Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu ja täydentävät kalatutkimukset 2021–2022

Aqua Palvelu Oy käyttää Vesijärven vettä tarvittaessa laimentamaan Porvoonjokeen laskettavia puhdistettuja jätevesiä. Laimennusveden käyttöluvan ehtoihin kuuluu Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu. Tarkkailuun kuuluvat Enonselän ja Kajaanselän koekalastukset vuosittain, Vääksynjoen sähkökalastus joka toinen vuosi ja koko järven kalastustiedustelu joka kolmas vuosi. Tässä raportissa esitetään Enonselän ja Kajaanselän vuosien 2021 ja 2022 koekalastusten tulokset, Vääksynjoen vuoden 2022 koekalastuksen tulokset sekä kalastustiedustelun tulokset vuodelta 2020. Luonnonvarakeskus on hoitanut Vesijärven kalataloudellista tarkkailua osana järven kunnostuksen tutkimusta ja pitkäaikaista seurantaa. Raporttiin on koottu myös Vesijärvisäätiön tilauksesta tehdyn Laitialanselän vuoden 2022 koekalastuksen, sekä hoitokalastuksen ja petokalakantojen hoidon tuloksia. Viimeisessä vuoden 2018 ekologisessa luokittelussa, joka kalaston osalta perustuu vuosien 2012–2017 verkkokoekalastusten tuloksiin Kajaanselän kalasto ilmentää tyydyttävää ekologista tilaa. Enonselän saaliit ovat pääsääntöisesti suuremmat ja särkikalojen osuus korkeampi, minkä vuoksi kalaston perusteella ekologinen tila vaihtelee tyydyttävän ja välttävän välillä eri vuosina. Vuosien 2021 ja 2022 koekalastustulosten perusteella molempien selkien kalasto ilmentää tyydyttävää ekologista tilaa. Laitialanselkä on Enonselän kaltainen, joskin runsaskalaisempi ja vuosien 2020 ja 2022 koekalastusten perusteella välttävässä ekologisessa tilassa. Koko järvellä petokalojen osuus on viime vuodet pysynyt korkeana, mikä on kalataloudellisesti hyvä ja osoitus onnistuneesta kalaveden hoidosta. Kuoresaaliit romahtivat lämpimien kesien aiheuttamien happikatojen ja kuorekuolemien vuoksi etenkin Enonselällä. Särkikalasaaliit pysyivät maltillisina. Ahven ja kuha runsastuivat ja Enon- ja Kajaanselkä kääntyivät entistä ahvenkalavaltaisempaan ja petokalavaltaisempaan suuntaan. Koekalastusten perusteella kuhan lisääntyminen onnistui Vesijärvessä erityisen hyvin vuosina 2018, 2020 ja 2021. Ahven lisääntyi myös tehokkaasti vuosina 2018 ja 2021, joten lähivuosina on odotettavissa hyviä ahven- ja kuhasaaliita. Vesijärven kalastukseen ja saaliisiin vuonna 2020 vaikutti ratkaisevasti heikkojäinen talvi, joka lähes esti talvikalastuksen. Kalastus väheni ja saaliit pienenivät verkkokalastuksen osalta, vapakalastuksen merkitys kasvoi talvista pilkintää lukuun ottamatta. Kuhan osuus Vesijärven kalasaaliista kasvoi huomattavasti

Responses of food web to hypolimnetic aeration in Lake Vesijärvi

We studied the responses of a food web, especially fish and zooplankton, to summertime aeration, pumping of oxygen-rich epilimnetic water to the hypolimnion in Lake Vesijärvi, southern Finland. The aim of hypolimnetic aeration was to reduce internal loading of phosphorus from sediment. The population of smelt (Osmerus eperlanus L.), the main planktivore of the pelagial area, collapsed during the two 1st years of aeration due to increased temperature and low oxygen concentrations in the hypolimnion. The population recovered after the 4th year of hypolimnetic aeration, when oxygen conditions were improved. Despite elevated hypolimnetic temperature, smelt reached exceptionally high abundance, which led to a significant reduction in cladoceran body size. The density of perch (Perca fluviatilis L.) increased at first, but then decreased when the proportion of smelt and cyprinids increased. Biomasses of Daphnia decreased probably as a result of the disappearance of dark, low-oxygen deep-water refuge against fish predation and low availability of nutritionally high-quality algae. Occasionally filamentous cyanobacteria, such as turbulence tolerant Planktothrix agardhii (Gomont), were abundant, suggesting deteriorated food resources for zooplankton. The responses of food web were controversial with respect to the aim of the management, which was to prevent the occurrence of harmful algal blooms.Peer reviewe

Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu 2014-2016

Lahti Aqua Oy käyttää Vesijärven vettä tarvittaessa laimentamaan Porvoonjokeen laskettavia puhdistettuja jätevesiä. Laimennusveden käyttöluvan ehtoihin kuuluu Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu. Tarkkailuun kuuluvat Enonselän ja Kajaanselän koekalastukset ja kalastuskirjanpito vuosittain, Vääksynjoen sähkökalastus joka toinen vuosi ja koko järven kalastustiedustelu joka kolmas vuosi. Tässä raportissa esitetään vuoden 2014 kalastuksesta tehdyn tiedustelun ja Enonselän, Kajaanselän ja Vääksynjoen vuosien 2014–2016 koekalastusten ja kirjanpitokalastuksen tulokset. Luonnonvarakeskus on hoitanut Vesijärven kalataloudellista tarkkailua osana järven kunnostuksen tutkimusta ja pitkäaikaista seurantaa. Raporttiin on koottu myös hoitokalastuksen vaikutuksiin ja petokalakantojen hoitoon liittyvien tutkimusten tuloksia. Verkkokoekalastusten perusteella molempien selkien kalasto ilmentää tyydyttävää ekologista tilaa. Enonselän saaliit ovat pääsääntöisesti suuremmat ja särkikalojen osuus korkeampi. Kummallakin alueella petokalojen osuus on viime vuodet pysynyt korkeana, mikä on kalataloudellisesti hyvä ja osoitus onnistuneesta kalaveden hoidosta. Vääksynjoessa havaittiin heikohkoa taimenen lisääntymistä; kunnostetun alueen suojattomuus ja voimakkaat virtaamanvaihtelut estänevät taimenkannan voimistumisen. Joen kunnostusta on täydennetty syksyllä 2013. Vesijärvelle kalastusluvan ostaneiden saalis oli vuonna 2014 noin 70 000 kg. Arviosta puuttuu osa ammattikalastuksesta ja merkittävä osa vapakalastuksesta. Kuha, ahven, särki ja hauki olivat runsaimmat saalislajit. Kalastajat ovat valtaosin olleet tyytyväisiä niin saaliisiinsa kuin järven kalastuksen ohjaukseen, jossa 23–49 mm verkkojen käyttökiellolla ja 42 cm nostetulla kuhan alamitalla pyritään välttämään kuhan ja muiden petokalojen pyyntiä liian pieninä. Kun lasketaan mukaan 100–150 tonnin vuotuinen hoitokalastus ja tiedustelun perusteella arvioitu saalis, on Vesijärvestä pyydetty viime vuosina yli 200 t (vähintään20 kg/ha) kalaa vuodessa. Syysnuottaus on ollut tärkein hoitokalastusmenetelmä ja saaliit ovat olleet tavoitteen mukaisesti särkikalaa, runsaimpina lajeina särki, lahna ja salakka. Kirjanpitokalastuksen ja koekalastusten perusteella järven harvojen verkkojen saaliit ovat säilyneet hyvin kuhavoittoisina, mutta kuhasaaliit ovat laskeneet huippuvuosista 2010–2011 heikkojen kuhavuosiluokkien 2007 ja 2008 johdosta. Vuosiluokka 2010 on runsas ja vuosiluokat 2009 ja 2011 keskimääräisiä, mutta kuhasaalis oli etenkin Enonselän alueella pienempi kuin vuonna 2011. Tähän selvin syy oli kalastuksen säätelyyn vuoden 2014 alusta tehty harvan verkon solmuvälin korotus Lahden kaupungin vesialueella. Kuhakannnan suojelemiseksi myös verkkojen pyydysyksikkömäärää laskettiin. Nämä toimet vaikuttavat välittömästi saaliita laskevasti, mutta muutaman vuoden kuluessa saaliiden odotetaan jopa paranevan.201

Management of pikeperch fishing and the ecological, economical and social effects of management

