Mentoring and social work : Mentoring handbook

The project Support to Social Work Addressing Children and Families in the Republic of Karelia (2007-2009

Yhdyskuntaseuraamustoimiston sosiaalityön yhteiskunnalliset ja yksilölliset merkitykset

Pro gradu –tutkielma käsittelee yhdyskuntaseuraamustoimistossa tehtävän sosiaalityön yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä merkityksiä sekä ammatillisen sosiaalityön roolia yhdyskuntaseuraamustoimistoissa. Tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa yhdyskuntaseuraamustoimiston työntekijää, joilla on sosiaalityöntekijän koulutus. Haastatteluissa ja niiden analyysissä on käytetty teemoittelua. Haastateltavat on saatu eri puolilta Suomea ja haastattelut on toteutettu pääasiassa videoneuvottelulaitteiden välityksellä. Yhdyskuntaseuraamustoimistoissa sosiaalialan työtä tehdään nykyään rikosseuraamustyöntekijän nimikkeellä ja erilaisilla koulutustaustoilla, mutta tässä tutkielmassa on keskitytty vain sosiaalityön koulutuksen saaneisiin työntekijöihin. Tämän vuoksi tutkielmassa on nostettu esiin sosiaalityön asiantuntijuutta ja käsitelty ammatillisen sosiaalityön roolia rangaistusseuraamusjärjestelmän osana. Tutkielman ulkopuolelle on rajattu muut kuin sosiaalityön yliopistollisen koulutuksen saaneet työntekijät. Yhdyskuntaseuraamustoimiston sosiaalityön yhteiskunnallisiksi tehtäviksi tutkielmassa nousevat täytäntöönpanojen valvonta ja asiakkaiden kontrollointi sekä uusintarikollisuuden ehkäiseminen, joka liittyy laajemmin yhteiskuntarauhan turvaamiseen. Yksilöllisiä tehtäviä ovat asiakkaiden tukeminen vaikeissa elämäntilanteissa, asiakkaiden eräänlaisena yhteiskunnallisena puolustusasianajajana toimiminen sekä palveluohjauksellinen työ. Lisäksi tutkielmassa käsitellään ammatillisen sosiaalityön asemaa ja käytäntötutkimuksen mahdollisuuksia yhdyskuntaseuraamustoimistoissa

“Mikään ei ole niin pahaa elämässä, ettemme selviäisi” : nepalilaisten yksinelävien naisten voimaantumisen mahdollisuuksia naisprojektien tukemana

Tutkielma keskittyy nepalilaisten yksinelävien naisten voimaantumisen mahdollisuuksiin naisprojektien tukemana. Yksinelävillä naisilla tarkoitamme naisia, jotka ovat leskiä tai eri syistä aviopuolison hylkäämiä. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka naiset kokevat oman elämänsä yksinelävinä sekä, millä tavoin projekti on vaikuttanut heidän elämäänsä ja millaista muutosta se on saanut aikaan. Tutkielman tarkoituksena on tuoda nepalilaisten yksin elävien naisten asema ja oikeudet tietoisuuteen suomalaiseen sosiaalityön keskusteluun ja mahdollisesti myös kansainvälisen sosiaalityön kentälle. Tutkimusmetodeina käytämme osallistuvaa havainnointia ja haastattelua. Metodologisesti lähestymme tutkielmamme aiheita etnografian avulla, mikä sopii hyvin kulttuurin ollessa vieras tutkijalle. Teoreettisina lähtökohtina toimivat radikaali ja rakenteellinen sosiaalityö ja voimaantuminen. Aineistona tutkielmassa toimii kuuden naisen kanssa käydyt keskustelut sekä etnografinen havainnointi ja analysointi. Naiset osallistuvat kolmeen eri naisprojektiin Nepalissa. Tutkielma osoittaa, että yksilön hyvinvoinnin lisääminen vaatii laajempaa vaikuttamista yhteiskunnan tasolla. Voimaantuminen yksinelävien naisten kohdalla vaatii heidän omaa sisäistä voimaantumista: itsetuntoa, itsearvostuksen kasvua ja rakenteiden tuomaa mahdollisuutta vaikuttaa osaltaan oman elämänsä tekijöihin. Projektit ovat vaikuttaneet positiivisesti useimpien naisten elämään antaen heille mahdollisuuden toimeentuloon ja osittain myös mahdollisuuden oman elämän hallintaan. Tutkielmassa nousi esille haaste saada slummeissa ja kadulla elävät naiset projekteihin mukaan. Nepal on allekirjoittanut kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevan sopimuksen, mikä vaatii kansainvälisiltä yhteisöiltä valvontaa sopimuksen allekirjoittaneissa maissa, jotta asioihin todella puututtaisiin myös valtion taholta. Merkittävänä tekijänä naisten aseman parantamiselle ja naisten äänen kuuluville saamisena on kolmannen sektorin kansalaisjärjestöt ja projektit

