Epäilyä ja myötätuntoa: Yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja Ylen verkkouutisissa 2014–2016

Artikkelissa tarkastelemme suomalaista uutisointia yksin maahan saapuneista pakolaisnuorista. Aineisto koostuu Aamulehden, Helsingin Sanomien ja Ylen teksteistä vuosilta 2014–2016. Tämä ajanjakso on ollut merkittävä määrällisesti poikkeuksellisen Eurooppaan kohdistuneen maahanmuuton vuoksi. Kysymme, miten suomalaisessa uutismediassa kerrotaan yksin tulleiden nuorten tilanteesta? Millaiset teemat ovat juttujen keskiössä? Entä mitkä aihepiirit jäävät marginaaliin? Aineiston analyysin pohjalta väitämme, että kaikissa kolmessa mediassa toistuvat epäilyksen ja myötätunnon representaatiot entisestään kaventavat julkista keskustelua yksin tulleiden nuorten arjesta, vaikeuksista ja mahdollisuuksista uudessa kotimaassaan. Myöskään nuorten omaa toimijuutta ei juuri nosteta esille näissä medioissa. Artikkelimme ottaa laajemmin kantaa kahteen yhteiskunnalliseen kysymyksen. Yhtäältä jäsennämme, miten suomalainen media raportoi yksin tulleisiin liittyvästä maahanmuuttopolitiikasta ja erityisesti biopoliittisista käytännöistä. Toisaalta osoitamme, miten analyysin kohteeksi valitsemiemme medioiden välittämät representaatiot vahvistavat uhri- ja uhkadiskursseja. Nämä diskurssit eivät tue nuorten kotoutumista saati heidän aktiivista toimijuuttaan heille uuden yhteiskunnan jäseninä

Places of grief:Grief experiences of parents who have lost their child

In this article we study the process of grieving, places of grief, and their multiple meanings in parents’ lives after the loss of a child. Based on interviews with nine parents, we analyse the socio-spatial dimensions and practices of bereavement. Grief, mourning, and remembering are experienced in physical places and in the body, as well as through socio-spatial dialogue. According to our interviews, bereavement of a child continues to be a recurring experience throughout daily life. Our main conclusion is that grief is only partly tied to particular physical places (location). Moreover, grief travels in time, and it is always related to other lived places experienced through the body of the parent. Our analysis illustrates how the body becomes a place of grief, and it highlights the role of everyday dialogue in maintaining parents’ continuing bonds with their deceased child. The meaning of places changes with loss in parents’ everyday life, and dialogue allows for maintaining a promise of care related to close relationships.publishedVersionPeer reviewe

Kohtaamisista kohti osallisuutta – monikultuuristen taidetyöpajojen sosiomateriaalisten suhteiden rakentuminen

Tarkastelemme artikkelissamme yksin Suomeen tulleiden turvapaikanhakijanuorten ja suomalaistaustaisten nuorten kanssa toteutettuja taidetyöpajoja. Artikkelimme tuo nuorisotutkimuksen kentälle lisää tietoa monikulttuuristen kohtaamisten ja osallisuuden rakentumisesta sekä sosiomateriaalisten suhteiden merkityksestä osana näitä. Analyysimme osoittaa, että taidelähtöinen työskentely on yksi keino lisätä yksin tulleiden nuorten itsetuntemusta ja osallisuuden kokemusta uudessa yhteiskunnassa. Artikkelimme metodologinen kontribuutio nostaa esiin kielellisten ja kehollisten kokemusten ja materiaalisuuden dynamiikan. Johtopäätöksenä esitämme, että nuorten monikulttuurisia kohtaamisia tulisi tukea jokapäiväisen arjen ympäristöissä, kuten koulussa ja asumisyksikössä. Edellä mainitun toteutuminen vaatii kuitenkin luotettavien aikuisten läsnäoloa, kaikkia huomioivien sosiomateriaalisten suhteiden mahdollistamista ja usein tunnepitoisten sosiaalisten tilanteiden aktiivista fasilitointia.Peer reviewe

Tiedon yhteistuottamisen käytännöt : Muistoihin perustuva kokemustieto päätöksenteon tukena

publishedVersionPeer reviewe

The interplay of memory and matter : narratives of former Finnish Karelian child evacuees

