66 research outputs found

    Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky

    Get PDF
    Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky (SBYM) -hankkeessa pyrittiin selvittämään suomalaisen sian- ja broilerinlihan ympäristösuorituskyky ilmastovaikutuksen (hiilijalanjälki) sekä vedenkulutuksesta johtuvien vaikutusten (vesijalanjälki) osalta. Suomalaisen lihantuotannon ympäristösuorituskyky on yksi ydinkysymyksistä kotimaisen lihan kilpailukyvyn ja viennin edistämisessä. Elinkaariarvioinnin tavoitteena on arvioida tuotantoa Euroopan komission suosittelemien laskentaohjeistusten mukaan (Product Environmental Footprint, PEF). Näiden harmonisoitujen arviointiohjeistuksien tavoitteena on luotettava tuotekohtainen vertailtavuus myös kansainvälisesti. Hankkeessa pyrittiin tunnistamaan ilmastovaikutuksen ja vesijalanjäljen kannalta keskeisimmät tekijät, niin heikkoudet kuin vahvuudetkin. Tyypillistä suomalaista sianlihantuotantoa vastaavan sianlihan ilmastovaikutus oli 3,6 kg CO2 ekv per teuras-kg. Sianlihatuotannossa valtaosa päästöistä syntyy kotimaisten rehukasvien tuotannosta, sillä niiden osuus ruokinnassa on merkittävä. Toisaalta sianlihatuotanto pystyy hyvin jo nykyisellään hyödyntämään elintarviketeollisuuden sivuvirtoja, kuten ohravalkuaisrehua (OVR) ja heraa sekä jossain tapauksissa myös mäskiä. Näiden käyttö valkuais¬lähteenä on jo parantanut tuotannon ympäristökilpailukykyä. Suomalaisen tyypillisen sianlihan vesiniukkuusvaikutus oli 0,7 m3 ekv per teuras-kg. Vesiniukkuuden osalta erityisesti teolliset rehuvalmisteet ja niiden sisältämät tuontiraaka-aineet korostuivat esim. kasteluvesien ja tuotantopanoksien vuoksi. Tuloksissa rehukoostumuksen ja rehutuotannon kehittämisen lisäksi myös lannan käsittelyn ja varastoinnin kehittäminen nähtiin tarpeelliseksi päästöjen pienentämiseksi. Osalla tiloista on jo käytössä biokaasulaitoksia lannan päästöjen vähentämiseksi ja energian hyödyntämiseen. Suomalaisen broilerinlihan ilmastovaikutus oli 2,37 kg CO2 ekv per teuras-kg. Broileri-tuotannossa oleelliseksi päästölähteeksi nousi maankäytön muutos ja vähentämistoimeksi soijan korvaaminen vaihtoehtoisilla valkuaislähteillä. Kuten sianlihantuotannonkin osalta, myös kotimaisen viljelyn ympäristösuorituskyvyn parantaminen pienentäisi broilerinlihan vaikutuksia edelleen. Broilerilihan vesiniukkuusvaikutus oli 0,54 m3 ekv per teuras-kg. Vedenkäytön arvioinnissa suurin vaikutus oli teollisten rehujen raaka-aineilla. Maissin käyttö broilerinrehuissa on ollut tilapäistä, mutta silti sen osuus laskennassa korostui. Raaka-aineiden valinta sekä niiden alkuperän huomioiminen nähtiin ensiarvoisen tärkeäksi. Broilerinlihan tuotanto on vahvasti ohjattua ja optimoitua, mikä parantaa ympäristösuorituskykyä. Lisäksi tilojen uusiutuvien lämmityspolttoaineiden käyttö nähtiin eduksi. Tässä tutkimuksessa sianlihan maankäytön muutoksen suhteellinen (ja myös absoluuttinen) osuus oli kotimaisessa tuotannossa pienempi verrattuna kansainvälisen tutkimuksen aineistoon, minkä selittää vähäinen eteläamerikkalaisen soijan käyttö. Broilerin tulosta voidaan myös suuntaa antavasti vertailla noin 15 vuoden takaiseen suomalaiseen tutkimukseen, ja todeta, että ilmastovaikutus on tuotannon kehittyessä pienentynyt. Kansainvälisessä vertailuaineistossa vaihtelu vesiniukkuusvaikutuksissa on todella suurta. Sama havainto tehtiin tässä tutkimuksessa, missä pienet vaihtelut broilerirehuresepteissä aiheuttivat kymmenien prosenttien vaihtelun vesiniukkuustuloksiin. Koska AWARE-menetelmä on vielä uusi, ja eri tutkimusten tulokset heilahtelevat vielä johtuen mm. datahaasteista, tulee kaikkiin vesiniukkuusarviointeihin suhtautua toistaiseksi varauksella

    Maaseudun paikka tulevaisuuden kestävässä yhteiskunnassa

    Get PDF
    Fossiilitalous on yli satavuotisen historiansa aikana vapauttanut ihmiskunnan paikallisten luonnonvarojen kantokyvyn rajoista, mahdollistanut ennennäkemättömän talouden ja hyvinvoinnin kasvun. Samalla kiihdyttänyt keskittymiskehitystä ja kaupungistumista ja synnyttänyt ilmastonmuutoksen. Irtaantuminen fossiilitaloudesta merkitsee valtavaa yhteiskunnallista murrosta, joka jäsentää uudelleen ruoka-, energia- ja yhdyskuntajärjestelmiä. Tässä Maaseudun paikka tulevaisuuden kestävässä yhteiskunnassa -hankkeessa (MAKE) halusimme tarkastella maaseudun roolia tässä suuressa murroksessa. Hankkeessa tuotetut visiot, kestävän yhteiskunnan ilmentymät ja kestävyysmurroksen kipupisteet voivat toimia keskustelujen ja pohdintojen herättäjinä, syy-seuraussuhteiden hahmottajina sekä nykyhetkessä tehtävien tulevaisuusvalintojen arviointiperusteina. Keskeisenä puutteena uuteen maailmanmalliin siirtymisessä on visioiden puute. Se johtaa moniin ongelmiin: muutosta ei tavoitella määrätietoisesti, ristiriitoja ei tunnisteta ja nykyisen talousmallin perustaa ei kyseenalaisteta. Fossiilitalouden jälkeinen maailman jäsentämistä ja kuvaamista koskeva työ onkin vasta aluillaan. Hanketta on rahoitettu Maaseutupolitiikan neuvosten (MANE) toimesta ja maa- ja metsätalousministeriön Makeran varoista

