Liikkuvat hyvinvointipalvelut – kehittämisen edellytykset ja haasteet

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin liikkuvia hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveydenhuollon johtajien, palvelujen kehittäjien sekä työntekijöiden näkökulmista. Tavoitteena oli saadun tiedon avulla lisätä ymmärrystä liikkuvien hyvinvointipalvelujen hyödyistä ja palvelujen kehittämisen edellytyksistä ja haasteista. Tutkimusaineistot koottiin 1) puhelinhaastatteluilla sosiaali- ja terveydenhuollon johtotehtävissä toimivilta, liikkuvien hyvinvointipalveluiden suunnittelijoilta ja kehittämiseen osallistuneilta työntekijöiltä (N=12). Haastateltavilla oli kokemusta viidellä alueella toimivista liikkuvista hyvinvointipalveluista. Toinen aineisto (N=21) koottiin neljässä terveydenhuollon työntekijöiden ryhmähaastattelussa. Osalla työntekijöistä oli kokemusta liikkuvista hyvinvointipalveluista. Aineistot analysoitiin sisällön analyysillä. Liikkuvien hyvinvointipalvelujen kehittämisen tärkeänä edellytyksenä nähtiin koko palvelun kehittämisprosessin hallintaa ja monitoimijaista suunnittelua. Tämä edellytti johdon ja työntekijöiden sitoutumista, sitkeyttä ja osaamista pitkäjänteiseen palvelun kehittämiseen. Palvelutarpeet, käyttäjälähtöisyys ja tutkittu tieto nähtiin olennaisina kehittämistyön lähtökohtina. Haasteena nähtiin liikkuvien hyvinvointipalvelujen kokonaisuuden johtaminen ja koordinointi. Toimiminen liikkuvassa hyvinvointipalvelussa edellyttää vastuullisuutta, joustavuutta, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokykyä ja halua työskennellä itsenäisesti. Työpaikkana liikkuva yksikkö koettiin haastavana; työskentely yksikössä vaati tietynlaista työorientaatiota. Toisaalta osaamisen kuvattiin laajenevan ja työnkuvan olevan joustava ja mielenkiintoinen. Ilmapiiriä liikkuvassa yksikössä kuvattiin vapautuneeksi ja hoitomyönteiseksi. Tulosten mukaan vahva tiedotus- ja markkinointiosaaminen on ensiarvoisen tärkeää palvelukonseptin käyttöönotossa ja toiminnassa. Liikkuvien hyvinvointipalveluiden mahdollisuudet vastata erilaisten asiakasryhmien palvelutarpeisiin ovat moninaiset, muuntuvat ja joustavat. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen muuttuessa liikkuva palvelukonsepti voisi tarjota laajat mahdollisuudet hyvinvointipalvelujen monipuoliseen tarjontaan

Maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä

Suuntaviivojen tavoitteena on kuvata maa- ja metsätalouden vesitalouden toimintaympäristöä, siihen kohdistuvia yhteiskunnallisia odotuksia sekä asettaa päämääriä tulevalle toiminnalle. Lisäksi käydään lävitse sitä, mikä merkitys vesitaloudella on kestävän ruoantuotannon ja biotalouden varmistamisessa. Suuntaviivoissa määritetään työryhmän työn pohjalta maa- ja metsätalouden kestävän vesitalouden tavoitteet sekä keskeisiä vesitaloudellisia toimenpiteitä, joiden avulla voidaan ratkaista toimintaympäristön, ilmasto- ja vesiolojen muutosten mukana tuomia haasteita. Ehdotetut vesitaloudelliset toimenpiteet ovat jaettu kuuteen eri kategoriaan: Hallinnon kehitys, rahoitus, suunnittelu ja toteutus, tutkimus ja kehittäminen, koulutus ja neuvonta sekä digitalisaatio. Keskeisiä toimenpiteitä ovat valuma-aluetason tarkasteluun panostaminen, nykytilan ja vesitaloudellisten toimenpiteiden mahdollisuuksien ymmärtäminen, vesitaloussuunnittelijoiden, urakoitsijoiden, neuvonantajien ja asiantuntijoiden määrän ja osaamisen tason vaaliminen, uudet ja innovatiiviset ratkaisut tutkimuksen, kokeiluhankkeiden ja digitalisaation avulla. Lisäksi taloudelliset ja muut ohjauskeinot tulee kehittää edistämään tarkoituksenmukaisesti edellä mainittuja tavoitteita ja toimenpiteitä. Työ toteutettiin maa- ja metsätalousministeriön, Salaojayhdistys ry:n ja Tapio Oy:n yhteistyönä. Julkaisu on päivitetty 3.9.2020; s. 13, 17 ja 67