Koulumentorin merkitys kouluyhteisössä : Opettajien kokemuksia koulumentorin toiminnasta oululaisessa koulussa

Hyttinen Mira ja Taskinen Kaisa. Koulumentorin merkitys kouluyhteisössä – opettajien kokemuksia koulumentorin toiminnasta oululaisessa koulussa. Oulu. Diakonia-ammattikorkeakoulu, kevät 2017, 39 sivua, 2 liitettä. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tavoitteena oli koulumentorin työn merkityksen tutkiminen kouluyhteisössä laadullista tukimusta käyttäen. Pyrimme selvittämään kyselyn avulla, kuinka koulumentori on pystynyt tukemaan opettajia työssään ja millä tavoin hän on vaikuttanut koululaisten hyvinvointiin. Tutkimusaineistoa keräsimme opettajille suunnatulla Webropol-kyselyllä ja perehtymällä koulun sosiaalityöhön liittyviin tutkimuksiin sekä lähdekirjallisuuteen. Analysoimme tutkimusaineiston teemoittelemalla. Tutkimuksen tulokset osoittivat mentoritoiminnan tarpeellisuuden ja puutteita löytyi ainoastaan tilaratkaisujen ja ajankäytön puitteista. Tulosten perusteella koulumentorilla on positiivinen vaikutus koko kouluyhteisön hyvinvointiin ja toiminnan toivottiin jatkuvan myös tulevaisuudessa. Jatkotutkimuksena voidaan selvittää oppilaiden kokemuksia yhteistyöstä koulumentorin kanssa, sekä myöhemmin sitä, millaisia vaikutuksia yhteistyöllä on ollut oppilaiden tulevaisuuteen. Asiasanat: ennaltaehkäisevä työ, koululaisten hyvinvointi, koulumentori, koulun sosiaalityö, opettajien kokemukset.Hyttinen, Mira and Taskinen, Kaisa. The meaning of a school mentor in school society – teachers’ experiences of a school mentor project at an elementary school in the city of Oulu, Finland. 39 pages, 2 appendices. Language: Finnish. Diaconia University of Applied Sciences, spring 2017. Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of the thesis was to study the meaning of school mentors’ work in school society by using qualitative research. The aim was to solve through an enquiry how school mentors were able to support teachers in their work and how they had affected pupils’ welfare. The research material was collected by a Webropol-enquiry for teachers and by studying earlier research on school social work and other source material. The material was analyzed by thematising. The results showed the necessity of the mentor work and shortages were only found in space solutions and how work time was used. On the basis of the results a school mentor had a positive effect on the whole school society’s welfare and continuation of the activity was wished for also in the future. The pupils’ experiences of the cooperation with a school mentor could be studied in the future, and later, what kinds of effects the cooperation has had on the pupils’ future. Keywords: preventive work, pupils’ welfare, school mentor, school social work, teachers’ experience

Sosiaalityötä muurien sisä- ja ulkopuolella : Ammattilaisten näkemyksiä vankien parissa tehtävästä sosiaalityöstä

Sosiaalityötä muurien sisä- ja ulkopuolella - Ammattilaisten näkemyksiä vankien parissa tehtävästä sosiaalityöstä kuvaa vankien parissa tehtävää sosiaalityötä vankeusprosessien eri vaiheissa. Teoksessa äänen saavat vankien parissa toimivat sosiaalialan ammattilaiset, opiskelijat sekä eri asiantuntijat. Artikkelikokoelma valottaa ammattilaisten näkökulmia sosiaalityöstä, vangeille tarkoitetun tukiverkoston silmukoista ja aukkokohdista sekä erilaisten hyvinvointipalveluiden saatavuudesta ja riittävyydestä. Teoksessa tehdään näkyväksi sosiaalityötä toimintana, joka edistää vankien hyvinvointia. Työssään sosiaalityöntekijät luovat siltoja vankeudesta vapauteen, mikä edistää merkittävästi vankien palaamista yhteiskuntaan