    Innovatiivinen ruokajärjestelmä : Tutkimusohjelman loppuraportti

    Get PDF
    Innovatiivinen ruokaj√§rjestelm√§- tutkimusohjelman (InnoFood), 2016‚Äď2020, visiona on ollut tuottaa ratkaisuja kest√§v√§√§n ruokaj√§rjestelm√§√§n, jossa tuotettu ruoka on terveellist√§ ja sen tuotanto ja kulutus tapahtuvat kest√§v√§sti luonnonvaroja s√§√§st√§en sek√§ niit√§ optimaalisesti k√§ytt√§en ja kierr√§tt√§en. Ohjelmassa toimittiin nelj√§ll√§ fokusalueella, joiden tavoitteina oli: 1) Arvioida ja edist√§√§ uusia tuotantomenetelmi√§ (genomiikka ja jalostus, teknologiat) 2) Parantaa el√§intuotantoketjun kest√§vyytt√§ ja kilpailukyky√§, 3) Lis√§t√§ kasvintuotannon kilpailukyky√§ ja viljelyj√§rjestelmien monimuotoisuutta sek√§ 4) Kehitt√§√§ terveellisi√§ ja kest√§vi√§ korkean lis√§arvon ruoka- ja rehukonsepteja. Ohjelmakauden aikana Luke uudisti voimakkaasti tutkimusprofiiliaan, toimipaikkarakennettaan ja tutkimusalustojaan. InnoFood -ohjelma osallistui aktiivisesti tutkimuksen strategisesta suuntaamisesta ja tutkimusalustoista k√§ytyyn keskusteluun, suunnitteluun ja toteutukseen. Ohjelman pitk√§j√§nteinen toiminta tulee jatkumaan Luken uuden ohjelmarakenteen kaikkiin ohjelmiin integroituneena. InnoFood -ohjelma toimi tiiviiss√§ yhteisty√∂ss√§ BioSociety -ohjelman (Kest√§v√§ luonnonvaratalous yhteiskunnassa) kanssa, ja onkin vaikea erottaa n√§iden kahden ohjelman rooleja ruokaj√§rjestelm√§n kehitt√§misess√§. Erityisesti kest√§vyyteen ja kiertotalouteen liittyv√§t aiheet ovat olleet yhteist√§ tekemist√§. Osa t√§m√§n loppuraportin teksteist√§ on BioSocietyn asiantuntijoiden tuottamia. InnoFood onnistui hienosti ulkopuolisen rahoitusosuuden kasvattamisessa: mm. EU:n H2020 ohjelmasta saatiin nelj√§ koordinoitavaa hanketta, ja lis√§ksi oltiin partnerina 16 H2020-hankkeessa. Suomen Akatemian rahoitusosuus kasvoi erityisesti ohjelmakauden loppua kohden. Asiakasrahoituksen kasvattamisessa ohjelma on ollut Lukessa edell√§k√§vij√§, vuonna 2019 saavutettiin jo yli 3 miljoonan euron asiakasrahoitus. Lis√§ksi Luken strategisella rahoituksella pyrittiin vahvistamaan osaamista t√§rkeiksi arvioiduilla tulevaisuuden aloilla, kuten mikrobien ja mikrobiyhteis√∂jen tutkimus, hy√∂nteisten hy√∂dynt√§minen kiertotaloudessa, luomututkimus ja genomien editointi. Viestinn√§ll√§ on ollut keskeinen rooli tutkimustulosten ja tutkimuksen tarjoamien ratkaisujen esiintuomisessa. Viesti√§ ratkaisuista kest√§v√§√§n ruokaj√§rjestelm√§√§n on v√§litetty niin mediatiedotteissa, podcasteissa, blogeissa kuin suuremmissa tapahtumissa, webinaareissa ja yksitt√§isten hankkeiden pellonpiennartapatumissa. Merkitt√§v√§√§ on ollut tutkijoiden osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun niin lehtien sivuilla, sosiaalisessa mediassa kuin useissa tapahtumissa. Keskustelut ja tutkimustiedon jalkauttaminen suoraan maatilayritt√§jille jatkuu muun muassa Luken vet√§m√§ss√§, alkuvuodesta k√§ynnistyneess√§ AgriHubi-verkostossa, joka kokoaa yhteen alan maatilayritysten neuvonnan, tutkimuksen ja koulutuksen. Verkoston tavoitteena on edist√§√§ maatilayritysten kilpailukyky√§ ja uudistumista