Vesitalouden hallinta vesiensuojelussa (VesiHave)

201

Water management guidelines for agriculture and forestry

The guidelines describe the environment where water management in agriculture and forestry takes place and the societal expectations involved in this, and sets targets for future actions. They also examine the role of water resources management in ensuring sustainable food production and bioeconomy. Based on the results presented by the working group, the guidelines define targets for sustainable water management in agriculture and forestry and the key water management measures to solve challenges brought by the changing environment, climate and water conditions. The proposed water management measures have been divided into six categories: Governance measures, financing, planning and implementation, research and development, education, training and advice, and digitalisation. They key measures include investments in studies on the level of catchments, understanding the current state of and opportunities offered by water management measures, ensuring the numbers and level of competence of water management planners, contractors, advisers and experts, and new and innovative solutions through research, pilot projects and digitalisation. Financial and other steering instruments must be developed to appropriately promote these targets and measures. The work was carried out in cooperation between the Ministry of Agriculture and Forestry, Finnish Field Drainage Association and Tapio

Riktlinjer för vattenhushållningen inom jord- och skogsbruket i en föränderlig miljö

Syftet med riktlinjerna är att beskriva omvärlden ur perspektivet för jord- och skogsbrukets vattenhushållning och de förväntningar som samhället ställer på den samt att fastställa mål för den framtida verksamheten. Här beskrivs också vattenhushållningens betydelse för en hållbar matproduktion och för främjandet av bioekonomin. Utifrån arbetsgruppens förslag har man satt upp mål för en hållbar vattenhushållning inom jord- och skogsbruket och fastställt de centrala åtgärder inom vattenhushållning som kan lösa de utmaningar som verksamhetsmiljön och förändringarna i klimatet och i vattenförhållandena medför. De vattenhushållningsåtgärder som föreslås har delats upp i sex olika kategorier: Förvaltningens verksamhet, finansiering, planering och genomförande, forskning och utveckling, utbildning och rådgivning samt digitalisering. De viktigaste åtgärderna är att satsa på granskning av avrinningsområden som helhet, förstå de möjligheter som nuläget och vattenhushållningsåtgärderna erbjuder, säkerställa tillräckliga resurser och kunnande genom vattenhushållningsplanerare, entreprenörer, rådgivare och sakkunniga samt att hitta nya och innovativa lösningar genom forskning, pilotprojekt och digitalisering. Dessutom bör man utveckla ekonomiska och andra styrmedel för att kunna främja ovannämnda mål och åtgärder på ett ändamålsenligt sätt. Riktlinjerna utarbetades som ett samarbete mellan jord- och skogsbruksministeriet, Täckdikningsföreningen rf och Tapio Ab. Publikation uppdaterades den 3 September 2020; s. 17 och 69

Tuotantosuunnan muutoksen vaikutus savipellolta tulevaan ravinne- ja kiintoainekuormitukseen

