Tiheää paikkaa puolustamassa - Pispalan ryytimaan käyttäjien paikkakokemus ja asemakaavan uudistaminen

Tutkimus käsittelee Tampereen Pispalassa sijaitsevan ryytimaan toimijoiden, erityisesti palstaviljelijöiden, kokemuksia ryytimaasta. Lähtökohtana on viljelyn tarkasteleminen sosiaalisena käytäntönä, ja paikan muodostuminen ja merkityksellistyminen yksilöiden ja yhteisöjen kokemuksissa erityisesti kaavoituksen mukanaan tuoman paikan rakentamisen uhkan kontekstissa. Tutkimus käsittelee Pispalan ryytimaan tapausta esimerkkinä merkityksellisenä koetun luontopaikan asemasta ja potentiaalista kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen käytännöissä. Tutkimus on toteutettu etnografisella tutkimusotteella. Olen itsekin viljelijänä ryytimaalla, ja osana yhteisöä olen havainnoinut paikan tapahtumia, sosiaalista elämää ja käytäntöjä sekä haastatellut paikan käyttäjiä. Tutkimusaineistona ovat ryytimaan viljelijöille ja ohikulkijoille kesällä 2012 tehdyt haastattelut sekä etnografiseen havainnointiin perustuvat kenttämuistiinpanot. Aineiston käsittelyssä kertomuksellisuus on ollut keskeisessä asemassa, ja analyysimenetelminä ovat teemoittelu ja ajalliseen perspektiiviin perustuva narratiivien analyysi. Ajallisen perspektiivin avulla vertailen vuosikymmeniä ja vasta muutamia vuosia ryytimaalla olleiden viljelijöiden paikkakokemuksia. Tutkimus sijoittuu sosiaalisen kaupunkiluonnon sekä kaupunkisuunnittelun viitekehykseen. Teoreettinen kehikko muodostuu paikan käsitteen ympärille. Ryytimaa on tiheänä koettu paikka, joka muodostuu fyysisistä, psyykkisistä, aistimuksellisista ja kulttuurisista affektiivisista aineksista, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja syklisesti toistuvien viljelykäytäntöjen tuomasta jatkuvuudesta. Ryytimaa toimii esimerkkinä paikasta, jonka keskeisenä määrittäjänä toimivat sijainnin lisäksi sosiaaliset suhteet ja niiden kudelmat: paikka muodostuu käyttäjiensä liikkeen ja elämänvaiheiden muodostamien polkujen sattumanvaraisen yhteen kietoutumisen kautta. Ryytimaalle suunniteltu asuinrakentaminen on herättänyt paikan käyttäjissä voimakkaan paikkatunteen, pelon paikan menettämisestä ja halun puolustaa paikkaa. Ryytimaan kaltaiset tiheät paikat vaativat erityistä huomiota kaupunkisuunnittelun taholta. Niillä on jo olemassa olevat sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tekemiseen nojaavat käyttötarkoituksensa. Kaupunkisuunnittelun toimintatapoja ja niissä vallitsevia arvostuksia tulisi muuttaa siten, että tällaiset paikat olisi mahdollista nähdä resurssina pelkän potentiaalisen rakennusmaan sijaan. Avainsanat: kaupunkiluonto, asemakaavoitus, kaupunkisuunnittelu, tiheä paikka, paikkakokemus, paikkatunne, palstaviljely, kertomukse

Aktiivinen osallistuminen arjen ympäristöpolitiikan avaimena

publishedVersionNon peer reviewe

Aktiivinen osallistuminen arjen ympäristöpolitiikan avaimena

publishedVersionNon peer reviewe

Tiheää paikkaa puolustamassa - Pispalan ryytimaan käyttäjien paikkakokemus ja asemakaavan uudistaminen

