A longitudinal observational study of home-based conversations for detecting early dementia:protocol for the CUBOId TV task

INTRODUCTION: Limitations in effective dementia therapies mean that early diagnosis and monitoring are critical for disease management, but current clinical tools are impractical and/or unreliable, and disregard short-term symptom variability. Behavioural biomarkers of cognitive decline, such as speech, sleep and activity patterns, can manifest prodromal pathological changes. They can be continuously measured at home with smart sensing technologies, and permit leveraging of interpersonal interactions for optimising diagnostic and prognostic performance. Here we describe the ContinUous behavioural Biomarkers Of cognitive Impairment (CUBOId) study, which explores the feasibility of multimodal data fusion for in-home monitoring of mild cognitive impairment (MCI) and early Alzheimer’s disease (AD). The report focuses on a subset of CUBOId participants who perform a novel speech task, the ‘TV task’, designed to track changes in ecologically valid conversations with disease progression. METHODS AND ANALYSIS: CUBOId is a longitudinal observational study. Participants have diagnoses of MCI or AD, and controls are their live-in partners with no such diagnosis. Multimodal activity data were passively acquired from wearables and in-home fixed sensors over timespans of 8–25 months. At two time points participants completed the TV task over 5 days by recording audio of their conversations as they watched a favourite TV programme, with further testing to be completed after removal of the sensor installations. Behavioural testing is supported by neuropsychological assessment for deriving ground truths on cognitive status. Deep learning will be used to generate fused multimodal activity-speech embeddings for optimisation of diagnostic and predictive performance from speech alone. ETHICS AND DISSEMINATION: CUBOId was approved by an NHS Research Ethics Committee (Wales REC; ref: 18/WA/0158) and is sponsored by University of Bristol. It is supported by the National Institute for Health Research Clinical Research Network West of England. Results will be reported at conferences and in peer-reviewed scientific journals

Bilingüismo, multilingüismo, reserva cognitiva y enfermedad de Alzheimer

Traballo de Fin de Grao en Psicoloxía. Curso 2015-2016[ES] Objetivo: presentar una imagen completa de lo incluido en la literatura de los artículos científicos que analizan la relación entre el bilingüismo o multilingüismo, la reserva cognitiva (RC) en pacientes con Enfermedad de Alzheimer (EA). Método: se llevó a cabo una búsqueda sistemática en las bases de datos especializadas PsycINFO, MEDLINE/PubMed y CSIC, a partir de los siguientes términos: Alzheimer´s Disease, Cognitive Reserve, Bilingualism, Multilingualism. El cribado de los artículos se realizó teniendo en cuenta los siguientes criterios de inclusión: a) trabajos científicos en formato artículo; b) sin restricción de fecha; c) en idioma inglés o español; d) que analicen específicamente la relación entre el bilingüismo, la RC y la EA; e) en participantes adultos mayores diagnosticados con criterio de EA confirmada o probable. Resultados: se identificaron un total de 35 artículos, de los cuales 9 cumplen los criterios de inclusión e incumplen los de exclusión. Se localizaron 2 artículos mediante búsqueda manual. Por lo tanto, el total de artículos seleccionados para la revisión es de 11 artículos. Conclusiones: En la actualidad la evidencia de la relación entre el bilingüismo y la RC y el retraso de la EA es inconsistente y con limitaciones. Se necesitan muestras más grandes y aleatorizadas, unificación de criterios para el diagnóstico de EA, medidas objetivas para evaluar el bilingüismo, incorporación de tareas experimentales y control de variables confusas[EN] Objective: Present a complet view literatura of scientific articles which analyse the relationshit between bilingualism or multilingualism, the cognitive reserve (CR) in Alzheimer´s disease (AD) patients. Method: A searching is performed in specialized databases PsycINFO, MEDLINE/PubMed and CSIC, with the following terms: Alzheimer´s Disease, Cognitive Reserve, Bilingualism, Multilingualism. The filter of the articles is made keeping in mind the following inclusion citeria: a) articles, b) English or Spanish, c) specific analysis of the relationship between bilingualism, CR and AD, d) older adults participants diagnosed with AD confirmed or probable. Results: A total of 35 articles were identified and 9 of them were selected after the inclusion/exclusion cirteria were assessed. Additionally, 2 articles were selected after handsearching. Thus, a total of 11 articles were selected for the present review. Conclusions: Currently, the evidence of relationship between bilingualism, CR and the retar on the onset of AD is inconsistent and with limitations. Bigger samples and randomized are needed, objective measures to asses bilingualism, incorporate experimental tasks and control confound variable

