muuttumaan miksi elolliseksi olennoksi tahansa eikä hänellä siten ole pysyvää sukupuolta. Hyvän ja pahan kysymykset sen sijaan nousevat esille teoksessa muutenkin. Nimona on tietoinen genreistään sekä sarjakuvallisuudestaan ja käyttää niitä hyväkseen kerronnassaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että sarjakuvassa leikitellään perinteisillä hyvien ja pahojen hahmojen stereotypioilla esittämällä päähenkilöksi pahaa hahmoa Ballister Blackheartia. Blackheart tosin muuttuu hyväksi teoksen edetessä, mutta Nimona pysyy pahana hahmona, kunnes hänen kahtiajakautunut lohikäärmemuoto tuhotaan. Lohikäärmeen muodon tuhoaminen johtaa myös muiden vastakkainasetteluiden ratkaisemiseen: fantasia väistyy tieteisfiktion edestä taka-alalle ja sukupuolettomuus häivytetään ainakin hetkeksi

Terveydenhuoltohenkilöstön valmiudet ohjata hemofiliaa sairastavia ja heidän perheitään

Abstract The aim of the study was to describe the counselling of haemophiliacs and their families carried out by health care personnel and to chart health care personnel's counselling competence. Professional competence refers to the knowledge, skills, capabilities and attitudes required in practice.The study was carried out in two phases. The goal of the first phase was to generate information about the professional counselling carried out as well as to estimate the counselling competence of the health care personnel. The goal of the second phase was to generate information about the health care personnel's counselling competence in order to develop professional education and the care and rehabilitation of haemophiliacs. In the study, health care personnel consisted of bioanalysts, physical therapists, doctors, radiographers and nurses. The method used in the study was methodological triangulation. The first phase consisted of observing (n = 10) patient and family counselling and interviewing the patients (n = 10), families (n = 7) and health care personnel (n = 7) participating in the study. The data were analysed by content analysis. In the second phase a questionnaire to the health care personnel (n = 318) working in specialised care in the Departments of Internal Medicine and Paediatrics was carried out using a Haemophilia scale (HFS) developed to estimate professional counselling competence. The data were analysed by using SPSS 11.5 statistical software by looking at descriptive statistics, correlation coefficients and other statistical methods. Concept validity and the structure of the scale were looked at by using explorative factor analysis. The study shows that the counselling of haemophilia patients consisted of securing home treatment and encouraging a normal way of life. Family counselling meant support for facing the changes in life, accepting responsibility and adapting to the present life situation. Considering all the answers (n = 304), 3% were correct regarding the disease and its care, 1% regarding responsibility and decision-making, 27% regarding trust and support, 26% regarding intellectual attitudes and 11% regarding the limitations of exercise. Sixty percent of the respondents would leave the haemophiliac patient completely without pharmaceutical treatment, while 49% were aware of using intravenous coagulation treatment in order to stop the bleeding. The health care personnel's knowledge of counselling and haemophilia and its treatment was insufficient. The needs and learning abilities of the person being counselled were not always taken into account, and to give psychosocial support was delegated to other professionals. Accepting responsibility for the treatment and deciding upon social support was inconsistent. Counselling related to being a carrier of haemophilia was slight. Sixty-six percent of the health care personnel considered their professional counselling capabilities as being insufficient to counsel haemophiliacs and their families. Based on the results, attention should be paid to the basic education of health care personnel, and enough supplementary education on both haemophilia and counselling should be offered. Information on haemophilia should be increased to reduce prejudices. Cost-effectiveness and standard procedures for compensation should be focused on. The counselling of haemophiliacs and their families should be developed and centralized nationally in order to enable the development of expertise. The results benefit education as well as the development of nursing care of other rare and hereditary diseases.Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuoltohenkilöstön toteuttamaa ohjausta hemofiliaa sairastaville ja heidän perheillensä ja selvittää terveydenhuoltohenkilöstön ohjausvalmiuksia siihen. Valmiuksilla tarkoitetaan ammatin harjoittamisen edellyttämiä tietoja, taitoja, kykyjä ja asenteita.Tutkimus toteutettiin kaksivaiheisena. Ensimmäisen vaiheen tavoitteena oli tuottaa tietoa toteutetusta ohjauksesta ja mittari terveydenhuoltohenkilöstön ohjausvalmiuksien mittaamiseksi. Toisen vaiheen tavoitteena oli tuottaa tietoa terveydenhuoltohenkilöstön ohjausvalmiuksista alan koulutuksen ja hemofiliaa sairastavien hoidon ja kuntoutuksen kehittämiseksi. Terveydenhuoltohenkilöstöllä tarkoitetaan bioanalyytikoita, fysioterapeutteja, lääkäreitä, röntgenhoitajia ja sairaanhoitajia. Lähestymistapana tutkimuksessa oli metodologinen triangulaatio. Ensimmäisessä vaiheessa havainnoitiin (n = 10) potilas- ja perheohjausta ja haastateltiin ohjaukseen osallistuneet potilaat (n = 10), perheet (n = 7) ja terveydenhuoltohenkilöstö (n = 7). Aineistot analysoitiin sisällön analyysillä. Toisessa vaiheessa toteutettiin kysely erikoissairaanhoidossa sisätautien ja lasten klinikoilla työskentelevälle terveydenhuoltohenkilöstölle (n = 318) ohjausvalmiuksien mittaamiseksi ensimmäisen vaiheen tulosten perusteella kehitetyllä Hemofiliaohjausmittarilla (HFM). Aineisto analysoitiin SPSS 11.5 tilasto-ohjelmalla. Analysoinnissa käytettiin tilastollisia tunnuslukuja, korrelaatiokertoimia ja muita tilastollisia menetelmiä. Käsitevaliditeettia ja mittarin rakennetta tarkasteltiin eksploratiivisen faktorianalyysin avulla. Hemofiliaa sairastavan ohjaus oli sisällöltään kotihoidon varmistamista ja normaaliin elämään kannustamista. Perheohjaus oli elämänmuutosten kohtaamisen, vastuun kantamisen ja elämäntilanteeseen sopeutumisen tukemista. Terveydenhuoltohenkilöstön tiedot ohjauksesta ja hemofiliasta sekä sen hoidosta olivat puutteelliset. Kaikista vastauksista (n = 304) tautiin ja hoitoon liittyviä oikeita vastauksia oli 3 %, vastuuseen ja päätöksentekoon 1 %, luottamukseen ja tukeen 27 %, tiedollisiin asenteisiin 26 % ja liikunnan rajoittamiseen 11 %. Ilman lääkehoitoa hemofiliaa sairastavan jättäisi 60 % terveydenhuoltohenkilöstöstä ja 49 % tiesi suonensisäisestä hyytymistekijähoidosta verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Ohjattavan ja perheen tarpeita ja oppimiskykyä ei aina huomioitu ja psykososiaalisen tuen antaminen siirrettiin muille ammattilaisille. Vastuun kantaminen sekä yhteiskunnan tukimuodoista päättäminen oli ristiriitaista. Hemofilian kantajuuteen liittyvä ohjaus oli vähäistä. Terveydenhuoltohenkilöstöstä 66 % piti ohjaustaitojaan riittämättöminä hemofiliaa sairastavien ja heidän perheidensä ohjaamiseen. Tulosten perusteella terveydenhuoltohenkilöstön peruskoulutukseen tulisi kiinnittää huomiota ja tarjota riittävästi täydennyskoulutusta sekä hemofiliasta että ohjauksesta. Tiedotuksen lisääminen hemofiliasta ennakkoluulojen vähentämiseksi olisi tarpeen. Kustannustehokkuuteen ja yhtenäisiin Kelan korvauskäytäntöihin tulisi kiinnittää huomiota. Hemofiliaa sairastavien ja heidän perheidensä ohjausta tulisi kehittää ja keskittää koko valtakunnan tasolla ja mahdollistaa siten asiantuntijuuden kehittyminen. Tuloksia voidaan hyödyntää koulutuksessa ja myös muiden harvinaisten ja periytyvien sairauksien hoitotyön kehittämisessä

Eteläpohjalaisten elintavat ja terveyskäyttäytyminen : TERVAS – terveelliset valinnat ja räätälöidyt syömisen ja liikkumisen mallit 2009 – 2011

TERVAS – terveelliset valinnat ja räätälöidyt syömisen ja liikkumisen mallit – hankkeella selvitettiin eteläpohjalaisten elintapoja ja käyttäytymistä. Tässä raportissa kuvataan eteläpohjalaisten terveyttä, liikuntaa, ruokatottumuksia ja ravitsemustietämystä, ruoan kuluttamiseen liittyvää elämäntyyliä sekä terveystiedon hankintaa ja muuta median käyttöä. Kyselylomake laadittiin yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulun, Turun yliopiston ja Vaasan yliopiston asiantuntijoiden kesken ja tiedot kartoitettiin vuonna 2009 16 -sivuisen, 89 kysymystä sisältävällä kyselyllä, joka lähetettiin (N=4000) satunnaisesti Väestörekisteristä poimituille aikuisille eteläpohjalaisille. Vastausprosentiksi muodostui 43. Aineisto analysoitiin SPSS (18 ja 19) tilasto-ohjelmalla, ja kuvailussa käytettiin ikä- ja sukupuolijakaumaa sekä frekvenssejä ja prosentteja. Eteläpohjalaiset sairastivat muuta maata enemmän sydän - ja verisuonisairauksia, ja nuorten naisten tupakointi oli yleisempää kuin muualla Suomessa. Eteläpohjalaisissa miehissä ja naisissa oli muuta maata enemmän heitä, jotka eivät käyttäneet alkoholia lainkaan. He suhtautuivat positiivisesti kykyihinsä pitää yllä terveyttään ja ennaltaehkäistä sairauksia. