Enhancing Public Healthcare Security: Integrating Cutting-Edge Technologies into Social Medical Systems

To reduce the negative effects of digitization, normative advice in international human rights legislation incorporates digital health into ethical and human rights frameworks. The use of digital health technology for universal health coverage (UHC) is acknowledged to have benefits, but its implementation must be based on respect for human rights, equity, and ethics, as well as upholding norms of acceptable quality, safety, and morality. The WHA acknowledged the necessity to use digital health technologies in the wake of the COVID-19 pandemic in 2020, but stressed that in doing so, they must "pay particular attention to digital inclusion, patient empowerment, data privacy and security, legal and ethical issues, and the protection of personal data." This paper\u27s goal is to critically assess the proposed legislative framework and policy that regulate digital health technologies in India, as well as the implementation of digital health

Rethink Digital Health Innovation: Understanding Socio-Technical Interoperability as Guiding Concept

Diese Dissertation sucht nach einem theoretischem Grundgerüst, um komplexe, digitale Gesundheitsinnovationen so zu entwickeln, dass sie bessere Erfolgsaussichten haben, auch in der alltäglichen Versorgungspraxis anzukommen. Denn obwohl es weder am Bedarf von noch an Ideen für digitale Gesundheitsinnovationen mangelt, bleibt die Flut an erfolgreich in der Praxis etablierten Lösungen leider aus. Dieser unzureichende Diffusionserfolg einer entwickelten Lösung - gern auch als Pilotitis pathologisiert - offenbart sich insbesondere dann, wenn die geplante Innovation mit größeren Ambitionen und Komplexität verbunden ist. Dem geübten Kritiker werden sofort ketzerische Gegenfragen in den Sinn kommen. Beispielsweise was denn unter komplexen, digitalen Gesundheitsinnovationen verstanden werden soll und ob es überhaupt möglich ist, eine universale Lösungsformel zu finden, die eine erfolgreiche Diffusion digitaler Gesundheitsinnovationen garantieren kann. Beide Fragen sind nicht nur berechtigt, sondern münden letztlich auch in zwei Forschungsstränge, welchen ich mich in dieser Dissertation explizit widme. In einem ersten Block erarbeite ich eine Abgrenzung jener digitalen Gesundheitsinnovationen, welche derzeit in Literatur und Praxis besondere Aufmerksamkeit aufgrund ihres hohen Potentials zur Versorgungsverbesserung und ihrer resultierenden Komplexität gewidmet ist. Genauer gesagt untersuche ich dominante Zielstellungen und welche Herausforderung mit ihnen einhergehen. Innerhalb der Arbeiten in diesem Forschungsstrang kristallisieren sich vier Zielstellungen heraus: 1. die Unterstützung kontinuierlicher, gemeinschaftlicher Versorgungsprozesse über diverse Leistungserbringer (auch als inter-organisationale Versorgungspfade bekannt); 2. die aktive Einbeziehung der Patient:innen in ihre Versorgungsprozesse (auch als Patient Empowerment oder Patient Engagement bekannt); 3. die Stärkung der sektoren-übergreifenden Zusammenarbeit zwischen Wissenschaft und Versorgungpraxis bis hin zu lernenden Gesundheitssystemen und 4. die Etablierung daten-zentrierter Wertschöpfung für das Gesundheitswesen