The Cultivation of Subjectivity of Young People in Youth Support Systems

In recent years Finland has witnessed a substantial amount of public debate and concern about vulnerability, well-being, mental-health problems, and anxiety among young people from various backgrounds. In accordance with the ethos of vulnerability and neoliberalism, people are supposed to become employable, resilient, and entrepreneurial, choosing education based on their expected individual needs and what they wish eventually to achieve in life. The focus in this article is on the ethos of vulnerability, and particularly on the cultivation of a vulnerable subjectivity through therapeutically and psychologically oriented knowledge in the neoliberal politics. It is based on individually and jointly produced data from various youth support systems in Finland, and on discussions with young people considered to be vulnerable or ‘at risk’ who are involved in these systems. We argue that both the therapeutic culture and neoliberal politics legitimise and accelerate cultivation of vulnerability while dismissing social expectations and pressure targeted on young people. Vulnerable subjectivity is strengthened by various types of specialists who claim that the self can achieve a better and more satisfying life through the application of psychologically and therapeutically engineered knowledge and professional skills.Peer reviewe

Measuring, comparing and interpreting phenotypic selection on floral scent

Natural selection on floral scent composition is a key element of the hypothesis that pollinators and other floral visitors drive scent evolution. The measure of such selection is complicated by the high-dimensional nature of floral scent data and uncertainty about the cognitive processes involved in scent-mediated communication. We use dimension reduction through reduced-rank regression to jointly estimate a scent composite trait under selection and the strength of selection acting on this trait. To assess and compare variation in selection on scent across species, time and space, we reanalyse 22 datasets on six species from four previous studies. The results agreed qualitatively with previous analyses in terms of identifying populations and scent compounds subject to stronger selection but also allowed us to evaluate and compare the strength of selection on scent across studies. Doing so revealed that selection on floral scent was highly variable, and overall about as common and as strong as selection on other phenotypic traits involved in pollinator attraction or pollen transfer. These results are consistent with an important role of floral scent in pollinator attraction. Our approach should be useful for further studies of plant-animal communication and for studies of selection on other high-dimensional phenotypes. In particular, our approach will be useful for studies of pollinator-mediated selection on complex scent blends comprising many volatiles, and when no prior information on the physiological responses of pollinators to scent compounds is available

Measuring, comparing and interpreting phenotypic selection on floral scent

Natural selection on floral scent composition is a key element of the hypothesis that pollinators and other floral visitors drive scent evolution. The measure of such selection is complicated by the high-dimensional nature of floral scent data and uncertainty about the cognitive processes involved in scent-mediated communication. We use dimension reduction through reduced-rank regression to jointly estimate a scent composite trait under selection and the strength of selection acting on this trait. To assess and compare variation in selection on scent across species, time and space, we reanalyse 22 datasets on six species from four previous studies. The results agreed qualitatively with previous analyses in terms of identifying populations and scent compounds subject to stronger selection but also allowed us to evaluate and compare the strength of selection on scent across studies. Doing so revealed that selection on floral scent was highly variable, and overall about as common and as strong as selection on other phenotypic traits involved in pollinator attraction or pollen transfer. These results are consistent with an important role of floral scent in pollinator attraction. Our approach should be useful for further studies of plant-animal communication and for studies of selection on other high-dimensional phenotypes. In particular, our approach will be useful for studies of pollinator-mediated selection on complex scent blends comprising many volatiles, and when no prior information on the physiological responses of pollinators to scent compounds is available.Peer reviewe

Studies on Inequalities in Information Society. Proceedings of the Conference, Well-Being in the Information Society

