QLab osana tapahtumatekniikkaa

Tämä opinnäytetyö esittelee QLab nimisen ohjelman toimintaperiaatteita ja tutkii sen käyttöastetta suomalaisen ammattiteatterin kentällä. Tämän opinnäytetyön viimeinen luku on QLab-ohjelmalle suunnitellun koulutuksen konseptointi. Opinnäytetyön päätavoitteena on tutkia QLabin käyttöastetta ja käyttömahdollisuuksia suomalaisissa ammattiteattereissa. Käyttöasteen tutkimuksellisina työkaluina toimivat tilastotutkimus sekä teatterialan kirjallisuus, julkaisut, internetsivustot ja havainnointi. Käyttömahdollisuuksien tutkiminen perustuu kirjoittajan ja haastateltavien kokemuksiin QLabin käytöstä sekä niiden pohjalta tehtyihin johtopäätöksiin. Opinnäytetyön ensimmäinen kappale esittelee QLab ohjelman ominaisuuksia. QLabilla voidaan ohjelmoida ja ajaa ääntä, valoa ja videota. Tässä opinnäytetyössä käsitellään enimmäkseen vain äänen, ja videon ohjelmointia. Tämän opinnäytetyön ensimmäisessä kappaleessa paneudutaan äänen ja videon ohjelmointiin liittyviin teknisiin yksityiskohtiin ja mahdollisuuksiin. Lisäksi tässä opinnäytetyössä käsitellään QLabia miksaajan sekä videosuunnittelijan työkaluna. Toinen kappale sisältää suomalaisen teatterikentän ammattiteattereiden esittelyn ja määrittelyperiaatteet sekä tilastotutkimuksen tuloksia QLabin käytöstä suomalaisissa ammattiteattereissa. Ammattiteatterit luokitellaan niiden rahoitusmallinsa mukaan vos- teattereihin eli valtiontukea saaviksi teattereiksi, vapaiksi ryhmiksi sekä omarahoitteisiksi teattereiksi. Tämän opinnäytetyön tilastotutkimuksen kohteena ovat vos-teatterit, joilla on Suomen valtion myöntämä rahoitus. Kolmas kappale opinnäytetyötä on QLab-ohjelman koulutus. Opinnäytetyö sisältää koulutuksen esittelyn, rungon, tehtäviä sekä potentiaalisen asiakaskunnan määrittelyn. Koulutus on suunnattu lähtötasoltaan vasta-alkajille

Hyvinvointia draamasta : teatteri-ilmaisun ohjaajan ja terveydenhoitajan työparityöskentely

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on edistää moniammatillista yhteistyötä terveys- ja teatterialojen välillä. Tutkimustehtävänä on kuvata teatteri-ilmaisun ohjaajan ja terveydenhoitajan dialogista työparityöskentelyä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa Hyvinvointia draamasta -työpajat kahdessa pirkanmaalaisessa yläkoulussa. Draamatyöpajojen tarkoituksena oli osallistujien terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen erilaisia soveltavia draamamenetelmiä käyttäen. Työpajojen tavoitteena oli etenkin oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen ja ryhmätyötaitojen kehittyminen sekä koulun yhteistyöryhmien kanssa yhteisesti mietittyjen luokkakohtaisten tavoitteiden toteutuminen. Tämä opinnäytetyö toteutettiin pääosin toimintaan painottuvana opinnäytetyönä. Työpajojen toteutuksessa ja raportoinnissa on käytetty laadulliselle tutkimukselle tyypillisiä keinoja. Oppilailta kerättiin työpajojen lopuksi kirjallinen palaute. Suuntaa antavasti voidaan todeta, että jo neljän tapaamiskerran aikana, oppilaiden ja opettajien palautteeseen sekä työpajojen ohjaajien arviointiin perustuen, yhteishenki ja ryhmätyötaidot draamatyöpajoihin osallistuneissa luokissa parantuivat jonkin verran. Tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää. Teatteri-ilmaisun ohjaajan ja terveydenhoitajan työparityötä voitaisiin kehittää terveyden edistämisen näkökulmasta laajemminkin. Yhteistyötä kaikilla terveydenhoitajan työsektoreilla, kuten neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa, voitaisiin tutkia ja kehittää. Teatteri-ilmaisunohjaajan ja terveydenhoitajan yhteistyötä voitaisiin hyödyntää myös terveydenhoitajien koulutuksessa. Yhteistyönä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi terveydenhoitajien ryhmänohjaustaitoja tukeva draamakurssi.The aim of this thesis is to promote collaboration between health sector and the field of theatre. The aim of the present research is to describe the dialogical pair work between a public health nurse and a drama instructor. Therefore, the purpose of this thesis was to plan and organize "Drama and Well-Being" workshops in two secondary schools in the area of Pirkanmaa. The aim of the workshops was to increase the students' well-being and to help students to develop their social and emotional skills. The method of the present study is mainly functional. Some devices of qualitative research have been used in the context of the workshops and in the written part of this thesis. The workshops included four meetings that lasted for 105 minutes. Based on the evaluation of the group leaders, students and teachers, the general atmosphere in the groups enhanced and some development in the group skills was also noticed. The results cannot be generalized. The pair work of a drama instructor and a public health nurse could be examined and expanded even more. It would be interesting to develop and study this pair work in other public health nurse's working fields, such as maternity clinics. The collaboration of drama instructors and public health nurses could also be valuable in the education of public health nurses. For example a drama course which would support and develop the group director's skills could be organized