aufgrund steigender bzgl. Verfügbarkeit valider Daten, neuen Verarbeitungsmethoden (Stichwort Künstliche Intelligenz) sowie den zahlreichen Nutzungsmöglichkeiten. Im Fokus dieser Dissertation stehen daher weniger die autarken, klar abgrenzbaren Innovationen (bspw. eine Symptomtagebuch-App zur Beschwerdedokumentation). Vielmehr adressiert diese Doktorarbeit jene Innovationsvorhaben, welche eine oder mehrere der o.g. Zielstellung verfolgen, ein weiteres technologisches Puzzleteil in komplexe Informationssystemlandschaften hinzufügen und somit im Zusammenspiel mit diversen weiteren IT-Systemen zur Verbesserung der Gesundheitsversorgung und/ oder ihrer Organisation beitragen. In der Auseinandersetzung mit diesen Zielstellungen und verbundenen Herausforderungen der Systementwicklung rückte das Problem fragmentierter IT-Systemlandschaften des Gesundheitswesens in den Mittelpunkt. Darunter wird der unerfreuliche Zustand verstanden, dass unterschiedliche Informations- und Anwendungssysteme nicht wie gewünscht miteinander interagieren können. So kommt es zu Unterbrechungen von Informationsflüssen und Versorgungsprozessen, welche anderweitig durch fehleranfällige Zusatzaufwände (bspw. Doppeldokumentation) aufgefangen werden müssen. Um diesen Einschränkungen der Effektivität und Effizienz zu begegnen, müssen eben jene IT-System-Silos abgebaut werden. Alle o.g. Zielstellungen ordnen sich dieser defragmentierenden Wirkung unter, in dem sie 1. verschiedene Leistungserbringer, 2. Versorgungsteams und Patient:innen, 3. Wissenschaft und Versorgung oder 4. diverse Datenquellen und moderne Auswertungstechnologien zusammenführen wollen. Doch nun kommt es zu einem komplexen Ringschluss. Einerseits suchen die in dieser Arbeit thematisierten digitalen Gesundheitsinnovationen Wege zur Defragmentierung der Informationssystemlandschaften. Andererseits ist ihre eingeschränkte Erfolgsquote u.a. in eben jener bestehenden Fragmentierung begründet, die sie aufzulösen suchen. Mit diesem Erkenntnisgewinn eröffnet sich der zweite Forschungsstrang dieser Arbeit, der sich mit der Eigenschaft der 'Interoperabilität' intensiv auseinandersetzt. Er untersucht, wie diese Eigenschaft eine zentrale Rolle für Innovationsvorhaben in der Digital Health Domäne einnehmen soll. Denn Interoperabilität beschreibt, vereinfacht ausgedrückt, die Fähigkeit von zwei oder mehreren Systemen miteinander gemeinsame Aufgaben zu erfüllen. Sie repräsentiert somit das Kernanliegen der identifizierten Zielstellungen und ist Dreh- und Angelpunkt, wenn eine entwickelte Lösung in eine konkrete Zielumgebung integriert werden soll. Von einem technisch-dominierten Blickwinkel aus betrachtet, geht es hierbei um die Gewährleistung von validen, performanten und sicheren Kommunikationsszenarien, sodass die o.g. Informationsflussbrüche zwischen technischen Teilsystemen abgebaut werden. Ein rein technisches Interoperabilitätsverständnis genügt jedoch nicht, um die Vielfalt an Diffusionsbarrieren von digitalen Gesundheitsinnovationen zu umfassen. Denn beispielsweise das Fehlen adäquater Vergütungsoptionen innerhalb der gesetzlichen Rahmenbedingungen oder eine mangelhafte Passfähigkeit für den bestimmten Versorgungsprozess sind keine rein technischen Probleme. Vielmehr kommt hier eine