Siirretty Doriast

Adult spinal deformity : Imaging, diagnostics and outcome

Background Back pain originating from multiple spinal disorders is the leading cause of disability worldwide. Adult spinal deformity (ASD) is a complex three-dimensional entity of multiple anatomical and functional disorders and predisposes to decreased health-related quality of life (HRQoL). With rising life expectancy and a growing elderly population it is predicted that an increasing number of symptomatic ASD patients will need surgical treatment. It is noteworthy that the prevalence of different grades of ASD, impact on HRQoL and patient-reported outcome (PRO) of ASD surgery has not earlier been reported in the Finnish population. The aims of this study were to assess the reliability and repeatability of radiographic diagnostic imaging of ASD and to produce a culturally adapted and valid Finnish version of the Scoliosis Research Society (SRS) Questionnaire version 30 for spinal deformities. Thereafter the prevalence of ASD, applicability of a simplified version of the SRS-Schwab ASD classification and the Finnish SRS-30 were evaluated in a symptomatic adult patient cohort with prolonged degenerative spinal disorders. Finally, the long-term outcome, complications, patient satisfaction and predictive factors for poor outcome of ASD surgery, were investigated. Methods Over one year, a consecutive cohort of adult patients was recruited to Studies I-III after referral to the Central Hospital of Central Finland spine clinic due to prolonged degenerative spinal disease. 637 patients returned the completed HRQoL questionnaires and digital full spine radiographs were obtained. The radiographs of 49 patients were randomly selected for the reliability assessment, and a repeatability study of sagittal spinopelvic measurements with basic software tools was performed by three raters differing in their experience of image rating. The SRS-30 underwent translation and cross-cultural adaptation into Finnish and was subsequently validated and psychometrically tested among 274 patients. The SRS-Schwab ASD classification was graded and simplified dividing into mild, moderate and marked groups. The division was tested along with the Finnish SRS-30 questionnaire during evaluation of the prevalence and HRQoL of patients with sagittal malalignment among symptomatic adult patients with spinal degenerative disease but no pre-known deformity. The 79 patients in Study IV were operated during 2007-2016 in our clinic. The clinical and radiographic outcome, patient satisfaction, predictive factors for poor outcome and complications were analysed using the diagnostic tools renovated and tested in Studies I-III. Results The intra-and interrater reliability of the sagittal spinopelvic measurements proved reliable and repeatable with intraclass correlation coefficients (ICC) between 0.78-0.99 and standard error of measurement (SEM) of 0.80-6.2° or 2.2-5.8mm. Greater rater experience in performing the radiographic measurements decreases, and greater complexity of the measurement landmarks increases, intra- and inter-rater bias. The reproducibility and internal consistency (ICC 0.905, SEM 0.17, Cronbach α 0.885) of the Finnish version of the SRS-30 was good. The SRS-30 had discriminative validity in the pain, self-image and satisfaction with management domains compared with other questionnaires. A statistically significant difference between the moderate and marked deformity groups in the SRS-30 domains of function/activity (p=0.022) and self-image/appearance (p=0.016) was found. Of the 637 patients in the consecutive cohort, 25% had moderate and 11% marked spinal deformities. The patients with marked deformity were significantly older, more overweight and more physically inactive than the others in the study population. The 3-class categorization of