The Mechanics of Enterprise Architecture Principles

Inspired by the city planning metaphor, enterprise architecture (EA) has gained considerable attention from academia and industry for systematically planning an IT landscape. Since EA is a relatively young discipline, a great deal of its work focuses on architecture representations (descriptive EA) that conceptualize the different architecture layers, their components, and relationships. Beside architecture representations, EA should comprise principles that guide architecture design and evolution toward predefined value and outcomes (prescriptive EA). However, research on EA principles is still very limited. Notwithstanding the increasing consensus regarding EA principles’ role and definition, the limited publications neither discuss what can be considered suitable principles, nor explain how they can be turned into effective means to achieve expected EA outcomes. This study seeks to strengthen EA’s extant theoretical core by investigating EA principles through a mixed methods research design comprising a literature review, an expert study, and three case studies. The first contribution of this study is that it sheds light on the ambiguous interpretation of EA principles in extant research by ontologically distinguishing between principles and nonprinciples, as well as deriving a set of suitable EA (meta-)principles. The second contribution connects the nascent academic discourse on EA principles to studies on EA value and outcomes. This study conceptualizes the “mechanics” of EA principles as a value-creation process, where EA principles shape the architecture design and guide its evolution and thereby realize EA outcomes. Consequently, this study brings EA’s underserved, prescriptive aspect to the fore and helps enrich its theoretical foundations

Enterprise reference architectures for higher education institutions: Analysis, comparison and practical uses

Enterprise Architecture (EA) is currently accepted as one on the major instruments for enabling organisations in their transformation processes to achieve business-technology alignment. Despite that over the last years EA has been successfully adopted in many industries, Higher Education still represents one of the sectors with lower levels of adoption and maturity of EA practices. The present thesis puts the emphasis particularly on the study Enterprise Reference Architectures (ERAs), as a particular type of EA artefact, in Higher Education Institutions (HEIs). After formally clarifying the concept of ERAs and giving a panoramic view of the current state-of-the-art of existing HEI-oriented ERAs, the thesis proposes an artefact framework build through a Design Science Research (DSR) approach aimed to facilitate practitioners their (re-)use or application in their own real practical settings. The purpose of the constructed artefact is to support practitioners when conducting the necessary adjustments to exiting HEI-oriented ERAs in order to be successfully applied for their specific needs.La Arquitectura Empresarial (AE) es actualmente reconocida como una disciplina que permite configurar procesos de trasformación organizativa a objeto de alinear el negocio con la tecnología. A pesar de que en los últimos años la AE se ha ido adoptando progresivamente de forma exitosa en diversas industrias, la educación superior representa todavía hoy en día uno de los sectores con menores niveles de adopción y de madurez en lo que se refiere a las prácticas de AE. La presente tesis hace especial hincapié en el estudio de las Arquitecturas de Referencia Empresariales (AREs), entendidas como un artefacto específico de AE, en Instituciones de Educación Superior (IES). Así, después de clarificar formalmente el concepto de ARE y de ofrecer una visión panorámica del estado del arte relativo a las AREs para IES existentes, la tesis propone un framework de trabajo construido a través de un enfoque de investigación basado en la Ciencia del diseño destinado a facilitar su (re-)utilización o aplicación práctica en dominios de trabajo reales. El objetivo del artefacto es proporcionar soporte práctico a los profesionales para realizar los ajustes necesarios a las AREs para IES existentes para que puedan aplicarlas con éxito a sus necesidades específicas.L'Arquitectura Empresarial (AE) és actualment reconeguda com una disciplina que permet configurar processos de transformació organitzatius a fi d'alinear el negoci amb la tecnologia. Tot i que en els darrers anys l'AE s'ha anat adoptant progressivament amb èxit en diverses indústries, l'educació superior representa encara avui dia un dels sectors amb menors nivells d'adopció i de maduresa pel que fa a pràctiques d'AE. Aquesta tesi posa especial èmfasi en l'estudi de les Arquitectures de Referència Empresarials (AREs), enteses com un artefacte concret d'AE, a Institucions d'Educació Superior (IES). Així, després d'aclarir formalment el concepte d'ARE i oferir una visió panoràmica de l'estat de l'art relatiu a les ARE per a IES existents, la tesi proposa un framework de treball construït a través d'un enfocament de recerca basat en la ciència del disseny destinat a facilitar-ne la seva (re-)utilització o aplicació pràctica en dominis de treball reals. L'objectiu de l'artefacte és proporcionar suport pràctic als professionals per realitzar els ajustaments necessaris a les AREs per a IES existents de forma que les puguin aplicar amb èxit a les seves necessitats específiques.Tecnologies de la informació i de xarxe

Midterm evaluation Research 2016-2018:

The research of TU Delft’s Faculty of Architecture and the Built Environment (Faculteit Bouwkunde) covers the full spectrum of design, engineering, planning, and management of the built environment. Its research portfolio comprises the research that is conducted by four departments: Architecture Architectural Engineering + Technology (AE+T) Management in the Built Environment (MBE) Urbanism The faculty’s research focusses specifically at improving the design and performance of buildings, districts, cities and regions in order to better meet the requirements and expectations of their users and communities. From that perspective, much of the research that is conducted can be understood as applied science, appealing to the curiosity and the needs of other researchers, practitioners and the broader public alike. The research is a blend of humanities, social and engineering sciences. The humanities are strongest represented in the Architecture department, social sciences in the MBE and Urbanism departments, while the engineering sciences find their strongest representation in AE+T

Enterprise architecture in practice : from IT concept towards enterprise architecture leadership