Kognitiivisen harjoittelun vaikuttavuus muistisairaiden kognitioon ja elämänlaatuun

Dementia is an age-related, progressive and chronic syndrome, which is characterized by cognitive decline from a person’s prior performance level, neuropsychiatric symptoms, and severe inability to manage everyday activities. The most common late-life cause of dementia is Alzheimer’s disease, followed by vascular dementia, Lewy body dementia, and mixed dementia. The limited efficacy of current pharmacological treatments has directed research increasingly to various non-pharmacological therapies, such as cognitive training (CT). The findings so far are inconsistent and conflicting. The two aims of this thesis were (1) to systematically evaluate the current evidence on the effects of CT in dementia; and (2) to explore the feasibility and effectiveness of a systematic CT program for patients with established dementia in a randomized controlled trial (RCT). The effects of CT on participants’ cognition, psychological well-being, and health-related quality of life (HRQoL) were investigated in a Finnish Cognitive Intervention (FINCOG) trial among older home-dwelling patients with mild to moderate dementia who participated in regular adult day care. The systematic review focused on 35 eligible RCTs including participants with dementia, using restorative or compensatory CT programs, and concerning the effects of CT on cognition, functional abilities, psychological well-being, and quality of life of patients. Beneficial effects of CT were primarily reported on global cognition, training-specific functioning, and occasionally on mood, however, several limitations in research methodology decrease the current grade of evidence. Low methodological quality of a trial resulted predominantly from low statistical power, poorly described randomization methods, and non-robust statistical methodology. Furthermore, CT interventions were highly heterogeneous, trial drop-outs inadequately described, and intention-to-treat analysis as well as long-term follow-up infrequently used. The FINCOG participants (n = 147) were randomized in two arms: CT intervention (n = 76), and control groups (n = 71). Measures of cognition, psychological well-being, and HRQoL were assessed before the intervention, and three and nine months after baseline assessment. A systematic 12-week CT program was conducted in adult day-care centers twice a week for 45 minutes. Regular CT was found to be feasible, and subjective gain was achieved by 76 % of the feedback responders. However, CT did not improve or stabilize cognition in older adults with dementia. Moreover, the participants did not benefit from CT either in terms of their HRQoL, or psychological well-being. In conclusion, the findings of this thesis do not support the effectiveness of CT among older patients with established dementia.Alzheimerin taudin ja muiden etenevien muistisairauksien aivomuutokset johtavat sairastuneen kognitiivisen ja päivittäisen toimintakyvyn vähittäiseen heikkenemiseen. Muistin ohella myös toiminnanohjaus ja muut tiedonkäsittelyn taidot heikentyvät. Saatavilla olevien lääkehoitojen mahdollisuudet vaikuttaa muistisairauksien kulkuun ovat rajalliset ja tutkimus kohdentuu myös lääkkeettömiin hoitomuotoihin. Aivotreeninä tunnettu kognitiivinen harjoittelu keskittyy erityisesti muistisairauden kognitiivisiin oireisiin, mutta sen hyödyistä muistisairauksien hoidossa tarvitaan lisää näyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kognitiivisen harjoittelun vaikutuksia muistisairaiden kognitiiviseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin 35 aiempaa kontrolloitua tutkimusta, jotka sisälsivät