the SRS-Schwab ASD classification determined well the severity of sagittal deformity and concomitant loss of function, activity (p=0.004), and self-image/appearance (p=0.030) measured with the SRS-30, and disability with the ODI (p=0.033). ASD operation decreased disability (ODI) and pain (VAS) significantly (p=0.001). Postoperative improvement in radiographic sagittal parameters was significant and maintained at 4-5 years of follow-up (p≤0.001). The mechanical failure of instrumentation of bone resulted in reoperation risk of 13.9% within the first and 29.8% during the 5-year follow-up. According to SRS-30, 49 (62.0%) patients were satisfied or very satisfied with the treatment and 57 (72.1%) would have the same operation again. Depression predicted poor outcome with an odds ratio of 6.97 (p=0.018). Conclusions The study comprised an unselected consecutive cohort of adult patients with prolonged degenerative spinal diseases, and thus the results can be generalized. Rater experience had a positive influence on the otherwise good reliability and repeatability of the spinopelvic measurements taken from full spine radiographs. The deformity-specific Finnish SRS-30 translation proved reliable and valid among the study cohort. The simplified categories of the SRS-Schwab ASD classification can detect different grades of deformity and related loss of HRQoL. Long-term radiographic and patient-reported clinical outcomes after the ASD surgery remained significantly better than preoperative scores. Risk for reoperation was highest during the first postoperative year. However good patient satisfaction and outcomes could be achieved irrespective of adverse effects. Depression was the only significant predictive factor for poor outcome after ASD surgery. Keywords: adult spinal deformity, ASD, scoliosis, kyphosis, full-spine radiograph, reliability, repeatability, validation, outcome, health-related quality of life, Scoliosis Research Society questionnaire 30, SRS-30, SRS-Schwab ASD classification, spine surgery, pelvic incidence, pelvic tilt, sagittal vertical axis, lumbar lordosis, thoracic kyphosisTausta Eri syistä johtuva selkäkipu on johtava toimintakykyhaitan aiheuttaja maailmassa. Aikuisen selän ryhtimuutos on anatomisten ja toiminnallisten muutosten aiheuttama kompleksi kolmiulotteinen kokonaisuus joka on yhteydessä heikentyneeseen terveyteen liittyvään elämänlaatuun (HRQoL). Rappeutumaan liittyvät ryhtimuutokset lisääntyvät iän mukana. Kasvanut eliniän odote ja iäkäs väestö ennustavat myös selän ryhtihäiriöiden kirurgisen hoidon tarpeen kasvua. Eri asteisten ryhtihäiriöiden esiintyvyyttä, vaikutusta elämänlaatuun tai leikkaushoidon tuloksia Suomessa ei ole aiemmin julkaistu. Myös suomenkielinen nimikkeistö kuvaamaan ryhtivirheitä on vakiintumatonta. Tutkimuksen tavoite oli tutkia koko rangan röntgenkuvasta mitattujen etu-takasuunnnan sagittaalista ryhtihäiriötä kuvaavien muuttujien luotettavuutta ja toistettavuutta sekä tuottaa suomalaisille rangan ryhtihäiriöpotilaille sovitettu pätevä tulosmittari: Scoliosis Research Society (SRS) kysely versio 30. Jatkossa tutkittiin selän ryhtimuutosten esiintyvyyttä, yksinkertaistetun SRS-Schwab ryhtivirheluokittelun ja SRS-30 kyselyn soveltuvuutta aikuispotilailla, joilla oli pitkittynyt rappeutumaan liittyvä selkä-alaraajakipuoireisto. Lopuksi arvioitiin ryhtiä korjaavan kirurgian pitkäaikaistuloksia, komplikaatioita, potilastyytyväisyyttä ja leikkauksen tulosta ennustavia tekijöitä. Menetelmät Tutkimusjoukko osatöihin I-III kerättiin vuoden aikana Keski-Suomen keskussairaalan selkäyksikköön pitkittyneen rappeutuman aiheuttaman selkäkivun vuoksi lähetetyistä 874 potilaan joukosta. 