Altavastaajan asemassa : sosiaalityön haasteet ja mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollon välisessä yhteistyössä

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme sosiaali- ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä ja sosiaalityön johdon merkitystä yhteistyön toteutumisessa. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille systeemiteoreettisen viitekehyksen ja tutkimusaineiston analyysin avulla haasteita, jotka seisovat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön edessä, sekä mahdollisuuksia, joita yhteistyön kehittäminen ja palveluiden integraatio sosiaalityön tulevaisuudelle tarjoaa. Tutkimuksessa yhteistyön toteutumista sote-organisaatioiden välillä tarkastelemme erityisesti kuntasektorin sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalihuollon johdon näkökulmasta. Tutkimuksemme perustuu ajankohtaisen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiskunnallisen muutoksen tutkimiseen systeemiteoreettisen viitekehyksen ja empiirisen aineiston analyysin avulla. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on ollut 2000-luvun suurimpia julkishallinnollisia uudistushankkeita, ja tämän valtakunnallisen muutoksen tutkimiseen systeemiteoria antaa meille toimivan työkalun. Analysoimamme tutkimusaineisto perustuu Sosiaali- ja terveysturvan (SOSTE) keskusliiton keräämään Sosiaalibarometri 2011 -aineistoon. Valtakunnallisesti kerätty aineisto yhdistettynä teoriaan ja aiempaan tutkimukseen, antaa tutkielmallemme mahdollisuuden saada laaja kokonaiskuva sosiaali- ja terveydenhuollon välisen yhteistyön toteutumisen mahdollisuuksista ja haasteista. Systeemiteoreettisen viitekehyksen yhdistäminen tutkimuksen empiiriseen osioon tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyölle kolme erilaista vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa tarkastelemme sote-organisaatioita nykyisten suljettujen systeemien mallin kautta. Toisessa vaiheessa tarkastelemme systeemistä muutosta ja systeemien välisiä ristiriitoja muutoksessa. Kolmannessa vaiheessa tarkastelemme verkostomaisen mesosysteemin muodostumista sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden välille. Tutkimuskysymyksen vastauksina toteamme sosiaalityön johdon roolin olevan suuri yhteistyön toteuttamisessa, haasteiden ylittämisessä sekä tasavertaisen aseman saavuttamisessa sosiaali- ja terveydenhuollon välille. Johtopäätöksissä pohdimme sosiaalityön omien valtarakennelmien muutosta sote-uudistuksen myötä sekä sosiaalityön omaa vastuuta universaalien sosiaalihuollon palveluiden säilyttämiseksi tulevaisuuden julkisten hyvinvointipalveluiden kentällä

Irti arjesta - vai kiinni arkeen? Etnografia perheleiri- ja vertaisryhmätoiminnan rakentumisesta