    Suomen maa- ja elintarviketalous 2019

    Get PDF
    Vuoden 2018 kes√§ tullaan muistamaan Suomessa √§√§rimm√§isist√§ s√§√§olosuhteistaan. Pohjois- ja Keski-Eurooppaa piinanneet tavattoman kuuma s√§√§ ja eritt√§in v√§h√§inen sadem√§√§r√§ aiheuttivat alueelle pahimman kuivuuden kahteen vuosikymmeneen. Kuivuuden vaikutukset maataloussektoriin olivat merkitt√§v√§t, sill√§ monet viljelij√§t menettiv√§t rutikuivien peltojen takia v√§hint√§√§n osan normaalista tuotannostaan. Vaikutus tuntui pahimmin Pohjoismaissa ja Baltiassa. Kes√§ oli siis vaikea maatalousyritt√§jille, mutta my√∂s hyvi√§ uutisia saatiin, kun ep√§reiluja kauppatapoja ruokaketjussa suitseva lains√§√§d√§nt√∂ nytk√§hti EU:ssa eteenp√§in. Komission huhtikuussa 2018 julkistaman ehdotuksen keskeinen p√§√§m√§√§r√§ on ‚ÄĚviljelij√∂iden suojeleminen‚ÄĚ, koska he ovat ketjun ‚ÄĚheikoin lenkki‚ÄĚ. Ruokaketjun ep√§reiluja kauppatapoja koskevista s√§√§nn√∂ist√§ sopiminen oli yksi t√§rkeist√§ tavoitteista, jotka EU:n hallinto oli asettanut itselleen ennen toukokuun 2019 parlamenttivaaleja. Vuosina 2019‚Äď2020 Euroopan maatalouspoliittisen keskustelun asialistaa hallitsevat todenn√§k√∂isesti uudistusesitykset, joita yhteisen maatalouspolitiikan seuraavalle kaudelle suunnitellaan. Komissio j√§tti 1. kes√§kuuta 2018 lains√§√§d√§nt√∂ehdotuksensa politiikan uudistamisesta vuosille 2021‚Äď27. Ehdotukset olivat syntyneet edellisten 18 kuukauden aikana tehtyjen sidosryhmien laajojen kuulemisten pohjalta. My√∂s Britannian ero EU:sta eli Brexit pysyy keskeisen√§ aiheena. Tulevien kauppasuhteiden ehdot EU:n ja Britannian v√§lill√§ sek√§ erosopimuksen yksityiskohdat ovat t√§t√§ kirjoitettaessa edelleen t√§ysin auki. Koko vuoden 2018 kest√§neiden, sangen monimutkaisten neuvottelujen sarja kulminoitui marraskuussa Lontoon ja Brysselin aikaansaamaan erosopimukseen. Siit√§ asti on kuitenkin ollut ep√§selv√§√§, voiko katkerasti jakautunut Ison-Britannian parlamentti hyv√§ksy√§ neuvotellun sopimuksen. Maailmalla ruokamarkkinoita on sekoittanut p√§√§t√∂ksill√§√§n erityisesti presidentti Donald Trump, jonka aloittama kauppasota Kiinan kanssa sai Kiinan asettamaan tuontitulleja yhdysvaltalaisille maataloustuotteille kuten soijalle. T√§m√§n takia Yhdysvallat on hakenut soijapavuille kasvavia markkinoita Euroopasta. Seuraavilla sivuilla luodaan silm√§ys vuoden 2018 tapahtumiin ja arvioidaan, mit√§ vuonna 2019 on odotettavissa. Katsauksen erityisteemoissa nostamme t√§n√§ vuonna esiin erityisesti luomutuotannon. Teema-artikkeleissa kerrotaan luomutuotannon rakenteesta ja kest√§vyysvaikutuksista sek√§ luomutuotteiden maailmanmarkkinan√§kymist√§. Julkaisun muut erityisteemat k√§sittelev√§t suomalaisen lihaketjun kilpailukyky√§, maatalouden investointikehityst√§, maatalouden ekosysteemipalveluja ja EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta. Toivomme, ett√§ katsauksesta on hy√∂ty√§ niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.201

    Suomen maa- ja elintarviketalous 2018

    Get PDF
    Suomi juhli sadatta itsen√§isyyden vuottaan, Donal Trump otti vallan Yhdysvalloissa ja Robert Mugaben 37-vuotinen valtakausi Zimbabwessa p√§√§ttyi ‚Äď n√§ist√§ asioista vuosi 2017 muistetaan. Suomen maa- ja elintarviketaloudessa vuosi 2017 j√§√§ puolestaan mieleen poikkeuksellisten kehnojen sadonkorjuuolosuhteiden johdosta. Viljasatoa koettelivat osassa maata enn√§tykselliset sadekaudet ja kylm√§t jaksot. Kokonaisviljasato, 3,4 miljardia kiloa, on 2000-luvun toiseksi pienin. Luonnonvarakeskuksen Suomen maa- ja elintarviketaloutta tarkasteleva vuosikatsaus kokoaa perinteiseen tyyliin ajankohtaiset toimialan kehitysn√§kym√§t ja sit√§ koskevan viimeisimm√§n tutkimustiedon yksiin kansiin. Katsaus tarjoaa monipuolisen tietopaketin maa- ja elintarviketalouden toimintaymp√§rist√∂st√§, maatalous- ja elintarvikemarkkinoiden kehityksest√§, maatalouspolitiikasta, maatalouden rakennekehityksest√§ ja taloudellisesta tilasta sek√§ maatalouden ja ymp√§rist√∂n vuorovaikutuksesta. K√§sill√§ olevan katsauksen erityisteemoissa pureudutaan digitalisaation mahdollisuuksiin suomalaisen ruokaketjun kehitt√§misess√§ ja suomalaisen elintarvikkeiden myyntivalttien tunnistamiseen niin kotimaassa kuin vientimarkkinoillakin. Lis√§ksi tarkastellaan puutarhatuotannon tulevaisuuden kasvun√§kymi√§ sek√§ yritysten ja kuluttajien kiinnostusta hy√∂nteisten kasvattamista ja hy√∂nteisruokaa kohtaan. Maatalouden rehev√∂itt√§v√§√§ fosforikuormitusta k√§sittelev√§ss√§ kirjoituksessa analysoidaan puolestaan maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden valinnan vaikeuksia. Toivomme, ett√§ katsauksesta on hy√∂ty√§ niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.201

