Model Driven Tool Interoperability in Practice

International audienceModel Driven Engineering (MDE) advocates the use of models, metamodels and model transformations to revisit some of the classical operations in software engineering. MDE has been mostly used with success in forward and reverse engineering (for software development and better maintenance, respectively). Supporting system interoperability is a third important area of applicability for MDE. The particular case of tool interoperability is currently receiving a lot of interest. In this paper, we describe some experiments in this area that have been performed in the context of open source modeling efforts. Taking stock of these achievements, we propose a general framework where various tools are associated to implicit or explicit metamodels. One of the interesting properties of such an organization is that it allows designers starting some software engineering activity with an informal light-weight tool and carrying it out later on in a more complete or formal context. We analyze such situations and discuss the advantages of using MDE to build a general tool interoperability framework

Fishermen, fishmongers, and the sea: Economic restructuring and gender dynamics in a Philippine fishing community

This article provides a place- and work-specific exposition of gendered transformation in a local economy in Quezon province in the Philippines, where the declining productivity of fisheries since 1985 has seen a concomitant boom in fish marketing in nearby auction houses. It presents ethnographic data on seven families whose fishermen-husbands virtually abandoned fishing and assumed household management while their wives took on work as full-time fishmongers. The fishermen coped with the loss of economic clout by asserting masculine power, which resulted in spousal tensions, restrictions on their wives’ mobility and social lives, and incidents of domestic violence

Killing Matters: Canadian War Remembrance and the Ghosts of Ortona

This dissertation combines critical discourse analysis with person-centred ethnography to examine the dissonant relationships between Canadian war veterans' narratives and the national discourse of Canadian war remembrance. The dissertation analyses Canadian war remembrance as a ritualized discourse (named Remembrance) that is produced in commemorative rituals, symbols, poetry, monuments, pilgrimages, artwork, history-writing, political speeches, government documents, media reports, and the design of the Canadian War Museum. This Remembrance discourse foregrounds and valorizes the suffering of soldiers and makes the soldier's act of dying the central issue of war. In doing so, Remembrance suppresses the significance of the soldier's act of killing and attributes this orientational framework to veterans themselves, as if it is consistent with their experiences. The dissertation problematizes this Remembrance framing of war through an analysis of WWII veterans' narratives drawn from ethnographic fieldwork that was conducted in western Canada with 23 veterans of the WWII battle of Ortona, Italy. The fieldwork consisted of life-story interviews that focused on veterans' combat experiences, supplemented by archival research and a study of the Ortona Christmas reconciliation dinner with former enemy soldiers. Through psychoanalytically-informed discourse analysis, the narratives are interpreted in terms of hidden meanings and trauma signals associated with the issue of killing. The analysis shows that many of these veterans were strongly affected by killing even when they did not know if they had killed and even though most of them tried to suppress their dissonant affects. In sum, these Ortona veterans' narratives constitute dissonant acts of remembrance that unsettle the limited moral frame within which Canadians imagine war

On theory integration: Toward developing affective components within cognitive architectures

In The Cognitive-Emotional Brain, Pessoa (2013) suggests that cognition and emotion should not be considered separately. We agree with this and argue that cognitive architectures can provide steady ground for this kind of theory integration and for investigating interactions among underlying cognitive processes. We briefly explore how affective components can be implemented and how neuroimaging measures can help validate models and influence theory development

On theory integration: Toward developing affective components within cognitive architectures

In The Cognitive-Emotional Brain, Pessoa (2013) suggests that cognition and emotion should not be considered separately. We agree with this and argue that cognitive architectures can provide steady ground for this kind of theory integration and for investigating interactions among underlying cognitive processes. We briefly explore how affective components can be implemented and how neuroimaging measures can help validate models and influence theory developmen

Precision about the automatic emotional brain

The question of automaticity in emotion processing has been debated under different perspectives in recent years. Satisfying answers to this issue will require a better definition of automaticity in terms of relevant behavioral phenomena, ecological conditions of occurrence, and a more precise mechanistic account of the underlying neural circuit

Modern theological interpretations of cosmic evolution and the possibility of intellectual life outside the Earth