Vuorovaikutteinen teatteri : yleisö osana esitystä

Tämä opinnäytetyö käsittelee teatteriesityksessä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Erityisesti keskitytään esityksen aikana tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja viestintään yleisön ja esiintyjien välillä. Vuorovaikutuksen synnyn edellytyksistä tärkeimmäksi nousee erityisesti näyttelijän läsnäolo. Läsnäolo on vähintäänkin mutkikas termi selittää, mutta pääasiassa läsnäolosta puhuttaessa, puhutaan tietoisesta olemisesta tässä hetkessä ja paikassa. Teatterissa vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä voi teoriassa olla joko yksisuuntaista, tai vastavuoroista. Käytännössä yksisuuntaista näyttämöltä yleisöön tapahtuvaa vuorovaikutusta ei ole, vaikka perinteisessä neljännen seinän teatterissa yleisöstä näyttämölle tapahtuvaa vuorovaikutusta pyritäänkin jättämään huomiotta. Näin ollen, teatteriesityksessä vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä on aina vastavuoroista. Toinen vuorovaikutuksen laatuun vaikuttava tekijä on näyttämösopimus. Näyttämösopimus on melko tuore käsite, mutta sen sisältö on tuttu jo teatterin alkuajoista asti. Näyttämösopimus pitää sisällään ne sanomattomat säännöt, jotka teatteriesityksessä vaikuttaa: Yleisön paikka on katsomossa ja näyttelijöiden lavalla. Yleisön tehtävä on katsoa, kun näyttelijät näyttelevät roolihahmojaan, ja näyttämön tapahtumia seurataan ”ikään kuin” leikkinä. Nykyteatterissa nämä sanomattomat säännöt on kuitenkin syytä ottaa tarkasteluun. Teatterin tekemisen tavoista erityisen vuorovaikutteisena nousee esille osallistava teatteri. Osallistavalla teatterilla tässä työssä viitataan teatterin tekemisen tapaan, jossa yleisöä osallistetaan, tavalla tai toisella, esitykseen. Vähimmillään tämä tarkoittaa nk. neljännen seinän kaatamista, eli yleisön läsnäolon selvää huomiointia, esimerkiksi puhuttelemalla yleisöä. Yleisön osallistamisen tarkoitus lienee jokaiselle teatterin tekijälle henkilökohtainen. Yleisesti osallistaminen tarjoaa mahdollisuuden vahvaan vuorovaikutus-suhteeseen yleisön ja esiintyvän osapuolen välillä. Osallistavaan teatteriin liittyy myös yhteisöllisyys. Teatteriesityksen tekemiseen tarvittava työryhmä muodostaa aina yhteisön, joka toimii enemmän tai vähemmän kollektiivisesti yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Jokaisessa esityksessä syntyy myös oma väliaikainen ”narikka”- yhteisö. Tämä yhteisö käsittää kaikki yksittäiseen esitykseen osallistuvat ihmiset. Esiintyjien ja yleisön lisäksi myös teatterin henkilökunta. Tätä ilmiötä on mahdollista käyttää hyödyksi esitystä tehdessä. Tämä yhteisö on vähimmilläänkin syytä huomioida, vaikkei sitä sen konkreettisemmin hyödyntäisikään.In my thesis I write about interactivity happening during a theater performance, and especially the interactivity between the actors and the audience. One of the main prerequisites for real interactivity to take place is presence. Presence is at least a tricky term to explain, but basically when talking about presence, we talk about being here and now. During a theater play, interaction between the audience and the actor may theoretically be one-sided: From stage to audience, or reciprocated: from stage to audience to stage. Practically on the other hand, interaction between the actor and the audience is always reciprocal. Even though in most cases of so-called fourth wall theater, in which the actors act to each other’s, as if there was no audience, actors try to ignore audiences’ reactions. By doing so, actors try to shut themselves off of the interaction between them and the audience. Another factor influencing the quality of interaction between the actors and the audience is stage pact (own translation). Even though this term is rather young, its’ content is well known throughout the history of theater. Stage pact holds within itself all the unspoken rules that are present in every theater performance: Audiences’ place is on their seats, and actors belong on the stage. Audience watches, as actors perform their roles and the ongoing performance is to be viewed “as if” it was a play. In modern theater though, it is recommendable at least, to start speaking about these rules. Modern theater has taken forms which allow or even demand audience participation. Again, because there is no proper translation for the Finnish word osallistava (as it really isn’t a proper word in Finnish either) I will now call this form of theater as interactive theater, as this form of theater is, very interactive. At very least, interactive theater allows interactivity between the actors and the audience to take place by taking down the “fourth wall”. Practically this means a gesture of acknowledgement from the stage, towards the audience. Reasons and functions of having audience take part in a play in this manner are always personal to the makers of the performance. Anyhow, every time there is a performance in which the audience is allowed or made to take part into, it offers a possibility for a strong interactive communion between the audience and the performing party. The last aspect of interactive theater to be introduced in this thesis is communality and the different communities taking part in a theater performance. First community forms during the reherseal season, and is that of the group of people taking part in the making of a performance. The second community is the one that forms anew every time there is a theater performance taking place. This community holds within itself every person from the staff, to the actors, and most importantly to the audience. It’s possible to use this phenomenon for the benefit of ones performances. If one chooses not to utilize the benefits of having this powerful community at ones disposal, it is advisable to at least recognize the existence of this community