Grundhaltung der Wirtschaftsinformatik zum Tragen, die Informationssysteme - auch die des Gesundheitswesens - als sozio-technische Systeme begreift und dabei Technologie stets im Zusammenhang mit Menschen, die sie nutzen, von ihr beeinflusst werden oder sie organisieren, betrachtet. Soll eine digitale Gesundheitsinnovation, die einen Mehrwert gemäß der o.g. Zielstellungen verspricht, in eine existierende Informationssystemlandschaft der Gesundheitsversorgung integriert werden, so muss sie aus technischen sowie nicht-technischen Gesichtspunkten 'interoperabel' sein. Zwar ist die Notwendigkeit von Interoperabilität in der Wissenschaft, Politik und Praxis bekannt und auch positive Bewegungen der Domäne hin zu mehr Interoperabilität sind zu verspüren. Jedoch dominiert dabei einerseits ein technisches Verständnis und andererseits bleibt das Potential dieser Eigenschaft als Leitmotiv für das Innovationsmanagement bislang weitestgehend ungenutzt. An genau dieser Stelle knüpft nun der Hauptbeitrag dieser Doktorarbeit an, in dem sie eine sozio-technische Konzeptualisierung und Kontextualisierung von Interoperabilität für künftige digitale Gesundheitsinnovationen vorschlägt. Literatur- und expertenbasiert wird ein Rahmenwerk erarbeitet - das Digital Health Innovation Interoperability Framework - das insbesondere Innovatoren und Innovationsfördernde dabei unterstützen soll, die Diffusionswahrscheinlichkeit in die Praxis zu erhöhen. Nun sind mit diesem Framework viele Erkenntnisse und Botschaften verbunden, die ich für diesen Prolog wie folgt zusammenfassen möchte: 1. Um die Entwicklung digitaler Gesundheitsinnovationen bestmöglich auf eine erfolgreiche Integration in eine bestimmte Zielumgebung auszurichten, sind die Realisierung eines neuartigen Wertversprechens sowie die Gewährleistung sozio-technischer Interoperabilität die zwei zusammenhängenden Hauptaufgaben eines Innovationsprozesses. 2. Die Gewährleistung von Interoperabilität ist eine aktiv zu verantwortende Managementaufgabe und wird durch projektspezifische Bedingungen sowie von externen und internen Dynamiken beeinflusst. 3. Sozio-technische Interoperabilität im Kontext digitaler Gesundheitsinnovationen kann über sieben, interdependente Ebenen definiert werden: Politische und regulatorische Bedingungen; Vertragsbedingungen; Versorgungs- und Geschäftsprozesse; Nutzung; Information; Anwendungen; IT-Infrastruktur. 4. Um Interoperabilität auf jeder dieser Ebenen zu gewährleisten, sind Strategien differenziert zu definieren, welche auf einem Kontinuum zwischen Kompatibilitätsanforderungen aufseiten der Innovation und der Motivation von Anpassungen aufseiten der Zielumgebung verortet werden können. 5. Das Streben nach mehr Interoperabilität fördert sowohl den nachhaltigen Erfolg der einzelnen digitalen Gesundheitsinnovation als auch die Defragmentierung existierender Informationssystemlandschaften und trägt somit zur Verbesserung des Gesundheitswesens bei. Zugegeben: die letzte dieser fünf Botschaften trägt eher die Färbung einer Überzeugung, als dass sie ein Ergebnis wissenschaftlicher Beweisführung ist. Dennoch empfinde ich diese, wenn auch persönliche Erkenntnis als Maxim der Domäne, der ich mich zugehörig fühle - der IT-Systementwicklung des Gesundheitswesens

