No difference in implant survival between 28-mm M2a RingLoc metal-on-metal and metal-on-polyethylene total hip arthroplasty : results from the Finnish Arthroplasty Register

Publisher Copyright: © 2022 The Author(s).Background and purpose — Long-term outcome of small head (28 mm) metal-on-metal (MoM) total hip arthroplasty (THA) is available mainly for Metasul devices (Sulzer Medica, Winterthur, Switzerland). Biomet MoM THA was frequently used in Finland. Therefore, we assessed long-term survivorship of the M2a 28-mm RingLoc MoM THA (Biomet, Warsaw, IN, USA) and compared it with the metal-on-polyethylene (MoP) RingLoc THA from the same manufacturer. Patients and methods — We conducted a register study based on THAs from the Finnish Arthroplasty Register performed between January 1, 2000 and December 31, 2007. 290 28-mm head M2a MoM THAs and 1,647 28-mm head MoP THAs (reference group) were included. The endpoint was revision for any reason, or revision for aseptic loosening, osteolysis, liner wear, or metallosis as one group. Kaplan– Meier survival estimates were calculated, and revision risks were assessed using a Cox multiple regression model, both with 95% confidence intervals (CI). Results — No difference was found in the 15-year Kaplan–Meier survivorship between the 28-mm head M2a RingLoc MoM THA and the reference group for any reason for revision (87.7% [82.9–92.1] and 83.3% [81.0–85.3], respectively). The adjusted hazard ratio (HR) for any reason for revision for the MoM THA group compared with the reference group was at least equal or better (0.70 [0.48–1.02]). Both groups presented similar survival for revision for aseptic loosening of the cup, osteolysis, liner wear, or metallosis, at 96.2% (92.7–98.0) and 95.4% (93.9–96.5), respectively. Interpretation — In the long-term survival there was no difference between the M2a 28-mm RingLoc MoM THA and 28-mm MoP THA. Further follow-up regimens for M2a 28-mm RingLoc THA patients may be unnecessary, but long-term metal ion and radiological data is needed before any formal suggestions.Peer reviewe

Unicompartmental and total knee arthroplasty in the treatment of knee osteoarthritis

