Lannoitteiden radioaktiivisuus : Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma

Lannoitteiden sisältämät radioaktiiviset aineet voivat siirtyä maaperästä ravintokasvien tai rehunviljelyn ja tuotantoeläinten kautta ihmisen ravintoon, jolloin niistä aiheutuu säteilyannosta sisäisesti. Radioaktiiviset aineet voivat myös aiheuttaa säteilyannosta ulkoisesti niille, jotka työnsä puolesta käsittelevät lannoitteita. Näyteaineisto käsitti yhteensä 45 lannoitevalmistetta, ja ne analysoitiin gammaspektrometrisellä menetelmällä. Kaikissa tutkituissa lannoitteissa radioaktiivisten aineiden pitoisuudet olivat niin pieniä, etteivät ne juuri lisää viljelymaan luonnollista radioaktiivisuuspitoisuutta. Lannoitteiden käsittelystä ei arvioida aiheutuvan toimenpidearvon ylittävää ylimääräistä ulkoisen säteilyn annosta

Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien radioaktiivisuus

Suomessa lihansyönnistä saatava vuosittainen säteilyannos on hyvin pieni, keskimäärin 6,3 mikrosievertiä (μSv) per henkilö. Tämä on 0,2 % suomalaisen saamasta keskimääräisestä vuotuisesta 3,2 millisievertin (mSv = 1000 μSv) kokonaissäteilyannoksesta. Tšernobylin onnettomuudessa maatalousympäristöön päätyneet keinotekoiset radioaktiiviset aineet nostivat vain vähäisessä määrin tuotetun lihan radioaktiivisuutta. Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien syöminen on turvallista, eikä niiden käyttöä tarvitse säteilyn vuoksi rajoittaa. Säteilyturvakeskus toteutti yhdessä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa vuosina 2014–2017 ympäristön säteilyvalvonnan osa-ohjelman ”Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien radioaktiivisuus”. Hankkeen tarkoituksena oli kerätä tietoa luonnon radioaktiivisten aineiden (210Pb, 210Po, 228Ra ja 226Ra) pitoisuuksista kotimaisessa lihassa ja kananmunissa. Lisäksi määritettiin keinotekoisten radioaktiivisten aineiden (137Cs, 90Sr) pitoisuudet ja selvitettiin 137Cs-pitoisuuksien alueellista vaihtelua sekä pitoisuuksien muutosta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisestä ajasta tähän päivään. Näytteet koostuivat naudan-, sian-, broilerin - ja lampaanlihasta sekä kananmunista ja niitä kerättiin teurastamoista ja kananmunapakkaamoista eri puolilta Suomea

Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien radioaktiivisuus

Suomessa lihansyönnistä saatava vuosittainen säteilyannos on hyvin pieni, keskimäärin 6,3 mikrosievertiä (μSv) per henkilö. Tämä on 0,2 % suomalaisen saamasta keskimääräisestä vuotuisesta 3,2 millisievertin (mSv = 1000 μSv) kokonaissäteilyannoksesta. Tšernobylin onnettomuudessa maatalousympäristöön päätyneet keinotekoiset radioaktiiviset aineet nostivat vain vähäisessä määrin tuotetun lihan radioaktiivisuutta. Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien syöminen on turvallista, eikä niiden käyttöä tarvitse säteilyn vuoksi rajoittaa. Säteilyturvakeskus toteutti yhdessä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa vuosina 2014–2017 ympäristön säteilyvalvonnan osa-ohjelman ”Suomessa tuotetun lihan ja kananmunien radioaktiivisuus”. Hankkeen tarkoituksena oli kerätä tietoa luonnon radioaktiivisten aineiden (210Pb, 210Po, 228Ra ja 226Ra) pitoisuuksista kotimaisessa lihassa ja kananmunissa. Lisäksi määritettiin keinotekoisten radioaktiivisten aineiden (137Cs, 90Sr) pitoisuudet ja selvitettiin 137Cs-pitoisuuksien alueellista vaihtelua sekä pitoisuuksien muutosta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisestä ajasta tähän päivään. Näytteet koostuivat naudan-, sian-, broilerin - ja lampaanlihasta sekä kananmunista ja niitä kerättiin teurastamoista ja kananmunapakkaamoista eri puolilta Suomea

Kysely asuntojen radonkorjauksista : STUK-B 274

STUK teki kyselytutkimuksen pientaloasuntojen radonkorjauksista vuonna 2019. Tarkoituksena oli saada tarkempaa tietoa yksittäisistä radonkorjausmenetelmistä. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun kysely tehtiin pelkästään sähköisenä. Kutsuja lähetettiin 498 kohteeseen (talouteen) ja vastauksia saatiin 152 ja lopulliseen aineistoon hyväksyttiin 99 kohdetta (20 %). Radonkorjausten tehokkuuksista saatiin samanlaisia tuloksia kuin aikaisemmissakin tutkimuksissa. Radonpitoisuus oli pienentynyt keskimäärin 53 % (mediaani 57 %). Tehokkaimmat menetelmät olivat radonputkiston aktivointi, radonkaivo ja radonimuri. Radonkorjaus asuntoon maksoi tyypillisesti 1000–5000 euroa (mediaani 2300 euroa), kun radonkorjaus oli teetetty kokonaan yrityksellä. Kun radonkorjaus oli tehty kokonaan tai osittain itse, se oli maksanut tyypillisesti 200–1000 euroa (mediaani 500 euroa). Radonkorjaukseen kulunut aika ensimmäisestä, korkean radonpitoisuuden osoittaneesta, mittauksesta vaihteli välillä 3–33 vuotta. Neljännes kyselyyn vastanneista oli tehnyt ensimmäisen mittauksen vuonna 2006 tai sitä ennen. Näissä kohteissa radonkorjauksia on siis tehty melko kauan