Vanajanselällä, Vesijärvellä ja Pääjärvellä tutkittiin kuhan kalastuksen ohjauksen vaikutuksia kuhakantaan, kuhan saaliskalakantoihin ja muiden petokalojen runsauteen vuosina 2010-2012. Kalastuskyselyillä arvioitiin pyydysten käyttöä ja kuhasaalista sekä kalastajien mielipiteitä kuhan alamitasta ja verkkojen solmuvälirajoituksista. Lisäksi tutkittiin kuhien selviämistä vapautuksen jälkeen. Laajan standardiverkkoaineiston perusteella vertailtiin kuhakan-tojen rakennetta Suomessa ja Ruotsissa. Kuhakannat vaihtelevat vuosiluokkien voimakkuuden vaihdellessa, minkä vuoksi kalastuksen ohjauksen vaiku-tusten arvioinnissa tarvitaan usean vuoden seurantaa. Solmuvälisäätelyn vaikutuksia on seurattu pisimpään Vesi-järvellä. Kuhasaaliit ovat nousseet säätelyä edeltävistä vuosista samalle tasolle kuin perinteikkäällä kuhajärvellä Vanajanselällä. Rehevillä Vesijärvellä ja Vanajanselällä kuha kasvaa nopeasti ja kuhanaaraat ovat nykyisillä säädöksillä kalastet-tavissa jo 1-2 vuotta ennen kutukypsymistään. Kalastus on tehokasta, eikä kalastuksen ohjaus täytä ekologisen kestävyyden vaatimusta. Kuhasaaliiden arvo luultavasti paranisi, mikäli alamitta nostettaisiin näillä järvillä 45-50 cm. Suurempi pyyntikoko voisi vähentää saaliiden vaihtelua ja helpottaa sosiaalisen kestävyyden saavuttamista. Pääjärvellä karuhkona humusjärvenä kuha kasvaa hitaammin, saavuttaen 45 cm alamitan vasta sukukypsytty-ään. Alamitta yhdessä 50 mm solmuvälirajoituksen kanssa on Pääjärvellä johtanut vapakalastussaaliin kasvuun, verkkokuhasaaliin pysyessä ennallaan. Toisaalta Pääjärven kuhakanta on ravintovaroihinsa nähden tiheä ja kuhien kasvunopeus on hidastunut. Kuhakannan kokojakauma on muuttunut oletettua hitaammin hitaan kasvun vuoksi. Yli 37 cm alamittaa kuhalle kannatti enemmistö kalastajista. Verkkokalastajat suosivat alamitta-solmuväli-yhdistelmiä, joilla kuhat rekrytoituvat verkkopyyntiin heti alamitan saavutettuaan. Vapakalastajat taas toivovat, että verkkopyynti alkaisi vasta reilusti mitan täyttävistä kaloista. Verkkokoekalastusvertailun perusteella Suomen järvissä on paljon alle 40 cm kuhia ja ruotsalaisissa järvissä puolestaan paljon yli 40 cm kuhia. Ruotsin koekalastusaineistossa melko tavanomaiset yli 60 cm kuhat puuttuvat Suomen aineistosta lähes kokonaan. Ruotsissa verkkopyynti on rajoitetumpaa ja vähäisempää kuin Suomessa, kuhan alamitat ovat korkeampia ja vapakalastukselle on usein asetettu saaliskiintiö. Suomalainen kalastus pitää kuhakannat pienistä kaloista koostuvina, mutta ei näytä useimmiten uhkaavan kuhan lisääntymistä. Tutkimustulokset ovat käytettävissä kuhan kalastuksen ohjauspäätöksiin. Kalastus kohdistuu usein liian nuoriin ja pieniin yksilöihin. Kuhan kasvunopeus vaihtelee järvittäin, joten tietoa kuhakannasta tarvitaan ennen kalastuk-sen ohjauksen muutoksia. Kuha on usein kalastuksen ohjauksen avainlaji. Ohjauspäätöksille pitää saada kaikkien kalastajaryhmien tuki, eli varmistaa kalastuksen sosiaalinen kestävyys

Food Web Responses to Artificial Mixing in a Small Boreal Lake

In order to simulate food web responses of small boreal lakes to changes in thermal stratification due to global warming, a 4 year whole-lake manipulation experiment was performed. Within that time, period lake mixing was intensified artificially during two successive summers. Complementary data from a nearby lake of similar size and basic water chemistry were used as a reference. Phytoplankton biomass and chlorophyll a did not respond to the greater mixing depth but an increase was observed in the proportional abundance of diatoms, and the proportional abundance of cryptophytes also increased immediately after the onset of mixing. Obligate anoxic green sulphur bacteria vanished at the onset of mixing but gradually recovered after re-establishment of hypolimnetic anoxic conditions. No major effect on crustacean zooplankton was found, but their diversity increased in the metalimnion. During the mixing, the density of rotifers declined but protozoan density increased in the hypolimnion. Littoral benthic invertebrate density increased during the mixing due to Ephemeroptera, Asellus aquaticus and Chironomidae, whereas the density of Chaoborus larvae declined during mixing and lower densities were still recorded one year after the treatment. No structural changes in fish community were found although gillnet catches increased after the onset of the study. The early growth of perch (Perca fluviatilis) increased compared to the years before the mixing and in comparison to the reference lake, suggesting improved food availability in the experimental lake. Although several food web responses to the greater mixing depth were found, their persistence and ecological significance were strongly dependent on the extent of the disturbance. To better understand the impacts of wind stress on small lakes, long term whole-lake experiments are needed.Peer reviewe

Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu ja täydentävät kalatutkimukset 2017–2020

Aqua Palvelu Oy käyttää Vesijärven vettä tarvittaessa laimentamaan Porvoonjokeen laskettavia puhdistettuja jätevesiä. Laimennusveden käyttöluvan ehtoihin kuuluu Vesijärven kalataloudellinen tarkkailu. Tarkkailuun kuuluvat Enonselän ja Kajaanselän koekalastukset ja kalastuskirjanpito vuosittain, Vääksynjoen sähkökalastus joka toinen vuosi ja koko järven kalastustiedustelu joka kolmas vuosi. Tässä raportissa esitetään vuoden 2017 kalastuksesta tehdyn tiedustelun ja Enonselän, Kajaanselän ja Vääksynjoen vuosien 2017–2020 koekalastusten ja kirjanpitokalastuksen tulokset. Luonnonvarakeskus on hoitanut Vesijärven kalataloudellista tarkkailua osana järven kunnostuksen tutkimusta ja pitkäaikaista seurantaa. Raporttiin on koottu myös Vesijärvisäätiön tilauksesta tehtyjä Vesijärven muiden osien koekalastuksia sekä hoitokalastuksen ja petokalakantojen hoidon tuloksia. Verkkokoekalastusten perusteella Kajaanselän kalasto ilmentää tyydyttävää ekologista tilaa. Enonselän saaliit ovat pääsääntöisesti suuremmat ja särkikalojen osuus korkeampi, minkä vuoksi kalaston perusteella ekologinen tila vaihtelee tyydyttävän ja välttävän välillä eri vuosina. Laitialanselän kalaston tila on Enonselän kaltainen. Koko järvellä petokalojen osuus on viime vuodet pysynyt korkeana, mikä on kalataloudellisesti hyvä ja osoitus onnistuneesta kalaveden hoidosta. Vääksynjoessa havaittiin etenkin vuonna 2020 taimenen luonnonvaraista poikastuotantoa, samoin kutevia taimenemoja on havaittu syksyisin säännöllisesti. Vesijärvelle kalastusluvan ostaneiden saalis oli vuonna 2017 noin 68 000 kg. Arviosta puuttuu osa kaupallisesta kalastuksesta ja merkittävä osa vapakalastuksesta. Kuha, ahven, särki ja hauki olivat runsaimmat saalislajit. Kalastajat ovat valtaosin olleet tyytyväisiä niin saaliisiinsa kuin järven kalastuksen ohjaukseen, jossa 23–49 mm verkkojen käyttökiellolla pyritään välttämään kuhan ja muiden petokalojen pyyntiä liian pieninä. Myös Enonselän eteläosilla sovellettu 23–59 mm verkkojen kielto ja kuhan 50 cm alamittasuositus ovat saaneet hyvän vastaanoton alueen kalastajilta. Kun lasketaan yhteen noin 100 tonnin vuotuinen Enonselälle, Paimelanlahdelle ja Laitialanselälle kohdistunut hoitokalastus ja tiedustelun perusteella arvioitu saalis, on Vesijärvestä pyydetty viime vuosina noin 200 t (vähintään 20 kg/ha) kalaa vuodessa. Syysnuottaus on ollut tärkein hoitokalastusmenetelmä ja saaliit ovat olleet tavoitteen mukaisesti särkikalaa, runsaimpina lajeina särki, lahna ja salakka. Kirjanpitokalastuksen ja koekalastusten perusteella järven harvojen verkkojen saaliit ovat säilyneet hyvin kuhavoittoisina ja kuhasaalis on noussut edellisen vuoden 2014 saalisarvion tasosta etenkin Enonselällä. Verkon solmuvälin nosto ja verkkojen määrän pienentäminen ovat Enonselällä johtaneet vuoteen 2017 mennessä tavoitteeseensa, joka oli kuhan kutukannan kasvattaminen ja kuhasaaliiden vakauttaminen. Koekalastusten perusteella kuhan lisääntyminen onnistui Vesijärvessä erityisen hyvin vuosina 2018 ja 2020, joten lähivuosina on odotettavissa hyviä kuhasaaliita

Trait‐related variation in the reproductive characteristics of female pikeperch (Sander lucioperca)

201