Supporting gender equality and integration : Immigrant families’ child care choices in the Nordic policy context

Contemporary welfare states actively promote their key values and goals, such as gender equality and high employment. In family policy, these goals are pursued with allocated parental leave for both parents and subsidized day care services, for instance. However, it is known from previous research that parental leave is divided less equally between parents in immigrant families than in other families, and children with immigrant background participate less in centre-based day care despite the evidence that they would benefit from it the most. This study sets out to scrutinize immigrant families’ care choices and their determinants in Finland and Sweden. The study is based on comprehensive administrative register data, and the choices are observed from the take-up of different benefits. Economic and demographic factors are considered through regression analysis. Immigrant fathers in both Finland and Sweden show clearly lower take-up rates of paternity and parental leave than native-born fathers. Generally, though, the take-up rates of immigrant fathers are much higher in Sweden than in Finland, and the gap between the countries is largely traced back to differences in policy systems. However, the study also provides evidence that social norms play a role in fathers’ parental leave use, even between Finnish-born and Swedish-born fathers. Moreover, immigrant families’ choices between child home care and day care follow the pattern previously found in some European and US studies. In Finland, with strong policy support for both home and day care, immigrant families take care of their children at home longer than native-borns. However, after the child turns three, immigrants demonstrate an increasing preference for day care, even more so than native families. This may reflect immigrant-specific preferences for children’s integration and language acquisition. All in all, it seems that care choices in immigrant families have many distinct features compared to the majority families. Nevertheless, this study provides evidence that care choices can be steered and family policy goals approached through efficient and consistent policies also among immigrant populations.29,00 euro

Yksityisen terveydenhuollon sairaanhoitokorvausten alueellista vaihtelua selittävät tekijät