Enhancing the Benefits Management Model for Complex eHealth Efforts

This thesis suggests five ways to improve BM in complex eHealth efforts. First, the concept of BR was defined to clarify the existing conflation of the BR and BM concepts. Second, an extended and enhanced BMM was developed that incorporated the BM context, levels of complexity for both organizational and interorganizational initiatives, and the critical aspects of learning and governance. Third, three propositions concerning learning and governance in BM were suggested based on the new model, which can be used to inform future BM studies and guide empirical work. Fourth, the propositions were further translated into a six-question checklist to stimulate learning from the BM process itself. Finally, I provide suggestions for BM governance in interorganizational ICT efforts aiming to realize societal benefits.publishedVersio

Older people and eHealth service use An exploration of a complex learning and care ecosystem in the rural areas of Finnish Lapland

Tämä väitöskirja kohdistuu ikäihmisten (yli 60-vuotiaiden) arkeen digitalisoituvien sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on selvittää, kuinka harvaan asutuilla alueilla asuvat ikäihmiset ja heidän sosiaaliset verkostonsa käyttävät kotihoidon tarjoamia eTerveyspalveluita (eHealth services) oppimisen ja hoivan ekosysteemissä. eTerveyspalveluiden käytön tavoitteena on tukea ja helpottaa ikäihmisten sekä heidän hoitajiensa ja läheistensä terveyttä, hyvinvointia ja arkea parantamalla sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuutta ja laatua sekä vähentämällä niiden kustannuksia. eTerveyspalveluiden käyttö herättää myös suuren määrään inhimillisiä eettisiä kysymyksiä. Yksityiskohtaisemmin tutkimuksen tavoitteena on (1) lisätä tietoisuutta digitaalisesta osaamisesta eTerveyspalveluiden käytön oppimisessa ja käytössä, (2) selventää, millä tavalla oppimisprosessi on osa eTerveyspalveluiden kotouttamista, (3) rakentaa teoreettis-käsitteellinen malli eTerveyspalveluiden oppimiseen ja käyttöön, ja (4) antaa kehitysehdotuksia eTerveyspalveluiden suunnittelulle ja toteuttamiselle. Nämä tavoitteet saavutetaan kolmen teoreettisen lähestymistavan kautta. Oppimisen ja hoivan ekosysteemi muodostaa tutkimukselle perustan, hahmottaen ikäihmisten eTerveyspalveluiden oppimista ja käyttöä neljästä eri näkökulmasta: käytännön, sosiaalisen, kulttuurisen ja symbolisen kontekstin kautta. Digitaalisen osaamisen ja teknologian kotouttamisen käsitteet keskittyvät siihen prosessiin, miten ikäihmiset oppivat käyttämään ja käyttävät eTerveyspalveluita arjessaan. Sosiaalisen konstruktivismin paradigmasta ohjaa tutkimuksen suunnittelua soveltuvin osin. Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on laadullinen, sisältäen kirjallisuuskatsauksen ja empiirisiä aineistoja. Väitöskirja perustuu kolmeen osatutkimukseen, joista jokainen on julkaistu erillisenä artikkelina. Ensimmäinen osatutkimus on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Se sisältää 31 empiiristä tutkimusta ikäihmisten erilaisten eTerveyspalveluiden käytöstä ja käytön oppimisesta 12 eri maassa harvaan asutuilla alueilla ja niiden ulkopuolella. Toinen ja kolmas osatutkimus sijoittuvat Suomen Lapin harvaan asutuille alueille. Lääkeannostelupalvelun (osatutkimus II) sekä ikäihmisille seuraa tarjoavan puhelin- ja videoneuvottelupalvelun (osatutkimus III) käyttöä ja käytön oppimista tutkin tapaustutkimuksen keinoin. Lääkeannostelupalvelututkimukseen osallistui palvelua käyttäviä ikäihmisiä (n=2), lähihoitajia (n=4) ja muita terveydenhuollon ammattilaisia (n=2). Lääkeannostelupalvelun tutkimisessa hyödynnettiin etnografista tutkimusotetta: semi-strukturoitujen haastatteluiden lisäksi palvelun käyttöä havainnoitiin ja palveluun kuuluvasta lääkeannostelurobotista otettiin kuvia ikäihmisten kotona. Puhelin- ja videoneuvottelupalvelua koskeviin semi-strukturoituihin haastatteluihin osallistui palvelua käyttäviä ikäihmisiä (n=2), vapaaehtoistyöntekijöitä (n=2) sekä palvelun koordinaattori. Osatutkimusten aineistot analysoitiin induktiivisen ja deduktiivisen temaattisen lähestymistavan avulla. Väitöskirjan kokoavat havainnot syntyivät osatutkimusten keskeisten tulosten metasynteesistä. Metasynteesin tuloksena saatiin selville, että oppimisen ja hoivan ekosysteemin käytännön kontekstiin liittyen eTerveyspalveluiden kotouttamiseen vaikuttaa eniten niiden käytettävyys ja toimivuus sekä palveluiden yhteensopivuus käyttäjien kulttuurisesti rakentuneiden yhteisöllisten