Best scenarios for the forest and energy sectors - implications for the biomass market

201

Ilmastolain päästövähennystavoitevaihtoehtojen laskennalliset vaikutusarviot

Ilmastolakia uudistetaan ja lakiin on tarkoitus sisällyttää paitsi vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite, myös vastaavat kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050. Pyrkimyksenä on, että Suomi tekee oman osansa maailman keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 asteeseen. Ilmastolakityön tueksi valtioneuvoston kanslia tilasi Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:ltä selvityksen, jossa tarkasteltiin vaihtoehtoisten päästövähennystavoitteiden vaikutuksia Suomen energia- ja kansantalouteen. Työtä ohjasivat Jarmo Muurman ja Magnus Cederlöf ympäristöministeriöstä. Kansantaloudelliset arviot toteutti VTT:n alihankintana Merit Economics. Tässä raportissa esitetyt kasvihuonekaasupäästövähennysten vaikutusarvioinnit laadittiin vuosille 2030, 2035, 2040 ja 2050 siten, että Suomen ilmastopaneelin arvioima oikeudenmukainen hiilibudjetti 79 Mt vuosille 2020–2050 ei ylittyisi. Vuoden 2030 tavoitteen tason osalta lähtökohtana oli, että Suomen kasvihuonekaasupäästöjä vähennettäisiin 55, 60 tai 65 prosentilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Työn tuloksia esiteltiin ministeriöille, ilmasto- ja energiapoliittiselle ministerityöryhmälle sekä sidosryhmille huhti-kesäkuun aikana. Esitys uudeksi ilmastolaiksi lähetettiin lausuntokierrokselle 2.7.2021

Energiajärjestelmän ja kasvihuonekaasujen kehitykset : Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset

Tutkimus on tehty Hiilineutraali Suomi 2035 -hankkeessa ja käsittelee hallitusohjelman, uuden ilmastolakiehdotuksen sekä Euroopan Unionin Suomelle esittämien energia- ja ilmastotavoitteiden kustannustehokasta ja johdonmukaista saavuttamista. Selvitys palvelee kansallisen ilmasto- ja energiastrategian ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) valmistelua. Analyysien pohjana ovat kaksi skenaariota, WEM ja WAM, joista WAM-skenaario sisältää hahmotellut uudet politiikkatoimet ja ohjauskeinot. Työssä on laadittu sektorikohtaiset analyysit kotimaan-liikenteelle, työkoneille, maataloudelle ja rakennusten energiakäytölle sekä integroiva koko energiajärjestelmän skenaariotarkastelu vuoteen 2050. Tulosten mukaan Suomi voi WAM-skenaarion mukaisin politiikkatoimin saavuttaa sekä ilmastolakiehdotuksen mukaiset tiukennetut kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen vähennystavoitteet että EU:n taakanjakosektorille esittämät uudet tavoitteet vuonna 2030, kunhan ilmastotietoisuus heijastuu riittävästi kuluttajien ja muiden toimijoiden valinnoissa sekä investoineissa. Integroidussa tarkastelussa kasvihuonekaasupäästöjen lisävähennystarve taakanjakosektorilla on 5,2–5,5 Mt CO2-ekv. vuosina 2030–2035. Lisävähennyksistä huomattavin osa kohdistuisi liikenteeseen (1,6–2,5 Mt) muun muassa voimakkaamman sähköistymisen, biokaasun käytön ja energiatehokkuuden paranemisen myötä. Hiilineutraali Suomi 2035 – Ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset (HIISI) -hankkeen raportit: Synteesiraportti – Johtopäätökset ja suositukset Maankäyttö- ja maataloussektorin skenaariot Ilmasto- ja energiapolitiikan toimien ympäristövaikutusten arviointi Kansantalouden skenaariot Metsiin kohdistuvien ilmastopoliittisten toimenpiteiden toteutettavuus ja puun tarjonta yksityisen metsänomistuksen näkökulmasta Energiajärjestelmän ja kasvihuonekaasujen kehitykset Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Suomalainen tulevaisuuden energialiiketoiminta - skenaariot ja strategiat : SALKKU-hankkeen yhteenvetoraportti

