Dementia is an age-related, progressive and chronic syndrome, which is characterized by cognitive decline from a person’s prior performance level, neuropsychiatric symptoms, and severe inability to manage everyday activities. The most common late-life cause of dementia is Alzheimer’s disease, followed by vascular dementia, Lewy body dementia, and mixed dementia. The limited efficacy of current pharmacological treatments has directed research increasingly to various non-pharmacological therapies, such as cognitive training (CT). The findings so far are inconsistent and conflicting.
The two aims of this thesis were (1) to systematically evaluate the current evidence on the effects of CT in dementia; and (2) to explore the feasibility and effectiveness of a systematic CT program for patients with established dementia in a randomized controlled trial (RCT). The effects of CT on participants’ cognition, psychological well-being, and health-related quality of life (HRQoL) were investigated in a Finnish Cognitive Intervention (FINCOG) trial among older home-dwelling patients with mild to moderate dementia who participated in regular adult day care.
The systematic review focused on 35 eligible RCTs including participants with dementia, using restorative or compensatory CT programs, and concerning the effects of CT on cognition, functional abilities, psychological well-being, and quality of life of patients. Beneficial effects of CT were primarily reported on global cognition, training-specific functioning, and occasionally on mood, however, several limitations in research methodology decrease the current grade of evidence. Low methodological quality of a trial resulted predominantly from low statistical power, poorly described randomization methods, and non-robust statistical methodology. Furthermore, CT interventions were highly heterogeneous, trial drop-outs inadequately described, and intention-to-treat analysis as well as long-term follow-up infrequently used.
The FINCOG participants (n = 147) were randomized in two arms: CT intervention (n = 76), and control groups (n = 71). Measures of cognition, psychological well-being, and HRQoL were assessed before the intervention, and three and nine months after baseline assessment. A systematic 12-week CT program was conducted in adult day-care centers twice a week for 45 minutes. Regular CT was found to be feasible, and subjective gain was achieved by 76 % of the feedback responders. However, CT did not improve or stabilize cognition in older adults with dementia. Moreover, the participants did not benefit from CT either in terms of their HRQoL, or psychological well-being.
In conclusion, the findings of this thesis do not support the effectiveness of CT among older patients with established dementia.Alzheimerin taudin ja muiden etenevien muistisairauksien aivomuutokset johtavat sairastuneen kognitiivisen ja päivittäisen toimintakyvyn vähittäiseen heikkenemiseen. Muistin ohella myös toiminnanohjaus ja muut tiedonkäsittelyn taidot heikentyvät. Saatavilla olevien lääkehoitojen mahdollisuudet vaikuttaa muistisairauksien kulkuun ovat rajalliset ja tutkimus kohdentuu myös lääkkeettömiin hoitomuotoihin. Aivotreeninä tunnettu kognitiivinen harjoittelu keskittyy erityisesti muistisairauden kognitiivisiin oireisiin, mutta sen hyödyistä muistisairauksien hoidossa tarvitaan lisää näyttöä.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kognitiivisen harjoittelun vaikutuksia muistisairaiden kognitiiviseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin 35 aiempaa kontrolloitua tutkimusta, jotka sisälsivät joko heikentyneen toiminnan palauttamiseen tai oireiden kompensaatioon tähtäävää kognitiivista harjoittelua. Useissa tutkimuksissa harjoittelun havaittiin jossain määrin kohentavan tai ylläpitävän joko muistisairaiden yleistä kognitiivisen toiminnan tasoa tai toimintakykyä harjoittelun kaltaisissa tehtävissä, sekä joskus myös mielialaa, mutta tulokset olivat ristiriitaisia ja tutkimusmenetelmät usein vaatimattomia. Vain neljä tutkimusta täytti tutkimusmetodiikaltaan hyvätasoisen hoitotutkimuksen laatukriteerit.
Huolellisesti suunnitellun satunnaistetun kontrolloiden asetelman avulla tutkittiin säännöllisen kognitiivisen harjoittelun soveltuvuutta ja vaikuttavuutta iäkkäillä muistipotilailla, joiden sairaus oli lievässä tai keskivaikeassa vaiheessa (n = 147, keski-ikä 83 vuotta, 83 % diagnoosina Alzheimerin tauti). Osallistujat asuivat kotona ja kävivät säännöllisesti ikääntyneiden päivätoiminnassa. Finnish Cognitive Intervention (FINCOG) -tutkimuksen harjoitusohjelma kesti 12 viikkoa, toteutui pienissä ryhmissä kahdesti viikossa 45 minuutin ajan päivätoiminnan aikana ja kohdentui erityisesti toiminnanohjauksen osataitoihin: tarkkaavuuteen, työmuistiin, toiminnan joustavuuteen ja suunnitteluun. Interventioryhmän (n = 76) ja vertailuryhmän (n = 71) arviot tehtiin ennen ryhmiin satunnaistamista sekä kolme ja yhdeksän kuukautta ensimmäisestä arviosta. Harjoittelun vaikutuksia osallistujien kognitioon, psyykkiseen hyvinvointiin ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun tutkittiin vakiintuneilla arviointimenetelmillä.
Kognitiiviseen harjoitteluun osallistuneiden hoitomyöntyvyys oli hyvä ja harjoittelusta annettu palaute pääosin myönteistä. Vaikka harjoittelun arvioi itselleen yleisesti hyödylliseksi 76 % palautekyselyyn vastanneista, ei harjoittelu vaikuttanut vastaajien kognitioon tai elämänlaatuun. Sekä yleisen kognitiivisen toimintatason että terveyteen liittyvän elämänlaadun heikkeneminen oli yhdeksän kuukauden aikana yhtä suurta molemmissa tutkimusryhmissä, eikä psyykkisessä hyvinvoinnissa tapahtunut seuranta-aikana havaittavia muutoksia. Kognitiivisella harjoittelulla ei siis todettu vaikuttavuutta muistisairaiden kognitioon, psyykkiseen hyvinvointiin tai terveyteen liittyvään elämänlaatuun sairauden lievässä tai keskivaikeassa vaiheessa. Kaikki tutkimushenkilöt osallistuivat säännöllisesti ikääntyneiden päivätoimintaan, mikä saattoi vähentää eroja interventio- ja kontrolliryhmien välillä