Even though total knee arthroplasty has been a highly successful operation, as many as 20% of patients are somewhat dissatisfied with their prosthesis. In at least 25% of patients, the pattern of osteoarthritis is isolated medial, which could be treated with medial unicompartmental rather than total knee arthroplasty. Medial unicompartmental arthroplasty has been associated with a shorter hospital stay, faster recovery time, lower cost, subjective preference for a more normal-feeling knee, and reduced perioperative morbidity and mortality compared with total knee arthroplasty. However, its survival has been inferior to that of total knee arthroplasty in national registries. The primary objective of this study was to evaluate the influence of the preoperative degree of knee osteoarthritis on the risk of reoperation; to determine the short-term survivorship of cementless mobile-bearing unicompartmental arthroplasty and to compare that of cemented mobile-bearing unicompartmental arthroplasty and total knee arthroplasty; to evaluate the clinical effectiveness of medial unicompartmental knee arthroplasty versus total knee arthroplasty in a randomized, controlled, assessor-blind comparison. We found that in the preoperative weight-bearing radiographs, the degree of knee osteoarthritis should be severe, to diminish the revision rate. In the short term, use of a cementless unicompartmental device is associated with increased survivorship over the use of a cemented device and the functional outcome scores favored medial unicompartmental arthroplasty at 2 months and 1-year follow-up but the primary outcome were comparable for medial unicompartmental arthroplasty and total knee arthroplasty at 2 years. The present study supports the use of medial unicompartmental arthroplasty in patients with anteromedial arthritis. The revision rate can be reduced by following the original indications and using cementless mobile-bearing components. Medial unicompartmental arthroplasty provides a comparable outcome for medial unicompartmental arthroplasty and total knee arthroplasty at 2 years and faster postoperative recovery than total knee arthroplasty. However, the overall survivorship of mobile-bearing unicompartmental knee arthroplasty is inferior to that of cemented total knee arthroplasty and must be taken into consideration.Osatekonivel ja kokotekonivel polven nivelrikon hoidossa Vaikka kokotekonivelleikkaus on erittäin hyvä hoitomuoto, niin jopa 20 % potilaista on leikkauksen jälkeen osittain tyytymättömiä lopputulokseen. Vähintään 25 %:lla potilaista polven nivelrikko on rajoittunut polven sisäreunalle ja osatekonivel soveltuu näiden potilaiden hoitoon. Osatekonivelen etuina kokotekonivelleikkaukseen verrattuna ovat muun muassa lyhyempi sairaalahoitoaika, nopeampi toipuminen toimenpiteestä, edullisempi hoidon hinta, sekä pienempi leikkauksen jälkeinen sairastuvuus ja kuolleisuus. Lisäksi leikattu polvi voi myös tuntua enemmän omalta polvelta. Siitä huolimatta sen uusintaleikkausriski on ollut merkittävästi korkeampi kaikissa kansallisissa tekonivelrekistereissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli: 1) selvittää leikkausta edeltävän nivelrikon vaikeuden vaikutusta leikkauksen jälkeiseen uusintaleikkausriskiin. 2) Selvittää sementillisen ja sementittömän osatekonivelen uusintaleikkausriskiä lyhyellä aikavälillä verrattuna polven kokotekoniveleen. 3) Selvittää polven osatekonivelleikkauksen vaikuttavuutta verrattuna polven kokotekonivelleikkaukseen kontrolloidussa, kaksoissokkoutetussa vertailututkimuksessa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että polven nivelrikon aste seisten otetussa kuormitusröntgenkuvauksessa tulee olla pitkälle edennyt, jotta uusintaleikkausmäärä vähenee. Polven sementittömän osatekonivelen pysyvyys oli viiden vuoden seurannassa parempi kuin sementillisen ja polven osatekonivelleikkauksesta toipuminen tapahtui nopeammin verrattuna kokotekonivelleikkaukseen. Tämän tutkimuksen perusteella polven osatekonivelen uusintaleikkausmääriä voidaan vähentää pitäytymällä alkuperäisissä indikaatioissa, välttämällä lievän nivelrikon hoitoa tekonivelleikkauksella ja käyttämällä sementitöntä osatekoniveltä. Polven osatekonivelleikkaus tuottaa potilaalle nopeamman toipumisen ja tulos kahden vuoden kohdalla on verrannollinen kokotekonivelleikkauksen tulokseen. Tämä tutkimus tukee polven osatekonivelen käyttöä polvinivelen sisäpuolen nivelrikon hoitona. On kuitenkin huomioitava, että polven osatekonivelen pysyvyys on sementöityä kokotekoniveltä huonompi

Population-Based Rates of Revision of Primary Total Hip Arthroplasty: A Systematic Review

Background: Most research on failure leading to revision total hip arthroplasty (THA) is reported from single centers. We searched PubMed between January 2000 and August 2010 to identify population- or community-based studies evaluating ten-year revision risks. We report ten-year revision risk using the Kaplan-Meier method, stratifying by age and fixation technique. Results: Thirteen papers met the inclusion criteria. Cemented prostheses had Kaplan-Meier estimates of revision-free implant survival of ten years ranging from 88 % to 95%; uncemented prostheses had Kaplan-Meier estimates from 80 % to 85%. Estimates ranged from 72 % to 86 % in patients less than 60 years old and from 90 to 96 % in older patients. Conclusion: Data reported from national registries suggest revision risks of 5 to 20 % ten years following primary THA. Revision risks are lower in older THA recipients. Uncemented implants may have higher ten-year rates of revision, regardless of age

Primary and Revision Hip Replacement. A University Hospital Database and Registry Study