Informaatioteknologia (Information Technology, IT) on kaikkialla ja liiketoimintakriittisesti välttämätön osa yritysten nykytoimintaa, viestintää ja tulevaisuuden strategioita (Nolan 2012). Informaatiota tarvitaan ihmisten ja organisaatioiden hyvinvointiin, kasvuun ja selviytymiseen. IT muuttaa liiketoimintaa, työtä ja työnjakoa nopeammin ja laajemmin kuin mikään aikaisempi tekninen keksintö. Teknologiaa käytetään informaation hankkimiseen, hallintaan ja jakamiseen. Teknologioiden, tietojärjestelmien (Information Systems, IS) ja informaation hallinta vaativat uutta ajattelua, konsepteja ja välineitä työn organisointiin (Orlikowski 2007). Tämä opinnäytetyö tutkii kokonaisarkkitehtuurin (Enterprise Architecture, EA) mahdollisuuksia hallita teknologioita ja digitalisaatiota osana nykyaikaista liiketoimintaa. EA-käsitteellä ei ole vakiintunutta määritelmää. Burgess, Ramakrishnan, Salmans ja Kappelman (2010, 252) raportoi 10 erilaista tapaa määritellä EA-käsite, joista korkeimman abstraktiotason määritelmä on “kaikki tietämys yrityksestä”. EA-käsitteen moniselitteisyys johtuu osittain informaatioteknologian nopeasta kehityksestä ja hyvin teknisestä näkökulmasta. Viimeisen 20 vuoden aikana kokonaisarkkitehtuurin hallinnan (EA management; EAM) idea on kasvanut tietotekniikasta ja IT-arkkitehtuureista kohti hallinnollista innovaatiota, jolla ohjataan organisaation rahan käyttöä (Luftman & Ben-Zvi 2011, 206), tietojärjestelmien kehitystä (Makiya 2012, 6) ja strategian toteutusta (Simon, Fischbach & Schoder 2014). EAM on uusi käsite, joka lupaa moninaisia hyötyjä, mutta sisältää samalla ristiriitaisia odotuksia ja monimutkaisia systeemisiä ja sosiaalisia haasteita mahdollisten hyötyjen realisoimiseksi. Tämä työ tarkastelee kokonaisarkkitehtuuria IT-käsitteenä ja monimutkaisena sosioteknisenä ilmiönä. Etenemme EA:n tietoteknisistä juurista, arkkitehtuureista, liiketoiminnan ja tietotekniikan samansuuntaisuuden (alignment) kautta kokonaisarkkitehtuurin hallintaan. Kokonaisarkkitehtuurin hallinnasta jatkamme toiminnan teorian (Vygotsky 1978, Leontiev 1978, 1981; Engeström 1987), toimijaverkostoteorian (Actor-Network Theory, ANT: Latour 1999a; Monteiro 2000), strukturaatioteorian (Giddens 1984) ja sosiomateriaalisuuden (Orlikowski 2007) avulla kohti kokonaisarkkitehtuurin johtamista (EA leadership). Teoriaosuudessa esittelemme kolme viitekehystä ja näkökulman analysoida organisaation tietotekniikan, kokonaisarkkitehtuurin ja tietämyksen hallinnan sosiomaterialistista kokonaisuutta. Opinnäytetyön kokeellinen osuus on tapaustutkimus kohdeyrityksemme kokonaisarkkitehtuurin kehittymisestä. Teoriaosuuden viitekehyksiä testataan analysoimalla kohdeyrityksen kokonaisarkkitehtuurin kehityksestä tehtyjä etnografisia havaintoja vuosilta 1996-2011. Seitsemän lyhyttä kuvausta (vignettes) kertovat kohdeyrityksen kokonaisarkkitehtuurin kehitystarinoita, joita arvioidaan IT, EA, EAM ja tietämyksen hallinnan näkökulmista. Tämä työ osoittaa kokonaisarkkitehtuurin hallinnan mahdollisuuksia parantaa informaatiotekniikan tuottavuutta integroimalla liiketoiminnan, prosessien ja tietojärjestelmien/tekniikan kehittämistä. Kokonaisarkkitehtuurin hallinta vaatii lisää systeemistä ymmärrystä miten sosiomateriaalisia rakenteita ja käytäntöjä tulisi (uudelleen)määrittää ja sovittaa yrityksen tietämyksen ja muutoksen hallinnan tehostamiseksi. Tutkimuksessa esitettyjä viitekehyksiä voidaan jatkossa käyttää pyrittäessä kohti reflektoivia kokonaisarkkitehtuurin hallinnan ja johtamisen käytäntöjä

The Cultural Landscape & Heritage Paradox; Protection and Development of the Dutch Archeological-Historical Landscape and its European Dimension

To what extent can we know past and mainly invisible landscapes, and how we can use this still hidden knowledge for actual sustainable management of landscape’s cultural and historical values. It has also been acknowledged that heritage management is increasingly about ‘the management of future change rather than simply protection’. This presents us with a paradox: to preserve our historic environment, we have to collaborate with those who wish to transform it and, in order to apply our expert knowledge, we have to make it suitable for policy and society. The answer presented by the Protection and Development of the Dutch Archaeological-Historical Landscape programme (pdl/bbo) is an integrative landscape approach which applies inter- and transdisciplinarity, establishing links between archaeological-historical heritage and planning, and between research and policy. This is supported by two unifying concepts: ‘biography of landscape’ and ‘action research’. This approach focuses upon the interaction between knowledge, policy and an imagination centered on the public. The European perspective makes us aware of the resourcefulness of the diversity of landscapes, of social and institutional structures, of various sorts of problems, approaches and ways forward. In addition, two related issues stand out: the management of knowledge creation for landscape research and management, and the prospects for the near future. Underlying them is the imperative that we learn from the past ‘through landscape’