Metsätuhot vuonna 2022

Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittaista Metsätuhot - raporttisarjaa. Raporteissa käydään läpi mitä metsissä, taimitarhoilla sekä puisto- että pihapuilla menneenä vuonna tapahtui eri tuhonaiheuttajien osalta. Lisäksi raportissa käydään läpi muitakin metsien mielenkiintoisiä ilmiöitä, vaikkeivat ne varsinaisia tuhoja olisivatkaan olleet. Vuosi 2022 oli tältä osin mielenkiintoinen, sillä helteisen kesän 2021 jäljet näkyivät osin vasta tällöin. Vuonna 2022 kirjanpainajan (Ips typographus) takia hakattiin metsiä metsäkeskuksen keräämien ilmoitusten perusteella enemmän kuin kertaakaan tilastointihistoriassa (2 834 ha). Laji myös parveili aiempaa runsaampana Luken feromoniseurannan pohjoisimmilla alueilla. Kirjanpainajan lisäksi myös toinen havupuiden kaarnakuoriainen, kuusentähtikirjaaja, aiheutti näkyviä latvakuolemia kuuselle eri puolilla Suomea. Molempien ilmiöiden takana vaikutti paitsi kuoriaisille kohtuullinen kesä 2022, niin ennen kaikkea helteinen ja lämmin kesä 2021. Ilmiö konkretisoikin omalla tavallaan ilmaston lämpenemisen mahdollisia vaikutuksia metsissämme. Helteiden tuhoja lisäävät vaikutukset eivät kuitenkaan näkyneet valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) samalla tavalla. VMI:ssä havaitut kirjanpainajatuhot jopa laskivat (-14 %) hieman vuoden takaisesta. Tässä on kuitenkin muistettava, että VMI otanta ei ole ajallisesti eikä spatiaaliselta tarkkuudeltaan soveltuva useimpien hyönteis- ja sienituhojen seurantaan. Merkittävimpinä tuhonaiheuttajina VMI:ssä olivat aiempien vuosien tapaan lumi, tuuli ja hirvieläimet – eli tuhot, joita voidaan yleisesti havaita maastossa inventointiajankohdasta riippumatta. Lämpenevään ilmastoon reagoivat hyönteisten lisäksi useat muutkin kotoperäiset taudinaiheuttajat. Ne hyötyvät ilmastonmuutoksesta mm. laajentamalla esiintymisaluettaan sekä aiheuttamalla puissa enemmän vaurioita, etenkin kun säät muuttuvat suopeimmaksi niille, mutta huonommiksi niiden isäntäpuille. Kuusenjuurikääpää eteläisempi männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum s.s.) raportoitiinkin vuonna 2022 Pohjois-Pohjanmaalta saakka. Juurikääpätuhot myös lisääntyivät noin 30 % vuonna 2022 edellisvuoteen verrattuna. Lämpimät ja kuivat kesät ovat myös edesauttaneet tulokaslaji havuparikkaan (Diplodia sapinea) aiheuttaman taudin etelänversosurman puhkeamista. Havuparikkaan levinneisyysaluetta kartoitettiin vuonna 2022 kansalaistieteen avulla, ja sienen esiintyminen olikin ennakoitua laajempi. Myös tulokaslaji havununna (Lymantria monacha) tavattiin hieman aiempaa runsaampana lajin pohjoisemmilla esiintymisalueilla. Vuonna 2022 päätään nostivat valitettavasti myös ilmastosta riippumattomat uhkatekijät: kansainvälisen kasvikaupan ja turismin mukana leviävät haitalliset vieraslajit. Uusia vierasperäisiä tuhonaiheuttajia löydettiin niin taimitarhoilta, kuin puistopuistakin. Koivuilla todettiin Discula betulina-sienen aiheuttamaa versolaikkua, pihdoilta taas löydettiin pihtanäppyä (Neonectria macrospora). Haitallisten vieraslajien leviäminen on kansainvälinen ongelma, jolta pohjoinen Suomikaan ei ole turvassa. Luken tutkijat julkaisivat vuonna 2022 suomenkielisen artikkelisarjan mikä sisälsi tietoa useiden eri vieraslajien uhasta. Katsaus muistuttaa, ettei metsiemme valtapuilla useinkaan ole vastustuskykyä näitä uusia tuholaisia vastaan, mikä tekee niistä merkittävän uhan metsien terveydelle. Haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen on siis erityisen tärkeää niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Tässä kansainvälinen kasvikauppa on pahin uhkatekijä. Metsien ja puutarhojen osalta ulkomaisten taimien ja koristekasvien tuonti muodostaa tehokkaan haitallisten vieraslajien leviämisväylän. Kotimainen taimituotanto taasen tuottaa paitsi terveitä, niin myös alkuperältään tunnettuja ja laadultaan varmistettuja taimia. Näitä taimia jokaisen tulisi suosia niin metsänuudistamisessa kuin kotipihoilla, sillä olemassa oleva lainsäädäntö ei kansainvälistä kasvikauppaa hillitse. Luke kerää ja koosta myös kansalaisten tekemiä ilmoituksia havaituista puustotuhoista tai muista metsien ilmiöstä. Vuonna 2022 okakaarnakuoriaisten (Ips acuminatus) takia tehdyt tuhoilmoitukset jatkoivat kasvuaan vuodelta 2021. Ilmoituksissa ja niiden perusteella tehdyissä maastotarkastuksissa mäntyjen todettiin kuolevan etenkin lounaisrannikolla, missä okakaarnakuoriaiset tuntuivat viihtyvän hyvin yhdessä havuparikkaan kanssa. Selvitys näiden kahden tuholaisen mahdollisesta yhteisvaikutuksesta äkillisesti kuivuneiden mäntyjen kuolemiin jatkuu Lukessa. Tämän vuoden raporttiin omaksi tarinakseen nostettiin myös ilmoituksia kerännyt lehtikuoriaisten runsas esiintyminen, missä etenkin lepillä esiintyvä idänlehtikuoriainen (Agelastica alni) oli näkyvässä roolissa. Vaikka vuoden 2022 perusteella tilanne Suomen metsissä on tuhojen suhteen pääosin hyvä, vuosi muistutti meitä konkreettisesti sekä muuttuvan ilmaston että kansainvälisen kasvikaupan meille tuomista uhkista. Sekä vieras- että tulokaslajien aiheuttamat riskit tulevat kasvamaan lämpenevässä ilmastossa, sillä sen ansiosta nämä lajit pystyvät todennäköisemmin vakiinnuttamaan asemansa uudella alueellaan. Meillä jo ongelmia aiheuttavien lajien kuten juurikäävän tai kirjanpainajan osalta lämpenevä ilmasto ei niin ikään lupaa missään määrin hyvää metsillemme. Ollaksemme varautuneita mahdolliseen tuhojen äkilliseen lisääntymiseen tarvitsemme paitsi aktiivista seurantaa, niin myös perus- ja soveltavaa tutkimusta. sekä tarkempaa analyysiä siitä miten eri tuhonaiheuttajien uhat voivat meillä tulevaisuudessa realisoitua

