Tutkielma keskittyy nepalilaisten yksinelävien naisten voimaantumisen mahdollisuuksiin naisprojektien tukemana. Yksinelävillä naisilla tarkoitamme naisia, jotka ovat leskiä tai eri syistä aviopuolison hylkäämiä. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka naiset kokevat oman elämänsä yksinelävinä sekä, millä tavoin projekti on vaikuttanut heidän elämäänsä ja millaista muutosta se on saanut aikaan. Tutkielman tarkoituksena on tuoda nepalilaisten yksin elävien naisten asema ja oikeudet tietoisuuteen suomalaiseen sosiaalityön keskusteluun ja mahdollisesti myös kansainvälisen sosiaalityön kentälle.
Tutkimusmetodeina käytämme osallistuvaa havainnointia ja haastattelua. Metodologisesti lähestymme tutkielmamme aiheita etnografian avulla, mikä sopii hyvin kulttuurin ollessa vieras tutkijalle. Teoreettisina lähtökohtina toimivat radikaali ja rakenteellinen sosiaalityö ja voimaantuminen. Aineistona tutkielmassa toimii kuuden naisen kanssa käydyt keskustelut sekä etnografinen havainnointi ja analysointi. Naiset osallistuvat kolmeen eri naisprojektiin Nepalissa.
Tutkielma osoittaa, että yksilön hyvinvoinnin lisääminen vaatii laajempaa vaikuttamista yhteiskunnan tasolla. Voimaantuminen yksinelävien naisten kohdalla vaatii heidän omaa sisäistä voimaantumista: itsetuntoa, itsearvostuksen kasvua ja rakenteiden tuomaa mahdollisuutta vaikuttaa osaltaan oman elämänsä tekijöihin. Projektit ovat vaikuttaneet positiivisesti useimpien naisten elämään antaen heille mahdollisuuden toimeentuloon ja osittain myös mahdollisuuden oman elämän hallintaan. Tutkielmassa nousi esille haaste saada slummeissa ja kadulla elävät naiset projekteihin mukaan.
Nepal on allekirjoittanut kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevan sopimuksen, mikä vaatii kansainvälisiltä yhteisöiltä valvontaa sopimuksen allekirjoittaneissa maissa, jotta asioihin todella puututtaisiin myös valtion taholta. Merkittävänä tekijänä naisten aseman parantamiselle ja naisten äänen kuuluville saamisena on kolmannen sektorin kansalaisjärjestöt ja projektit