637 potilasta täytti hyväksytysti kaikki kyselylomakkeet ja heistä otettiin koko rangan röntgenkuva. Sagittaalisuunnan ranka-lantio-muuttujien mittausten luotettavuus ja toistettavuus röntgenohjelman perustyökaluilla tutkittiin satunnaisista 49 kuvasta kolmen eri kokemuksen omaavan mittaajan toimesta. SRS-30 suomenkielinen käännös vahvistettiin päteväksi ja testattiin psykometrisesti 274 potilaalla. SRS-Schwab ryhtivirheluokittelu pisteytettiin ja yksinkertaistettiin jakamalla lieviin, kohtalaisiin ja vaikeisiin ryhmiin. Ryhmät testattiin SRS-30 kyselyn rinnalla potilasjoukossa jonka ryhtihäiriöiden määrää ja vaikutusta arvioitiin osatyössä III. Keski-Suomen keskussairaalassa 2007-2016 leikattujen 79 selän ryhtihäiriöpotilaan kliininen ja kuvantamistulos, potilastyytyväisyys ja huonoa tulosta ennustavat tekijät analysoitiin osatyössä IV. Tulokset Sagittaalisten lantio-rankamuuttujien mittausten luotettavuus ja toistettavuus osoittautui hyväksi (toistettavuuskertoimet ICC 0.78-0.99, mittauksen keskivirhe SEM 0.80-6.2° tai 2.2-5.8 mm välillä). Mittaajan kokemus vähensi ja lukuisat, vaikeasti tunnistettavat maamerkit röntgenkuvassa lisäsivät mittausten välistä virhettä. Suomenkielisen SRS-30 kyselyn toistettavuus ja sisäinen yhtenevyys olivat hyvät (ICC 0.905, SEM 0.17, Cronbach α 0.885). SRS-30 oli pätevä erottelemaan kipua, minäkuvaa ja tyytyväisyyttä hoitoon suhteessa vertailumittareihin. Kohtalaista ja vaikeaa ryhtihäiriötä sairastavien SRS-30 toimintakyky (p=0.022) ja minäkuvaosioiden (p=0.016) välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Perättäisessä valikoimattomassa 637 aikuispotilaan tutkimusjoukossa 25 %:lla oli kohtalainen ja 11%:lla vaikea selän ryhtihäiriö. Vaikeaa ryhtihäiriötä sairastavat olivat vanhempia, lihavampia ja vähemmän fyysisesti aktiivisia kuin muu tutkimusjoukko. Kolmiportainen SRS-Schwab-ryhtivirheluokitus erotteli hyvin potilaat ryhtihäiriön vaikeuden ja siihen liittyvän SRS-30 elämänlaatumittarin toimintakyvyn (p=0.004) ja minäkuvan (p=0.030) sekä Oswestryn toimintakymittarin tulosten (p=0.033) mukaan. Ryhtihäiriön leikkaushoito paransi merkitsevästi (p=0.001) toimintakykyä Oswestryn toimintakykymittarilla sekä vähensi selkä- ja alarajakipua kipujanalla mitattuna. Radiologiset lantio-selkämuuttujat paranivat leikkauksella merkitsevästi ja ero säilyi 4-5 vuoden seurannassa (p≤0.001). Luun tai instrumentaation pettäminen johti 13.9% uusintaleikkausriskiin ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä vuotena ja 29.8% riskiin viiden vuoden seurannassa. SRS-30 kysymysten perusteella 49(62%) potilaista oli tyytyväisiä leikkaukseen ja 57(72%) tulisi samassa tilanteessa leikkaukseen uudelleen. Depressio ennusti huonoa leikkaustulosta riskisuhteella 6.97(p=0.018). Johtopäätökset Tutkimusjoukko koostui perättäisistä, valikoimattomista aikuispotilaista, joilla oli pitkittynyt rappeutuman aiheuttama selkäsairaus ja tulos on siten yleistettävissä. Röntgenkuvan lukijan kokemus parantaa hyvää lantio-selkämuuttujien mittauksen luotettavuutta ja toistettavuutta erityisesti tarkasteltaessa useita ja vaikeasti määritettäviä maamerkkejä. Suomenkielinen SRS-30 kysely osoittautui luotettavaksi ja toistettavaksi tutkimusjoukossa. Kolmiportainen SRS-Schwab ryhtihäiriöluokitus erotteli hyvin ryhtivirheiden vaikeusasteet ja niihin liittyvän terveyshaitan. Pitkän ajan seurannassa radiologinen ja kliininen ryhtihäiriön leikkaustulos säilyi merkitsevästi lähtötilannetta parempana. Uusintaleikkauksen riski oli suurin ensimmäisen leikkauksenjälkeisen vuoden aikana. Kuitenkin suurin osa potilaista oli tyytyväisiä leikkaustulokseen komplikaatioista huolimatta. Masennus ennusti huonoa elämänlaatumittaritulosta ryhtihäiriöleikkauksen jälkeen. Avainsanat: aikuisen selän ryhtihäiriö, skolioosi, kyfoosi, koko rangan röntgenkuva, toistettavuus, luotettavuus, pätevyys, validointi, tulosmittari, toimintakyky, Scoliosis Research Society, SRS-30, SRS-Schwab luokitus, selkäkirurgia, lantion kiintokulma, lantion kallistuskulma, sagittaalinen pystyakseli, lannelordoos