Taitavaa taidetta vai pelkkää puskateatteria? : tutkimusmatka kesäteatteriin

Opinnäytetyö käsittelee kesäteatteria. Kesäteatteri on lajina saavuttanut Suomessa valtaisan suosion, mutta miksi? Keskeiseksi tutkimuskysymykseksi nousee: Mitä on kesäteatteri? Työssä tehdään lyhyt katsaus kesäteatterin historiaan ja pohditaan, millaista kesäteatteri on nykypäivänä. Työssä annetaan myös erilaisia näkemyksiä kesäteatteri-termin määrittelystä. Kesäteatterinäytelmät ovat usein kepeitä ja komediallisia, mutta toisaalta toisenlaistakin ohjelmistoa löytyy. Työssä selvitään mikä tekee näytelmästä kesäteatterihitin. Tutkimuksen pohjaksi on otettu Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen kirjoittama näytelmä Tankki täyteen, joka oli Teatterin tiedotuskeskuksen mukaan vuoden 2010 eniten katsojia kerännyt kesäteatterinäytelmä. Näytelmästä on poimittu huomioita, jotka tukevat näytelmän sopivuutta kesäteattereiden lavalle. Lopuksi työssä selvitetään yleisön ja tekijöiden suhdetta kesäteatteriin. Jokioisilla IdeaTeatterin kesäteatterissa kesällä 2011 toteutetun katsojakyselyn ja muutaman kesäteatterinäyttelijän haastattelun pohjalta esitetään tutkimustuloksia siitä, mitä yleisö kesäteatterilta haluaa ja toisaalta miten näyttelijät kesäteatterin näkevät. Kesäteatteri on koko kansan viihdettä, jonka kevyet ja helposti sulavat ohjelmistovalinnat, leppoisa tunnelma ja ulkoiset puitteet tekevät siitä niin sanottua ”matalan kynnyksen” teatteria, jonne on helppo vuosi toisensa jälkeen tulla. Tämä ei sulje pois sitä, ettei myös kesäteatteri voisi olla taiteellisesti arvokasta. Suurimpana lähdeteoksena työssä on käytetty Kari Jagtin kirjoittamaa Kesäteatteri ja sen tekijät – Onnen Maan Virvat ja Aarnet, joka on hänen opinnäytetyönsä Teatterikorkeakoulun teatteri- ja tanssipedagogiikan laitokselle.This thesis is about summer theatre. Summer theatre has hit a huge popularity in Finland, but why? The main question of the thesis is: What is summer theatre? This work makes a short review of summer theatre history and reflects on what summer theatre is today. This thesis also gives different kinds views how term “summer theatre” could be described. Summer theatre plays are often cheerful and humorous, but at the same time there are also listings of different kind. This thesis is finding out what makes a summer theatre play a hit. Ground for this searching is Neil Hardwick’s and Jussi Tuominen’s play Tankki täyteen, which was the most popular summer theatre play in the summer 2010 (source: Theatre Info Finland). Some notices of the play have been selected to emphasize the suitability of the play in summer theatre use. As a conclusion the thesis aims to clarify the mindset that the audiences and the actors have in relation to summer theatre. In the summer 2011 in Jokioinen, the summer theatre of IdeaTeatteri, there was held a questionnaire to the audience. Some actors were also interviewed as part of the survey. The information gathered in these interviews reveals some of the preferences and expectations that the audiences have for summer theatre as well as the actors points of view of the purpose of summer plays. Summer theatre is entertainment for all people. The programs that are light and easy to follow along with the pleasant and cheerful surroundings make summer theatre a considerable and a low threshold cultural activity. This doesn’t mean that summer theatre would be artistically worthless. The main source in this thesis is Kesäteatteri ja sen tekijät – Onnen Maan Virvat ja Aarnet by Kari Jagt. Work is his thesis to Theatre Academy Helsinki in the degree program of theatre and dance pegagogy