Large-headed total hip arthroplasty (THA) and hip resurfacing arthroplasty (HRA) with metal-on-metal (MoM) bearings became popular during the last decade. Recently, it has become evident that the large-head MoM hip implants are associated with increased revision rates despite their theoretical advantages. The purpose of this study was to evaluate the early results of primary MoM hip replacements and of acetabular revisions. I analyzed retrospectively the results of four MoM implant designs and the survival rate of acetabular revisions with impaction bone grafting, as documented in the Turku University Hospital database. Further, I evaluated the correlation between femoral head size and dislocation rate, and used the Finnish Arthroplasty Register data to compare the survival of three large-head MoM THAs to analogous HRAs. The early results for the Magnum M2A–ReCap THA were good. A larger head size decreased the risk of dislocation. Articular surface replacement (ASR) THA yielded inferior results compared to analogous HRA. For two other designs the results were similar. The R3–Synergy THA yielded inferior results compared to the reference implants. The survival of acetabular reconstructions with impaction bone grafting was inferior compared to previous reports. In conclusion, the early results of the Biomet ReCap–Magnum design were promising, and large head sizes decreased the dislocation rate. The survival of different MoM hip implant designs varied. The survival of new designs and techniques may be inferior to those reported by the clinics where implants are developed. An important caveat is that early promising results of new devices may rapidly worsen. New implants need to be introduced in a controlled fashion to the market; here, arthroplasty registers are a valuable tool that needs to be used.Isonuppiset, metalli-metalli-liukupintaiset lonkan tekonivelet sekä pinnoitetekonivelet yleistyivät viime vuosikymmenen aikana. Isonuppisia, metalli-metalli-liukupintaisia lonkan tekoniveliä käytettäessä on kuitenkin ilmennyt uusintaleikkaustarpeen kasvaminen niiden teoreettisista eduista huolimatta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida metalli-metalli-liukupintaisten lonkan tekonivelleikkausten sekä luunpakkausmenetelmällä tehtyjen lonkkamaljakon uusintaleikkausten tuloksia. Tutkimuksessa analysoin takautuvasti neljän metalli-metalli-liukupintaisen tekonivelmallin pysyvyystuloksia, sekä luunpakkaus-menetelmällä tehtyjen lonkkamaljakon uusintaleikkausten tuloksia Turun Yliopistollisen Keskussairaalan aineiston perusteella. Lisäksi tutkin lonkan tekonivelen nuppikoon ja sijoiltaanmenoriskin välistä yhteyttä Suomen Endoproteesirekisterin aineistoon perustuen. Teimme myös rekisteripohjaisen tutkimuksen kolmen eri metalli-metalli liukupintaisen totaalilonkkaproteesin uusintaleikkausriskistä ja vertasimme niitä vastaavien pinnoiteproteesien uusintaleikkausriskiin. Lyhyen aikavälin tulokset Magnum M2A – ReCap totaalilonkkaproteesille olivat hyviä. Suurempi nuppikoko oli selvästi yhdistettävissä pienempään sijoiltaanmenoriskiin. Lyhyen aikavälin seurannassa ASR pinnoiteproteesin pysyvyys oli vastaavaa totaalilonkkaproteesia parempaa, mutta kahden muun verratun parin välillä ei ollut eroa uusintaleikkausriskissä. R3 – Synergy totaalilonkkaproteesin tulokset olivat huonommat kuin vertailumalleilla. Birmingham pinnoiteproteesin pysyvyystulokset ja lonkkamaljakon luunpakkausmenetelmällä tehtyjen uusintaleikkausten pysyvyystulokset olivat huonommat kuin kehittäjäklinikoiden tulokset. Johtopäätöksenä totesimme että alkuvaiheen tulokset ReCap-Magnum-implanttia käytettäessä olivat hyvät. Isojen nuppikokojen käyttö vähensi tekonivelen sijoiltaanmenon riskiä. Metalli-metalli-liukupintaisten lonkkaimplanttien alkuvaiheen pysyvyystulokset vaihtelivat. Lonkan tekonivelleikkausten tulokset saattavat olla huonompia kuin mitä implantin tai tekniikan kehittäneen klinikan julkaisemat tulokset ovat olleet. Metalli-metalli- liukupintaisten lonkkaproteesien ongelmat ovat sittemmin osoittautuneet yleisiksi. Uudet tekonivelmallit tulee ottaa käyttöön hallitusti jatkuvassa proteesirekisteriseurannassa.Siirretty Doriast

Different incidences of knee arthroplasty in the Nordic countries.