Koivun ruskotäpläisyyden mittaus metsänjalostuksen tarpeisiin

Koivun ruskotäpläisyys on koivunruskotäpläkärpäsen, Phytobia betulae Kangas (Diptera: Agromyzidae), aiheuttama värivika koivupuuaineessa. Ruskotäpläkärpänen on erittäin yleinen suomalaisissa metsissä ja istutuskoivikoissa sekä hies- että rau-duskoivulla (Betula pubescens Erhr. ja Betula pendula Roth), ja puun nopeakasvuisuuden on todettu lisäävän ruskotäpläisyyt-tä. Naaraskärpänen munii koivun yläoksissa sijaitseviin nuoriin versoihin, joista toukat lähtevät etenemään kuoren ja nilan alla kohti puun tyveä muodostaen samalla pitkän pystysuuntaisen toukkakäytävän. Puu kasvattaa toukkakäytävään tumman parenkyymisolukon, jolloin käytävät erottuvat puuaineesta pituussuunnassa ruskeina viiruina ja poikkileikkaussuunnassa ruskeina täplinä vuosilustoissa. Ruskotäpläisyys ei vaikuta puun lujuuteen, mutta se on esteettinen haitta etenkin koivuviilun ja huonekalujen valmistuksessa. Koivun elinaikainen koivunruskotäpläkärpäsen esiintyminen mitataan tarkasti ja luotettavasti rinnankorkeudelta sahatuista näytekiekoista stereomikroskooppia käyttäen. Metsänjalostuksessa käytettävät koeaineistot ovat laajoja. Jotta niistä voitaisiin tutkia ruskotäpläkärpäsen esiintyminen, tarvittaisiin helpompi ja kustannustehokkaampi mittausmenetelmä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää: 1) kuinka luotettava silmävarainen mittaus on ja miten hyvin erilaiset mittausmenetelmät vastaavat toisiaan ja 2) voitaisiinko pelkkää kairanäytettä käyttää ruskotäpläisyyden määrityksessä puuta kaatamatta. Silmävaraisesti mitatuista metsänjalostuksen kenttäkokeista selvitettiin myös rauduskoivuperheiden geneettistä alttiutta koivunruskotäpläkär-päselle. Tutkimuksessa käytettiin Luonnonvarakeskuksen koivun jälkeläis- ja kloonikokeista sekä varttuneista koemetsiköistä saatua aineistoa, joka oli kerätty Parikkalasta ja Punkaharjulta. Mittausmenetelmien luotettavuutta tutkittiin nuorilla puilla vertaamalla silmävaraisesti sekä sektorin ja kairalastun alueelta mitattujen toukkakäytävien määriä stereomikroskoopilla laskettuihin käytävämääriin. Lisäksi menetelmien vastaavuutta tutkittiin asettamalla kloonit toukkakäytävien määrän mukaiseen alttiusjärjestykseen pienimmästä suurimpaan kutakin mittausme-netelmää käyttäen. Varttuneista puista tutkittiin, voidaanko ruskotäpläkärpäsen toukkakäytävät laskea luotettavasti näytekie-kon halki kulkevan viipaleen tai satunnaisesti valitun sektorin alueelta. Rauduskoivun etelä- ja keskisuomalaista alkuperää olevia vapaapölytysjälkeläisiä tutkittaessa koivuperheet asetettiin ruskotäpläkärpäsalttiuden mukaiseen suuruusjärjestykseen. Aineistosta oli mitattu ruskotäpläkärpäsen toukkakäytävät silmävaraisesti. Järjestystä verrattiin ennen kasvuvaikutuksen huo-mioimista sekä kasvun huomioimisen jälkeen, jolloin joukosta erottuivat eniten ja vähiten kärpäsalttiit koivuperheet. Tuloksena havaittiin, että ruskotäpläkärpäsen toukkakäytävien määrä voidaan mitata varsin luotettavasti paljaalla silmällä ja mittaus voidaan tehdä vain osasta näytekiekkoa. Mittaus vaatii edelleen puiden kaatamisen, sillä kairanäytteiden avulla saa-daan liian epävarma tulos. Varttuneilla puilla voidaan käyttää viipale- tai sektorimittausta. Koivuperheistä havaittiin, että kasvu ei pelkästään lisää ruskotäpläkärpäsen esiintymistä, vaan myös muilla tekijöillä on vaikutusta. Peltomaille perustetuissa jälke-läiskokeissa ruskotäpläkärpäsen esiintymisen heritabiliteetti vaihteli välillä 0,18 – 0,34. Ruskotäpläkärpäsen esiintymisen mittaaminen koivun jalostusaineistossa on liian työläs laskettavaksi, mutta nopeaa kartoitusmenetelmää tarvittaisiin, mikäli jokin geneettinen markkeri haluttaisiiin löytää tälle ominaisuudelle.Birch wood discoloration called pith flecks