Baal : teatteritulkkaus viittomakielisen kuuron katsojan silmin

Tutkielma toteutettiin Helsingissä toiminnallisen opinnäytetyön muodossa yhteistyössä teatterialan opiskelijoiden ja heidän lehtoriensa kanssa. Käännettävän produktin nimi oli näytelmä nimeltä Baal. Tavoitteena oli toteuttaa teatteritulkkaus paritulkkauksena suomalaiselle viittomakielelle, omien tulkkaustaitojen kehittäminen sekä viittomakielentulkkien kannustaminen teatteritulkkaukseen. Pyrin selvittämään, mitkä seikat vaikuttavat teatteritulkkaukseen häiritsevästi ja mitkä asiat tekevät siitä sujuvaa viittomakielisen kuuron katsojan näkökulmasta. Opinnäytetyöni tulokset osoittivat, että teatteritulkkauksen toimivuuteen vaikuttivat tulkkauksen sujuvuuden lisäksi merkittävästi myös käytäntöön liittyvät seikat, kuten tulkkien ja kohdeyleisön paikat, valot sekä itse näyttämö. Toimiva teatteritulkkaus vaatii perusteellista valmistautumista ja toimivaa yhteistyötä muun teatterityöryhmän kanssa. Opinnäytetyötä tehtiin syksystä 2009 kevääseen 2010. Produkti toteutettiin tekemällä näytelmän Baal käsikirjoituksesta käännös sekä seuraamalla harjoituksia puolentoista kuukauden ajan. Työn toiminnallinen osuus toteutettiin paritulkkauksena, mutta opinnäytetyön kirjallinen osuus on toteutettu kahdesta eri näkökulmasta. Työn kirjallinen osuus koostuu kerätystä teoriasta liittyen suomalaiseen sekä viittomakieliseen teatteriin, tulkkaukseen ja kääntämiseen. Opinnäytetyön toiminnallinen osuus koostuu itse produktin toteuttamisesta, sen talletteesta sekä kolmen viittomakielisen kuuron katsojan haastatteluista. Työ on suunnattu viittomakielentulkeille, viittomakielentulkkiopiskelijoille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneita teatteritulkkauksesta.The thesis was carried out in the form of a functional thesis in co-operation with theatre students and their teachers in Helsinki. The product meant for interpretation was a play called Baal. The goal was to carry out the theatre-interpretation by means of pair-interpretation, the development of my own interpretation skills and to encourage sign-language interpreters to do theatre-interpretation. I tried to find out what the interpreter should take into consideration while carrying out theatre-interpretation for sign-language speaking deaf viewers, what works and does not work. The thesis showed that in addition to flowing interpretation things concerning practise are very significant such as the placement of the interpreters and viewers, light and the stage. Comprehensive preparation and functional team work with rest of the theatre crew are conditions for fluent interpretation. The thesis was worked on between the fall of 2009 and the spring of 2010. The product was carried out by translating the screenplay of Baal and monitoring rehearsals for one and a half month. The functional part of the thesis was carried out as pair-interpretation, but