A Study of African American Vernacular English in Three Novels and Colloquial Finnish in their Translations – The Dark Tower II: The Drawing of the Three, A Time to Kill and Push

Pro gradu -tutkielma käsittelee afroamerikkalaisen puhekielen (African American Vernacular English, AAVE) käyttöä kolmen englanninkielisen romaanin dialogissa ja suomen yleispuhekielen käyttöä romaanien käännöksissä. Tutkimus on pääasiassa kvantitatiivinen ja deskriptiivinen. Romaanit ovat Stephen Kingin The Dark Tower II: The Drawing of the Three (1987) (Musta torni 2, Kolme korttia pakasta 2005, suom. Kari Salminen), John Grishamin A Time to Kill (1989) (On aika tappaa 1994, suom. Kimmo Linkama) ja Sapphiren Push (1996) (Precious – harlemilaistytön tarina 2010, suom. Kristiina Drews). Alkukielisten romaanien osalta Grisham ja Sapphire suosivat lauseopillisia kielenpiirteitä, kun taas King on suosinut äänteellisiä. Sen sijaan käännöksissä piirteistä yleisimpiä ovat äänteelliset ja harvinaisimpia lauseopilliset. Vaikka käännöksissä sanastolliset piirteet ovat taajaan esiintyviä, äänteellisiä piirteitä esiintyy niitä enemmän. Poikkeuksena on On aika tappaa, jossa sanastollisia piirteitä esiintyy enemmän kuin äänteellisiä. Tulos eroaa Sampo Nevalaisen vuonna 2003 tekemästä tutkimuksesta, jossa hän sai selville, että käännöksissä käytetyt piirteet olivat enimmäkseen sanastollisia, kun taas alun perin suomeksi kirjoitetussa kaunokirjallisuudessa puhekielisyyden vaikutelma saatiin aikaan pääasiassa äänteellisin keinoin. Mahdollinen selitys tässä tutkimuksessa havaitulle erolle on se, että kahdessa romaanissa esiintyvä leimallinen AAVEn käyttö on saanut kääntäjät käyttämään samanlaisia strategioita kuin suomalaiset kirjailijat murretta kirjoittaessaan.Siirretty Doriast

Stability of the femoral stem in cementless total hip arthroplasty and PET/CT imaging of adverse reaction to metal debris