vokKA

Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys (PITKO) -selvityksen keskeinen tavoite oli arvioida, mikä on Suomelle sopiva kasvihuonekaasujen päästövähennystavoite vuodelle 2050 ja mitkä ovat keskeiset toimialakohtaiset etenemisvaihtoehdot tavoitteen saavuttamiseksi. Arvioiden lähtökohdaksi asetettiin biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen ministerityöryhmän linjausten mukaisesti, että Suomi vähentää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjään 85–90 % vuoden 1990 tasoon verrattuna. Maankäyttösektorille (ns. LULUCF) ei sen sijaan asetettu erillistä tavoitetta, vaan päästöistä ja nieluista (poistumista) koostuva kokonaispäästökehitys arvioitiin laskelmien tuloksena. Tulosten mukaan Suomi voi saavuttaa 85–90 %:n päästövähennystavoitteen vuonna 2050 erilaisia polkuja pitkin. Kriittisiä tekijöitä ovat energian käytön tehostuminen yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, uusiutuvan energian merkittävä lisäys, energiajärjestelmän sähköistyminen sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) käytettävyys bioenergian ja teollisuuden prosessien yhteydessä. Kaikissa poluissa BKT:llä mitatun taloudellisen hyvinvoinnin arvioitiin kasvavan, ja teknologisen kehityksen vaikutus oli kasvun tärkein ajuri. Suomi voi saavuttaa hiilineutraaliuden tarkastellusta polusta ja metsänielun epävarmuuksista riippuen joko ennen vuotta 2040 tai vasta sen jälkeen. Päästöjen vähentämisen lisäksi metsien hiilinielujen ylläpitäminen ja vahvistaminen ovat tärkeässä roolissa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman vaikutusarviot

Kestävä energia- ja ilmastopolitiikka ja uusiutuvien rooli Suomessa (KEIJU) -hankkeen tavoitteena oli tarkastella laaja-alaisesti energia- ja ilmastopolitiikan kokonaisuutta. Hankkeessa tehtiin kokonaisvaltainen selvitys Suomen mahdollisuuksista saavuttaa kustannustehokkaasti ja johdonmukaisesti hallitusohjelman ja Euroopan Unionin asettamat energia- ja ilmastotavoitteet. Hanke toteutettiin yhteistyössä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Luonnonvarakeskuksen (Luke), Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) ja Helsingin yliopiston (HY) kanssa. Kokonaisuudesta vastasi VTT. Tässä raportissa esitetään Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) vaikutusarviot, joita on tarkennettu ja laajennettu taakanjakosektorin toimien osalta VNK raportissa 21/2017 aiemmin julkaistusta Energia- ja ilmastostrategian vaikutusten arvioinnista. Energiajärjestelmän mallitarkastelujen (TIMES) mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen teknistaloudellinen kokonaispotentiaali vuonna 2030 olisi perusuraan (WEM-skenaarioon) verrattuna 5,1–6,8 Mt CO2 ekv. Suurimmat päästövähennyspotentiaalit ovat liikenteessä, mutta toisaalta liikenteen päästöjen vähentämiseen sekä siitä aiheutuviin kustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin liittyvät myös merkittävimmät epävarmuudet. Lisäpäästövähennyksiä on mahdollista saavuttaa erityisesti vähentämällä mineraaliöljyn käyttöä rakennusten lämmityksessä ja työkoneiden polttoainekäytössä. Biopolttoaineiden käytön lisäys sekoitevelvoitteiden avulla liikenteessä, rakennusten lämmityksessä ja työkoneissa on merkittävin yksittäinen toimi. Kokonaisuudessaan KAISU:n toimilla on kansantaloudellisten vaikutusten arvioinnin tulosten perusteella hyvin vähäinen vaikutus kansantuotteen kasvuun. Yhdessä muiden politiikkatoimien kanssa KAISU:n toimet vaikuttavat ympäristöön, ihmisten terveyteen ja elinoloihin monin eri tavoin. Vaikutusten suuruus riippuu monista tekijöistä, minkä vuoksi vaikutusten ennakointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Vaikutusten seuranta on siten tärkeää tavoitteiden saavuttamisen ja seurausten todentamiseks

Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti

Kestävä energia- ja ilmastopolitiikka ja uusiutuvien rooli Suomessa (KEIJU) – tutkimushankkeessa on tarkasteltu laaja-alaisesti kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan kokonaisuutta. Tässä raportissa on esitetty marraskuussa 2016 julkaistun Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvioiden tulokset. Keskeinen johtopäätös on, että esitetyillä linjauksilla Suomi voi saavuttaa sekä EU:n asettaman taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen että kansalliset tavoitteet liittyen uusiutuvan energian lisäämiseen,fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen ja energian hankinnan omavaraisuuteen. Suurin osakasvihuonekaasupäästöjen vähennystarpeesta taakanjakosektorilla toteutuisi liikenteessä, mutta päästötvähenevät myös rakennusten erillislämmityksessä, maataloudessa, työkoneissa, F-kaasuissa ja jätehuollossa. Energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden toteuttaminen vaikuttaa taloudelliseen ohjaukseen ja kansantalouteen. Vaikutusarvioissa kansantuote supistuisi 2030 noin 0,6 prosenttiyksikköä verrattuna perusuraan. Työllisyys pienenisi noin 0,15 prosenttiyksikköä perusuraan verrattuna, mutta kasvaisi kuitenkin yli kolme prosenttia vuoteen 2015 verrattuna Uusiutuvista energialähteistä eniten kasvaa puuperäisen bioenergian käyttö. Suomen metsien hakkuumahdollisuudet riittävät sekä metsä- ja energiateollisuuden arvioidun raaka-ainetarpeen tyydyttämiseen. Metsät ovat jatkossakin nettohiilinielu, mutta jos kotimaisen runkopuun hakkuut kasvavat arvioiden mukaisesti noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, ennakoidaan hiilinielun pienenevän vuosina 2021-2030 noin puoleen nykyisestä. Strategia vaikuttaa ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin, ilmansaasteisiin sekä ihmisten terveyteen ja elinoloihin. Linjausten käytännön toteutuksen yksityiskohdat ovat olennaisia. Ne määräävät mm. kuinka voimakkaasti puunkäytön lisäys vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja mitä hyvinvointivaikutuksia kohdistuu eri väestönryhmiin

Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti

Kestävä energia- ja ilmastopolitiikka ja uusiutuvien rooli Suomessa (KEIJU) – tutkimushankkeessa on tarkasteltu laaja-alaisesti kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan kokonaisuutta. Tässä raportissa on esitetty marraskuussa 2016 julkaistun Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvioiden tulokset. Keskeinen johtopäätös on, että esitetyillä linjauksilla Suomi voi saavuttaa sekä EU:n asettaman taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen että kansalliset tavoitteet liittyen uusiutuvan energian lisäämiseen,fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen ja energian hankinnan omavaraisuuteen. Suurin osakasvihuonekaasupäästöjen vähennystarpeesta taakanjakosektorilla toteutuisi liikenteessä, mutta päästötvähenevät myös rakennusten erillislämmityksessä, maataloudessa, työkoneissa, F-kaasuissa ja jätehuollossa. Energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden toteuttaminen vaikuttaa taloudelliseen ohjaukseen ja kansantalouteen. Vaikutusarvioissa kansantuote supistuisi 2030 noin 0,6 prosenttiyksikköä verrattuna perusuraan. Työllisyys pienenisi noin 0,15 prosenttiyksikköä perusuraan verrattuna, mutta kasvaisi kuitenkin yli kolme prosenttia vuoteen 2015 verrattuna Uusiutuvista energialähteistä eniten kasvaa puuperäisen bioenergian käyttö. Suomen metsien hakkuumahdollisuudet riittävät sekä metsä- ja energiateollisuuden arvioidun raaka-ainetarpeen tyydyttämiseen. Metsät ovat jatkossakin nettohiilinielu, mutta jos kotimaisen runkopuun hakkuut kasvavat arvioiden mukaisesti noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, ennakoidaan hiilinielun pienenevän vuosina 2021-2030 noin puoleen nykyisestä. Strategia vaikuttaa ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin, ilmansaasteisiin sekä ihmisten terveyteen ja elinoloihin. Linjausten käytännön toteutuksen yksityiskohdat ovat olennaisia. Ne määräävät mm. kuinka voimakkaasti puunkäytön lisäys vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja mitä hyvinvointivaikutuksia kohdistuu eri väestönryhmiin. Abstract The research project ’Sustainable Energy and Climate Policy and the Role of Renewables in Finland (KEIJU)’ evaluated and assessed the Finnish energy and climate policy framework from a broad perspective. This report presents a summary of the impact assessments of the National Energy and Climate Strategy of November 2016. The conclusion is that the proposed actions and measures allows Finland to reach the targets of the EU Effort Sharing Decision and national targets to increase renewable energy, to reduce fossil fuel consumption, and to increase self-sufficiency of energy consumption. The largest share of additional emission reductions would be achieved in the transport sector followed by reduction of emissions from oil heating of buildings, work machinery, waste management, F-gases and agriculture. The realization of the targets of the energy and climate strategy affects economic steering and the national economy. According to the impact assessments the gross domestic product would be 0.6 percentage units lower than the baseline in 2030. The employment would grow over 3 percent by 2030 compared to 2015, but would remain 0.15 percentage points lower than in the baseline. Forest biomass is the largest growing renewable energy source from 2015 to 2030. Existing felling potential in the Finnish forests will be large enough to supply the estimated needs of both forest- and energy industries. Finnish forests will remain a carbon sink, but the carbon sink will be reduce to half of the current levels if the logging increases to an estimated 80 million cubic meters by 2030. The strategy will affect climate change, nature’s biodiversity and water basins, air pollution, health and living conditions. The details of the practical implementation are essential. They will influence how the increased wood harvesting affects biodiversity and what welfare impacts different population groups will experience