is caused by a birch stem miner Phytobia betulae Kangas (Diptera: Agromyzidae), which is a very common species in Finland in both silver and downy birch (Betula pendula Erhr. and Betula pubescens Roth). There is a strong positive correlation between fast tree growth and abundance of P. betulae. Female flies lay their eggs into the young upper shoots of the birch, and the larvae start to move downwards in the stem in the newly differentiated xylem layer under the bark and phloem. The larvae form long vertical tunnels which the tree fills with brown parenchyma cells. In tangential cutting the tunnels look like brown stripes, but in cross-sectional cutting they are like small brown spots in the annual growth rings of the stem. The larval tunnels don’t affect the wood strength, but they cause an aesthetic disadvantage especially for veneer and furniture industry. So far the only reliable and accurate method for counting the larval tunnels has been to cut the trees, take experimental discs from breast height and count the tunnels by using stereomicroscope. The tree trials for forest tree breeding are extensive. To study the genetic susceptibility of birch to P. betulae a quicker and more feasible method would be needed for measuring the larval tunnels of P. betulae. The aim of this study was to investigate: 1) whether it is reliable to count the pith flecks by naked eye and how equivalent the different measuring methods are, and 2) if it would be possible to use an increment core for measuring pith flecks from a growing tree. Genetic susceptibility of silver birch families to P. betulae was studied from forest tree breeding field trials in which the larval tunnels were counted by naked eye. The research data was collected from the experimental field trials of Natural Resources Institute Finland in Parikkala and Punkaharju. Reliability of different measuring methods was studied in young trees by comparing the amount of larval tunnels counted by naked eye, from one sector of the disc and from an increment core to the amount of tunnels counted by using stereomicro-scope. The clones were ranked by their susceptibility to P. betulae from the lowest to the highest by using every method of the test. In aged trees with big diameters the larval tunnels were counted from one vertical slice and from one sector of the experimental disc. When studying the open-pollinated progeny of B. pendula with southern and central Finnish provenances the birch families were ranked by their susceptibility to P. betulae. In that data the larval tunnels were measured by naked eye. The order of the families was compared before taking the growth effect into account and after that, when the most and least susceptible families could be separated from the others. The results of the study revealed that the amount of the larval tunnels of P. betulae can be counted pretty reliably by naked eye and the counting can be done from one part of the experimental disc. Cutting the trees is still demanded, because the results of the increment cores were far too unreliable. In case of aged trees both counting the tunnels from one vertical slice and from one sector of the disc proved to be useful methods. When studying the birch families the results showed that fast tree growth alone does not increase the birch susceptibility to P. betulae, but there are also other factors affecting it. Heritabil-ity in the progeny trials on former agricultural land varied from 0.18 to 0.34. Measuring the pith flecks from large breeding data is too slow and laborious, and a quick method for counting the larval tunnels would be needed e.g. if a genetic marker would be searched for the trait in the future

9. Käpy- ja siemenhyönteiset kuusella ja männyllä

201