the textual part was written from two different perspectives. The textual part of the thesis consists of gathered theories about finnish theatre and sing language using theatre, interpretation and translation. The functional part consists of the carrying out of the product itself, the recording of it and the interviews with three sign-language speaking deaf viewers. The thesis is aimed for sign-language interpreters, sign-language interpretation students and everyone interested in theatre-interpretation

Teatteri-ilmaisun ohjaajan roolinaulakko

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan aluksi roolin käsitettä mm. sosiaalipsykologisen rooliteorian ja Jacob Levy Morenon rooliteorian kautta. Työssä pohditaan, missä yhteyksissä sanaa ”rooli” voidaan käyttää, mitä se tarkoittaa ja miten rooleja omaksutaan. Niiden lisäksi tekstissä tutkitaan rooleja ryhmässä sekä roolien aiheuttamia ristiriitoja. Pääteemana opinnäytetyössä on teatteri-ilmaisun ohjaajan roolinaulakko, joka on mielikuva vaatenaulakosta. Kuten normaalistakin vaatenaulakosta, roolinaulakosta löytyy takkeja, puseroita sekä erilaisia asusteita, mutta tässä tapauksessa ne kuvaavat teatteri-ilmaisun ohjaajan eri rooleja. Naulakosta löytyy teatteri-ilmaisun ohjaajan perusrooleja, kuten ohjaaja ja opettaja, sekä osarooleja kuten kurinpitäjä sekä kuuntelija. Roolinaulakon rakenteena ovat mm. teatteri-ilmaisun ohjaajan identiteetti sekä persoonallisuus. Jokaisella roolinaulakko on erilainen riippuen omista mielenkiinnon kohteista. Tässä tekstissä käsitellään kirjoittajan omaa mielikuvaa roolinaulakosta ja käytetään roolinaulakkoa apuna teatteri-ilmaisun ohjaajan eri roolien sekä niiden yhdistelmien hahmottamisessa.This thesis looks at the concept of a role by means of the role theories of social psychology and Jacob Levy Moreno. There is also discussion about when can the term ”role” be used, what does that term mean, and how are roles assumed. In addition, this thesis examines roles in a group and the conflicts caused by those roles. The main theme of this thesis is the drama instructor’s so-called role rack, meaning an idea of a coat rack. This coat rack contains coats, tops and various accessories, as coat racks commonly do. However, in this thesis these pieces of clothing depict the diverse roles of a drama instruc-tor. In the rack, one can find the basic roles of a drama instructor, for instance an instructor or a director. In addition, there can be found role elements such as a disciplinarian or a listener. The constituents of the role rack are for example the identity and the personality of the drama in-structor. Every role rack is different depending on the interests the drama instructor. This thesis dis-cusses the author’s personal image of the role rack, and the preceding term is used as a tool in outlining the drama instructor’s various roles and the combinations of those roles

