Kaivattu kokonaisesitys Kiinan historiasta

Arvosteltu teos: Lyhyt johdatus Kiinan historiaan / Lauri Paltemaa. Turku : Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus, Turun yliopisto, 2018

Hyvä oppikirja ja yleisteos Itä-Aasiasta kiinnostuneille

Kirja-arvostelu:"Lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi. Johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin."Keva, Silja (toim.); Konttinen, Annamari; Kurki, Kristian; Paltemaa, Lauri & Park-Kang, Sungju. 2. uudistettu painos, 223 s. Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus, Turun yliopisto. </p

Asia-Europe parliamentary partnership - empowerment, norms and accountability

The Asia-Europe Parliamentary Partnership (ASEP) is a biennial meeting of Asian and European parliaments held on the sidelines of the intergovernmental Asia-Europe Meeting (ASEM) process. This dissertation studies the ASEP process development from its start in 1996 up to its 20th anniversary in 2016. This dissertation analyzes the parliamentary Asia-Europe dialogue by focusing on ASEP’s functions, identified as 1) ASEP as a place for parliamentary dialogue and empowerment, 2) ASEP a venue for norm diffusion, here focus is on Members of the European Parliament and their normative power efforts as well as on Japanese parliamentarians as norm promoters, and 3) ASEP’s role in enhancing ASEM’s democratization from the viewpoint of broader participation and better accountability. ASEP is part of the post–Cold War phenomenon of an increasing internationalization of parliamentary activities and one of around 100 international parliamentary institutions (IPIs) that aim to engage parliamentarians in regional, interregional, and global discourse more directly, bypassing the traditional national channels of parliamentary involvement in international affairs. This dissertation concludes that ASEP has grown over two decades, from a modest start to a steady process. However, ASEP suffers from several internal and external challenges, many of which are tied to the informal and uninstitutionalized nature of the entire Asia-Europe dialogue process. Therefore ASEP is currently strongest in providing parliamentary dialogue and empowerment to participating parliamentarians and in providing a place for norm diffusion. The third function remains the weakest.Aasian ja Euroopan parlamentaarinen kumppanuus (ASEP) on kahden vuoden välein järjestettävä Aasian ja Euroopan parlamenttien kokous, joka pidetään hallitustenvälisen Asia-Europe Meeting –kokouksen (ASEM) ohessa. Tämä väitöskirja tutkii ASEP-prosessin kehitystä sen alusta vuodesta 1996 aina prosessin 20-vuotisjuhlavuoteen 2016. Tämä väitöskirja keskittyy ASEP-dialogin kolmeen keskeiseen toimintoon, jotka ovat tässä työssä määritelty seuraaviksi: 1) ASEP tarjoaa paikan parlamentaariselle dialogille ja kansanedustajien voimaantumiselle, 2) ASEP tarjoaa paikan normien diffuusiolle. Tässä kohtaa tutkimuksessa otetaan lähitarkasteluun miten europarlamentaarikot pyrkivät käyttämään normatiivista voimaa kokouksissa ja miten japanilaiset kansanedustajat toimivat normien edistäjinä, ja 3) ASEP voi edistää ASEM:in demokratisoimista tarjoamalla tälle mahdollisuuden laajempaan osallistumiseen ja parempaan tilivelvollisuuteen. ASEP on osa kylmän sodan jälkeisen ajan laajempaa parlamentaaristen toimintojen kansainvälistymistä ja yksi noin sadasta kansainvälisestä parlamentaarisesta instituutiosta, jotka pyrkivät nostamaan kansanedustajat suoraan mukaan alueelliseen, alueiden väliseen ja globaaliin keskusteluun ohittaen perinteiset kansalliset vaikutuskanavat. Tämä väitöskirja toteaa, että ASEP on kahdessa vuosikymmenessä kasvanut vaatimattomasta alusta vakaaksi prosessiksi. ASEP kuitenkin kärsii useista sisäisistä ja ulkoisista haasteista, joista monet ovat sidottuja koko Aasia-Eurooppa -dialogin epämuodolliseen luonteeseen. Tästä syystä ASEP:in toiminnoista vahvimmat ovat parlamentaarinen dialogi, voimaantuminen ja normien levittäminen kolmannen toiminnon jäädessä heikoksi

Kiina astumassa uudelle aikakaudelle?

Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) keskuskomitea julkaisi marraskuun alun vuosikokouksessaan virallisen tulkinnan puolueen lähihistoriasta. Muodollisesti tälle antoi tilaisuuden meneillään oleva puolueen 100-vuotisjuhlavuosi, mutta taustalla on paljon syvempiä tekijöitä kuin vain juhlatunnelma. Päätös ei itseasiassa juurikaan käsitellyt aikaisempaa historiaa, vaan keskittyi viimeisimpään vuosikymmeneen. Siten päätöksen voi lukea pääsihteeri Xi Jinpingin valtakauden ylistäväksi tilinpäätökseksi. Puolueen aikaisempien historiaansa koskeneiden virallisten päätösten merkitys kertoo myös tämänkertaisen päätöksen merkityksestä. Vuonna 1945 puhemies Mao Zedong linjasi oikean tulkinnan tuohon hetkeen asti ulottuneesta puolueen historiasta. Hän itse oli noussut puolueen johtoon vuonna 1943 pitkän valtakamppailun jälkeen. Vuoden 1945 päätöksellä Mao seurasi Stalinin antamaa esimerkkiä vuoden 1938 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen historiasta ja kirjoitutti päätöksellä KKP:n lähihistorian siten, että se tuki hänen valta-asemaansa ja tuomitsi hänen poliittiset vihollisensa ”linjavirheistä”. Päätös lujitti Maon aseman KKP:n johdossa seuraavaksi 31 vuodeksi.Seuraavaan virallisen päätöksen historiastaan KKP tekikin vasta Maon kuoleman jälkeen vuonna 1981. Lyhyen valtataistelun jälkeen Deng Xiaoping oli tuolloin noussut johtavaan asemaan puolueessa ja vuoden 1981 päätös olikin Maon kauden tilinpäätös, joka kirjoitettiin tavalla, joka tuki Dengin aloittamaa talouden uudistuspolitiikkaa, mutta samalla esti liian kärkevän Maoon kohdistuvan kritiikin. Tällainen kritiikki olisi nopeasti kohdistunut koko puolueeseen, olihan se vienyt Kiinan kansan toistuviin katastrofeihin Maon johdolla. Vuoden 1981 päätös oli siten tärkeä dokumentti Dengin valta-aseman ja hänen ajamiensa talousuudistusten oikeuttamisessa.Vuonna 2021 tuli kuluneeksi 40 vuotta viimeisimmästä puoluehistoriaa koskevasta päätöksestä. Kiinan talous on tänä aikana läpikäynyt suuren murroksen ja maa on noussut suurvaltaluokkaan. Kuten uusin päätös toteaa, kehitys on osoittanut uudistuspolitiikan oikeellisuuden. Päätös kuitenkin ilmoitti uuden aikakauden alkaneen. Kiina on nyt siirtynyt uuden sosialismin aikakauteen kiinalaisin erityispiirtein pääsihteeri Xi Jinpingin johdolla. Tärkein piirre uudessa aikakaudessa onkin se, että kyseessä Xi Jinpingin aikakausi. Xin asema sementoidaan päätöksessä monin tavoin. Uudella aikaudella puoluetta johtaa Xin ajattelu ja hänen johtajuutensa puolueen ”ytimenä” todetaan välttämättömäksi. Kaikki tämä viittaa siihen, että kun puolue järjestää 20. puoluekokouksensa ensi vuoden syksyllä, Xi tulee jollain tavalla jatkamaan puolueen johtajana.Päätöksen myötä kiinalainen sosialismi on selvästi saamassa toisenlaisen ja monen mielestä konkreettisemman sisällön kuin sillä oli uudistuskaudella, jolloin se tuli merkitsemään lähinnä talouskasvua ja suuria valtionyrityksiä. Historiapäätökseksi uusin päätös käsitteleekin paljon tulevaa. Päätös linjaa muun muassa, että vaikka markkinoita ei hylätä, tulevalla uudella kaudella valtion rooli tulee korostumaan entisestään taloudessa ja yhteiskunnassa, tuloeroja tullaan kaventamaan ja yksityinen sektori otetaan valtion tiukempaan ohjaukseen. Avoin ulkomaankauppa tulee jatkumaan, mutta sekin enemmän valtion ohjaamana. Kun Kiina vuonna 2050 on saavuttanut kehitystavoitteensa, on se ”mahtava ja moderni sosialistinen maa”, ”yksi globaaleista johtajista” ja saavuttanut kansalaisten ”yhteisen vaurauden”.Meidän kannaltamme historiapäätös kertoo siitä, miten kommunistinen puolue pyrkii lähitulevaisuudessa kehittämään jättiläisvaltiotaan. Ideologian merkitys päätöksenteossa tulee korostumaan ja sen mukaisesti valtion rooli tulee korostumaan taloudessa. Myös ulkomaalaisten yritysten toimintaan Kiinassa tulee kohdistumaan laajempaa poliittista harkintaa ja rajoituksia. Yritykset, jotka pysyvät jotenkin liittämään tarinansa uuden sosialismin narratiiviin voivat saada kilpailuetua. Joka tapauksessa yksityiseen sektoriin tulee kohdistumaan yhä enemmän säätelyä. Esimerkkejä tästä on jo paljon rakennussektorista kiinalaisiin IT-jätteihin, jotka kaikki ovat kokeneet huomattavan kurinpalautuksen kuluvan vuoden aikana. Ulkopolitiikassa Kiina jatkaa nousuaan. Se tarjoaa apuaan ja omaa kehitysmalliansa kehittyville maille, joiden tukea se hakee länttä vastaan. Lännelle tämä ideologisemman ja itsevarmemman Kiinan nousu heittää siten selvän haasteen. </p