Puutavaran radioaktiivisuus Suomessa : Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma

Puutavaran sisältämän radioaktiivisen cesiumin lähettämä gammasäteily voi maksimissaan aiheuttaa 0,03 millisievertin vuotuisen annoksen hirsitalossa asuville. Luonnon radioaktiivisuudesta johtuva ulkoisen gammasäteilyn aiheuttama annos puutalossa asuville on kertaluokkaa pienempi. Kotimaisen puutavaran käyttöä ei tarvitse rajoittaa puuaineksen 137Cs-pitoisuuksien takia. Puutavara sisältää pääasiassa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeumasta vuodelta 1986 peräisin olevaa radioaktiivista cesiumia (137Cs). Cesiumia (137Cs) kulkeutuu pitkällä aikavälillä maaperästä puustoon ravinteiden ja veden otossa. Lisäksi puussa on vähäisessä määrin luonnon radioaktiivisia aineita, joita ovat uraanin ja toriumin (238U ja 232Th) hajoamissarjoihin kuuluvat radionuklidit sekä kaliumin radioaktiivinen isotooppi (40K). Projektin avulla saatiin ajantasainen tilannekuva cesium-137:n aktiivisuuspitoisuuksista kotimaisessa puutavarassa. Valituista näytteistä määritettiin myös edellä mainitut luonnon radioaktiiviset aineet. Metsäteollisuus toimitti projektia varten näytteet puutavaran vastaanoton yhteydessä. Näytteitä saatiin 59 kunnasta pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomesta, alueilta, joihin tuli eniten Tšernobyl-laskeumaa. Tutkittavat puulajit olivat kuusi, mänty ja koivu. Kuoritun puuaineksen 137Cs-aktiivisuuspitoisuus vaihteli välillä 0,1 – 97 Bq/kg (80 %:n kuiva-ainepitoisuutta kohti) riippuen puun alkuperäkunnan laskeuman aktiivisuudesta. Pitoisuuksien hajontaa selittää osaltaan se, että metsien kasvuolosuhteet vaikuttavat cesiumin kertymiseen puuhun. Siten pitoisuus voi vaihdella samassakin kunnassa. Cesiumpitoisuuden vaihtelu puulajien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Kuoressa pitoisuus oli 10 – 766 Bq/kg (80 % k.p.) puulajista ja laskeuma-alueesta riippuen. Puutavarassa mitatuissa luonnon radionuklidipitoisuuksissa ei havaittu oletusarvoista poikkeavia tuloksia. Säteilyturvakeskuksessa toteutettiin vuosina 2013 – 2014 projekti ”Puutavaran radioaktiivisuus Suomessa”. Projekti oli osa STUKin ympäristön säteilyvalvontaohjelmaa. Tarve projektin käynnistämiselle oli ilmeinen, sillä edellisen kerran valtakunnallinen puutavaran radioaktiivisuustutkimus oli tehty 1990-luvulla

Sammandrag enligt hushållsvattenförordningen av mätresultat 2016–2018 för hushållsvattnets radioaktivitet

Strålsäkerhetscentralen har enligt 21 § i hushållsvattenförordningen (1352/2015) sammanställt de uppgifter som kommunernas hälsoskyddsmyndigheter lämnat om mätresultat för hushållsvattnets radioaktivitet enligt hushållsvattenförordningen. För åren 2016–2018 tog Strålsäkerhetscentralen emot anmälan om radioaktivitetsundersökning av 1247 vattenprover. Med mätresultaten som grund är det finländska hushållsvattnet av god kvalitet när det gäller radioaktivitet och hushållsvattnets radioaktivitet avviker mycket sällan från kvalitetskravet

Talousvesiasetuksen mukainen yhteenveto talousveden radioaktiivisuuden mittaustuloksista 2016–2018

Talousvesiasetuksen (1352/2015) 21 §:n mukaisesti Säteilyturvakeskus on koonnut yhteen kunnan terveydensuojeluviranomaisten ilmoittamat tiedot talousvesiasetuksen mukaisista radioaktiivisuuden mittaustuloksista. Vuosilta 2016–2018 Säteilyturvakeskus vastaanotti ilmoituksen 1247 vesinäytteen radioaktiivisuustutkimuksesta. Mittaustulosten perusteella suomalainen talousvesi on radioaktiivisuuden suhteen hyvälaatuista ja talousveden radioaktiivisuus poikkeaa laatuvaatimuksesta hyvin harvoin

