Growth Patterns in Young Adult Monozygotic Twin Pairs Discordant and Concordant for Obesity

Telah dl1akukan penelotian kemungkinan penggunaan pati ketela rambat sebahaibahan penghancur pembuatan tablet

Suometsien hoidon tuet ja niiden ilmasto-, vesistö- ja biodiversiteettivaikutukset : Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (Kemera-lain) mukaisten tukien tarkastelu

Vuonna 2015 voimaan tulleen kestävän metsätalouden rahoituslain (KMRL 34/2015) voimassaoloa on ehdotettu jatkettavan vuodesta 2020 vuoden 2021 loppuun. Rahoituslain tavoitteena on ollut lisätä metsien kasvua ja ekologista kestävyyttä sekä hillitä vesistökuormitusta ja turvata monimuotoisuutta. Rahoituslain perusteella myönnettyjen julkisten tukien (noin 55 milj. euroa vuodessa) painopiste on suometsien osalta ollut selkeästi metsien kasvua lisäävissä toimenpiteissä. Tutkimus on tuottanut viime vuosina aikaisempaa tarkempaa tietoa suometsien aiheuttamasta vesistökuormituksesta ja niiden maaperän kasvihuonekaasupäästöistä. Tulosten mukaan ojitettujen suometsien merkitys vesistökuormitukselle on aiemmin luultua huomattavasti suurempi, ja suometsien maaperä on Suomen kasvihuonekaasuinventaariossa suuri päästölähde. Ojitetuilla suometsillä on luonnontilaisiin soihin verrattuna vähäinen merkitys monimuotoisuudelle. Nykyisellä rahoituslailla ja sen edeltäjillä on tuettu toimenpiteitä, joilla on uuden tutkimuksen mukaan haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Suomi on sitoutunut päästövähennyksiin Pariisin ilmastosopimuksessa, ja tavoittelee viimeisessä hallitusohjelmassaan hiilensidonnan vahvistamista maankäyttösektorilla, vesistöpäästöjen pienentämistä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Tämän selvityksen tavoitteena on taustoittaa nykymuotoisen tukijärjestelmän ympäristövaikutuksia siten, että se tukee uuden rahoituslain sekä muun suometsien hoitoa ja käyttöä koskevan oikeudellisen sääntelyn valmistelua. Selvitys kuvaa suometsien hoidon tukijärjestelmää ja siihen osallistuvia toimijoita rooleineen, tarkastelee suometsille soveltuvien tukien ilmasto- (kasvihuonekaasut ja hiilen kierto), vesistö- ja monimuotoisuusvaikutuksia, ja ehdottaa ympäristön kannalta kestävämpiä suometsien hoito-, tuki- ja sääntelyvaihtoehtoja. Voimassa olevan rahoituslain mukaisista työlajeista suometsän hoidon tukeen liittyvä kunnostusojitus aiheuttaa lisääntyviä vesistö- ja kasvihuonekaasupäästöjä ja ylläpitää ojituksen aiheuttamaa monimuotoisuuden heikkenemistä. Metsänuudistamisen ja taimikonhoidon tuet kannustavat metsänomistajia tasaikäiseen metsänkasvatukseen. Tuettujen toimenpiteiden seurauksena suometsät päästävät ravinteita ja kiintoainesta vastaanottaviin vesistöihin, ja niiden maaperä on huomattava kasvihuonekaasujen päästölähde. Terveyslannoituksen tuen vaikutukset vesistö- ja kasvihuonekaasupäästöille ovat ainakin lyhyellä aikavälillä pieniä, mutta sen kriteerit on määritelty tasaikäisen metsänkasvatuksen perusteella. Nykyisen rahoitusjärjestelmän tuilla (metsäluonnon hoitohankkeiden tuki) voidaan myös ennallistaa soita, mikä on tehokas tapa palauttaa suon monimuotoisuutta, mutta tuen käyttö on jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Tukia ja oikeudellista sääntelyä uudelleen suuntaamalla voidaan pienentää suometsien hoidon aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Ympäristölle haitallisista tuista olisi luovuttava, ja niiden tilalle kehitettävä sellaisia tukia ja sääntelyä, joiden tavoitteena on vesistövaikutuksien ja monimuotoisuuden suojelun lisäksi myös suometsien hiilinielun vahvistaminen turpeen hävikkiä vähentämällä. Uuden tukijärjestelmän ja oikeudellisen sääntelyn ei tulisi kannustaa suometsien maaperän liialliseen kuivattamiseen, eikä niiden uudistamiseen tasaikäiseksi metsäksi. Havaitut ympäristövaikutukset puoltavat ennemminkin jatkuvapeitteisen, eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen käyttöä, mitä tukijärjestelmän ja muun sääntelyn tulisi edistää. Joidenkin suometsäkohteiden osalta tulisi harkita tukia ja sääntelyä, jotka mahdollistaisivat kevyemmän metsätalouden, ja jopa metsätaloudesta vähittäisen luopumisen. Suon aktiiviseen ennallistamiseen tulisi kannustaa monimuotoisuuden kannalta tärkeillä kohteilla. Tukijärjestelmää kehitettäessä on huomioitava suometsäalueiden vesitalouden näkökulma. Vesitalouteen vaikuttamisella on alueellisia heijastevaikutuksia kasvihuonekaasu- ja vesistöpäästöihin sekä monimuotoisuuteen. Alueellisella suunnittelulla voitaisiin saavuttaa suurempia kokonaishyötyjä vesitalouteen vaikuttavien tukien ja toimien sopivalla kohdentamisella. Myös tukien kohdistamiseen säädösten ja muiden tukiehtojen mukaisesti tulisi jatkossa kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Suomen metsäkeskuksen tarkastustulosten mukaan suometsän hoidon ja tuhkalannoituksen tukien osalta tässä on ollut ongelmia. Niiden seurauksena tukien myönteiset vaikutukset ovat usein jääneet tavoiteltua pienemmiksi ja vastaavasti haitalliset ympäristövaikutukset ovat voineet muodostua tarkoitettua suuremmiksi.202