”Mieluummin harmoniaa kuin samanlaisuutta” Huomioita Kiinan keskus- ja paikallishallinnon integroitumiseen vaikuttavista ympäristötekijöistä kontingenssitarkasteluna

Tässä tutkimuksessa on tavoitteena tutkia Kiinan keskus- ja paikallishallinnon välistä suhdetta kontingenssiteorian kautta tarkasteltuna. Huomio kiinnittyy ensisijaisesti löytämään empiriasta muutamia ympäristötekijöitä, jotka vahvistavat hallinnon kehittymistä suhteessa ympäristöönsä. Kiinassa vallassa oleva kommunistinen kansanpuolue joutuu ratkaisemaan hallintotavan, jolla Kiinan yhteiskunta pysyy yhtenäisenä ja samalla jatkuvan kehityksen kärjessä. Tutkielmassa käytetään kontingenssiteoriaa sovellettuna ratkaisuna. Teorian lähtökohtana on, että jokaisen organisaation vuorovaikutus ympäristön kanssa on yksilöllistä ja aina tilanteesta riippuvaista. Tässä tutkielmassa keskitytään tutkimaan hallinnon kehittymistä integraation eli yhtenäisyyden kautta. Integraation avulla pyritään löytämään yhtenäisyyttä vahvistavia tekijöitä, joita Kiina tarvitsee strategisen suunnan säilyttämiseen. Tutkimusmetodina käytetään dokumenttianalyysia ja havaintoja tehdään 27 hallintotieteellisestä artikkelista, joiden teemat käsittelevät pääosin 2000-luvun Kiinan hallinnon kehittymistä. Empiirisestä aineistosta tehtyjen havaintojen pohjalta voidaan todeta, että keskus- ja paikallishallinnon väliseen suhteeseen löytyy neljä tekijää, jotka vaikuttavat integraation kehittymiseen ympäristötekijöinä. Näistä tekijöistä autonomia, kansalaisten hyvinvointi ja yhteiskunnan vakaus vaikuttavat eniten integraation kehittymiseen. Avoimuuden lisääminen hallintotasojen välillä saattaa johtaa yhteistyötä enemmän eriyttävämpään suuntaan. Kiinalla on taipumusta ottaa käyttöönsä toimivia länsimaalaisia hallintoreformeja kiinalaisin erityispiirtein. Tulevaisuudessa Kiinan menestys riippuu puolueen uudistumiskyvystä sekä kansalaisten huomioimisesta. Yhteiskunnan vakauden näkökulmasta paikallishallinnoilla ei ole koordinoitua toimintaa ja yhteistyötä keskenään. Tämän vuoksi yhteiskunnan vakaus ei nouse merkittäväksi tekijäksi ympäristötekijöiden joukossa. Kiina on huomioinut kansalaistensa elinolosuhteita ja parantanut niitä huomattavasti, mutta resursseja paikallishallintojen riittävään toimintaan on niukasti. Tämä tekijä ei vaikuta hallintotasojen väliseen suhteeseen, mutta yhteiskunnan integroitumiseen sillä on vaikutusta. Avoimuuden merkitys tulee kasvamaan monella sektorilla hallinnossa, koska yhteistyö ulkomaiden kanssa tulee vaikuttamaan siihen. Tutkielman perusteella autonomialla on voimakkain vaikutus ympäristötekijöiden joukossa. Autonomian määrä paikallishallinnoissa on lisääntynyt vuosi vuodelta, mutta kehitystä on haitannut luottamuspula keskus- ja paikallishallinnon välillä.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Suomi, Aasia ja kansainvälinen yhteistyö : Opetusministeriön Aasia-toimintaohjelma