    Maatalouden ja elintarvikealan tulevaisuus Etelä-Savossa vuoteen 2030

    Get PDF
    Etel√§-Savon maatalouden ja elintarvikealan yritysten toimintaymp√§rist√∂ muuttuu jatkuvasti ja vaatimukset toiminnan v√§h√§hiilisyytt√§ ja tarve yhteisty√∂t√§ kohtaan kasvavat. Kilpailun kiristyess√§ maatalouden ja elintarvikealan eri tuotantosuuntien kyky uusiutua ja sopeutua ratkaisevat menestymisen. T√§m√§n hankkeen tavoitteena oli kehitt√§√§ Etel√§-Savon tuottajien ja elintarvikealan kilpailukyky√§ ja v√§h√§hiilisyytt√§ ennakointimentelmi√§ hy√∂dynt√§en. Hankkeessa selvitettiin Etel√§-Savon elintarvikealan nykytilaa ja kehitt√§mistarpeita, kuluttajaodotuksia sek√§ rakennettiin vaihtoehtoisia tulevai-suusskenaarioita 2030 maa- ja elintarviketalouden osalta, joiden vaikutuksia arvioitiin niin yritt√§jien kuin alan toimijoiden kanssa vuorovaikutteisella kehitt√§mistoiminnalla. Etel√§-Savon maa- ja elintarviketalouden voidaan kuvata olevan monipuolista, mutta toisaalta erikoistunutta. Etel√§-Savossa tuotetaan monipuolisesti maatalousper√§isi√§ raaka-aineita: maitoa, lihaa, vihanneksia, marjoja, viljaa, kananmunia ja yrttej√§. Osa Etel√§-Savon maataloustuotannosta on valtakunnan tasolla merkitt√§v√§√§ esim. parsa- ja kiinankaalin, rapean ker√§salaatin, luomuporkkanan ja -sipulin tuotannon osalta. Taloudellisesta n√§k√∂kulmasta maidontuotanto on merkitt√§vin tuotantosuunta Etel√§-Savossa, sill√§ sit√§ kautta tulee yli 60 % koko Etel√§-Savon maatalouden bruttomyyntituloista. Maidontuotanto on volyymilt√§√§n pysynyt maakunnassa samalla tasolla, vaikkakin tilojen lukum√§√§r√§ on v√§hentynyt huomattavasti. Kaikkiaan tilojen kokonaism√§√§r√§n lasku on jatkunut jo vuosia. Sen sijaan luomutilojen m√§√§r√§ ja luomuviljelty peltoala (ml. siirtym√§vaiheessa oleva pinta-ala) ovat kasvaneet viime vuosina. Maataloustuotanto kamppailee kannattavuuden kanssa, joka heijastelee varovaiseen investointihalukkuuteen. Etel√§-Savon alueella on sek√§ monipuolista ett√§ erikoistunutta elintarvikkeiden valmistusta niin tavanomaisesti kuin luomuna tuotettuna. Kuvaavaa on, ett√§ suurin osa yrityksist√§ on pieni√§ ja alueella on vain muutamia suuria elintarvikevalmistajia. Maaseudun alkutuotanto-ja jatkojalostusyritt√§jill√§ on tulevaisuudensuunnitelmia yrityksen ener-giaratkaisuiden sek√§ orgaanisten j√§tteiden kierr√§tyksen tehostamiseksi. Aurinkoenergia oli kiinnostavin uusiutuvan energian l√§hde. My√∂s muut fossiilisille energial√§hteille vaihtoehtoiset energiamuodot kiinnostavat. Yleisimmin toteutettu toimenpide oli energians√§√§st√∂lamppuihin vaihtaminen valaistuksessa ja muut s√§hk√∂n kulutusta v√§hent√§v√§t toimenpiteet. Orgaanisten j√§tteiden sek√§ elintarviketuotannon sivuvirtojen yh√§ parempi hy√∂tyk√§ytt√∂ kiinnostaa. Kilpailukyvyn parantamisessa t√§rke√§ksi n√§hd√§√§n yritysten v√§lisen yhteisty√∂n tekeminen. L√§hiruokayritysten k√§ytt√§mist√§ jakelukanavista suosituimpia It√§-Suomessa ovat t√§ll√§ hetkell√§ suoramyynti omalta tilalta sek√§ tuotteiden myynti keskusliikkeille, mutta kokonaismyynti jakautuu yleens√§ useampaan eri jakelukanavaan. Suoramyynti ja tuotteiden myynti keskusliikkeille koetaan my√∂s kannattavimmiksi ja kiinnostavimmiksi ravintoloille ja matkailuyrityksille myynnin lis√§ksi. Suoramyynti omassa verkkokaupassa kiinnostaa yrityksi√§ selv√§sti enemm√§n kuin myynti muiden verkkokaupoissa, mutta verkkomyynnin kannattavaksi kokeminen ylip√§√§t√§√§n on yrityksill√§ hyvin hajanaista. Kuluttajien mieliss√§ etel√§savolainen ruoka kulminoituu leip√§√§n. Se arvioidaan rakkaudella tehdyksi ja sit√§ vapaa-ajan asukkaatkin haluavat vied√§ mukanaan arkeen p√§√§kaupunkiseudulle. Sen sijaan etel√§savolainen maidon- ja avomaatuotanto ei her√§t√§ kuluttajissa vastaavanlaisia tunnereaktioita suuntaan tai toiseen. Alueen kuluttajat liitt√§v√§t kyll√§ termin luomu omaan maakuntaansa, mutta samalla pohtivat miksi sit√§ ei kuitenkaan sen enemp√§√§ n√§y alueen kaupoissa. Tulevaisuudesta kuluttajilla on vaihtelevia n√§kemyksi√§, pelkoja ja uskomuksia. Toiset toivovat, ett√§ palattaisiin ajassa taaksep√§in ja toiset puolestaan pohtivat voisivatko dronet toimittaa ruokaostokset kes√§asunnolle. Samaan aikaan pelkoa her√§tt√§√§ v√§en jatkuva v√§heneminen ja ymp√§rist√∂katastrofien mahdollisuudet. Tulevaisuuden ennakointikyselyss√§ t√§rkeimmiksi muutosvoimiksi maatalouden ja ruoantuotannon tulevaisuuden kehityksess√§ nousivat Etel√§-Savon osalta erityisesti alan kannattavuus ja taloudelliset tekij√§t sek√§ luomu- ja l√§hiruoka. Alueen suurimpina vahvuuksina pidettiin vienti√§ ja matkailua sek√§ tuotannon puhtautta sek√§ saasteiden v√§hyytt√§. Heikkouksiksi arvioitiin muun muassa kannattavuus ja erilaiset resurssiongelmat. Kahdessa toimijaty√∂pajassa skenaariot muokkautuivat kaksivaiheisessa prosessissa sis√§ll√∂llisesti eteenp√§in ja niiden osalta kussakin skenaariossa nousi esille sek√§ mahdollisuuksia ett√§ uhkia, joihin on syyt√§ varatua. Teknologinen kehitys, osaamistarpeet, rakennekehityksen tuomat haasteet, alueen yritt√§jyyden erityispiirteet ja kuluttajakysynn√§n muuttuminen olivat kaikissa skenaarioissa keskustelussa. Viennin kasvun ja ‚ÄĚgourmet maatalouden‚ÄĚ br√§nd√§√§misen n√§htiin olevan Etel√§-Savolle selke√§ mahdollisuus, samoin j√§rviseudun imagon vahvistaminen. Globaalissa myllerryksess√§ n√§htiin Etel√§-Savon paikallisen, l√§heisen luontosuhteen kautta profiloituvan tuotannon l√∂yt√§v√§n paikkansa, vaikka halpa tuontiruokavaihtoehto on vahvasti esill√§. Eettisyyden, reiluuden ja vesiolosuhteiden merkitys korostuu kuluttajien keskuudessa ja mm. keinoruoan mahdollinen yleistyminen antaa uutta arvoa perinteiselle maataloustuotannolle. Hankkeen l√§pileikkaavana tavoitteena oli vaikuttaa ennakointimenetelmien avulla ja tulevaisuuden suuntia analysoimalla maatilayritysten ja koko ketjun liiketoiminnan kehitt√§miseen, uusiutumiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen. Hanke tuotti tietoa Etel√§-Savon maatalouden ja elintarvikealan yritysten kilpailukyvyn nykytilasta, kehitt√§mis- ja investointiaikomuksista, yritysten v√§h√§hiilisyydest√§ sek√§ kuluttajien odotuksista alueen tuotteille ja palveluille. Hankkeen tulevaisuusskenaarioiden vaikutusten arvioinnilla on mahdollista varautua paremmin tulevaisuuteen. Hanke tuotti alueella r√§√§t√§l√∂ity√§ ja k√§yt√§nn√∂nl√§heist√§ tulevaisuustietoa maatalouden ja elintarvikealan kehitt√§misen pohjaksi.201

