"Maailmassa mutta ei maailmasta" : VANHOILLISLESTADIOLAINEN KASVUYMPÄRISTÖ LAPSUUDEN KASVUKOKEMUKSISSA

Tarkastelen tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa lapsuuden kokemuksia vanhoillislestadiolaisessa kasvuympäristössä. Lähestyn aihetta yhteisölle ominaisten erityispiirteiden kautta, jotka ovat lapsen elämässä vahvasti läsnä. Vanhoillislestadiolaisen lapsen asemaa määrittää kuuluminen tiiviiseen uskonnolliseen yhteisöön, mikä asettaa lapsen marginaaliasemaan yhteiskunnan valtavirrassa oleviin ikätovereihin nähden. Marginaaliasema ja yhteisölle ominainen elämäntapa pitävät sisällään piirteitä, jotka voivat olla lasta suojaavia, mutta myös lapsen hyvinvointia uhkaavia. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa vanhoillislestadiolaisen kasvuympäristön erityispiirteistä, joista yhteisöön kasvattamisella on keskeinen tehtävä. Tiedon tuottamisella tavoittelen ymmärryksen lisäämistä yhteisössä kasvavien lasten lapsuuden rakentumisen ehdoista. Sosiaalityössä tuen tarpeeseen vastaaminen edellyttää kykyä osata tunnistaa asiakkaan marginaaliasemaan liittyviä mahdollisia erityistarpeita. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa käytän tutkimusmenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysin toteuttamisessa olen käyttänyt apunani teemoittelua. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta kirjoitelmasta, jotka olen saanut Uskontojen uhrit UUT ry:n välittämänä esittämäni kirjoitelmapyynnön kautta. Tutkimuksen perusteella vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen keskeinen tavoite on lapsen sosiaalistaminen yhteisön jäseneksi. Sosiaalistaminen mahdollistaa yhteisön täysivaltaisen jäsenyyden, jonka myötä lapsi pääsee osalliseksi yhteisön hyvistä puolista, mutta kääntöpuolena tämä mahdollistaa myös kielteisiksi koettujen asioiden ilmenemisen. Nämä tekijät yhdessä opillisista tulkinnoista yksilölle aiheutuvien seurausten kanssa aiheuttavat riskin lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle

How to Improve Customer Experience of Young Adults - Case Company: Tampere Jazz Happening

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli auttaa asiakasyritys Tampere Jazz Happeningia löytämään uusia keinoja nuorten asiakkaiden määrän lisäämiseen festivaalikävijöinä. Työn taustana on asiakasyrityksen halu löytää uusia keinoja ja tuottaa lisää tutkimusta jo tehdyn asiakaspalautekyselyn pohjalta. Opinnäytetyön keskeiseen sisältöön kuuluvat asiakaskokemus, asiakkaiden segmentointi sekä asiakaspalautekyselyn analysointi. Tutkimus toteutettiin asiakasyrityksen tarjoaman asiakaskyselyn pohjalta. Tekijä tutki aihepiiriä erilaisin työkaluin, kuten esimerkiksi swot-analyysin avulla. Opinnäytetyö tuo asiakasyritykselle arvokasta materiaalia mahdollisten uusien tapojen kokeilemisessa nuorten asiakkaiden lisäämiseksi. Yhteenvetona opinnäytetyö esittelee mahdollisia keinoja jotka voivat auttaa asiakasyritystä lisäämään nuorten asiakkaiden määrää tapahtumassaan. Opinnäytetyössä tutkitaan myös yleisemmällä tasolla asiakaskokemusta sekä uusia tapoja markkinoida tapahtumaa.The purpose of this thesis was to analyse the customer feedback survey of last year’s festival organized by the customer company: Tampere Jazz Happening. The author of the research also strived to create suggestions for the customer company by introducing and evaluating different theories related to customer experience. The background for this thesis was the customer company’s desire to research and pursue new means of marketing the festival for young customers. The festival also had already conducted a feedback survey which they asked the author to research further and more in-depth. The thesis introduced new aspects of interpreting the feedback survey results. The theory for the thesis is based on existing information of the topic area found from journals and online sources. The results of this thesis help introduce new possible ways for the case company to attract young customers. The thesis also analyses advantages/benefits of using a variety of different tools to improve customer experience

Client feedback as part of the everyday work in hospitals. Category work and accounts in surgical unit