Opetusministeriön toimialan yhdeksi strategiseksi avainalueeksi on määritelty kansainvälistyminen. Painopisteiden asettamiseen vaikuttaa voimakkaasti globalisaatiokehitys, joka määrittää ja muuttaa kansainvälistymisen maailmaa ja luo uusia haasteita tutkimukselle, koulutukselle, kulttuurille ja liikkuvuudelle. Aasian kasvukeskusten merkitys maailmassa lisääntyy ja panostukset tutkimukseen ja koulutukseen lisääntyvät talouskasvun myötä. Opetusministeriön toimialan Aasia-osaamisen ja Aasian maiden kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen on syytä nostaa tärkeäksi painopisteeksi. Opetusministeriön Aasia-ohjelmalla jatketaan kansainvälistymistä, joka on keskeinen tavoite korkeakoulujen toiminnan ja koko tutkimusjärjestelmän kehittämisessä. Kulttuurin tuntemus ja kasvava kulttuurinen kansainvälinen vuorovaikutus on kehityssuunta, jonka vahvistaminen luo pohjaa myös muiden alojen yhteistyön kehitykselle. Aasia-ohjelman yleiseksi tavoitteeksi on määritelty Suomen aseman ja näkyvyyden parantaminen globaalissa kilpailussa kiinnostavana ja luotettavana yhteistyökumppanina ja maana, jolla on hyvät edellytykset harjoittaa kansainvälisesti korkeatasoista tutkimus-, koulutus- ja kulttuuriyhteistyötä Aasiassa. Tavoitteen saavuttamiseksi ohjelmaan on otettu yhteisiin strategisiin lähtökohtiin pohjautuvat seitsemän toimenpidekokonaisuutta, joilla priorisoidaan opetusministeriön toiminnalliset tavoitteet. Aasia-ohjelman alueellinen painotus on Itä- ja Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa. Opetusministeriön Aasia-toimintaohjelma “Suomi, Aasia ja kansainvälinen yhteistyö” on valmisteltu 1.3.2005 asetetussa ohjelmaryhmässä, jonka puheenjohtajana on toiminut neuvotteleva virkamies Jaana Palojärvi ja jäseninä erityisasiantuntija Kimmo Aulake, ylitarkastaja Sirkka-Leena Hörkkö, neuvotteleva virkamies Risto Kivelä ja opetusneuvos Heidi Kuusi. Neuvotteleva virkamies Hannele Koivunen on toiminut Aasia-ryhmässä kulttuurin asiantuntijana. Ohjelmatyöstä vastaava ryhmä toimii samalla Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella pidettävän ASEM 6 -huippukokouksen valmisteluryhmänä. Työryhmän jäsenistä ylitarkastaja Sirkka-Leena Hörkkö on toiminut Aasia-ohjelman ­asiantuntijasihteerinä ja opetusneuvos Heidi Kuusi ASEM-huippukokouksen valmistelun asiantuntijasihteerinä. Ryhmää ovat avustaneet suunnittelijat Hanna Heikkilä, Liisa ­Männistö ja Suvipäivikki Mikola. Ohjelman valmistelun taustaksi toteutettiin asiantuntijaseminaari 6.6.2005 ja syksyn aikana kuultiin korkeakoulutuksen, tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen sekä kulttuurin asiantuntijoita. Asiantuntijatapaamisiin osallistuneiden ja muiden kuultujen asiantuntijoiden luettelo on ohjelman liitteenä

Korean niemimaan militarisoitumisen pitkä historia - ensimmäinen näytös

Arvio teoksesta Eckert, Carter J. Park Chung Hee and Modern Korea. The Roots of Militarism, 1866–1945. Cambridge: The Belknap Press of Harvard University Press. 2016. 512 s. ISBN 9780674659865</p

Aatteen tiede ja tieteen aate

[Timo Salminen: Aatteen tiede. Suomalais-Ugrilainen Seura 1883–2008