joko heikentyneen toiminnan palauttamiseen tai oireiden kompensaatioon tähtäävää kognitiivista harjoittelua. Useissa tutkimuksissa harjoittelun havaittiin jossain määrin kohentavan tai ylläpitävän joko muistisairaiden yleistä kognitiivisen toiminnan tasoa tai toimintakykyä harjoittelun kaltaisissa tehtävissä, sekä joskus myös mielialaa, mutta tulokset olivat ristiriitaisia ja tutkimusmenetelmät usein vaatimattomia. Vain neljä tutkimusta täytti tutkimusmetodiikaltaan hyvätasoisen hoitotutkimuksen laatukriteerit. Huolellisesti suunnitellun satunnaistetun kontrolloiden asetelman avulla tutkittiin säännöllisen kognitiivisen harjoittelun soveltuvuutta ja vaikuttavuutta iäkkäillä muistipotilailla, joiden sairaus oli lievässä tai keskivaikeassa vaiheessa (n = 147, keski-ikä 83 vuotta, 83 % diagnoosina Alzheimerin tauti). Osallistujat asuivat kotona ja kävivät säännöllisesti ikääntyneiden päivätoiminnassa. Finnish Cognitive Intervention (FINCOG) -tutkimuksen harjoitusohjelma kesti 12 viikkoa, toteutui pienissä ryhmissä kahdesti viikossa 45 minuutin ajan päivätoiminnan aikana ja kohdentui erityisesti toiminnanohjauksen osataitoihin: tarkkaavuuteen, työmuistiin, toiminnan joustavuuteen ja suunnitteluun. Interventioryhmän (n = 76) ja vertailuryhmän (n = 71) arviot tehtiin ennen ryhmiin satunnaistamista sekä kolme ja yhdeksän kuukautta ensimmäisestä arviosta. Harjoittelun vaikutuksia osallistujien kognitioon, psyykkiseen hyvinvointiin ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun tutkittiin vakiintuneilla arviointimenetelmillä. Kognitiiviseen harjoitteluun osallistuneiden hoitomyöntyvyys oli hyvä ja harjoittelusta annettu palaute pääosin myönteistä. Vaikka harjoittelun arvioi itselleen yleisesti hyödylliseksi 76 % palautekyselyyn vastanneista, ei harjoittelu vaikuttanut vastaajien kognitioon tai elämänlaatuun. Sekä yleisen kognitiivisen toimintatason että terveyteen liittyvän elämänlaadun heikkeneminen oli yhdeksän kuukauden aikana yhtä suurta molemmissa tutkimusryhmissä, eikä psyykkisessä hyvinvoinnissa tapahtunut seuranta-aikana havaittavia muutoksia. Kognitiivisella harjoittelulla ei siis todettu vaikuttavuutta muistisairaiden kognitioon, psyykkiseen hyvinvointiin tai terveyteen liittyvään elämänlaatuun sairauden lievässä tai keskivaikeassa vaiheessa. Kaikki tutkimushenkilöt osallistuivat säännöllisesti ikääntyneiden päivätoimintaan, mikä saattoi vähentää eroja interventio- ja kontrolliryhmien välillä

Cognitive reserve and its implications for rehabilitation and Alzheimer's disease.

According to the Cognitive reserve hypothesis, several factors related to mental engagement, such as level of education, type of occupation, leisure activities and social network, appear to affect the risk of developing clinical dementia. The present article provides an overview of the studies that have investigated the effects of mental engagement and cognitive stimulation specifically on dementia of the Alzheimer's type (AD). Mental training and cognitive stimulation interventions in AD have been shown to be useful in increasing patients' ability in performing activities of daily living (ADL), allowing them to maintain relative independence. Since cognitive engagement and stimulation are known to modify the brain processes to perform tasks, by recruiting alternative and more efficient networks, this review is especially focused on cognitive rehabilitation in AD patients, which has been shown to improve their global functioning and cognition. This perspective stresses the idea that cognitive reserve is not a fixed factor, but can be continuously modified by life experiences, even when the brain is already affected by neuropathology