Tutkimuksen tavoite on kartoittaa Kelan sairaanhoitokorvausten alueellista vaihtelua selittäviä tekijöitä kuntatasolla tilastotieteellisin menetelmin. Erityistarkastelussa on kuntien terveydenhuoltomenojen ja Kelan sairaanhoitokorvausten yhteys. Sairaanhoitokorvauksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yksityisen terveydenhuollon korvauksia, joita ovat lääkärin ja hammaslääkärin palkkiosta sekä tutkimuksesta ja hoidosta maksettavat korvaukset. Lääke- ja matkakorvaukset jätetään sairaanhoitokorvauksista tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksen aineisto koostuu Kelan ja Tilastokeskuksen kuntakohtaisista tilastotiedoista vuodelta 2007. Muuttujia on pyritty keräämään niin, että kaikki olennaiset kunnan yhteiskuntarakennetta kuvaavat indikaattorit olisivat edustettuina. Tilastollinen regressiomallinnus on keskeinen osa tämän opinnäytetyön menetelmiä. Regressiomallinnuksessa käytetään sekä PNS-menetelmää että robustia MM-menetelmää. Lisäksi aineistossa olevaa puuttuvuutta käsitellään imputoimalla ja aineiston informaatiota tiivistetään pääkomponenttianalyysilla. Rekisterimuuttujien yhdistelyssä ja aineiston muodostamisessa käytetään hyväksi rekisteriaineistojen käsittelyn tilastotiedettä. Yksittäisistä muuttujista asukkaiden tulotaso ja korkeakoulutettujen osuus, jotka korreloivat vahvasti keskenään, selittävät eniten yksityisen terveydenhuollon sairaanhoitokorvausten kunnittaisesta vaihtelusta. Kun tulotaso tai korkeakoulutettujen osuus on mallissa, työttömyysaste selittää eniten jäljelle jäänyttä vaihtelua. Suurimman selitysasteen saa tulotason ja työttömyysasteen malli, joka selittää yli 50 % yksityisen terveydenhuollon sairaanhoitokorvausten vaihtelusta. Jäännösten perusteella mallin sopivuudessa on kuitenkin alueellista vaihtelua. Kun malliin lisätään alueulottuvuuden sisältäviä yhdysvaikutustermejä, sen selitysaste kasvaa lähes 70 %:iin. Kun mallit muodostetaan Kelan vakuutusalueiden tasolla, selittävimpiin malleihin valikoituu eri vakuutusalueissa eri muuttujia. Etelä-Suomen selittävillä malleilla on huomattavasti suurempi selitysaste kuin muissa vakuutusalueissa. Yksi syy tähän voi olla, että Etelä-Suomessa yksityisten terveyspalvelujen tarjonta on vahvemmin kiinnittynyt kunnan ominaisuuksiin, mikä taas on tulosta alueen palvelujen käyttökulttuurin ominaispiirteistä ja markkinoiden muodostumisesta. Yksityisen terveydenhuollon sairaanhoitokorvauksilla on melko vahva negatiivinen korrelaatio sekä kuntien terveydenhuoltomenojen että ikä- ja sukupuolivakioidun sairastavuusindeksin kanssa. Nämä yhteydet kuitenkin häviävät, kun esimerkiksi kunnan asukkaiden tulotaso vakioidaan. Koska vakuutusalueittaisessa tarkastelussa selittävimpiin malleihin valikoituneet muuttujat vaihtelivat paljon, voidaan päätellä, että tämän tutkimuksen perusteella ei ole olemassa valtakunnallista pelkkien päävaikutusten mallia, joka selittäisi yksityisen terveydenhuollon sairaanhoitokorvausten vaihtelua tyydyttävästi. Alueulottuvuus on syytä ottaa huomioon joko yhdysvaikutustermein tai muodostamalla mallit kokonaan pienemmässä aluekehyksessä. Mitä suuremmat kunnallisen terveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2007, sitä vähemmän kunnassa käytettiin yksityisen terveydenhuollon palveluja (ts. myönnettiin sairaanhoitokorvauksia). Samoin mitä suurempi kunnan ikä- ja sukupuolivakioitu sairastavuusindeksi oli, sitä vähemmän siellä käytettiin yksityisen terveydenhuollon palveluja. Yhteydet kuitenkin selittyvät välillisesti esimerkiksi kunnan asukkaiden tulotasolla: sairastavimmissa kunnissa on keskimäärin pienempi tulotaso. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää sairausvakuutusjärjestelmän arvioinnin ja kehittämisen tukena. Tutkimus voi myös luoda pohjaa yleisemmän terveystaloustieteellisen teorian kehittämiselle

Onko yhdistetyssä terveydenhuollon maksukatossa järkeä? : Vaikutusarvio eri vaihtoehdoista

Yksi potentiaalinen ja usein ehdotettu keino kotitalouksien suurten terveysmenojen pienentämiseksi on lääkekaton, asiakasmaksukaton ja matkakaton yhdistäminen yhdeksi maksukatoksi. Selvityksessä analysoidaan eri tavoilla yhdistetyn maksukaton potentiaalisia vaikutuksia kotitalouksien toimeentulon sekä julkistalouden näkökulmasta. Tulosten mukaan kolmen katon yhdistäminen kustannusneutraalisti siirtää maksurasitetta yhteensä 30–40 miljoonaa euroa 220 000 eniten maksavalta henkilöltä 180 000 vähemmän maksavalle henkilölle. Maksukattojen yhdistäminen keventäisi ennen kaikkea terveydenhuollon suurkäyttäjien, iäkkäiden ja pienituloisten kotitalouksien maksurasitetta. Vastaavasti kustannusneutraali maksukattojen yhdistäminen kasvattaisi alle 65-vuotiaiden ja parempituloisten kotitalouksien maksuja. Tulosten perusteella maksukattojen yhdistäminen on toimiva vaihtoehto, jos tavoitteena on helpottaa sairastavimpiin kotitalouksiin kohdistuvaa maksurasitetta vuositasolla. Jos tavoitteena on keventää erityisesti alkuvuoteen kohdistuvaa suurta maksurasitetta, jotkin muut vaihtoehdot ovat todennäköisesti toimivampia