Puutarhantutkimuslaitoksen tiedote. N:o 11. Avomaan vihannesviljely

Sisältö: Säkö, Jaakko: SF-vihanneskasvilajikkeet; Mäkelä, Simo: Vihannesten viljely elintarviketeollisuuden käyttöön; Kurki, Lea: Vihannesten varastointi; Pessala, Raili: Muovihuoneen käyttö avomaan vihannesviljelyn tehostajana; Osara, Kirsti: Sipulin pahkamätä; Karhiniemi, Anneli: Rikkakasvien torjunta avomaan vihannesviljelyksilt

Tutkimus puutarhaviljelyn tuotosta ja kustannuksesta Malminkartanon opetus- ja koetilalla

In this study the aim has been to survey the return and costs of horticulture on a given farm, in this case the Malmi Estate, the Instructional and Experimental Farm of Helsinki University. The three points on which especial attention has been focussed in the research are as follows: 1) the structure and amount of the return and costs of different branches of production and of crop groups, 2) the use of the means of production measured as physical quantities, 3) the division of the return and cost items between various crop groups and branches of production. The study includes the financial years 1950/ 1951 and 1951/1952 from April 1st, 1950, to March 31st, 1952. The garden concerned can be described as a commercial garden and in this respect it can be compared with other commercial gardens of diversified production. The only essential difference from private horticultural undertakings is that the Malmi Estate, as a state-owned farm, is exempt from taxes. The amount and structure of the return is given in table 1. The figures show that in some cases there are considerable changes in the returns of the various crop groups in different years. This fact is especially valid as regards the intercrops, which represent typical mixed crops. The receipts make the overwhelmingly biggest part of the return in all crop groups. The »interior transfers» (the materials furnished by one branch of production to another) have been of some importance and even of paramount importance in the growing of ornamental plants and of vegetables in hotbeds. The indirect return has been practically of no consequence. Tables 2, 3 and 4 and figures I—7 show the results concerning the amount and structure of the costs. It is striking how closely the return level is followed by the cost level in the various crop groups. The costs are overwhelmingly highest in the production of ornamental plants. This proves true in growing crops both outdoors and under glass. The figures show' very clearly how different the various crop groups are as regards the use of labour and capital. Vegetables and ornamental plants in hotbeds, small fruits and outdoor vegetables are typically the heaviest labour-consuming plants. The glasshouses involve high capital investment, as is demonstrated by the amount of the capital costs and the cost of material. Tables 2 and 3, and the summary in table 5 indicate the importance of the direct and indirect costs in the various crop groups. The direct costs represent a relatively small part of the total costs in growing crops in hotbeds; this fact denotes that this branch of production is connected with the whole horticultural enterprise rather closely. The direct costs are relatively highest when crops are grown outdoors. Table 6 shows that the direct costs are less than two thirds of the cost of material; they constitute a still greater proportion of the capital and labour costs, but only a fourth of the tractor and horse work costs. The payments for water, electricity, telephone and cables, and postage (service) and the management costs of the enterprise, belong entirely to the direct costs. Broadly speaking 60 per cent of the total costs of the Malmi Estate Garden have been direct costs and 40 per cent indirect costs. As regards the various crop groups, it has been possible to work out with some certainty only the labour (time) requirement and the application of the plant nutrients in commercial fertilizers. In table 7 information on the direct labour (time) requirement and in table 8 on the indirect labour (time) requirement of various jobs are given. In order to get a more illustrative general picture, the various jobs have been grouped as follows 1) spring farming operations, 2) management of crops, 3) harvesting and 4) other work.1 The average apple yield has been 32.5 kg per are, the yield in this case consisting only of marketable fruit. Thus the labour (time) requirement has been 33.8 hours per 100 kg. The average yield of small fruits has been 44.1 kg per are and the labour (time) requirement 70.5 hours per 100 kg. The small fruits have consisted almost entirely of currants and gooseberries. As table 10 shows, the application of commercial fertilizers has been heaviest in glasshouses and for the vegetables in hotbeds