Olen teatteri-ilmaisun ohjaaja : ammatillisen identiteettini kehittyminen

Tämä opinnäytetyö käsittelee kirjoittajansa ammatti-identiteetin kehittymistä teatteri-ilmaisun ohjaajana. Työ esittelee ammatti-identiteetin rakentumisen monimuotoista prosessia sekä pohtii teatteri-ilmaisun ohjaajan erilaisia rooleja. Kirjoittaja käy läpi oman ammatillisen identiteettinsä rakentumista suhteessa taiteen- ja teatterintutkimukseen, kasvatustieteisiin, kulttuuriteoriaan sekä sosiologiaan. Työssä havainnoidaan myös kirjoittajan ammatti-identiteetin kehittymistä ohjaamassaan Eversti Co. -projektissa. Eversti Co. oli keväällä 2012 toteutunut Ylioppilasteatterin ja Lyhty ry:n yhteistuotanto, joka toi samalle näyttämölle kehitysvammaisia sekä ammattimaisia teatterinharrastajia. Kirjoittaja pohtii kuinka kyseinen projekti on vaikuttanut häneen teatteri-ilmaisun ohjaajana sekä mitkä koulutuksen tuomat avut ovat edesauttaneet projektia. Työ vertaa teatteri-ilmaisun ohjaajan työnkuvaa postmoderniin työn murrokseen. Kirjoittaja havainnoi ammatti-identiteettinsä teatteri-ilmaisun ohjaajana olevan varioiva ja jatkuvasti rakentuva. Kirjoitus on osa teatteri-ilmaisun ohjaajuutta koskevaa keskustelua. Työ pohtii myös teatteri-ilmaisun ohjaajien kollegiaalista merkitystä toisilleen.This present thesis examines the development of the author's professional identity as a drama instructor. The thesis presents a complex process of developing a professional identity and examines the multitude roles of a drama instructor. The author examines her developing professional identity in relation to art and theater research, education, cultural theory and sociology. Furthermore, the development of the author’s professional identity is being observed during Eversti Co. project. Eversti Co. is a co-production with Ylioppilasteatteri and Lyhty ry. which brought people with intellectual and developmental disabilities on the same stage working with semi-professional theater enthusiasts. The author discusses how the project has influenced her as a drama instructor and which ways her education has helped her through the project. The thesis compares the postmodern transition of work to the drama instructors’ job description. The author observes her professional identity as a drama instructor being variable and constantly developing. Study is a part of ongoing discussion concerning the role of a drama instructor. Furthermore, the thesis discusses the meaning of colleagues to a drama instructor

Liminaalitilasta pysyviin muutoksiin : teatteri-ilmaisun ohjaajan opintojen soveltamisia kouluttajan työssä