Tutkimuksessa tarkastellaan Rovaniemen kaupungin ja Rovaniemen seurakunnan järjestämää Irti Arjesta -perheleiri- ja -vertaisryhmätoimintaa. Toimintaa tarkastellaan sosiaalityön työmuotona. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten ja millaisena perheleiri- ja vertaisryhmätoiminta rakentuu ja 2) Mitä merkityksiä toimijat antavat perheleiri- ja vertaisryhmätoiminnalle? Kyseessä on etnografinen tapaustutkimus, jossa on tutkittu perheleiri- ja vertaisryhmätoimintaa vuonna 2010. Keskeisin aineisto on osallistuvaan havainnointiin perustuva havainnointiaineisto, joka on kehystänyt ja suunnannut muuta aineiston hankintaa. Haastatteluaineisto koostuu perheiden ja ohjaajien haastatteluista (16). Haastatteluiden tavoitteena on ollut testata havainnoinnin aikana syntyneitä tulkintoja. Lisäksi hyödynnetään dokumenttiaineistoa. Aineistot on analysoitu teemoittelemalla ja ristiinlukemisen metodia hyödyntäen. Irti Arjesta -perheleiri- ja vertaisryhmätoiminta on antoisa, joskin haastava työmuoto. Perheleiriä ja vertaisryhmätoimintaa yhdistävä työmuoto edellyttää huolellisen ennakkosuunnittelun ohella herkkyyttä ryhmälle ja ryhmädynamiikalle sekä rohkeutta reagoida ryhmän tarpeisiin. Ryhmätyö edellyttää ohjaajalta kykyä heittäytyä toimintaan ammattilaisena ja ihmisenä. Moniammatillinen tiimityöskentely edellyttää toiminnan tavoitteiden (virkistäytyminen ja lomailu, vanhemmuuden tukeminen ja kaksisuuntainen kotoutuminen) aukipurkamista, työntekijöiden roolien ja tehtävien selkeyttä sekä verkostoyhteistyönä rakentuvan toiminnan vahvaa koordinointia. Moniammatillinen ohjaajatiimi ja sen osaaminen on toiminnan toteuttamisessa olennainen. Tutkimuksen otsikko Irti Arjesta – vai kiinni arkeen? kuvaa virkistäytymisen ja hoidollisuuden jännitettä toiminnan toteutuksessa, mutta toisaalta se kuvastaa toiminnassa olevaa mielenkiintoista elementtiä: irrottautumalla arkisista ympyröistä perheitä tuetaan ja annetaan voimavaroja elää yhdessä. Leiri on tehokas keino ryhmäyttää ennestään toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Se voi käynnistää luottamuksellisen työskentelysuhteen toimijoiden välillä, jolloin työskentelyä on luontevaa ja tarkoituksenmukaista jatkaa myöhemmin vertaistukiryhmien tapaamisissa. Perheille toiminta merkitsee virkistäytymistä, uusia kokemuksia, yhdessäoloa sekä mahdollisuutta vertaistukeen ja uusiin sosiaalisiin suhteisiin. Ne antavat mahdollisuuden perhettä eheyttävään työskentelyyn. Perheleiri- ja vertaisryhmätoiminnan tavoitteena on toiminnallinen jatkumo. Haasteena on saada toiminnasta sisällöllisesti eheä kokonaisuus, joka syvenee toiminnan etenemisen mukana. Toiminnan kehittäminen edellyttää ohjaajien mahdollisuutta työaikansa puitteissa osallistua toiminnan toteutukseen ja sen kehittämiseen. Se tarkoittaa resurssien pitkäjänteistä suunnittelua ja mahdollisuutta koulutukseen