Laatuvihannesten hyvät viljelymenetelmät : tutkimusohjelman loppuseminaari

Vo

Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 1998

vokMTT Taloustutkimus (MTTL

Puutarhatilastot 2013

Julkaisu kuuluu myös sarjaan Tilastovakka, ISSN 2342-213

Porkkana : IPM-ohjeet 2016

Luken kirjat, raportit, oppaat ja esitteet201

Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 1999/2000

vokMTT

Lapin maatalouden rakenne ja tuotanto 2014

Lapin asukasluku ja elinkeinorakenne on vuosikymmenien vaihtuessa muuttunut paljon. Lappilaisen maaseudun yritystoiminnan peruskivi maatalous, on muuttunut rakenteeltaan ja lukumääräisesti. Eniten maatiloja Lapissa oli vuonna 1969. Tuolloin tiloja Lapissa oli 11647 kpl. Tästä tilojen määrä väheni tasaisesti ja nopea tilamäärän lasku käynnistyi 1980-luvulla. Vuoden 2014 tilaston mukaan maatiloja on enää 1612 kpl (MAVI 2015). Lisääntynyt teknologia 1990- luvun taitteessa viritti viljelijöiden keskuudessa ajatuksen toimin-nan kasvattamisesta. Rehunkorjuutekniikan kehittymisellä oli tähän tavattoman suuri merkitys. Kun aikaisemmin nautakarjarehun tekemiseen piti varata lähes koko kesä ja työt olivat suurelta osin käsityötä, selvittiin 1990- luvulla samasta toimenpiteestä muutamalla päivällä tehokkaan koneellistumisen vuoksi. Nykyisin suomalainen maatalous on voimakkaissa ristipaineissa. Euroopan Unionin maatalouspolitiikka ja globaalin talouspolitiikan ja elintarviketuotannon paineet heijastuvat suomalaiseen maatalouteen. Nämä paineet näkyvät maataloudessamme nopeana tilojen koon muuttumisena. Tämän globaalin paineen lisäksi omat vaikutuksensa on myös julkisuudessa näkyvällä viestillä, jonka mukaan Suomen maatalous on ahdingossa. Asiasta tehdyt tutkimukset eivät anna siitä näin yksioikoista kuvaa, osalla tiloista tosiasiallisesti menee hyvin. Näihin negatiivisiin viesteihin tuo oman lisänsä kertomukset byrokratian aiheuttamasta kuormasta, valtavasta työmäärästä ja jatkuvista viranomaistarkastuksista. Lapin maatalousyrittäjien keski-ikä on hieman yli 50 vuotta ja se on aloittavien yrittäjien vähäi-syyden vuoksi edelleen nousussa. Lapin maito- ja lihayrittäjät ovat keskimäärin 45–55-vuotiaita ja omistavat noin 30–60 peltohehtaaria. Tämä keski-ikäisistä viljelijöistä ja keskikokoluokan maatiloista muodostuva ryhmä on siirtymässä lähitulevaisuudessa iän, tai muun syyn myötä pois aktiiviviljelystä. Tässä ryhmässä on paljon sellaisia maatiloja, joiden kannattavuus on hyvä ja velkataakka pieni. Toisaalta osa näistä tiloista on ollut niin sanotusti toimintaansa jäähdytteleviä, yritysten viimeaikaiset investoinnit ovat olleet minimaalisia. Koska jatkajan olisi tehtävä suuria investointeja, tämä ”jäähdyttelystrategia” vaarantaa sukupolvenvaihdoksen, tai muun omistajanvaihdoksen. Lapin kokonaismaitomäärä oli vuonna 2014 92 milj. litraa ja maidontuottajia oli 380. Kun Lapin maidontuotanto jaetaan tasaisesti kaikkien tuottajien kesken, on ikäluokan 51–65 tuottama laskennallinen maitomäärä 51 milj. litraa Lapin vuotuisesta maitomäärästä. Nuorempien ikäryhmien maitotiloja, 0–50 vuotta, oli156 tilaa ja Yli 65 -vuotiaita maidontuottajia oli 11 kpl. Huolestuttavaa tilarakenteessa on, että alle 51-vuotiaiden kokonaismäärä on pienentynyt vuodesta 2008 lähes sadalla tilalla. Lapissa menestyvien tuotteiden kokonaiskulutuksen arvo on lähes 210 milj. €. Se on lähes puolet Lapin elintarvikkeiden kokonaiskulutuksesta, jonka arvo on n. 443 miljoonaa euroa. Naudanlihasta Lapissa jalostetaan arviolta n. 25 %. Poron jalostus Lapissa kattaa kokonaisuudessaan maakunnan kulutuksen, niin kuin myös lampaalla. Nämä ovat kuitenkin kulutusmääriltään niin pieniä, että niillä ei ole kokonaisuuteen kovin suurta vaikutusta. Lapin kannalta merkittävimpiä jatkojalostuksen kannalta ovat maito ja naudanliha. Molemmissa puhutaan suurista määristä ja niille on myös mahdollista rakentaa merkittävä maakunnallinen pohjoinen imago. Voidaan arvioida, että 57 milj. euron jalostusarvo työllistäisi suoraan lähes 700 henkilöä. Välillisen vaikutuksen kautta puhuttaisiin noin 3000–5000 hengen vuotuisesta työpanoksesta lappiin. Kun puhumme jalostusarvosta, työpaikoista ja elintarvikehankinnoista, emme puhu mistään abstraktista asiasta. Puhumme todellisista olemassa olevista. Tehdessämme elintarvikehankintoja ja hankintasopimuksia, me samalla teemme päätöksiä työpaikoista ja maakunnan vakaudesta. Hankkimamme elintarvikkeet on joku jossain viljellyt, jalostanut, kuljettanut myyntiin ja toimittanut loppukäyttäjälle. Hankkimalla elintarvikkeita maakunnan ulkopuolelta, me samalla siirrämme työpanosta ja valuuttaa maakunnasta ulos. Nykyisellä elintarvikehankinnalla me siirrämme maakunnasta ulos vuosittain 443 miljoonaa euroa ja tuhansia työpaikkoja. Tästä elintarvikemäärästä olisi lähes puolet mahdollista tuottaa ja jalostaa maakunnassa. Lapin maatalouden tulevaisuudelle on ehdottoman tärkeää panostaa toimenpiteisiin, joilla etsitään niitä maatiloja, jotka haluavat jatkaa ja kehittää yrittämistä tilalla. Lisäksi on tärkeää tehdä toimenpiteitä, joilla saadaan Lappiin maatilayrittäjiä niiden tilalle, jotka haluavat luopua yrittäjyydestä ja jättää yrittämisen nuoremmille. Huolimatta maatalouden alueellisesta rakennemuutoksesta, on tärkeää muistaa, että koko Lappi on aluetta, jossa maataloutta sen eri muodoissa voi harjoittaa kannattavasti. Tähän on syytä myös yrittäjiä kannustaa