Yhteenveto toimialojen vähähiilitiekartoista

Pääministeri Antti Rinteen ja pääministeri Sanna Marinin hallitusten ohjelmissa linjattiin, että yhteistyössä alan toimijoiden kanssa laaditaan toimialakohtaiset tiekartat vähähiilisyyteen. Tiekarttojen avulla haluttiin saada tarkempi käsitys hiilineutraaliin Suomeen siirtymiseksi tarvittavien toimenpiteiden mittakaavasta, kustannuksista ja edellytyksistä. Oman tiekarttansa valmisteli yhteensä 13 toimialaa. Toimialojen tukena työ- ja elinkeinoministeriö koordinoi kokonaisuutta, tarjosi ohjeistusta sekä järjesti säännöllisesti erilaisia keskustelutilaisuuksia ja seminaareja. Tiekartat osoittavat, että hallituksen tavoite hiilineutraalista Suomesta 2035 on teollisuuden ja muiden toimialojen osalta saavutettavissa olemassa olevilla tai näköpiirissä olevilla teknologioilla. Tiekarttojen toteutuminen edellyttää kuitenkin, että investointiympäristö on suotuisa ja useat reunaehdot toteutuvat. Tiekarttatyön tuloksia hyödynnetään hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan valmistelussa, TKI-panosten suuntaamisessa ja kestävän elvytyksen valmistelussa. Useat toimialat suunnittelevat tai valmistelevat tiekarttatyölle jatkoaskeleita, joihin kuuluvat erilaiset syventävät tarkastelut ja keinot tulosten jalkauttamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyshenkilö: Juhani Tirkkonen, p. 029 506 214

Energiaintensiivisen teollisuuden vihreän siirtymän investointitarpeet ja niiden toteutumisedellytykset

Tämä työ tarkastelee vihreää siirtymää teollisuuden ilmastopäästöjen leikkaamisen osalta. Suomen ilmastotavoitteet edellyttävät päättäväisiä toimenpiteitä yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Teollisuuden päästöjen leikkaamisessa avainasemassa ovat energiaintensiivisen teollisuuden prosessipäästöt, kun tavoitteita tarkastellaan 2035 perspektiivillä. Työssä selvitetään, mitkä tekijät ovat keskeisimpiä teollisuuden vihreän siirtymän investointien toteutumisen kannalta ja minkälaisilla toimenpiteillä julkinen sektori voisi edistää niiden toteutumista. Raportissa on analysoitu kaikkein suuripäästöisimpien tuotantolaitosten prosesseja ja arvioitu, mitä niiden uudistaminen hiilineutraaleiksi edellyttäisi. Selvitys antaa myös kokonaisarvion kyseisten siirtymäinvestointien suuruusluokasta. Työ kuitenkin keskittyy näiden investointien välittömiin kustannuksiin, eikä siinä ole tarkasteltu uusien kestävien ratkaisujen vaatimia TKI-panostuksia, eikä esimerkiksi sähkönsiirron kaltaisia välillisiä kustannuksia. On huomattava, että teollisuusyritykset voivat vihreässä siirtymässään valita myös muun tavan kuin nykyisten tuotantoprosessien uudistamisen - esimerkiksi siirtyä kokonaan uusiin, kestävämpiin tuotteisiin. Työn toteutuksessa on kuultu kyseisten toimialojen johtavia yrityksiä Suomessa sekä näiden toimialojen etujärjestöjä.Tämä raportti on tehty AFRY Management Consulting Oy:n (AFRY) toimesta työ- ja elinkeinoministeriön käyttöön (”Asiakas”). Raportti on laadittu noudattaen AFRYn ja Asiakkaan välisen sopimuksen ehtoja. AFRYn tähän raporttiin liittyvä tai siihen perustuva vastuu määräytyy yksinomaan kyseisten sopimusehtojen mukaisesti. AFRYn näkemyksen mukaan tämän julkaisun sisältämät tiedot ovat paikkansapitäviä ja perusteltuja. Tästä huolimatta raporttia tulkitsevien tai käyttävien osapuolten tulee käyttää omaa harkintaansa sekä ammattitaitoaan julkaisun tietojen soveltamisessa. Tämä julkaisu sisältää osittain informaatiota, joka ei ole AFRYn hallittavissa. Näin ollen AFRY ei anna julkaisun perusteella tai siihen liittyen mitään vakuutusta, nimenomaista tai konkludenttista, eikä vastaa sen sisältämien tietojen ja arvioiden oikeellisuudesta. AFRY ei vastaa kolmansille osapuolille tämän julkaisun käyttämisen tai siihen luottamisen perustella aiheutuneesta haitasta taikka mistään välittömästä tai välillisestä vahingosta