Sosiaalihuollon toimintayksikköjen radonvalvontakampanja : Radonturvallisuuden edistäminen

Tämä raportti käsittelee Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman Radonturvallisuuden edistäminen (STM-Rn) -projektin osahankkeen ”Sosiaalihuollon toimintayksiköiden radonvalvonta” kulkua, Webropol-kyselyä toimintayksiköihin sekä projektissa saatuja tuloksia. Vuonna 2018 Valviran rekisteristä ja Tilastokeskuksen toimipaikkarekisteristä listattiin 4226 sosiaalihuollon toimintayksikköä. Listauksesta karsittiin ne, joita säteilylain 156 §:n mukainen radonmittausvelvoite ei koskenut, jolloin yksiköiden lukumääräksi jäi 2111. Nämä jaoteltiin aluehallintovirastoittain julkisiin ja yksityisiin yksiköihin sekä niihin, joille vain suositeltiin radonmittauksia. Toimintayksiköiden radonmittaustilanteen kartoittamiseksi tehtiin Webropol-kysely, jossa kysyttiin radonmittausten statuksesta, syitä miksi ei tarvitse mitata sekä radonmittaustuloksia, jos mittaukset oli tehty. Kysely kohdistettiin sosiaalihuollon toimintayksiköille. Sosiaalihuollon toimintayksiköt tekivät kesäkuun 2019 ja syyskuun 2021 välisen aikana yhteensä 862 selvitystä sosiaalihuollon toimintayksiköiden radonmittausten tilanteesta. 178 toimintayksikköä teki kaksi tai useamman ilmoituksen, joten varsinaisia ilmoittajia oli 684. Yli 60 % selvityksen tehneistä toimintakeskuksista ilmoitti, että radon on mitattu kattavasti ja 3,5 % ilmoitti mittausten olleen ei-kattavia. 13,3 % ilmoitti syyn, miksi radonia ei tarvitse mitata. Noin 63 % ilmoituksista sisälsi myös radonmittaustulokset. Viitearvoa suurempia radonpitoisuuksia löydettiin noin 14 % kaikista mittaustuloksia ilmoittaneista yksiköistä. STUKin työpaikkojen radonvalvonta hoitaa edelleen pääosan sosiaalihuollon toimintayksiköiden radonvalvonnasta, koska muissa oleskelutiloissa tai asuinhuoneissa on lähes aina myös työntekijöitä. Radonmittaustulokset tulevat myös suurelta osin sähköisten järjestelmien kautta suoraan STUKin tarkastajille, koska STUKin laboratoriosta tilattujen radonmittauspurkkien tulokset sekä STUK asioinnin kautta ilmoitetut radonmittaustulokset tallentuvat suoraan kansalliseen radontietokantaan

Radonövervakningskampanjen för socialvårdens verksamhetsenheter : Främjandet av radonsäkerhet

Denna rapport behandlar framskridandet av delprojektet ”Radonövervakning för socialvårdens verksamhetsenheter” i projektet Främjandet av radonsäkerhet som finansierats av Social- och hälsovårdsministeriet samt Webropol-enkäten för verksamhetsenheter och resultat från projektet. År 2018 fanns 4 226 socialvårdens verksamhetsenheter upptagna i Valviras register och Statistikcentralens arbetsställeregister. De enheter som inte omfattades av radonmätningsskyldigheten enligt 156 § i strålsäkerhetslagen avlägsnades från listan, vilket minskade antalet enheter till 2 111.Dessa indelades enligt regionförvaltningsverk i offentliga och privata enheter samt i dem som endast rekommenderas att göra radonmätningar. För att kartlägga läget för radonmätningar i verksamhetsenheter gjordes en Webropol-enkät där det frågades om läget för radonmätningar, orsaker till att man inte behöver mäta och radonmätningsresultat om mätningarna hade utförts. Enkäten riktades till socialvårdens verksamhetsenheter. Mellan juni 2019 och september 2021 gjorde socialvårdens verksamhetsenheter totalt 862 utredningar om läget för radonmätningar i socialvårdens verksamhetsenheter. 178 verksamhetsenheter gjorde två eller flera utredningar så antalet egentliga anmälare var 684. Över 60 % av verksamhetsenheter som gjorde utredningen anmälde att de har utfört omfattande radonmätningar och 3,5 % anmälde att mätningarna har varit icke-omfattande. 13,3 % anmälde orsaken till att radonmätningar inte behöver utföras. Cirka 63 % av anmälningarna innehöll också resultaten från radonmätningar. Radonhalter som var högre än referensvärdet upptäcktes i cirka 14 % av alla enheter som anmälde resultat. STUK:s radonövervakning på arbetsplatser sköter fortfarande den största delen av radonövervakningen i socialvårdens verksamhetsenheter eftersom i andra vistelseutrymmen eller boningsrum finns nästan alltid även arbetstagare. Radonmätningsresultaten kommer också till stor del direkt till STUK:s inspektörer via elektroniska system, eftersom resultaten från radonmätningsburkar som beställs från STUK:s laboratorium samt radonmätningsresultat som anmäls via STUK:s ärendehanteringstjänst sparas direkt i den nationella radondatabasen