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista oli ylipainoisia (BMI ≥ 25 kg/m²). Ylipainoisten miesten osuus oli naisia suurempi kaikissa ikäryhmissä. Eteläpohjalaiset nukkuivat suositusten mukaan riittävästi. Viidesosa miehistä ja kolmasosa naisista harrasti vapaa-ajan liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa. Eteläpohjalaiset naiset tekivät miehiä useammin ravitsemussuositusten mukaisia elintarvikevalintoja, ja tunsivat suositukset paremmin. Nuorten ruokatottumukset olivat huonompia, vaikka heidän ravitsemustietämyksensä oli vanhempia parempi.TERVAS - healthy choices and tailored models for eating and physical activity- project analyses of the southern Ostrobotnian lifestyle and behavior. This report describes the southern Ostrobothnian health, physical activity, eating habits and nutritional knowledge, food consumption-related life-style and health information acquisition,as well as other media usage. The questionnaire was drawn up by experts from Seinäjoki University of Applied Sciences, University of Turku and the University of Vaasa. The data charted in 2009 was a 16-page questionnaire, containing 89 questions, was sent (N= 4000) to adults in Southern Ostrobothnia randomly picked from the Population Records. The response rate was 43. The data were analyzed using SPSS (18, 19) statistical software programme, and the age and gender distribution as well as frequencies and percentages were used for descriptions. Southern Ostrobothnians were more affected by the cardio-vascular disease than Finnish men and women in general. Smoking among young women seems to be more common than in whole Finland. In Southern Ostrobothnia there were more than in whole Finland men and women who did not use alcohol at all. They regard as a positive fact their ability to maintain health and prevent diseases. More than half of the participants were overweight (BMI ≥ 25 kg / m²). The proportionof men was higher than that of overweight women in all age groups. South Ostrobothnians slept in accordance with the recommendations: sufficient breaking strength values (7.2 t / night and 20 min / day). One-fifth of the men and one third of women took part in leisure-time physical activity for at least four times a week. South Ostrobothnian women seemed to be more aware and considered more often than men food choices according to nutrition recommendations. Young people knew better the recommendations than older ones, but still eating habits were poorer.TERVAS - hälsosamma val och skräddarsydda modeller för kost och motion -projektet studerade livsstil och levnadsvanor i Sydösterbotten. Denna rapport beskriver sydösterbottningarnas hälsa, motionsvanor, kostvanor och näringskunskaper, livsstilsrelaterade matvanor, sökning av hälsoinformation och annan användningav medier. Frågeformuläret utarbetades i samarbete med experter från Seinäjoki Yrkeshögskola, Åbo Universitet och Vasa Universitet. Data samlades in under år 2009 genom ett 16-sidigt frågeformulär som innehöll 89 frågor och som skickades till vuxna sydösterbottningar (N = 4000) valda slumpmässigt ur Befolkningsregistret. Svarsprocenten var 43. Data analyserades med SPSS (18, 19) statistiskt program. Resultaten beskrivs med ålder -och könsfördelning samt frekvenser och procent. Sydösterbottningarna hade mera hjärt - och kärlsjukdomar än finländare i allmänhet och unga kvinnor rökte mera än jämnåriga i andra delar av Finland. I Sydösterbotten fanns mera absolutister bland både män och kvinnor än i de övriga delarna av landet. De ställde sig positivt till sin förmåga att behålla sin hälsa och förebygga sjukdomar. Över hälften av deltagarna var överviktiga (BMI ≥ 25 kg / m²). Andelen överviktiga män var högre än andelen överviktiga kvinnor i alla åldersgrupper. Sydösterbottningarna sov tillräckligt i enlighet med rekommendationerna (7,2 h/natt och 20 min/dag). En femtedel av männen och en tredjedel av kvinnorna var fysiskt aktiva minst fyra gånger i veckan. Sydösterbottniska kvinnor gjorde sina matval enligt rekommendationerna oftare än män och de kände näringsrekommendationerna bättre än män i alla åldersgrupper. Ungdomarna kände rekommendationerna bättre än de äldre, men deras kostvanor var sämre