To access publisher's full text version of this article, please click on the hyperlink in Additional Links field or click on the hyperlink at the top of the page marked FilesBackground and purpose - The annual number of total knee arthroplasties (TKAs) has increased worldwide in recent years. To make projections regarding future needs for primaries and revisions, additional knowledge is important. We analyzed and compared the incidences among 4 Nordic countries Patients and methods - Using Nordic Arthroplasty Register Association (NARA) data from 4 countries, we analyzed differences between age and sex groups. We included patients over 30 years of age who were operated with TKA or unicompartmental knee arthroplasty (UKA) during the period 1997-2012. The negative binomial regression model was used to analyze changes in general trends and in sex and age groups. Results - The average annual increase in the incidence of TKA was statistically significant in all countries. The incidence of TKA was higher in women than in men in all 4 countries. It was highest in Finland in patients aged 65 years or more. At the end of the study period in 2012, Finland's total incidence was double that of Norway, 1.3 times that of Sweden and 1.4 times that of Denmark. The incidence was lowest in the youngest age groups (< 65 years) in all 4 countries. The proportional increase in incidence was highest in patients who were younger than 65 years. Interpretation - The incidence of knee arthroplasty steadily increased in the 4 countries over the study period. The differences between the countries were considerable, with the highest incidence in Finland. Patients aged 65 years or more contributed to most of the total incidence of knee arthroplasty.NordForsk gran

Total elbow arthroplasty in rheumatoid arthritis: A population-based study from the Finnish Arthroplasty Register

Background and purpose Although total elbow arthroplasty (TEA) is a recognized procedure for the treatment of the painful arthritic elbow, the choice of implant is still obscure. We evaluated the survival of different TEA designs and factors associated with survival using data from a nationwide arthroplasty register

Posterior approach, fracture diagnosis and ASA class III–IV are associated with increased risk of revision for dislocation after total hip arthroplasty: An analysis of 33,337 operations from the Finnish Arthroplasty Register.