Tämä opinnäytetyö tutkii teatteri-ilmaisun ohjaajan opintojen soveltamista kouluttajan työtehtävissä. Tarkastelu on kohdennettu käsittämään pitkäaikaistyöttömille tarkoitettuja Elämäsi kuntoon -valmennuksia. Opintojen soveltamisesta on rajattu aihealueiksi prosessidraama, rituaalit ja liminaalitila, aristoteelinen dramaturgia työnhaussa sekä näyttelijäntyö hahmometodia hyödyntäen. Opinnäytetyö painottuu tutkimaan tekijän näkökulmasta oman ohjaajuuden kehittymistä ja muuttumista näiden sovellusten myötä. Työn alussa käydään läpi tekijän omia lähtökohtia ryhmänohjaajana sekä draamamenetelmien soveltajana. Seuraavaksi tutkitaan tekijän toteuttamia opinnoista soveltamia harjoituksia sekä prosesseja valmennuskursseilla ja näiden vaikutuksia ennen kaikkea ohjaajuuteen. Lopuksi tehdään yhteenvetoa sovellusten aikaansaamista muutoksista. Menetelmänä käytetään tekemisperusteista tutkimusta, jossa tekijä arvioi tuloksia reflektoimalla omaa työskentelyään. Tutkielmassa tarkastellaan ohjaajuuden näkökulmasta, minkälaisia mahdollisuuksia teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnoilla on tuoda arkeen luovuutta ja erilaisia tapoja käsitellä asioita. Opinnäytetyö päättyy pohtimaan, minkälaisia pysyviä muutoksia kyseiset draamamenetelmät ovat tuoneet tekijälle ohjaajana sekä ohjattaville.This thesis explores the applications of studies in performing arts to the profession of a drama instructor. The study focuses on process drama, rituals, liminality, Aristotelian drama structure when applying for a job and the actor’s profession with Gestalt therapy. This work is emphasized to study the development and changes mainly due to the writer’s own profession. The fundamentals of the author’s ways to work as a tutor and a drama method operator are illustrated in the beginning of this thesis. Next, applied theatre practices are studied, which the writer has created and the consequences these have been made to the author as an instructor. As a conclusion there is a summary of the changes these applications have brought to the writer as a professional educator. The method of research in this thesis is an experimental study where the writer evaluates findings by reflecting his own work. This thesis comes to a conclusion that drama methods are useful instruments in bringing creativity and alternative ways for different people to handle various themes

OTUSTEN KANSSA TUTKIMUSMATKALLA : Miten lastenteatterihahmot muovataan aikuisten otuksiksi?

Opinnäytetyö pyrkii selvittämään millaisia sisältöjä ja muotoja kannattaa valita käytettäväksi, kun lähtee suuntaamaan lastenhahmot aikuisille. Opinnäytetyö on laadullinen tapaustutkimus, joka on tehty fenomenologisella tutkimusotteella. Se pohjautuu Otukset nimisen tutkimusesityksen harjoitus - ja esityskaudella tehtyihin huomioihin. Esityksen työstöprosessi aloitettiin joulukuussa 2015 ja esitykset olivat maaliskuussa 2016. Tärkeimpänä aineistona tutkimuksessa toimii tutkimusprosessin työpäiväkirja ja katsojille teetetyt kyselylomakkeet. Tutkimuksen pääkysymyksenä on “miten lastenteatterihahmot muovataan aikuisten otuksiksi?” Se lähtee hakemaan vastauksia neljän erilaisen otuksen kautta, jotka määritellään lähtökohtaisesti lastenteatterihahmoiksi. Hahmot ovat neljän teatteri-ilmaisun ohjaajan luomia ja kirjoittamia. Tutkija valmisti esityksen toisen esittävän taiteen opiskelijan kanssa. Tutkijan näkemys lastenteatterista, aikuisten teatterista ja niiden rajapinnoista laajeni tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa todettiin, että lastenteatteria ja aikuisten teatteria ei voi selkeästi erotella toisistaan. Tutkija löysi uusia työkaluja tulevaan työhönsä ja oppi näkemään, kuinka lastenteatterille tyypilliset muodot ja hahmot tarjoavat laajat mahdollisuudet myös aikuisten teatteriin. Tutkimuksessa havaittiin, että suunnattaessa lastenhahmoja aikuisille esityksen tunnelma ja monitulkintaisuus korostuvat. Tutkija myös oivalsi, että ihmisestä etäännytettyjä hahmoja on turvallisempi tarkkailla ja etsiä niistä samaistumispintaa.This thesis seeks to discover what kind of forms and meanings can be used when characters of children’s theatre are targeted to adults. This thesis is a qualitative case study and the research method used is phenomenological approach. The research is based on a play called Creatures and the notes that were formed during the process. The research process commenced in December 2015 and the performances were in March 2016. The most important material of the study is the study diary and the questionnaire the audience filled in. The main research question of the thesis is “how to modify characters of children’s theatre to adults’ creatures?” Answers are sought through four different creatures that would traditionally be defined as characters of children’s theatre. Characters were created and written by four theatre instructors. The play was produced by the researcher accompanied by another performing arts student. The researcher’s view of children’s theatre and adults’ theatre and their connection expanded during the research. A deeper knowledge of the two mentioned forms of theatre and their close, inseparable relationship was gained. Researcher found new tools needed for future work and discovered great possibilities that the traditional forms and characters of children’s theatre can offer to the theatre of adults. The research discovered that atmosphere and ambiguity are emphasized when modifying children’s characters to adults. The researcher also realized that defamiliarized and distanced characters are safer to observe and attempt to identify with. 