käytäntöjen kanssa. Tutkimuksessa havaittiin, että oppimisen ja hoivan ekosysteemin sosiaalisen kontekstin keskiössä on oppimisyhteisö, jonka ikäihmiset muodostavat yhdessä läheisasiantuntijoiden, ammattilaisten ja eTerveysteknologioiden kanssa. Oppimisyhteisö mahdollistaa eTerveyspalveluiden oppimiseen ja käyttöön tarvittavan digitaalisen osaamisen jaettuna, sosiaalisena osaamisena sekä eTerveyspalveluiden kotouttamisen sosiaalisena prosessina. eTerveyspalveluiden kotouttamisen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja vapaaehtoistyöntekijät ovat saaneet uuden roolin eTerveyspalveluita käyttävien ikäihmisten oppimisen ohjaajina. Pedagoginen tuki eTerveyspalveluiden kotouttamisen suunnitteluun olisi tarpeen. Oppimisen ja hoivan ekosysteemin kulttuuriseen kontekstiin liittyvät tulokset osoittivat, että ikäihmisten kulttuuritaustan merkitys eTerveyspalveluiden oppimiselle ja käytölle on kaksijakoinen. Toisaalta tulokset osoittavat kulttuurisesti yhteensopivia käytäntöjä harvaan asutuilla alueilla asuvien lappilaisten eTerveyspalveluiden oppimisesta ja käytöstä. Toisaalta jokainen maaseudulla asuva eTerveyspalvelun käyttäjä on yksilö riippumatta hänen kulttuuritaustastaan, ja täten he yhdessä muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän eTerveyspalveluiden käyttäjiä. eTerveyspalveluiden käyttäjien lisäksi tutkimuksessa havaittiin myös ikäihmisiä, jotka eivät käytä eTerveyspalveluita. Heitä tulisi tutkia tarkemmin oppimisen ja hoivan ekosysteemissä. Havainnot oppimisen ja hoivan ekosysteemin symboliseen kontekstiin liittyen osoittavat, että eTerveyspalvelut ovat uusia ja hyödyllisiä palveluita maaseudulle, mutta saman aikaisesti ne aiheuttavat haittaa ja huolta ikäihmisille. eTerveyspalveluiden oppiminen ja käyttö tuottaa ikäihmisille sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Tämän tutkimuksen teoreettiset löydökset osoittavat, että oppimisen ja hoivan ekosysteemi on soveltuva lähetymistapa eTerveyspalvelujen käytön tutkimukseen. Lisäksi löydäkset vahvistavat ajatusta siitä, että eTerveyspalveluiden käyttö oppimisen ja hoivan ekosysteemissä ei ole kertaluonteista, ainoastaan palvelun käyttöönoton yhteydessä tapahtuva asia, vaan se jatkuu läpi koko kotouttamisprosessin vaatien monentyyppistä digitaalista osaamista ja sosiaalista tukea. Tästä syystä eTerveyspalvelujen kotouttamisprosessi tulee tunnistaa samanaikaisesti jaetuksi, sosiaaliseksi oppimisprosessiksi. Tässä väitöskirjassa käytetyn teoreettisen viitekehyksen ja kokoavien tulosten pohjalta esitellään uusi teoreettis-käsitteellinen eTerveyspalveluiden oppimisen ja käytön malli. Malli havainnollistaa eTerveyspalveluiden oppimisen ja käytön moniulotteisuutta, ja sitä voidaan hyödyntää eTerveyspalveluiden suunnittelussa ja kotouttamisessa sekä analyyttisenä työkaluna tutkimustarkoituksiin. Väitöskirjan kokoavien tulosten pohjalta on asetettu myös käytännöllisiä ja poliittisia kehitysehdotuksia eTerveyspalveluiden sunnitteluun ja toteuttamiseen palveluiden kehittäjille ja tarjoajille sekä sosiaali- ja terveysalan päättäjille.The general aim of the current dissertation is to explore digital home-care service use (eHealth) from the perspective of rural older people and their social networks in a complex learning and care ecosystem. The use of eHealth services aims to support and facilitate the health, well-being, and everyday lives of older people and their caregivers by improving the accessibility, quality, and affordability of social and health care services. The use of eHealth services also raises many ethical questions related to human dignity. In particular, the current research aims to (1) increase the knowledge of digital competence in eHealth learning and use, (2) clarify in what way the learning process is part of eHealth service domestication, (3) construct a theoretical-conceptual model for eHealth learning and use, and (4) set development proposals for eHealth design and implementation. The aims are achieved through three theoretical approaches. The learning and care ecosystem provides the basis for the research, constructing older people’s eHealth learning and use through practical, social, cultural, and symbolic contexts. The concepts of digital competence and technology domestication focus on the process of how older people learn to use and use eHealth services in everyday situations. A social constructivism paradigm guides the research design as applicable. The methodological approach of the research is qualitative and includes a literature