    Suomen maa- ja elintarviketalous 2016/2017

    Get PDF
    Suomen maa- ja elintarviketaloutta tarkasteleva vuosikatsaus kokoaa ajankohtaiset toimialan kehitysnäkymät ja sitä koskevan viimeisimmän tutkimustiedon yksiin kansiin. Katsaus tarjoaa monipuolisen tietopaketin maa- ja elintarviketalouden toimintaympäristöstä, maatalous- ja elintarvikemarkkinoiden kehityksestä, maatalouspolitiikasta, maatalouden rakennekehityksestä ja taloudellisesta tilasta sekä maatalouden ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Käsillä olevan katsauksen erityisteemoissa tarkastellaan suomalaisen elintarvikeketjun kilpailukykyä, Iso-Britannian EU-eron seurauksia maatalous- ja elintarvikemarkkinoilla, riskienhallintaan liittyvien politiikkatoimenpiteiden käyttöönottoa maataloudessa sekä kuluttajien kiinnostusta eläinten hyvinvointia kohtaan. Toivomme, että katsauksesta on hyötyä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Katsauksen laatinut työryhmä: Jansik Csaba: luku 1.3, 1.4 Karhula Timo: luku 2.2, 2.4, 3 Knuuttila Marja: luku 1.1, 1.2 Koikkalainen Kauko: luku 5 Koivisto Anu: luku 2.3 Latukka Arto: luku 4.3 Miettinen Antti: luku 5 Niemi Jarkko: luku 2.4 Niemi Jyrki: luku 2.1, 3, toimitus Rantala Olli: luku 4.2 Sulkava Mika: luku 4.3 Tauriainen Jukka: luku 4.2 Valtiala Juho: luku 2.1, 3 Väre Minna: luku 4.1, toimitus201

    Avoimen datan hyödyntäminen ja vaikuttavuus

    Get PDF
    T√§ss√§ raportissa kartoitetaan keskeisten perustietovarantojen avoimuutta, selvitet√§√§n mahdollisuuksia avoimen datan taloudellisten vaikutusten arviointiin sek√§ valotetaan avoimen datan k√§yt√∂n ja yritysten innovaatioiden tuottamisen sek√§ taloudellisen menestyksen v√§list√§ yhteytt√§. Lis√§ksi raportissa esitet√§√§n konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla perustietovarantojen vaikuttavuutta yhteiskunnassa voidaan lis√§t√§. Tutkimuksemme osoittaa, ett√§ avointa dataa ja massadataa innovaatiotoiminnassaan hy√∂dynt√§v√§t yritykset tekev√§t markkinoiden kannalta uusia tuoteinnovaatioita suhteellisesti huomattavasti useammin kuin yritykset, jotka eiv√§t hy√∂dynn√§ dataa. Dataa innovaatioiden kehitt√§misess√§ k√§ytt√§neiden informaatio- ja viestint√§toimialan yritysten liikevaihto kasvoi vuosina 2012‚Äď2014 keskim√§√§rin yli 17 prosenttia enemm√§n kuin saman toimialan dataa innovaatioissa hy√∂dynt√§m√§tt√∂mien yritysten liikevaihto. Yksitt√§isist√§ tietotyypeist√§ vain liikennetietojen hy√∂dynt√§minen innovaatiotoiminnassa oli yhteydess√§ yritysten liikevaihdon kasvuun. Datatalouden mekanismien ymm√§rt√§miseksi tarvittaisiin tutkimustietoa yritysten datan k√§yt√∂st√§ ja taloudellisista vaikutuksista laajemmin. T√§t√§ varten tulisi kehitt√§√§ datan k√§ytt√∂√§ kuvastavaa tilastoaineistojen ker√§√§mist√§. Avoimen tiedon hy√∂dynt√§misedellytysten parantamiseksi tarvitaan hallinnonalat ylitt√§vi√§ parhaita k√§yt√§nt√∂j√§ tiedonhallintaan ja datan avaamiseen liittyen. Eri virastojen ja hallinnonalojen tiedonhallinta on verrattain ep√§yhten√§ist√§. Avoimen datan jakelu on pirstaleista, jonka takia sen l√∂ydett√§vyys on datan hy√∂dynt√§jille haasteellista. Hyvi√§ ty√∂kaluja tiedonhallinnan j√§sent√§miseen, kuten esimerkiksi tietotilinp√§√§t√∂s on kehitetty, mutta niit√§ ei ole viel√§ otettu laajasti k√§ytt√∂√∂n. Henkil√∂tietoon liittyv√§t k√§yt√§nn√∂t kaipaavat tarkennusta. Datan hy√∂dynt√§mist√§ voidaan lis√§t√§ mm.lis√§√§m√§ll√§ vuorovaikutusta tietovarantojen hallinnoijien ja hy√∂dynt√§jien kanssa