Tutkimuksessa oli tavoitteena selvittää, miten valunta ja valumavesien pitoisuudet sekä huuhtoumat muuttuvat siirryttäessä tavanomaisesta viljanviljelystä nurmiviljelyyn ja laidunnukseen. Tutkimus toteutettiin seuraamalla Gårdskulla Gårdin tutkimusalueen kahta peltolohkoa Siuntion Kirkkojoen varrella. Alueiden maalaji on savea (HeS, HsS ja AS). Alueen 1 (5.7 ha) keskikaltevuus on noin 1 % ja Alueen 2 (4.7 ha) noin 5 %. Lohkot on salaojitettu 1940-luvulla keskimäärin 16 metrin ojavälillä. Vuosina 2007–2010 koealueilla viljeltiin kevät- ja syysviljoja kivennäislannoitteita ja tavanomaisia muokkausmenetelmiä käyttäen. Syksystä 2011 lähtien Alue 1 on ollut jatkuvasti nurmella ja Alue 2 lihakarjan laitumena keväästä 2011 lähtien. Tuotantosuunnan muutoksen yhteydessä koealueilla siirryttiin luomutuotantoon. Alueilla on mitattu salaoja- ja pintakerrosvaluntaa jatkuvatoimisesti. Valumavesien kokoomanäytteistä on analysoitu seuraavat pitoisuudet: kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitriitti- ja nitraattityppi, kokonaisfosfori, liukoinen epäorgaaninen fosfori (PO4-P) ja kiintoaine. Edelleen jatkuvat mittaukset aloitettiin syksyllä 2007. Tämän tutkimuksen aineisto on vuosilta 2008–2016. Molemmilla koealueilla salaojavalunta muodosti 80–90 % mitatusta valunnasta (salaojat+pintakerros) sekä ennen tuotantosuunnan muutosta että sen jälkeen. Pintakerrosvalunnan mittauksissa oli kuitenkin useana keväänä epävarmuutta, etenkin Alueella 2. Tuotantosuunnan muutos näkyi molemmilla koealueilla kokonaistyppikuorman (s+p) noin 70 % vähenemisenä aikaisemmasta. Typpihuuhtouma nurmelta (Alue 1) oli keskimäärin 5 kg ha-1 ja laidunnurmelta (Alue 2) 7 kg ha-1 vuodessa. Kokonaisfosforikuormissa (ka. 0.44 kg ha-1 a-1) ei ollut eroa nurmen ja viljan välillä. Laidunnurmen fosforikuorma (1.3 kg ha-1 a-1) oli vajaa 70 % viljanviljelyn keskikuormasta. Myös kiintoainekuormat vähenivät siirryttäessä viljanviljelystä nurmiviljelyyn ja laidunnukseen. Nurmiviljelyn keskimääräinen vuotuinen kiintoainekuorma, 740 kg ha-1, oli 90 % viljanviljelyn kuormasta. Laidunalueella vastaavat luvut olivat 710 kg ha-1 ja noin 50 %. Suurin ero oli liukoisen epäorgaanisen fosforin huuhtoumissa. Laidunnurmella pintakerrosvalunnan keskimääräinen kuorma (0.31 kg ha-1 a-1) oli 7-kertainen viljanviljelyvuosiin verrattuna. Salaojavalunnan keskimääräiseen huuhtoumaan (0.40 kg ha-1 a-1) muutos laitumeksi ei vaikuttanut. Eri valuntareittien yhteenlaskettu PO4-P - kuorma (ka. 0.69 kg ha-1 a-1) laidunnurmelta oli viljanviljelyyn nähden 1.6-kertainen. Nurmiviljelystä vastaava kuorma (0.12 kg ha-1 a-1) oli aikaisempaan verrattuna 1.5-kertainen. Kuormituksen kasvu johtui pääosin kohonneista pintakerrosvalunnan pitoisuuksista.Tutkimusta ovat rahoittaneet Salaojituksen Tukisäätiö sr ja hankkeessa mukana olleet laitokset. Vuosina 2007–2013 rahoittajana oli myös maa- ja metsätalousministeriö ja 2011–2013 Maa- ja vesitekniikan tuki ry

Pellon vesitalouden optimointi

vokMerja Myllys/MAA. Yksikön huom.: MA

The effects of improved subsurface drainage on runoff and nitrogen leaching from a clayey field section

The aim of this study was to investigate the effects of improved subsurfacedrainage installation on nitrogen (N) loss in drain discharge (DD) and topsoillayer runoff (TLR). Data on DD and TLR, as well as on concentrations of total,nitrate and ammonium N in the runoff components, were collected from foursections of an experimental field in southern Finland (June 2007–December2018). Supplementary drains were installed in one of the field sections in June2014, and the data from that section were compared with those from threereference sections. Differences between the sections were statistically analysedbased on annual and monthly values of runoff components and concentra-tions, as well as the loads of N fractions. The results revealed that improveddrainage increased the N load in the DD, reducing the load in the TLR.Changes in N loads were more clearly driven by changes in the runoff volumesrather than by changes in the N concentrations in the runoff waters. Before thedrainage improvement, most of the total N load was nitrate (53%), while theshare of rest N (fraction of the total N after the mineral N fractions were sub-tracted) was 45%. After improved drainage, the percentages of nitrate and restN were 73 and 26%, respectively. The results demonstrate the importance ofagricultural water management as the key driver for controlling nutrient loads