Tutkimus käsittelee Tampereen Pispalassa sijaitsevan ryytimaan toimijoiden, erityisesti palstaviljelijöiden, kokemuksia ryytimaasta. Lähtökohtana on viljelyn tarkasteleminen sosiaalisena käytäntönä, ja paikan muodostuminen ja merkityksellistyminen yksilöiden ja yhteisöjen kokemuksissa erityisesti kaavoituksen mukanaan tuoman paikan rakentamisen uhkan kontekstissa. Tutkimus käsittelee Pispalan ryytimaan tapausta esimerkkinä merkityksellisenä koetun luontopaikan asemasta ja potentiaalista kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen käytännöissä. Tutkimus on toteutettu etnografisella tutkimusotteella. Olen itsekin viljelijänä ryytimaalla, ja osana yhteisöä olen havainnoinut paikan tapahtumia, sosiaalista elämää ja käytäntöjä sekä haastatellut paikan käyttäjiä. Tutkimusaineistona ovat ryytimaan viljelijöille ja ohikulkijoille kesällä 2012 tehdyt haastattelut sekä etnografiseen havainnointiin perustuvat kenttämuistiinpanot. Aineiston käsittelyssä kertomuksellisuus on ollut keskeisessä asemassa, ja analyysimenetelminä ovat teemoittelu ja ajalliseen perspektiiviin perustuva narratiivien analyysi. Ajallisen perspektiivin avulla vertailen vuosikymmeniä ja vasta muutamia vuosia ryytimaalla olleiden viljelijöiden paikkakokemuksia. Tutkimus sijoittuu sosiaalisen kaupunkiluonnon sekä kaupunkisuunnittelun viitekehykseen. Teoreettinen kehikko muodostuu paikan käsitteen ympärille. Ryytimaa on tiheänä koettu paikka, joka muodostuu fyysisistä, psyykkisistä, aistimuksellisista ja kulttuurisista affektiivisista aineksista, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja syklisesti toistuvien viljelykäytäntöjen tuomasta jatkuvuudesta. Ryytimaa toimii esimerkkinä paikasta, jonka keskeisenä määrittäjänä toimivat sijainnin lisäksi sosiaaliset suhteet ja niiden kudelmat: paikka muodostuu käyttäjiensä liikkeen ja elämänvaiheiden muodostamien polkujen sattumanvaraisen yhteen kietoutumisen kautta. Ryytimaalle suunniteltu asuinrakentaminen on herättänyt paikan käyttäjissä voimakkaan paikkatunteen, pelon paikan menettämisestä ja halun puolustaa paikkaa. Ryytimaan kaltaiset tiheät paikat vaativat erityistä huomiota kaupunkisuunnittelun taholta. Niillä on jo olemassa olevat sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tekemiseen nojaavat käyttötarkoituksensa. Kaupunkisuunnittelun toimintatapoja ja niissä vallitsevia arvostuksia tulisi muuttaa siten, että tällaiset paikat olisi mahdollista nähdä resurssina pelkän potentiaalisen rakennusmaan sijaan. Avainsanat: kaupunkiluonto, asemakaavoitus, kaupunkisuunnittelu, tiheä paikka, paikkakokemus, paikkatunne, palstaviljely, kertomukse

Yhteisöllisen kaupunkiviljelyn keholliset merkitykset

During the past few years, a new wave of gardening in urban space has gained ground in Finland, followingthe development in many European and North American cities a decade earlier. Today urban gardening isintegrated into the urban structure and takes place in brownfields and other vacant plots near city centers.This article examines urban gardening through the concept of affect in a community garden in Tampere,Finland. It explores what kind of affects relate to urban gardening and how they appear. The study followsan ethnographic approach and utilizes data gathered from participatory observation, gardeners’ interviews,and letters they have written about their experiences. Three main affects identified in the analysis areattachment to the gardening activity, communality and attachment to the gardening place. Affects occurin cycles and point out the gardeners’ potential of action and their experience of being a part of the city.These findings open up new insights into urban residents’ sensitivity to urban space and their engagementto urban development. The study suggests that urban gardening can be seen as a resource in urban planningand design

“It’s Not Only Our Task” : Administrative Barriers of Enabling Urban Gardening in Tampere, Finland

An ongoing academic debate shows that urban community gardening (CG) has diverse governance models with differing roles of city administration and citizens. This article uses an empirical case study conducted in the city of Tampere, Finland, to explore what I call the “operational space” of urban CG seen from the viewpoint of city officials. Two rounds of interviews were conducted with eight city officials, and a discourse analysis was applied for the data. As an analytic term developed in this article, the operational space emerges by administrative policies and practices that enable or constrain urban gardening under two general trends of urban governance: institutional ambiguity and neoliberal urban development. In this case, the operational space was rather rigid and narrow. The five main discourses on benefit, control of space, scarcity, unclarity, and newness referred to a clear aim to enable urban gardening. However, the discourses were restricted to strategic, limited, and instrumental levels, as the political-strategic aims of enabling urban gardening contradicted the administrative practices. The results show that cautiousness and unclarity in the administrative-political culture tend to lead to institutional ambiguity. In conclusion, operational space analysis is helpful to uncover the problems and possibilities between CG and city administration

“It’s Not Only Our Task” : Administrative Barriers of Enabling Urban Gardening in Tampere, Finland

An ongoing academic debate shows that urban community gardening (CG) has diverse governance models with differing roles of city administration and citizens. This article uses an empirical case study conducted in the city of Tampere, Finland, to explore what I call the “operational space” of urban CG seen from the viewpoint of city officials. Two rounds of interviews were conducted with eight city officials, and a discourse analysis was applied for the data. As an analytic term developed in this article, the operational space emerges by administrative policies and practices that enable or constrain urban gardening under two general trends of urban governance: institutional ambiguity and neoliberal urban development. In this case, the operational space was rather rigid and narrow. The five main discourses on benefit, control of space, scarcity, unclarity, and newness referred to a clear aim to enable urban gardening. However, the discourses were restricted to strategic, limited, and instrumental levels, as the political-strategic aims of enabling urban gardening contradicted the administrative practices. The results show that cautiousness and unclarity in the administrative-political culture tend to lead to institutional ambiguity. In conclusion, operational space analysis is helpful to uncover the problems and possibilities between CG and city administration.publishedVersionPeer reviewe