Start-up of a “zero-discharge” recirculating aquaculture system using woodchip denitrification, constructed wetland, and sand infiltration

Abstract Recirculating aquaculture systems (RAS) discharge management limits the development of the aquaculture sector, because RAS do not automatically result in low nutrient emissions. Research has helped develop discharge management systems such as wetlands and woodchip bioreactors that have been adopted by Danish commercial model trout farms. To further develop the Danish concept, we have modelled and built a novel “zero-discharge” recirculating aquaculture system with an annual capacity of approximately 14 tonnes. The aim of this paper is to describe the entire concept and present the results from the start-up phase of the whole system. The concept includes the treatment of RAS effluent (overflow and sludge supernatant) using a hybrid solution of a woodchip bioreactor, constructed vertical wetland, and sand infiltration. Using this three-step process, the nitrate, phosphorus, and organic matter effluent are decreased to acceptable levels to reuse the water in the RAS process reducing the need for new raw water. In the first nine months of operation, a water treatment field was used as an end-of-pipe treatment to ensure the water was safe to recirculate for fish. During the winter, the water temperature dropped to 2.7 degrees in the sand filter, but the frost did not reach the water levels in any of the treatment processes. It therefore appears that a hybrid solution can operate sufficiently even in winter conditions. In the first year of operation, a woodchip bioreactor can remove 97 % of the nitrate, although the slow start-up of the RAS caused the bioreactor to be N-limited. On average, 79 % and 92 % of the inflow phosphate concentration was removed in the woodchip bioreactor and the entire hybrid treatment field respectively. The wetland and sand filter removed organic matter sufficiently (35 %), but because of the longer than designed actual water residence, it leached from the bioreactor more than was expected. Further experimentation is needed to identify the financial applicability and performance during higher feeding rates