Kielellinen saavutettavuus HELsign -viittomakielisen kulttuurin tapahtumassa

Opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka järjestää niin kuuleville kuin kuuroille avoin kulttuuritapahtuma sekä mitä tulkatun tapahtuman suunnittelussa pitää huomioida. Opinnäytetyön tilaajana toimii Humanistisen ammattikorkeakoulun Vetovoimaa kulttuurikeskuksiin -hanke. Hankkeen tavoitteena on parantaa asuk-kaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia paikallisessa kulttuuritoiminnassa. Käytännön tasol-la hankkeessa pyritään selvittämään, kuinka uusia kävijöitä saataisiin osallistumaan kulttuurikeskusten toimintaan sekä kehittää kulttuurikeskusten toimintaa. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin toiminnallista tutkimusta. Opinnäytetyön tulokset perus-tuvat havaintoihin tapahtuman ja sen suunnittelun aikana sekä tapahtuman kävijöille toteutettuun pa-lautekyselyyn ja yhteistyökumppaneiden palautteeseen. Tapahtuman suunnittelu aloitettiin keväällä 2014. Tapahtuma järjestettiin helmikuussa 2015 kulttuurikeskus Stoassa. Tapahtuma oli suunnattu koko perheelle. Se toteutettiin yhteistyössä Viittovat perheet ry:n kanssa. Mukana tapahtumassa oli myös muita viittomakielialan yhdistyksiä. Ohjelman saavutettavuus sekä kuuleville että viittomakielisille oli toteutettu joko kaksikielisyytenä tai tulkkauksen avulla. Opinnäytetyöstä kulttuuripalveluiden järjestäjät saavat tietoa, kuinka järjestää tapahtumia, joissa on huomioitu viittomakieliset kävijät ja kuinka järjestää palveluihin ja tapahtumiin viittomakielentulkkaus. Tulkit saavat siitä tietoa, kuinka toimia kulttuuritapahtumaprosessissa ja millaista tiedotusta tapahtuman järjestäjät mahdollisesti tarvitsevat. Viittomakielialalla työskentelevät saavat siitä tietoa, kuinka järjestää kuulevien ja viittomakielisten näkökulmasta saavutettava tapahtuma ja olisiko sellaiselle kysyntää.The purpose of the thesis was to find out how to organize a culture event that would serve both deaf and hearing visitors, and what needs to be taken into account when organizing an interpreted event. Different performances, such as plays or guided tours in museums, have been interpreted into sign language before, but now the goal was to organize a bilingual event. The subscriber of the thesis was a project by Humak University of Applied Sciences called Vetovoimaa kulttuurikeskuksiin. The pur-pose of the project was to improve possibilities of the inhabitants to take part and have influence on the local cultural activities, and to find out how to get new visitors to participate in different activities at the cultural centers. This study is a functional research. The product of the thesis was to organize a culture event HELsign that was introducing sign language culture. The results of the study are based on observation before and during the event and on feedback by visitors and partners in the event. Planning of the event was started in spring 2014, and it took place in cultural center Stoa in February 2015. HELsign was exe-cuted in cooperation with different organizations from the field of sign language. In order to organize linguistic accessibility all the performances were bilingual or interpreted. This study shows that in order to execute a linguistically accessible event, knowledge and expertise about sign language culture and organizing interpreting are needed. When organizing a bilingual event that serves visitors from different cultural backgrounds, working together with members of sign lan-guage community is important, too. This thesis provides information for culture event producers on how to take deaf visitors and linguistic accessibility into account when planning an event and how to organize sign language interpreting. For sign language interpreters, this thesis provides information about the planning process of a culture event, and what kind of information about interpreting might be needed by the organizers