Vetytalous – mahdollisuudet ja rajoitteet

Vetytaloudella tavoitellaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä aloilla, joilla muiden keinojen käyttö on erityisen haasteellista. Tällaisia kohteita löytyy mm. teollisuudesta, lento- ja meriliikenteestä sekä raskaasta tieliikenteestä. EU valmistelee yhteisiä vetyratkaisujen yleistymistä mahdollistavia lainsäädäntömuutoksia. Samaan aikaan eri maat Euroopassa ja sen ulkopuolella ovat laatineet kansallisia vetystrategioitaan. Vedyn tuotantoon ja loppukäyttöön suunnattuja projekteja on pelkästään Euroopassa kehitteillä tuhansittain. Suomelle vetytalous näyttäytyy mahdollisuutena, koska Suomessa on melko vähähiilinen sähköntuotantokapasiteetti ja vahva sähkön kantaverkko. Tämän lisäksi Suomessa on valtava tuulivoiman lisärakennuspotentiaali, jota voitaisiin hyödyntää vedyn ja sähköpolttoaineiden tuotantoon sekä kotimaan kysyntää että vientiä varten. Toisaalta kansainvälisen markkinan tulevaisuuden tarjontaan ja kysyntään liittyy suuria epävarmuuksia. Odotettavissa on tiukka kansainvälinen kilpailu eri teknologioiden ja tuotantopaikkavaihtoehtojen välillä. Suomessa on varmistettava edellytykset teollisuuden vetytalouteen suuntautuville investoinneille ja luotava selkeät tavoitteet ja toimenpidesuunnitelma vetyratkaisujen käyttöönotolle eri sektoreilla. Vetytalouden kehittymistä voidaan edistää mm. tuulivoiman lisärakentamisen luvitusta helpottamalla, vetyosaamista lisäämällä ja TKI-toimintaa tukemalla niin teknologioiden, palvelujen kuin yhteistyön osalta. Sähkönsiirto- ja vedynsiirtoinfrastruktuureja tulisi kehittää kokonaisuutena tulevaisuuden tarpeisiin varautuen, mutta halliten kustannuksia ja riskejä. Vetyratkaisujen edistämistoimissa tulee ottaa huomioon vaihtoehtoiset teknologiat ja ratkaisut. Samoin on huolehdittava tasapuolisten kilpailuedellytysten toteutumisesta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Hydrogen economy : Opportunities and limitations

Hydrogen economy aims to reduce CO2 emissions in sectors and processes where utilising other solutions is particularly challenging. Such processes can be found in industries, aviation, maritime transport, and heavy-duty road transport. The EU is currently preparing legislative changes to enable an increased implementation of hydrogen-based solutions. At the same time, countries in and outside Europe have been develoing their national hydrogen strategies. Thousands of projects are being established for the production and end-use of clean hydrogen in Europe alone. Hydrogen economy provides an opportunity for Finland, as Finnish power generation has a relatively low carbon intensity and there is a stable national transmission grid for electricity available. Furthermore, Finland has vast potential for additional wind power, which could be utilised to produce hydrogen and electrofuels to meet domestic demand as well as for exports. On the other hand, the future supply and demand still remain highly uncertain in the international market. Strong competition is anticipated between different technologies and alternative locations for production. Finland must ensure preconditions for industrial investments in the hydrogen economy, and create clear targets and an action plan for the hydrogen transition in different sectors. The development of the hydrogen economy can be supported, e.g., by easing the licensing of additional wind power construction, increasing hydrogen expertise, and supporting R&D activities in technologies, services, and collaboration. Electricity and hydrogen transmission infrastructures should be developed as a whole in preparation for the future needs while managing the related risks and costs. Alternative technologies and solutions must be considered along with the hydrogen-based solutions. In addition, conditions for fair competition must be ensured both domestically and internationally.This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government

Cost-effectiveness of unilateral cancellations of emission allowances in the context of Finnish coal ban

Ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupitoisuudet ilmakehässä ovat nousseet hälyttävän korkeiksi viime vuosisadan aikana, jonka vuoksi ilmastokriisin torjumiseksi tarvitaan kustannustehokkaita ilmastotoimia kiireellisesti. Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä (EU ETS) on tärkein markkinainstrumentti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaasti Euroopan unionissa. Lisäksi EU:n jäsenvaltiot toteuttavat täydentäviä ja osittain päällekkäisiä politiikkatoimia EU:n päästökauppajärjestelmän kanssa. Tällaiset kysyntää vähentävät politiikkatoimet eivät vaikuta päästöjen kokonaismäärään EU-tasolla, kun päästökatto on sitova johtuen ”vesisänky-efektistä”. Päällekkäisten kysyntää vähentävien politiikkatoimien vaikuttavuus on kuitenkin muuttunut markkinavakausvarannon käyttöönoton myötä, joka siirtää päästöoikeuksia varantoon samalla muuttaen päästökaton endogeeniseksi. Markkinatoimijat voivat lisäksi mitätöidä päästöoikeuksia markkinoilta yksipuolisesti päästökaton kiristämiseksi. Suomi on sitoutunut luopumaan kivihiilen energiakäytöstä vuoteen 2029 mennessä kansallisen energiajärjestelmän hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Ei ole kuitenkaan täyttä varmuutta siitä, missä määrin Suomen kivihiilikielto tulee vähentämään kokonaispäästöjä EU-tasolla. Tämän tutkielman tavoitteena on siten kvantifioida Suomen kivihiilikiellon kumulatiivinen vaikutus ja sen tehokkuus päästöjen vähentämisessä EU:n tasolla. Tutkielmassa määritellään, minkä verran päästöoikeuksia tulisi yksipuolisesti mitätöidä eri vuosina sen varmistamiseksi, että kivihiilikielto vähentäisi EU-tason päästöjä täysimääräisesti. Skenaarioanalyysin ja mallintamisen avulla tutkielmassa arvioidaan, kuinka kivihiilikiellon tehokkuus voitaisiin maksimoida samalla minimoiden yksipuoliseen mitätöintiin liittyviä kustannuksia. Tämä tutkielma lisää ymmärrystä päästöoikeuksien yksipuolisesta mitätöinnistä keinona vahvistaa päästöoikeuksien kysyntää vähentävien päällekkäisten politiikkatoimien tehokkuutta EU:n päästökauppajärjestelmässä. Tulokset osoittavat, että yksipuolinen mitätöinti on kustannustehokas, kun se toteutetaan vasta kun MSR on lopettanut päästöoikeuksien siirtämisen markkinoilta markkinavakausvarantoon. Tätä ennen yksipuoliset päästöoikeuksien mitätöinnit ovat kustannustehokkuudeltaan huomattavasti heikompia. Lisäksi mitä aikaisemmin kivihiilikielto toteutetaan, sitä korkeampi on kivihiilikiellon vaikuttavuus johtuen merkittävimmistä synergiaeduista markkinavakausvarannon ja kysyntää vähentävien politiikkatoimien välillä.Anthropogenic greenhouse gas concentrations have raised alarmingly high in the atmosphere during the last century and there is an urgent need for cost-effective climate policies to tackle climate crisis. European Union’s Emission Trading System (EU ETS) is the major market instrument for decreasing the emitted greenhouse gas emissions cost-effectively in the European Union. In addition, EU member states apply complementary and partly overlapping policies with EU ETS. Such demand-reducing policies do not affect the total amount of emissions at the EU level when the emission cap is binding because of the observed “waterbed effect”. However, the effectiveness of overlapping demand-reducing policies has changed due to the implemented Market Stability Reserve, which absorbs allowances from the market while endogenizing the emission cap. Furthermore, market agents can unilaterally cancel emission allowances from the market to tighten the emission cap. Previously Finnish Government committed to phase-out coal by 2029 in order to decarbonize the national energy system. However, there is no full certainty regarding to what extent does the Finnish coal ban reduce total emission at the EU level. Thus, the aim of this thesis is to quantify the cumulative impact of Finnish coal ban and its effectiveness to reduce emission at the EU level. This thesis determines how many allowances shall be unilaterally cancelled at different years to guarantee that the coal ban has a full effect on the total emissions at the EU level. A scenario analysis is conducted through model simulations to showcase how the effectiveness of coal ban could be maximized while minimizing the costs related to unilateral cancellation. This thesis contributes to the limited literature on unilateral cancellations as an instrument to strengthen the effectiveness of overlapping demand-reducing policies within the EU ETS. The results show that the unilateral cancellation is more cost-effective when implemented after the MSR has stopped absorbing allowances from the market because until then, the unilateral cancellation policies are rather low in cost-effectiveness. In addition, earlier the coal phase-out policies are implemented the higher is the effectiveness of the coal ban due to the higher synergies between Market Stability Reserve and demand-reducing policies

Summary of sectoral low-carbon road maps

Both the Government Programmes of Prime Minister Antti Rinne and Prime Minister Sanna Marin stated that sector-specific low-carbon roadmaps would be developed in cooperation with operators in each sector. The roadmaps’ purpose was to provide a more accurate picture of the scale, costs and conditions of the measures needed to move to a carbon neutral Finland. A total of 13 sectors prepared their own roadmap. In support of the sectors, the Ministry of Economic Affairs and Employment coordinated the project as a whole, provided guidance and held regular discussions and seminars. The roadmaps show that the Government’s goal of a carbon neutral Finland in 2035 is achievable for industry and other sectors with existing or upcoming technologies. However, the realisation of road maps requires that the investment environment is favourable and that a number of conditions are met. The results of the roadmap work will be utilised in the preparation of the Government’s climate and energy policy, the targeting of RDI investments and the preparation of a sustainable recovery. Several sectors are planning or preparing further steps on their road maps, including more thorough reviews and means to put the results into practice. Contact person at the Ministry of Economic Affairs and Employment: Juhani Tirkkonen, tel. +358 29 506 214