    Pellolta pöytään 2016 : Tilastoja elintarvikeketjusta

    Get PDF
    Alkusanat Pellolta p√∂yt√§√§n -julkaisu kokoaa yhteen Suomen elintarvikeketjun tilastoja elintarviketurvallisuuden n√§k√∂kulmasta. Julkaisu ilmestyi ensimm√§isen kerran vuonna 2007. T√§m√§ on j√§rjestyksess√§√§n seitsem√§s julkaisu ja samalla ensimm√§inen verkkojulkaisu. T√§h√§n julkaisuun on otettu mukaan ensimm√§ist√§ kertaa my√∂s vastuullisuuden n√§k√∂kulma. Pellolta p√∂yt√§√§n -julkaisu pyrkii kuvaamaan k√§ytett√§viss√§ olevien tilastotietojen avulla koko elintarvikeketjun alkutuotannosta kuluttajaan. Julkaisu sis√§lt√§√§ tietoja mm. maatalous- ja elintarviketuotannosta, tuotantoel√§inten hyvinvoinnista, kasvinterveydest√§, luonnonmukaisesta tuotannosta sek√§ elintarvikevalvonnasta. Elintarvikeketjun toiminta perustuu raaka-aineiden tuotantoon ja jalostukseen. Ketjun toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi vastuullisuus ja elintarviketurvallisuuden valvonta ovat olennainen osa elintarvikeketjua. Jokap√§iv√§inen elintarvikkeiden kulutus perustuukin luottamukseen koko elintarvikeketjua kohtaan. Julkaisu toimii oivallisena ensimm√§isen√§ tietol√§hteen√§ haettaessa tilastotietoa elintarvikeketjusta. Tarkemmin tietoa l√∂ytyy julkaisussa mainituista alkuper√§isist√§ l√§hteist√§. Kokoomajulkaisun tiedot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luken) Tilastopalveluiden sek√§ muiden elintarvikeketjua tilastoivien tiedontuottajien tilastoihin ja raportteihin. Luken tilastojen laatuselosteet ja tarkemmat tiedot l√∂ytyv√§t osoitteesta stat.luke.fi. Otamme mielell√§mme vastaan palautetta ja kehitt√§misehdotuksia s√§hk√∂postiosoitteeseen [email protected]. T√§m√§n julkaisun p√§√§toimittajana on toiminut tutkija Virpi Vorne ja projektip√§√§llikk√∂n√§ yliaktuaari Sirpa Karppinen. Projektin ohjausryhm√§√§n ovat kuuluneet Johanna Laiho-Kauranne, Tarja Kortesmaa, Anne Pihlanto ja Esa Katajam√§ki. Taiton viimeistelyn on tehnyt Irene Murtovaara. Kiitos kaikille julkaisun laadinnassa avustaneille.201

    Luomutuotanto 2020 : aluetaloudelliset vaikutukset ja asema julkisella sektorilla