Dokumentointi kuntouttavassa sosiaalityössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia asiakkaan näkyvyyttä kuntouttavan sosiaalityön suunnitelmissa. Asiaa tutkittiin asiakaslähtöisyyden, vallan ja etiikan käsitteiden kautta. Tutkimustuloksia peilattiin Pro gradu-työssä käytettyyn teoriaan. Tutkimuksen teoreettisena perustana oli kuntouttava sosiaalityö ja osallisuus. Tutkimusaineisto koostui suuren kaupungin kahdestakymmenestä sosiaalityön suunnitelmasta. Suunnitelmat oli tehty sähköiseen asiakastietojärjestelmään. Tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus sosiaalityön suunnitelmista ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tulokset esitettiin laadullisesti kuvailemalla ja osittain kuvioiden ja taulukoiden avulla. Tutkimustuloksissa asiakaslähtöisyyden osalta asiakkaan näkyminen suunnitelmissa on vähäistä. Suunnitelmat poikkesivat toisistaan, eikä asiakkaan osallisuutta oman asiansa hoidossa näkynyt suunnitelmissa. Lain vaatimaa hyvän sosiaalityön käytännön mahdollistavaa kuntoutumisprosessia ei saavuteta, kun asiakaslähtöisyys ei toteudu suunnitelmia laadittaessa. Aineistosta ilmeni, että sosiaalityöntekijät eivät käytä työhönsä kuuluvaa valtaa asiakkaan asioiden eteenpäin viemiseksi. Suunnitelmissa jäi usein sopimatta jatkotyöskentely tai tavoitteet työlle. Informaatioteknologia voi määritellä liikaa sosiaalityötä ja valta siirtyy pois sosiaalityöntekijältä. Suunnitelmista näkyi, että asiakkaan ongelma oli todettu mutta siihen ei ollut vastattu. Sosiaalityöntekijä joutuu eettisesti vaikeaan tilanteeseen, kun palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan asiakkaan tarpeeseen. Suunnitelman runkojen erilaisuus vaikutti asiakaslähtöisyyden, vallan ja eettisyyden osa-alueilla. Näkemyksemme mukaan rungolla on suuri merkitys suunnitelmaa laadittaessa. Jos asiakastietojärjestelmässä olisi selkeä ja hyvin suunniteltu runko, työntekijän olisi helpompi lähteä tekemään eettisesti laadukasta sosiaalityön suunnitelmaa. On tärkeää, että käytössä on asianmukainen ja lain vaatimukset täyttävä sosiaalityön suunnitelma. Toimiessamme sosiaalityöntekijöinä kiinnostuimme dokumentoinnin merkityksestä sosiaalityössä. Tiedostimme sen, miten hyvin tehty dokumentointi tukee asiakastyötä ja mahdollistaa asiakaslähtöisen työskentelyn. Mielestämme tutkiva ja arvioiva työote mahdollistaa sosiaalityöntekijän oman työn kehittämisen. Kun tämä työote on osa jokapäiväistä työtä, kehittää se dokumentointia ja asiakaslähtöistä asiakastyötä. Nähdäksemme hyvin toteutettu dokumentointi tukee asiakaslähtöisen työskentelyn toteutumista parhaimmillaan. Kuntouttavan sosiaalityön avoimuuteen pyrkivä työote antaa dokumentaatiolle mahdollisuuden tukea asiakastyötä. Asiakas on tietoinen ja osallinen omien tietojensa käsittelyssä. Hän kokee voivansa vaikuttaa työskentelyprosessiin mikä voimaannuttaa ja kuntouttaa asiakasta. Teknologia on tullut sosiaalityöhön jäädäkseen. Toivomme, että hyvin suunniteltu teknologia kannustaa meitä sosiaalityöntekijöitä paremmiksi dokumentoijiksi. Laadimme työssämme asiakasdokumentointia siksi, että asiakkaan kuntoutus edistyy. Ei sen vuoksi että laki vaatii meitä niin tekemään. Dokumentoinnin tulee olla osa työskentelyprosessia, jossa toteutuu asiakaslähtöinen asiakkaan osallistuminen. Valmiiden dokumenttien tutkiminen on ollut mielenkiintoista. Oma työ on tullut lähelle tutkimusta. Olemme pohtineet tutkimusta myös oman työkokemuksenkin kautta. Dokumentoinnin tärkeys on huomioitu sosiaalityössä, mutta sitä on tutkittu vähän. Käytännön sosiaalityössä dokumentoinnin merkitystä painotetaan yhä enemmän

Perustoimeentulotuen siirto Kelalle : fenomenografinen tutkimus sosiaalityöntekijöiden käsityksistä aikuissosiaalityössä

Perustoimeentulotuen siirrosta Kelalle on keskusteltu useita kertoja vuodesta 1986 lähtien. Hallitus päätti kehysriihessä 25.3.2014, että perustoimeentulotuki siirtyy sosiaalitoimesta Kelassa käsiteltäväksi etuudeksi 1.1.2017. Täydentävän- ja ennaltaehkäisevän toimeentulotuen myöntäminen säilyy edelleen sosiaalitoimen tehtävänä. Tutkimme pro gradu-tutkielmassamme perustoimeentulotuen siirtymisen vaikutuksia Kelalle aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksemme on fenomenografinen tutkimus, jonka tehtävänä on selvittää sosiaalityöntekijöiden käsityksiä muutoksen vaikutuksista. Teoreettisena viitekehyksenä käytämme kokonaisvaltaista sosiaalityötä. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelemalla kuutta aikuissosiaalityöntekijää Oulun kaupungista. Aineiston analyysimenetelmänä olemme käyttäneet SWOT-nelikenttäanalyysia, jonka avulla tarkastelemme sosiaalityöntekijöiden käsityksiä nykytilanteen vahvuuksista ja heikkouksista sekä tulevaisuuden uhkista ja mahdollisuuksista, joita tarkastelemme suhteessa kokonaisvaltaiseen sosiaalityöhön. Sosiaalityöntekijöiden käsitykset perustoimeentulotuen siirron vaikutuksista lisäävät asiakkaiden tasa-arvoista kohtelua ja tasapuolisuutta kuntakohtaisten erojen poistuessa. Muutoksen nähtiin lisäävän myös joustavuutta ja poistavan toimeentulotuen alikäyttöä. Uhkana työntekijät näkivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ohjautumisen jatkossa Kelasta sosiaalitoimeen sekä kuntien myöntämän täydentävän- ja ennaltaehkäisevän toimeentulotuen menojen kasvun. Kokonaisvaltaisen sosiaalityön toteutumisen näkökulmasta sosiaalityöntekijät näkivät tärkeänä yhteisen kriteeristön luomisen, jonka perusteella asiakkaat ohjautuisivat Kelalta sosiaalitoimeen. Yhteistyö Kelan ja sosiaalitoimen välillä nähtiin erittäin tärkeänä. Yhtenä ratkaisuna esitettiin mahdollisia yhteispalvelupisteitä, jossa olisi saatavilla kaikki asiakkaiden tarvitsemat palvelut.acceptedVersio