MODERNEJA TEOLOGISIA TULKINTOJA KOSMISESTA EVOLUUTIOSTA JA MAAN ULKOPUOLISEN ÄLYLLISEN ELÄMÄN MAHDOLLISUUDESTA Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? Tämä kysymys nousee nykyään usein esiin. Scifi-tuotanto on jo pitkään esittänyt skenaarioita Maan ulkopuolisista elämänmuodoista. Nykyään tuo kysymys esitetään yhä useammin myös luonnontieteiden piirissä. Tämä johtuu erityisesti siitä, että tähtitiede on löytänyt tuhansia planeettoja eri tähtien ympäriltä. Lisäksi tiedetään, että maailmankaikkeudessa on kaikkialla samat luonnonlait ja samoja alkuaineita. Ovatko luonnonvakiot sellaisia, että alkuaineet ajan oloon sopivissa olosuhteissa prosessoituvat elämäksi ja ehkä myös älylliseksi elämäksi (ETI, extra terrestrial intelligence) Maan ulkopuolella? Yhä useammat tutkijat pitävät todennäköisenä sitä, että jonkinlaista elämää on myös muualla. Tällainen näkökulma synnyttää myös maailmakatsomukseen ja uskontoon liittyvää pohdintaa. Kysymystä Maan ulkopuolisesta elämästä on pohdittu jo vuosituhansia. Erityisesti filosofit ja teologit ovat sitä harrastaneet. Kun uuden ajan luonnontiede alkoi kehittyä, teologia on vähitellen jäänyt tällä alueella yhä enemmän syrjään. Nyt on kuitenkin tultu tilanteeseen, missä teologisen tutkimuksen on syytä reagoida uusiin tähtitieteen löydöksiin. Voisiko olla niin, että Jumalan luomistyön seurauksena elämä onkin maailmankaikkeuden yleinen ominaisuus? Voisiko olla niin, että ihmisten lisäksi Jumala on luonut myös muita älyllisiä olentoja, joilla mahdollisesti on omat kulttuurinsa, uskontonsa ja jumalasuhteensa? Voiko ETI olla ”Jumalan kuva” kristillisen teologian näkökulmasta? Tällaisten kysymysten äärellä joudutaan pohtimaan, miten esimerkiksi kristilliset ajatukset ilmoituksesta ja pelastuksesta ovat sovellettavissa Maan ulkopuoliseen todellisuuteen. Näyttää siltä, että modernilla teologisella tutkimuksella on kykyä reagoida näihin haasteisiin. Tälle näkemykselle ovat luoneet pohjaa lukuisat merkittävät ajattelijat. Erityisen haastava on sellainen näkökulman muutos, missä ihmistä ja Maata ei enää nähdä maailmankaikkeuden ja luomistyön keskuksina. Skenaario siitä, että ihminen jonakin päivänä kohtaa vierasta elämää, haastaa pohtimaan tähän liittyviä eettisiä kysymyksiä. Koska tietoa mahdollisen ETI:n luonteesta ei ole, soveltuvan etiikan pohtiminen on varsin haasteellista. Teoriassa ETI voi olla paljon ihmistä älykkäämpi ja hyväntahtoisempi. Toisaalta se voi olla myös Alien-elokuvien kaltainen brutaali olio. Sopivien tulkintojen ja työvälineiden löytämiseksi on suotavaa, että luonnontieteet, filosofia ja teologia tekevät yhteistyötä ETI-kysymyksessä

La reformulación discursiva en griego antiguo: un estudio sobre La República de Platón

Los diálogos de Platón constituyen una de las creaciones más fascinantes de la humanidad. Con independencia de la universalidad de sus principales temas, que son todavía hoy las grandes preocupaciones del mundo, la naturalidad de la forma en que los personajes dialogan en sus páginas trasciende toda brecha temporal y sigue cautivando a miles de lectores a través de los siglos. Esta tesis doctoral tiene por objeto una aproximación al diálogo platónico en tanto que conversación humana, centrándose en el análisis de los contextos de reformulación discursiva. Ello se ha llevado a cabo con auxilio de una metodología onomasiológica, cuyo objetivo ha sido la descripción cualitativa de los diferentes procedimientos por los que se llevan a cabo estas funciones discursivas a partir de las evidencias arrojadas por La República de Platón, diálogo que sirve de corpus a este trabajo. Se trata, por tanto, de una investigación filológica y lingüística del griego antiguo, contextualizable en el área del análisis de la conversación y del discurso. Se han tenido en cuenta las operaciones reformulativas de paráfrasis, corrección, ejemplificación y recapitulación, además de otras operaciones no parafrásticas. Se ha analizado también, de forma general, el espectro funcional de la repetición en el diálogo, así como el uso de expresiones de comentario metadiscursivo. Se ha procurado poner en conexión la fenomenología reformulativa y restantes mecanismos de producción discursiva analizados con la problemática naturaleza del diálogo platónico entre lo oral y lo escrito. Esta tesis doctoral está redactada íntegramente en español. Cuenta con un resumen extendido en inglés que figura como apéndice.Premio Extraordinario de Doctorado U