review and empirical data. The dissertation is based on three substudies, each of which is reported in a separate article. The systematic literature review (substudy I) included 31 empirical studies of older people’s learning and use of different eHealth services in 12 different countries in rural and nonrural settings. It provided background information for the research. The other two substudies took place in rural Finnish Lapland. Learning and use of a robotic medication-dispensing service (substudy II) and a phone and video conferencing service (substudy III) were investigated through a case study approach. For substudy II, older people (n = 5), practical nurses (n = 4), and other health care professionals (n = 2) participated. Substudy II utilized ethnography: in addition to semistructured interviews, the use of the service was observed, and photographs of a medication-dispensing robot were taken at older people’s homes. For substudy III, semistructured interviews with older people (n = 2), volunteer workers (n = 2), and a service coordinator were conducted. The gathered data were analyzed through inductive and deductive thematic approaches. The overarching findings of the dissertation were formed through a metasynthesis of the key findings of the substudies. Based on the findings, in terms of the practical context of the learning and care ecosystem, the eHealth domestication process is most affected by the usability and functionality of eHealth services and their compatibility of the service with users’ culturally situated social practices. According to the findings, in the center of the social context of the learning and care ecosystem, there is a learning community that older people form together with warm experts, professionals, and eHealth technologies. The learning community enables the digital competence required for eHealth learning and use as a distributed social activity and the domestication of eHealth services as a social process. With the domestication of eHealth services, social and health care professionals and volunteer workers have taken on a new role as learning instructors for older eHealth users. Pedagogical support for planning eHealth domestication would be necessary. The findings related to the cultural context of the learning and care ecosystem demonstrated that the meaning of the older people’s cultural backgrounds for eHealth service use in the learning and care ecosystem is twofold. On the one hand, culturally congruent practices can be found in the rural Lappish older people’s learning and use of eHealth services. On the other hand, despite older people’s cultural backgrounds, each rural eHealth service user is an individual, and together, they form a very heterogenous group of eHealth service users. In addition to eHealth users, the study also identified eHealth nonusers, who should be further investigated in the learning and care ecosystem. Finally, the overarching findings related to the symbolic context of the learning and care ecosystem indicate that eHealth services are new and needed services for rural areas yet also a source of inconvenience and concern for older people. Learning and use of eHealth services generated both positive and negative emotions for older people. The theoretical findings of the research showed that learning and care ecosystem framework is an applicable approach for the study of the use of eHealth. In addition, the reseach demonstrated that learning to use eHealth services in the learning and care ecosystem is not a one-time experience that only happens when the service is introduced, but continues throughout the entire domestication process, requiring different types of digital competence and social support. Thus, the domestication process of eHealth services should be recognized simultaneously a distributed social learning process. Based on the theoretical framework utilized in the present research and the overarching findings, a new theoretical-conceptual model of eHealth learning and use, called Learning and Care Ecosystem in eHealth Use, was introduced. The model demonstrates the complex nature of eHealth learning and use and can be utilized when designing and domesticating eHealth services or as an analytical tool for research purposes. Finally, the overarching findings allowed the setting of several practical and political development proposals for eHealth design and implementation for eHealth service developers and providers and for social and health care policy makers