Verkkososiaalityö nuorisososiaalityön toimintamuotona

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten verkkososiaalityö toimii nuorisososiaalityön toimintamuotona ja millaista sosiaalista tukea nuoret verkkososiaalityöstä saivat nuorten ja sosiaalityöntekijöiden mukaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin IRC-gallerian Teinihelpperi-yhteisössä, kahden keskisessä anonyymissa chatissa nuorten parissa tehtävää verkkososiaalityötä, joka on osa lasten ja nuorten verkkososiaalipalvelut (Vespa) – hanketta. Tutkimuksen viitekehyksenä käytettiin nuoruuden kehitysvaihetta ja sen haasteita nyky-yhteiskunnassa, nuorisososiaalityötä sekä sosiaalisen tuen teoriaa. Tutkimuksessa käytettiin Charles H. Tardyn (1985) laajaa sosiaalisen tuen määritelmää, joka sisältää neljä eri tuen tyyppiä: emotionaalinen, informatiivinen ja materiaalinen tuki sekä arviointi. Tutkimus on laadullinen ja tutkimuksellinen lähestymistapa konstruktionismin kontekstuaalinen suuntaus. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla kolmelta (N=3) sosiaalityöntekijältä ja viideltä (N=5) nuorelta, jotka olivat käyneet IRC-galleriassa keskustelemassa kahden kesken sosiaalityöntekijän kanssa. Haastattelut toteutettiin verkossa, Skypen ja Campfire-verkkopalvelualustan avulla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Analyysia ohjaavana teoriana toimi sosiaalisen tuen teoria. Tutkimustulosten perusteella verkkososiaalityö toimii nuorisososiaalityön toimintamuotona hyvin, mutta vaatii edelleen kehittämistä. Verkkososiaalityö kuvattiin ennaltaehkäisevänä, tukevana, informatiivisena sekä nuorten ehdoilla toimivana ja nuoria tavoittavana. Nuoret hakeutuivat kahden keskiseen chattiin koska halusivat tietoa eri asioista ja keskustella aikuisen kanssa. Nuorten keskusteluihin nostamat aiheet olivat usein haastavia, jolloin sosiaalityöntekijän ammattitaidon merkitys ja tarve korostuivat. Keskustelun aiheita olivat nuorten mukaan mielen pahoinvointi, perhetilanne ja lastensuojelu. Sosiaalityöntekijät nostivat näiden lisäksi esille opintoihin liittyvät asiat. Verkkovuorovaikutuksessa keskeiseksi elementiksi nousi anonymiteetti, joka mahdollisti sosiaalityöntekijän lähestymisen helppouden, keskustelun avoimuuden ja sujuvuuden sekä luottamuksen rakentumisen. Verkkososiaalityön haasteina sosiaalityöntekijät näkivät yhteistyöverkostojen ja resurssien vähäisyyden, nuorten tavoittamisen sekä sosiaaliviranomaisten asenteet verkkososiaalityötä kohtaan. Verkkososiaalityön mahdollisuuksina sosiaalityöntekijät näkivät verkon monipuolisuuden työvälineenä, nuorten ongelmien ennaltaehkäisyn, palvelun reaaliaikaisuuden ja sosiaalityön kuvan parantamisen. Nuoret kokivat, että verkkososiaalityö IRC-galleriassa oli huonosti tunnettua ja he kaipasivat lisää mainostamista. Sosiaalityöntekijät pohtivat verkkososiaalityön juurruttamisen keinoja ja näkivät tärkeimpinä työvälineinä tässä yhteistyön ja palvelujen laajentamisen, resurssien, markkinoinnin ja koulutuksen lisäämisen. Tutkimustulokset kertovat, että verkkososiaalityöstä on mahdollista saada sosiaalista tukea. Erityisesti korostui emotionaalinen ja informatiivinen tuki. Emotionaalinen tuki näkyi nuorten vastauksissa mielialan nousuna, empatian ja tuen saamisena. Sosiaalityöntekijöiden vastauksissa se näkyi kuuntelemisena, kannustamisena, rohkaisemisena ja henkisenä tukemisena. Molemmat nostivat esille luottamuksen rakentumisen nuoren ja sosiaalityöntekijän välille. Informatiivinen tuki näyttäytyi nuorten mukaan neuvoina. Sosiaalityöntekijät nostivat esille tämän lisäksi ohjauksen, tiedonannon ja tiedon haun. Arviointi näyttäytyi positiivisena palautteena ja tuen vastavuoroisuutena, materiaalinen tuki aikuisen läsnäolona. Tutkimustulosten mukaan ongelmatilanteissa nuoret eivät saa juurikaan sosiaalista tukea lähipiiriltä, vaan verkossa toimiva sosiaalityöntekijä toimii läheisimpänä sosiaalisen tuen antajana. Verkossa saadun sosiaalisen tuen avulla nuorten ongelmatilanteet helpottuivat: nuori rohkaistui hakemaan apua reaalimaailmasta, sai tilanteestaan lisää tietoa tai mieliala parani. Sosiaalisen tuen saannin oikea-aikaisuus kuitenkin vaihteli. Yli puolet nuorista koki saaneensa verkkososiaalityöstä tukea ajoissa. Sekä nuorten että sosiaalityöntekijöiden