    Get PDF
    Vuonna 2015 luomun osuus Suomessa viljellyst√§ peltoalasta oli 9,9 prosenttia. Hallituksen luomualan kehitt√§misohjelman tavoitteena on, ett√§ luomutuotannon osuus olisi 20 prosenttia viljellyst√§ peltoalasta vuonna 2020. Muutamissa maakunnissa t√§h√§n tavoitteeseen on jo p√§√§sty, mutta useimmilla siihen on viel√§ pitk√§ matka. Kokonaisuudessaan maataloudella on merkitt√§v√§ vaikutus Suomen maakuntien sek√§ koko maan talouteen ja etenkin ty√∂llisyyteen. Maatalous ty√∂llist√§√§ kerroinvaikutuksineen koko maassa noin 105 000 henkil√∂ty√∂vuotta. Vastaavia vaikutuksia erityisesti luomutuotannon suhteen ei ole aikaisemmin selvitetty. Luomun osuuden kasvattaminen my√∂s julkisissa ruokapalveluissa on Suomen hallituksen asettama tavoite. T√§ll√§ hetkell√§ noin 5 prosenttia ammattikeitti√∂iden k√§ytt√§mist√§ ruoka-ainekiloista on luomua. Vuonna 2013 tehdyn selvityksen perusteella noin 40 prosenttia ammattikeitti√∂ist√§ kuitenkin haluaisi lis√§t√§ luomun osuutta tarjonnasta. Luomun k√§ytt√∂ julkisella sektorilla ei kuitenkaan lis√§√§nny ilman poliittisia p√§√§t√∂ksi√§. Suomessa luomun ja tavanomaisen tuotannon eroja on selvitetty muun muassa sadon tuottokyvyn ja ravinnehuuhtoutumien tarkastelulla. Luomutuotannon aluetaloudellisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan juuri selvitetty aikaisemmin eik√§ vertailtu eroja tavanomaisen tuotannon vastaaviin vaikutuksiin. Suomen kansallisessa luomututkimusohjelmassa 2014‚Äď2018 yksi painopistealue elinkeinol√§ht√∂iselle tieteelliselle tutkimukselle on luomun kansantaloudelliset merkitykset. Ohjelmassa mainitaan, ett√§ on seurattava ja tuotettava tietoa arvoketjussa tapahtuvista muutoksista kuten luomumarkkinoiden kasvusta ja siit√§ johtuvista muun muassa tuonnin ja viennin suhteellisista muutoksista sek√§ ty√∂llisyyden kehittymisest√§. Lis√§ksi Euroopan komission toteuttaman kuluttajille ja alan toimijoille kohdistetun kyselyn perusteella luomusta toivotaan lis√§√§ tietoa etenkin luomumaatalouden taloudellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Luomun aluetaloudelliset vaikutukset ja tuotannon edist√§minen -hankkeen keskeisen√§ tavoitteena oli selvitt√§√§ luomutuotannon (peltokasvituotanto, lihantuotanto, maidontuotanto ja puutarhatuotanto) nykyiset aluetaloudelliset vaikutukset kaikissa Suomen maakunnissa sek√§ koko Suomen tasolla ja vertailla niit√§ tavanomaisen tuotannon vaikutuksiin. Lis√§ksi tavoitteena oli selvitt√§√§, mit√§ vaikutuksia sill√§ olisi talouteen ja ty√∂llisyyteen, jos a) luomutuotannon osuus nousisi kaikissa maakunnissa 20 prosenttiin vuoteen 2020 menness√§, b) luomutuotannon osuus muuttuisi luomutuottajien arvioiden mukaisesti, ja c) maakuntiin syntyisi lis√§√§ luomua jalostavia elintarvikeyrityksi√§. Hankkeen tarkoituksena oli lis√§t√§ eri sidosryhmien tietoisuutta luomun asemasta ja merkityksest√§ sek√§ maakunnallisella ett√§ valtakunnallisella tasolla ja auttaa t√§t√§ kautta toimijoita hahmottamaan luomutuotannon merkityksen osana elinkeinoel√§m√§n kehitt√§mist√§ ja ty√∂llisyyden edist√§mist√§. Tarkoituksena oli selvitt√§√§ my√∂s kuntap√§√§tt√§jien n√§kemyksi√§ luomun k√§yt√∂st√§ julkisella sektorilla t√§ll√§ hetkell√§ ja tulevaisuudessa, sek√§ luomun k√§yt√∂n mahdollisuudet ja mahdolliset esteet kuntasektorilla. Hankkeessa toteutettiin kaksi e-lomakekysely√§. Vuonna 2015 tehtiin kysely luomutuottajille ja vuonna 2016 kuntap√§√§tt√§jille. Luomutuottajille l√§hetettyj√§ lomakekyselyj√§ t√§ydennettiin puhelinhaastatteluilla. Yhteens√§ 840 luomutuottajaa vastasi kyselyyn, mik√§ k√§sitt√§√§ noin 20 prosenttia koko Suomen luomutuottajista. Kyselyyn vastanneiden luomutilojen luonnonmukaisesti viljelty tuotantoala oli vuonna 2014 yhteens√§ noin 45 770 hehtaaria, mik√§ k√§sitt√§√§ noin 22 prosenttia koko Suomen 212 653 hehtaarista luomuviljellyst√§ peltoalasta kyseisen√§ vuonna. Kyselyyn vastanneet luomutilat olivat keskim√§√§rin noin 57 hehtaarin kokoisia, mik√§ on l√§hes viisi hehtaaria keskim√§√§r√§ist√§ luomutilaa suurempi. Kyselyyn vastanneista suurella osalla oli peltokasvituotantoa (601 tilaa). Lihantuotantoa oli 205 tilalla, puutarhatuotantoa 95 tilalla, maidontuotantoa 43 tilalla ja kananmunantuotantoa 24 tilalla. Muuta tuotantoa kuten hunajan tuotantoa oli 23 tilalla. P√§√§tt√§j√§kyselyyn saatiin yhteens√§ 276 vastausta, kaikkiaan 172 eri kunnasta. Alun perin tavoitteena oli saada vastaus yli 100 kunnasta, eli noin kolmanneksesta Suomen kuntia, ja t√§m√§ tavoite siis ylitettiin kirkkaasti. Aktiivisimmin kyselyyn vastasivat ruokapalveluissa ty√∂skentelev√§t, kuten ruokapalvelup√§√§llik√∂t ja vastaavat henkil√∂t. V√§hiten vastauksia saatiin hankintayksik√∂iss√§ ty√∂skentelevilt√§ henkil√∂ilt√§ sek√§ kunnan- tai kaupunginjohtajilta. Valtuustojen tai hallitusten puheenjohtajina toimivat luottamushenkil√∂t vastasivat my√∂s melko aktiivisesti kyselyyn. Luomutuotannon aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin Ruralia-instituutissa kehitetyll√§ yleisen tasapainon (CGE) RegFinDyn-mallilla. Laskentamalli perustuu koeteltuun mikro- ja