Background & Aims Dislocation is one of the most common reasons for revision surgery after primary total hip arthroplasty (THA). Both patient related and surgical factors may influence the risk of dislocation. In this study we evaluated risk factors for dislocation revision after THA based on revised data contents of the Finnish Arthroplasty Register (FAR). Materials and Methods We analysed 33,337 primary THAs performed between May 2014 and January 2018 in Finland. Cox proportional hazards regression was used to estimate hazard ratios with 95% confidence intervals for first dislocation revision using 18 potential risk factors as covariates, such as age, sex, diagnosis, hospital volume, surgical approach, head size, BMI, ASA class, and fixation method. Results During the study period there were 264 first time revisions for dislocation after primary THA. Hazard ratio for dislocation revision was 3.1 (CI 1.7–5.5) for posterior compared to anterolateral approach, 3.0 (CI 1.9–4.7) for THAs performed for femoral neck fracture compared to THAs performed for osteoarthritis, 2.0 (CI 1.0–3.9) for ASA class III–IV compared to ASA class I, and 0.5 (0.4–0.7) for 36 mm femoral head size compared to 32 mm head size. Conclusion Special attention should be paid on patients with fracture diagnoses and ASA class III–IV. Anterolateral approach and 36 mm femoral heads decrease dislocation revision risk and should be considered for high risk patients.Lonkan kokotekonivelleikkauksen jälkeinen sijoiltaanmenoriski on suurin ensimmäisten kolmen kuukauden aikana tekonivelleikkauksesta. Ensimmäisen vuoden aikana leikkauksesta sijoiltaanmenoja tapahtuu 66–69 %:ia. Sijoiltaanmenon vuoksi ensimmäisiä uusintaleikkauksia tehdään 17–21 %:ia lonkan kokotekonivelleikkauksen jälkeen. Sijoiltaanmenoriski on yleensä uusintaleikkauksen jälkeen suurempi verrattuna primaarileikkaukseen. Sijoiltaanmenoriskiin yhdistetyt riskitekijät on pyritty luokittelemaan sekä potilas- että leikkausriippuvaisiin tekijöihin, mutta käytännössä useat eri tekijät vaikuttavat samanaikaisesti sijoiltaanmenoriskiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lonkan primaaritekonivelleikkauksen jälkeiseen sijoiltaanmenoriskiin yhteydessä olevat tekijät käyttämällä apuna uudistettua Suomen Endoproteesirekisterin tietokantaa. Tutkimusaineistoon sisällytettiin yhteensä 33 661 lonkan primaaritekonivelleikkausta vuosilta 2014–2018. Aineistoon sisältyi myös potilaita, joilta oli operoitu toinen tai molemmat lonkat. Tutkimuksen päätapahtumaksi määriteltiin mitkä tahansa tekonivelen osan poistot tai vaihdot, jotka johtuivat sijoiltaanmenosta. Sijoiltaanmenoriskiin yhteydessä olevat tekijät määritettiin Coxin yksi- ja monimuuttujamallien avulla. Ensimmäisiä uusintaleikkauksia sijoiltaanmenon takia tehtiin 265 kappaletta tutkimuksemme seuranta-aikana. Suurentunut riski sijoiltaanmenolle oli potilailla, jotka leikattiin taka-avauksessa ja joilla leikkaukseen johtanut syy oli reisiluun kaulan murtuma ja joiden ASA-luokka oli III–IV. Vastaavasti pienempi riski sijoiltaanmenolle oli tekonivelissä, joiden nupin halkaisija oli 36 mm verrattuna tekoniveliin, joiden nupin halkaisija oli 32 mm. Potilaan uusintaleikkausriskiä tekonivelen sijoiltaanmenon takia kasvattivat murtuma toimenpiteen syynä, taka-avaus, korkeampi ASA-luokka ja pienempi nuppikoko. Mikäli potilaalla on useampi edellä mainituista riskitekijöistä, tulisi niihin kiinnittää erityistä huomiota potilaan hoidossa, jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin vähentämään lonkan tekonivelten sijoiltaanmenojen lukumäärää

Risk factors for prosthetic joint infections following total hip arthroplasty based on 33,337 hips in the Finnish Arthroplasty Register from 2014 to 2018

Background and purpose - Periprosthetic joint infection (PJI) is a devastating complication and more information on risk factors for PJI is required to find measures to prevent infections. Therefore, we assessed risk factors for PJI after primary total hip arthroplasty (THA) in a large patient cohort. Patients and methods - We analyzed 33,337 primary THAs performed between May 2014 and January 2018 based on the Finnish Arthroplasty Register (FAR). Cox proportional hazards regression was used to estimate hazard ratios with 95% confidence intervals (CI) for first PJI revision operation using 25 potential patient- and surgical-related risk factors as covariates. Results - 350 primary THAs were revised for the first time due to PJI during the study period. The hazard ratios for PJI revision in multivariable analysis were 2.0 (CI 1.3-3.2) for ASA class II and 3.2 (2.0-5.1) for ASA class III-IV compared with ASA class I, 1.4 (1.1-1.7) for bleeding > 500 mL compared with 120 minutes compared with 45-59 minutes, and 2.6 (1.4-4.9) for simultaneous bilateral operation. In the univariable analysis, hazard ratios for PJI revision were 2.3 (1.7-3.3) for BMI of 31-35 and 5.0 (3.5-7.1) for BMI of > 35 compared with patients with BMI of 21-25. Interpretation - We found several modifiable risk factors associated with increased PJI revision risk after THA to which special attention should be paid preoperatively. In particular, high BMI may be an even more prominent risk factor for PJI than previously assessed.Peer reviewe

Results of 3,668 primary total hip replacements

Contains fulltext : 109388.pdf (publisher's version ) (Open Access)1 april 201