Lapsen ja hänen läheisensä yhteydenpidon rajoittaminen lastensuojelun sijaishuollossa – sosiaalityöntekijä perus- ja ihmisoikeuksia tulkitsemassa

Tutkielman tarkoituksena on selvittää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen ongelmia rajoitettaessa lapsen ja hänen läheisensä yhteydenpitoa lastensuojelun sijaishuollossa. Perus - ja ihmis-oikeuksista tarkastelun kohteena on asianosaisen oikeusturva, joka määritellään tutkielmassa oikeudeksi tulla kuulluksi sekä oikeudeksi saada perusteltu päätös. Tutkimuskysymyksiksi on asetettu seuraavat: 1) Millaisia päätöksentekovelvollisuuteen liittyviä ongelmia on esiintynyt ja mitä näiden ongelmien taustalla voisi olla? 2) Miten asianosaisen oikeus tulla kuulluksi on toteutunut? 3) Miten asianosaisen oikeus saada perusteltu päätös on toteutunut? 4) Miten lapsen edun tulkinta ja lapsioikeudellisten periaatteiden punninta on ilmennyt päätöksissä? sekä 5) Miten yhteydenpito-oikeus ja yhteydenpidon rajoittaminen hahmotetaan osana lapsioikeudellisia periaatteita ja oikeusjärjestystämme perus- ja ihmisoikeuksineen ja laintasoisine säännöksineen? Tutkielman lähtee rajoituspäätöksiä tekevän sosiaalityöntekijän näkökulmasta ja hänen toimintansa arvioinnista. Lastensuojelun taustaperiaatteet, toimintakäytännöt ja lastensuojeluprosessi tuodaan esiin osaksi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen arviointia. Tutkimusaineisto koostuu säädösteksteistä, lakien esitöistä, oikeuskirjallisuudesta, sosiaalityön kirjallisuudesta sekä oikeuskäytännöstä. Tärkeän tutkimusaineiston muodostaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeudesta saatu empiirinen tutkimusaineisto – 15 yhteydenpidon rajoittamispäätöstä. Tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen ja lain soveltamiskäytäntöön keskittyvä empiirisen aineiston tarkastelun kautta. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että päätöksentekovelvollisuuden tunnistamisessa on ollut ja on edelleen vaikeuksia ja nämä vaikeudet voivat liittyä osin lastensuojelun käytäntöihin, osin sosiaalityöntekijöiden juridisen osaamisen tasoon. Asianosaisen kuuleminen on toteutunut melko hyvin, paitsi lasten osalta. Erityisesti lasten mielipiteen selvittäminen toteutuu huonosti - vain 27 %:n osalta. Lastensuojelun sosiaalityön lapsikeskeisyydestä huolimatta lapsen osallisuusoikeus toteutuu edelleen huonosti. Päätösten perustelemisessa on myös monenlaisia puutteita. Oikeudellisten perustelujen valinnassa on vaikeuksia, tosiasiaperustelujen esittäminen on toisaalta niukkaa, toisaalta jäsentymätöntä. Oikeudellinen päättely ei rakennu päättelyketjuiksi. Lapsen edun tulkinta ja lapsioikeudellisten periaatteiden punninta jää puuttumaan. Lapsioikeuden ja lastensuojelun sosiaalityön välinen vuoropuhelu olisi tärkeää samoin kuin oikeudellisen osaamisen lisäämien lastensuojelussa, sillä parhaiten perus- ja ihmisoikeudet turvataan laadukkaalla lastensuojelun sijaishuollon päätöksenteolla

Vuoroasumisesta sopiminen ja periaatteet vanhempien ja viranomaisten käsityksinä

Tutkimus kuvaa vanhempien ja viranomaisten käsityksiä vuoroasumisesta sopimisesta ja sen periaatteista. Aineistoina ovat vuoroasumista toteuttavien vanhempien haastattelut (14 kpl) sekä sosiaalitoimen käräjäoikeuden pyynnöstä laatimat lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat olosuhdeselvitykset. Metodologisena viitekehyksenä on fenomenografia. Tutkimuksen mukaan vanhempien ja viranomaisten käsitykset vuoroasumisesta ja siitä sopimisesta voidaan jakaa kolmeen kuvauskategoriaan, jotka ovat (1) perheideaalin säilyminen, (2) lapsen asuminen sekä (3) arjen järjestelyt. Perheideaalin tasolla vanhempien ja viranomaisten käsityksissä korostuivat vanhempien sovinnollisuus ja tasavertaisuus, jotka rinnastettiin ehjään ydinperheeseen. Lapsen asumista koskevat käsitykset erosivat etenkin siinä, minkä ikäisille lapsille vuoroasumisen katsotaan sopivan sekä mikä on kotien välimatkan merkitys vuoroasumisessa. Kolmannella tasolla huomionarvoisia olivat vanhempien käsitysten väliset erot yksityisen ja julkisen sopimisen tavoista

Vuoroasumisen periaatteet ja sopiminen vanhempien ja viranomaisten käsityksinä

Peer reviewe

Surface plasmon enhanced upconversion luminescence for biosensing applications

Upconversion (UC) luminescence sensing is a technique to improve the detection limit of conventional fluorescence in biosensing that is commonly limited by the autofluorescence-generated background signal. The main limitation of UC materials is their low wavelength conversion efficiency. Many studies have been made to enhance the efficiency of UC materials by optimizing light absorption and energy transfer processes. However, rather low efficiency remains an issue limiting the practical usage of UC materials in biosensors. Plasmon enhancement is a way to improve UC photoluminescence by enhancing the excitation and emission rates. In this study, we modeled and fabricated gold gratings for exciting surface plasmon polaritons (SPPs) at 976-nm wavelength. We aim at increasing the local optical intensity at the locations of UC nanoparticles on a nano-structured plasmonic surface. The UC nanoparticles were adsorbed on the gratings via biomolecule conjugation. UC photoluminescence on the gratings was compared with flat gold surfaces. Experimentally, we achieved UC enhancement up to 70, which is relatively high in comparison with other plasmon-enhanced UC techniques presented in the literature. The results of our work can be applied in various biosensing applications in which low excitation intensity is preferred

'Missä v... on Vuotso?': toisen maailmansodan pakkosiirtojen ja tuhon perintö saamelaisessa poronhoitoyhteisössä Suomen Lapissa

In this paper we discuss the heritage of the WWII evacuation and the so-called burning of Lapland' within a Sami reindeer herding community, and assess how these wartime experiences have moulded, and continue to mould, the ways people memorialise and engage with the WWII material remains. Our focus is on the village of Vuotso, which is home to the southernmost Sami community in Finland. The Nazi German troops established a large military base there in 1941, and the Germans and the villagers lived as close neighbours for several years. In 1944 the villagers were evacuated before the outbreak of the Finno-German Lapland War' of 1944-1945, in which the German troops annihilated their military installations and the civilian infrastructure. Today the ruins of demolished German military installations persist around the village as vivid reminders, and act for the villagers as important active agents in memorising this vital phase in Lapland's recent past. They also appear to facilitate nostalgia for the more independent days before traditional Sami lifeways were ruptured by stronger Finnish State intervention in the post-war decades.Peer reviewe