Asiakaspalautejärjestelmien toimivuudesta julkisessa terveydenhuollossa tarvitaan lisää tietoa Palautejärjestelmien odotetaan edistävän potilaiden osallistumista hoitoonsa ja antavan tietoa toiminnan kehittämiseen. Avoimuuden, responsiivisuuden ja dialogisuuden tavoitteet korostavat vuorovaikutusta asiantuntijatyössä. Vuorovaikutuksen laatu onkin noussut yhdeksi terveydenhuollon työn arvioinnin kohteeksi. Tietoa asiakaspalautteiden merkityksestä terveydenhuollon arjen työssä on kuitenkin vielä vähän. Tässä väitöstutkimuksessa selvitetään, miten kirurgian alan ammattilaiset suhtautuvat asiakaspalautteisiin osana työtään. Millaisia merkityksiä työntekijät itse yhdistävät palautteisiin arjen moniammatillisessa työssä? Tutkimus tuo esiin, miten työntekijät hallitsevat kriittisten palautteiden synnyttämiä jännitteitä työssään. Palautteet ja asiakaskeskeinen ammatillinen työ ovat sidoksissa toisiinsa. Kriittinen palaute osoittaa, että potilaan näkökulmasta asiakaskeskeisen työn odotukset eivät ole täyttyneet. Se synnyttää työntekijöille selontekovelvollisuutta. Näitä ristiriitoja hallitaan puolustavien, oikeuttavien ja syyttävien selontekojen avulla refleksiivisesti. Potilaille tai muille ulkopuolisille toimintaa pääasiassa puolustetaan ja oikeutetaan, työntekijöiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa on myös syyttäviä selontekoja. Maallikon ja ammattilaisen eron tuottaminen on keskeistä ristiriitojen hallinnassa. Arjen käytäntöjen tarkastelu osoittaa myös, että kirjalliset, hallinnolliset palautteet ovat vain pieni osa kaikesta vastaanotetusta palautteesta. Arjen työn näkökulmasta suullinen vuorovaikutus potilaan ja ammattilaisen välillä on olennainen osa palautejärjestelmää. Näin ollen palautetyötä ei voi arjen käytännöissä delegoida erilliselle ammattiryhmälle, kuten potilasasiamiehelle. Jos suullinen palautevuorovaikutus epäonnistuu, potilaat ottavat käyttöön kirjalliset palautekeinot. Työntekijät tulkitsevat näitä kirjallisia palautteita, kuten muistutuksia, epäonnistumisena. Ne nostavat esiin alaisten ja johdon välisen suhteen keskinäiset vastuut ja velvollisuudet. Tutkimus tuo esiin, että asiakaspalautteita tulkitaan kirurgian alan arjen työssä ensisijaisesti osana potilaan sairaudesta toipumista ja siihen kuuluvia aktiviteetteja. Tutkimuksen johtopäätösten perusteella julkisen terveydenhuollon palautteita tulisikin tarkastella enemmän osana organisaatioiden paikallisia toimintakäytäntöjä. Palautejärjestelmien kehittämiseksi tarvitaan tietoa niiden merkityksestä osana arjen tehtäviä ja tavoitteita. Tutkimus nostaa esiin myös kysymyksen palautejärjestelmien vaikuttavuudesta julkisen sektorin asiantuntijaorganisaatioissa. Asiakaspalautteiden hyödyntämisestä julkisten palvelujen kehittämisessä tarvitaan lisää tutkimustietoa. Tutkimuksen analysoitu aineisto koostuu yhden suuren sairaalan kirurgian alan eri ammattiryhmien haastatteluista (20 kpl). Haastattelujen tulkinnassa on hyödynnetty etnometodologisen kategoria-analyysin välineitä. Tausta-aineistona on osallistuvan havainnoinnin avulla koottua materiaalia palautevuorovaikutustilanteista sairaalassa.This study focuses on patient feedback as part of the everyday work in hospitals. Feedback systems are part of the interaction between citizens and professionals. At the same time both the citizen and the professional are part of the quality management in health care. However there is a lack of studies that focus on social processes which construct feedback systems in health care. The focus in this study is on how professional workers make sense of feedback as part of professional and institutional action and aims. The empirical context of this study relates to surgical procedures in one major hospital in Finland. The material of study consists of 20 interviews with various professionals. Interview data is treated as interactional encounters, where professionals display relevant aspects of feedback as part of their everyday work. Data is analyzed by membership category analysis (MCA). A key analytical concept is the accountability professionals have for their work. The analysis focuses on how workers account for their own and others activities when speaking about feedback at work. Institutional categories are used as a tool in this sense making. They are used in producing versions of rights and obligations between patient and professional. The professional role in the multiprofessional division of labor is used as a resource in this calculation. Critical feedback questions professional competence and moral order. This conflict is managed by excuses, justifications and accusations. In the frontstage frame there are mainly excuses and justifications for ones own and others activities. In the backstage frame there are also accusations. By accounting for action hospital workers maintain professional competence and social order reflexively. The study highlights how feedback is constructed as part of everyday professional and institutional work in health care. It shows how cultural categorizations are powerful devices in maintaining social order. The results give information for developing feedback systems in multiprofessional expert organizations