After the Second World War Finland had to cede territories to the Soviet Union, and Finnish people from those areas were evacuated. In this article we analyse the narrated memories of former Karelian child evacuees. We focus on the sites of memory and the materiality of memory practices as they are reflected in these narratives. In the article we examine how narrated memories, both written and oral, are formed in the interplay of embodied recollections of the childhood evacuation, with the intra-action of matter such as sources and mementos, and immaterial things such as affects and emotions. We conclude that things and matter are agential in six ways in narrated memories. Article is accepted for publication in the special issue of Oral History 44(2): ”Oral History on the Move: Multiple Sites and Sources of Memory” (eds. Anne Heimo & Anna- Kaisa Kuusisto-Arponen & Ulla Savolainen) 2016. www.ohs.org.uk/journalPeer reviewe

Muistelun monet muodot – kertomus, kehollisuus ja hiljaisuus paikan tietämisen tapoina

This article discusses the various practices of remembering adopted in Finnish Karelia, which was ceded to the Soviet Union after the Second World War. We explore the bodily experiences of remembering, and especially silences related to it. We analyse what kind of silent practices are being built, how they are renewed and also challenged. The empirical data of this article is based on a field trip made to Kurkijoki, Karelian Isthmus, in 2010. The empirical material consists of a fieldwork diary, photographs, and diaries written by co-travellers. Methodologically we show how narrative bodily performances and silences are intertwined and how they can be researched through sensory ethnography. The article illustrates how various practices of remembering are formed, how people take part in these commemoration practices, how they narrate them, and how subjective, embodied remembering becomes visible through bodily performances and practices. We also argue that silence is always part of remembering and one way of knowing the place. Silence is a typical reaction when unpleasant memories occur. In these situations the body, sometimes unconsciously, reveals the untold. Thus, it must be noticed that interpreting silences requires carefulness and empathetic presence from a researcher. We conclude that the analysis of socio-spatial belonging should always be contextual and situational. In the analysis embodied practices, oral narratives, and material elements should always be viewed together. This way it becomes possible to understand the politics of remembering and the national, collective, and subjective framings of knowing the place.Artikkelissamme tarkastelemme Karjala-muistelun kehollisia ja materiaalisia ulottuvuuksia, muisteluun liittyviä käytäntöjä ja erityisesti hiljaisuutta osana muistelua. Pohdimme, millaisia hiljaisia käytäntöjä muistelussa rakennetaan, uusinnetaan ja toisaalta kuinka näitä hiljaisuuksia haastetaan. Artikkelimme perustuu Kurkijoelle vuonna 2010 tehtyyn kotiseutumatkaan ja siellä kerättyyn etnografiseen aineistoon. Tutkimusaineistona on tutkijan kenttätyömuistiinpanot, matkalaisten muistiin kirjoittamia mietteitä ja valokuvia. Artikkelimme metodologisena kontribuutiona on tarkastella kertomusta, kehollisuutta ja hiljaisuutta yhtä aikaa ilmentyvinä tietämisen tapoina, ja osoittaa, miten näitä muistelukäytäntöjä voidaan tutkia aistietnografian keinoin. Artikkelimme osoittaa, kuinka erilaiset muistelukäytännöt muodostuvat, kuinka niihin otetaan osaa, miten niistä kerrotaan ja ennen kaikkea, miten keholliset käytännöt tulevat näkyviksi yksilöiden muistelukerronnan kautta. Karjala-muisteluun liittyy myös hiljaisuuksia, jotka konkretisoituivat erityisesti Karjalan matkoille tyypillisissä, toistuvissa käytännöissä. Hiljaisuus konkretisoitui esimerkiksi haluttomuutena muistaa ja muistella vaikeita asioita. Tällaisiin kokemuksiin ja muistoihin liittyy sanallistamisen vaikeutta, mutta samalla kuitenkin näiden moniaistillista, osin tiedostamatontakin, esiin tuomista. Hiljaisuuksien tulkinta on haasteellista ja tutkijalta tulkinta vaatii huolellisuuden lisäksi myötäelämisen kykyä ja hienotunteisuutta. Artikkelin johtopäätöksenä on, että sosio-tilallisen kuulumisen analyysin tulee olla tilannesidonnaista ja tarkastelussa tulee hyödyntää limittäin kehollisuutta, kokijoiden muistelupuhetta ja materiaalisten elementtien tarkastelua. Näin on mahdollista paremmin ymmärtää muistelun poliittisuutta sekä paikan tietämisen kansallista, yhteisöllistä ja subjektiivista kehystämistä