mukaan verkkososiaalityön saatavuus nykyisellään ei ole riittävää.The aim of this pro gradu thesis was to study how social work on the Web functions as a form of operations and what type of social support the young got in their as well as social workers’ opinions. Social work on the Web was studied in IRC-galleria’s Teinihelpperi web community in the anonymous interlocutions. The previous is part of the Vespa project i.e. children and young people’s social services on the Web. The framework in the study was the development stage of youth and its challenges in today’s society, youth social work and the theory of social support. Charles H Tardy’s (1985) extensive definition of social support with four categories: emotional, informative, material support and its assessment were used. The study is a qualitative and expeditionary approach in the contextual construction. The data were gathered with the help of theme interviews: three social workers (N=3) and five young persons (N=5) who had visited the IRC-galleria and had interlocutions with social workers. The interviews were con-ducted on the Web with the help of Skype and Campfire. The data were analysed by using the theory guiding content analysis. The guiding theory was the theory of social support. On the basis of the research material social work on the Web functions well as a form of operations, but requires further development. The social work on the Web was described as preventive, supportive , informative and functioning at young people’s own terms as well as being easily reachable. The themes brought up by young people in the interlocutions were often challenging in which cases the importance and need of social workers’ professionalism was emphasized. The themes according to the young were mental health, family situation and child welfare. In addition to the previous themes social workers brought up matters concerning studies. Anonymity was the central element, which made it easier for the young person to approach the social worker, have an open interlocution, which inspired confidence. The challenges in social work on the Web were, according to the social workers, the scarcity of co-operation networks and resources, reaching the young and the attitudes of the authorities in social services towards social work on the Web. The possibilities, according to the social workers, were versatility as a working tool, preventive of young people’s problems, real time service and the improvement of the image of social work. The young felt that social work in IRC-galleria wasn’t well known and they wished for more marketing. The social workers felt that the most important tool for them was to increase co-operation, resources, education and marketing in order to make this type of social work more known. The study results show that it is possible to get social support through the social work on the Web. Emotional and informative support were emphasized. In their answers the young said that emotional support was shown as the rising of spirits, receiving empathy and support. The social workers stated that for them it was shown as listening, encouraging and mental support. Both the young and the social workers brought up the building of confidence between the young person and the social worker. According to the young, informative support came in the form of advice. In addition to that, the social workers brought up guidance, giving and searching for information. Assessment was shown as positive feedback and the reciprocity of support, material support as the presence of an adult. According to the study results young people don’t receive much social support from those close by when they have problems. Instead the social worker on the Web is the closest provider of support. When the young received social support on the Web for their problems, they felt more encouraged to search for help in the real world, received more information about their situation and their spirits rose. However, the right timing for social support varied. Over a half of the young who were interviewed felt they had received help on the Web in time. According to both the young and the social workers the availability of social work on the Web is not sufficient presently