Sementittömän lonkan tekonivelleikkauksen onnistumista ikääntyvillä naisilla voi uhata heikentynyt luunlaatu, joka on riski tekonivelen kiinnittymiselle ja stabiliteetille. Tekonivelen liikettä voidaan arvioida radiostereometrisellä analyysillä. Sementittömän lonkan tekonivelen stabiliteetti ikääntyvillä naisilla on väitöskirjan ensimmäinen tutkimusaihe. Toisena tutkittavana aiheena on metallihierrekomplikaation kuvantaminen positroniemissiotietokonetomografialla (PET/TT). Metalli-metalli-liukupintaisista lonkan tekonivelistä irtoaa metallihierrettä, joka voi aiheuttaa tekoniveltä ympäröivien kudosten tulehdusta ja vaurioita. PET/TT soveltuu tulehduksen kuvantamiseen, ja se voisi auttaa metallihierrekomplikaatioiden diagnostiikassa. Kahteen ensimmäiseen osatyöhön valittiin lonkan nivelrikkoa sairastavia naisia. Suurella osalla potilaista todettiin alentunut luuntiheys ennen tekonivelleikkausta. Ensimmäisessä osatyössä arvioitiin sementöimättömän lonkan tekonivelen varsiosan myöhäisvaiheen stabiliteettia yhdeksän vuoden seurannassa. Toisessa osatyössä arvioitiin, vähentääkö luukatolääke tsoledronihappo varsiosan leikkauksen jälkeistä liikettä sekä estääkö tsoledronihappo luuntiheyden laskua varsiosan ympärillä neljän vuoden seurannassa. Kolmannessa osatyössä arvioitiin PET/TT:ssa käytettävien tulehdusmerkkiaineiden, [18F]FDG:n ja [68Ga]sitraatin, kerääntymistä oireisilla metallihierrekomplikaatiopotilailla. Tekonivelen varsiosassa ei tapahtunut merkittävää myöhäisvaiheen liikettä. Tsoledronihappo ei pienentänyt varsiosan alkuvaiheen liikettä, mutta vähensi luuntiheyden laskua varsiosan ympärillä. Sementitön lonkan tekonivel on stabiili myös ikääntyvillä naisilla. Tulehduksellinen metallihierrekomplikaatio kuvautuu paremmin [18F]FDG:lla kuin [68Ga]sitraatilla.The outcome of cementless total hip arthroplasty (THA) in aging women is challenged by impaired bone quality as it can jeopardize implant fixation and stability. Implant migration can be evaluated by means of radiostereometric analysis (RSA), which represents the first object of interest in this thesis. The second object of interest is the positron emission tomography with computed tomography (PET/CT) imaging of adverse reaction to metal debris (ARMD). Metal-on-metal hip arthroplasties generate wear debris that causes periprosthetic tissue inflammation and damage. PET/CT detects sites of inflammation, and therefore could be applicable in the diagnostics of ARMD. In the first two studies, aging females suffering from hip osteoarthritis underwent cementless THA. Preoperative bone mineral density (BMD) assessment showed low BMD in most of the subjects. The first study evaluated the stability of the femoral stems in a nine-year follow-up. The second placebo-controlled trial evaluated the effects of an antiresorptive drug, zoledronic acid, on femoral stem migration and periprosthetic BMD in a four-year follow-up. The third exploratory, controlled, open-label study characterized the PET/CT imaging findings of symptomatic ARMD patients with [18F]FDG and [68Ga]Citrate. The femoral stems did not show significant late migration. Zoledronic acid did not inhibit early implant migration but it reduced periprosthetic bone loss. The cementless femoral stems are stabile even in aging women. The inflammatory ARMD is better visualized with [18F]FDG than with [68Ga]Citrate

Human-forest relationship in Finland

Our relationship with the forest can be defined as human-forest relationship (HFR). It is the result of our individual history, family history, cultural background, the society in which we live, and the forest surrounding us. This relationship, which combines both historical and modern values and practices, reflects the constantly evolving global, national, communal and individual attitudes towards forests. The aim of this article is to first, define the concept of HFR and second, to demonstrate how HFR has been, and continues to be integrated into Finnish society and culture. Finally, we will gather some ongoing societal discussion on changes in HFR. The Finnish National Inventory of Living Heritage, established in 2017 included HFR as one of its elements. In March 2018, according to a published survey, 83 per cent of Finns appraised forests either quite or very important for themselves. These results beckoned the question of what is their HFR. Do ageing private forest owners share similar HFR with city dwellers of generation Y? Despite the admitted importance of forests, it seems that the essence of the HFR is evolving and Finns are adapting various HFRs in accordance with the fading traditional economic importance of forests as new values are arising.Peer reviewe