makrotalousteoriaan, kehittyneisiin soveltavan matematiikan ratkaisualgoritmeihin sek√§ Tilastokeskuksen virallisiin kansan- ja aluetalouden tilinpidon lukuihin. RegFinDyn-mallin simulointitulokset sis√§lt√§v√§t muutoksen suoran ja ep√§suoran vaikutuksen lis√§ksi niin sanotut aiheutetut vaikutukset, jotka syntyv√§t vaikutuskanavan edetess√§ tuloihin ja kulutukseen asti. Luomutuottajille kohdistetun kyselyn perusteella t√§rkeimpi√§ syit√§ tavanomaisesta luomutuotantoon siirtymiseen ovat olleet etenkin taloudelliset syyt, mutta my√∂s ekologisuutta ja kest√§vyytt√§ pidettiin l√§hes yht√§ t√§rke√§n√§ syyn√§. Luomutuotannon kannattavuuteen onkin syyt√§ panostaa, jotta yh√§ useampi tuottaja siirtyisi luomutuotantoon ja my√∂s pysyisi luomussa. My√∂s etenkin byrokratian ja valvonnan v√§hent√§mist√§, luomun kysynn√§n kasvua, luomusta saatavan hinnan nousua, tiedottamista/valistusta ja asenteiden muutosta ehdotettiin keinoiksi edist√§√§ luomutuotantoon siirtymist√§. Luomutuottajat arvioivat oman tuotantonsa arvoon tulevan pient√§ kasvua vuoteen 2020 menness√§. Kasvuennuste oli kuitenkin pieni, keskim√§√§rin kolme prosenttia vuosien 2014 ja 2020 v√§lill√§. Arviot vaihtelivat maakunnittain ‚Äď9 ja +11 prosentin v√§lill√§. Suurin kehitysarvio oli Satakunnassa ja pienin Etel√§-Pohjanmaalla. Arvioiden keskiarvoihin vaikutti merkitt√§v√§sti se, kuinka moni tuottaja aikoi lopettaa tuotantonsa kokonaan muun muassa el√§k√∂itymisen vuoksi. Kuntap√§√§tt√§j√§kyselyn perusteella julkisen sektorin elintarvikehankintojen t√§rkeimm√§t kriteerit olivat ruoan hyv√§ maku ja se, ett√§ keitti√∂t voivat tarjota asiakkailleen turvallista ruokaa. V√§hiten painoarvoa hankintakriteerein√§ saivat mahdollisuus valmistaa ruokaa tietyn maakunnan tai alueen perinteiden tapaan, mahdollisuus saada luomutuotteita sek√§ mahdollisuus olla suorassa kontaktissa tuotteiden tai raaka-aineiden myyj√§n kanssa. N√§it√§ viimeksi mainittuja kriteereit√§ ei kuitenkaan pidetty miss√§√§n nimess√§ mit√§tt√∂min√§, vaan ne n√§htiin kuitenkin jonkin verran merkityksellisin√§. Vastaajien mielikuvissa luomutuotanto n√§htiin hyvin valvottuna ja luotettavana sek√§ el√§inten hyvinvoinnista huolehtivana. Luomutuotteiden katsottiin olevan terveellisi√§ ja hyv√§n makuisia. Luomua ei pidetty ylellisen√§ kuluttamisena, mutta sen saatavuudessa n√§htiin olevan jonkin verran parantamisen varaa. Yleisimmin kunnissa k√§ytettiin tutkimushetkell√§ luomuna mm. vihanneksia, juureksia, marjoja, hiutaleita, leip√§√§ ja maitoa eli melko alhaisen jalostusasteen tuotteita. Monissa kunnissa luomua k√§ytettiin my√∂s erityisen√§ hankintakriteerin√§ tiettyjen tuotteiden osalta. Suurimpina estein√§ luomun hankinnalle kuntakeitti√∂ihin n√§htiin tavanomaista tuotetta korkeampi hinta ja toisaalta saman kolikon k√§√§nt√∂puoli eli k√§yt√∂ss√§ olevien m√§√§r√§rahojen rajallisuus. Keitti√∂henkil√∂kunnan tai kuntap√§√§tt√§jien asenteen ei n√§hty olevan esteen√§ luomun hankkimiselle ja my√∂s luomutuotteiden laatuun luotettiin. Kuntap√§√§tt√§j√§kyselyn vastaajat uskoivat, ett√§ tulevaisuudessa raaka-aineisiin kiinnitet√§√§n entist√§ enemm√§n huomiota niin keitti√∂iss√§ ja hankinnoissa kuin my√∂s ruokailijoiden n√§k√∂kulmasta. Monessa kunnassa oli my√∂s tehty jo p√§√§t√∂ksi√§ tai ainakin keskusteltu mahdollisuudesta, ett√§ hankinta- tai ruokapalvelustrategiaan kirjataan maininta joko l√§hell√§ tai luomuna tuotettujen raaka-aineiden hankkimisesta. Laskelmien perusteella luomutuotannon nykyiset vaikutukset alueiden talouteen ja ty√∂llisyyteen vaihtelevat alueittain. Suurin luomutuotannon vaikutus on Etel√§-Pohjanmaalla (yli 600 htv ja noin 100 miljoonaa euroa), miss√§ on Suomen toiseksi suurin luomuala hehtaareissa tarkasteltuna sek√§ runsaasti luomuhyv√§ksyttyj√§ el√§imi√§ ja paljon jalostusta. Seuraavaksi suurimmat vaikutukset ovat Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Koko Suomen tasolla luomutuotannon vaikutukset ty√∂llisyyteen ovat noin 3 400 henkil√∂ty√∂vuotta ja talouteen 680 miljoonaa euroa. Laskelmien mukaan luomualan kasvu tavoiteltuun 20 prosenttiin peltoalasta vuoteen 2020 menness√§ ja siit√§ johtuva tavanomaisesti viljellyn peltoalan v√§heneminen johtaisivat negatiivisiin yhteisvaikutuksiin niin maakuntatasolla kuin koko maan tasollakin. Negatiiviset yhteisvaikutukset selittyv√§t tuotantotapojen eroilla muun muassa satotasoissa, kustannusrakenteissa ja hinnoissa. Tilatasolla tilanne saattaa kuitenkin olla p√§invastoin, jolloin luomutuotanto voi hyvinkin olla yksitt√§iselle tilalle tavanomaista kannattavampaa. Hankkeessa syntyneen uuden tiedon toivotaan lis√§√§v√§n poliittisten p√§√§t√∂ksentekij√∂iden tahtoa edist√§√§ luomutuotantoa maakunnissa ottamalla esimerkiksi luomutuotannon edist√§minen osaksi maakuntastrategioita. Lis√§ksi halutaan tuoda esiin luomutuotteiden jalostuksen tuomat hy√∂dyt maakunnille, mink√§ toivotaan lis√§√§v√§n jalostusastetta maakunnissa. Samalla halutaan lis√§t√§ kuluttajien ja esimerkiksi ammattikeitti√∂iden toimijoiden tietoisuutta luomutuotannosta ja siten edist√§√§ my√∂s luomun kysynt√§√§
    • ‚Ķ
    corecore