Machine learning techniques for classification problems related to therapies in diabetes patients

The growing use of technology and cyber tools has been embraced by the healthcare sector in many ways. An interesting and currently not completely exploited field of application is "patient engagement" . This thesis tackles the problem of classifying diabetes patients, with the use of machine learning, based on the therapy they are following in: patients that are following the correct therapy and patients that are not following the therapy, or for which the therapy is not correct.ope

A framework for development of android mobile electronic prescription transfer applications in compliance with security requirements mandated by the Australian healthcare industry

This thesis investigates mobile electronic transfer of prescription (ETP) in compliance with the security requirements mandated by the Australian healthcare industry and proposes a framework for the development of an Android mobile electronic prescription transfer application. Furthermore, and based upon the findings and knowledge from constructing this framework, another framework is also derived for assessing Android mobile ETP applications for their security compliance. The centralised exchange model-based ETP solution currently used in the Australian healthcare industry is an expensive solution for on-going use. With challenges such as an aging population and the rising burden of chronic disease, the cost of the current ETP solution’s operational infrastructure is certain to rise in the future. In an environment where it is increasingly beneficial for patients to engage in and manage their own information and subsequent care, this current solution fails to offer the patient direct access to their electronic prescription information. The current system also fails to incorporate certain features that would dramatically improve the quality of the patient’s care and safety, i.e. alerts for the patient’s drug allergies, harmful dosage and script expiration. Over a decade old, the current ETP solution was essentially designed and built to meet legislation and regulatory requirements, with change-averting its highest priority. With little, if any, provision for future growth and innovation, it was not designed to cater to the needs of the ETP process. This research identifies the gap within the current ETP implementation (i.e. dependency on infrastructure, significant on-going cost and limited availability of the patient’s medication history) and proposes a framework for building a secure mobile ETP solution on the Android mobile operating system platform which will address the identified gap. The literature review part of this thesis examined the significance of ETP for the nation’s larger initiative to provide an improved and better maintainable healthcare system. The literature review also revealed the stance of each jurisdiction, from legislative and regulatory perspectives, in transitioning to the use of a fully electronic ETP solution. It identified the regulatory mandates of each jurisdiction for ETP as well as the security standards by which the current ETP implementation is iii governed so as to conform to those regulatory mandates. The literature review part of the thesis essentially identified and established how the Australian healthcare industry’s various prescription-related legislations and regulations are constructed, and the complexity of this construction for eTP. The jurisdictional regulatory mandates identified in the literature review translate into a set of security requirements. These requirements establish the basis of the guiding framework for the development of a security-compliant Android mobile ETP application. A number of experimentations were conducted focusing on the native security features of the Android operating system, as well as wireless communication technologies such as NFC and Bluetooth, in order to propose an alternative mobile ETP solution with security assurance comparable to the current ETP implementation. The employment of a proof-of-concept prototype such as this alongside / coupled with a series of iterative experimentations strengthens the validity and practicality of the proposed framework. The first experiment successfully proved that the Android operating system has sufficient encryption capabilities, in compliance with the security mandates, to secure the electronic prescription information from the data at rest perspective. The second experiment indicated that the use of NFC technology to implement the alternative transfer mechanism for exchanging electronic prescription information between ETP participating devices is not practical. The next iteration of the experimentation using Bluetooth technology proved that it can be utilised as an alternative electronic prescription transfer mechanism to the current approach using the Internet. These experiment outcomes concluded the partial but sufficient proofof- concept prototype for this research. Extensive document analysis and iterative experimentations showed that the framework constructed by this research can guide the development of an alternative mobile ETP solution with both comparable security assurance to and better access to the patient’s medication history than the current solution. This alternative solution would present no operational dependence upon infrastructure and its associated, ongoing cost to the nation’s healthcare expenditure. In addition, use of this mobile ETP alternative has the potential to change the public’s perception (i.e. acceptance from regulatory and security perspectives) of mobile healthcare solutions, thereby paving the way for further innovation and future enhancements in eHealth

European Interoperability Landscape Report 2022

The delivery of cross-border digital public services largely depends on the ability of public administrations and businesses to transfer data across borders. Therefore, access to trusted, interoperable, and secure data-exchange solutions is essential for delivering cross-border services but is also crucial for establishing the Single Digital Gateway (SDG) and building a functioning European Digital Single Market (DSM). Numerous projects, alliances, and partnerships have been implemented to explore and develop different solutions that would support the creation of an interoperable future for Europe. Thus far, a clear understanding of cross-border data exchange initiatives is lacking, especially regarding roles, specifications, interdependencies, and technological differences between initiatives. This study report aims to start mapping European cross-border data-exchange solutions and initiatives, analyse the status of adoption, and investigate different aspects of these initiatives pertaining to legal, commercial, and technical specifications. Also, the report discusses the future outlook of European cross-border digital public services. Findings from this study could provide valuable insights for policymakers, solution owners, and service providers as it informs them about the interoperability, extensibility, and sustainability of European cross-border data exchange initiatives and project

Enhancing diabetes self-management through mobile phone application

Mary Adu adopted a systematic health behavioural framework and user engagement process to develop and explore the efficacy of a novel mobile-phone app for diabetes self-management. Reported benefits of the app provide empirical evidence of support for its multi-feature functionality and comprehensive interventional role in diabetes self-management education and support