Passive and Reflexive Categories in Languages of the Volga Region : An Areal Typological Study

All of the Volga region languages investigated in this study (Mordvin, Mari, and Chuvash) have a rich derivational morphology. In general linguistics terms, they all have a passive classified as a reflexive passive. The relationship between the derivative and the root verb is described using the valence roles of case grammar. The role of the first, or primary, actant is crucial in defining all the different meanings of the derived verbs in question. The main roles used to express the first actants are: AGENTIVE, ACTOR, NEUTRAL, EXPERIENCER, and FORCE. In Mordvin, passive sentences contain a special polyfunctional derivative suffix, -v-, which also renders the automative, reflexive, perfective and unintentional meaning, as well as dynamic modality. Besides the -v-, the rare and almost forgotten -t-, shares most of these meanings. Moreover, in many respects, these suffixes show parallel development. Contemporary speakers use these t-verbs to express unpleasant feelings and negative physiological states. t-derivatives can also be used to describe weather conditions as the only constituent part of a sentence, but this use is marginal. These two usages bring the t-derivatives close to the impersonal in the Indo-European languages. Furthermore, Mari and Chuvash have very similar suffixes, the reflexive-passive -ǝlt- or -Alt-, and the passive -l- and the reflexive -n-, respectively. Their passives do not permit an agent, and automative meanings are common, as are reflexives. My material proves that both Chuvash suffixes can have identical meanings. Interestingly, in all three languages, zero meaning occurs with intransitive root verbs. Finally, meteorological verbs in 14 Uralic languages were studied from a syntactic perspective. Some verbs have zero valence, others display a more or less semantically faded subject, while others feature an object. With causative transitive verbs, the prevailing restriction seems to be that either a subject or an object is possible, but both are not. Earlier, it was assumed that the sentence type V is Uralic, but according to my findings it is absent in some of the Samoyed languages and that the SV or VS type is more widely known. The introduction provides background information on the history of the Volga region and the many alternative ways of expressing passive and related meanings in the Uralic languages. An agent in a passive sentence is rare, and thus special attention is given to its expression. It seems obvious that the agent has been completely absent in passive sentences in the Uralic and Turkic languages. Many of these languages, however, have now developed an agent under the influence of the Indo-European languages. Furthermore, the construction with a dummy subject has started to spread and now occurs in the Saami and Finnic languages.Kaikilla tutkimukseen kuuluvilla Volgan seudun kielillä: mordvalla, marilla ja t uvassilla verbien morfologia on runsas lukuisine johtimineen. Myös niiden kaikkien passiivi on samaa tyyppiä, yleisen kielitieteen termein: refleksiivinen passiivi. Johdosten ja kantaverbien suhdetta on kuvattu sijakieliopin valenssiroolien avulla. Mordvan passiivilauseet muodostetaan v-johtimen avulla. Tällä johtimella on monia muitakin merkityksiä: automatiivinen, refleksiivinen, ei-intentionaalinen ja perfektiivinen, sillä voidaan ilmaista myös dynaamista modaalisuutta. Paitsi v-johdinta on mordvassa toinenkin, harvinainen ja miltei unohtunut -t-, jolla on melkein kaikki samat merkitykset. Monessa suhteessa näiden suffiksien kehitys on ollut rinnakkaista. Nykyiset mordvan kielten puhujat käyttävät t-johdoksia enimmäkseen epämiellyttävien tunteiden ja kielteisten fysiologisten tilojen ilmaisemiseen. t-johdoksia voidaan käyttää myös säätilojen kuvaamiseen jopa lauseen ainoana jäsenenä, mutta tämä on harvinaista. Nämä kaksi funktiota tuovat t-johdokset lähelle indoeurooppalaisten kielten impersonaaleja. Marilla ja t uvassilla on hyvin samanlaiset suffiksit, marin refleksiivis-passiivinen -ǝlt- tai -Alt-, t uvassin passiivinen -l- ja refleksiivinen -n-. Näiden kielten passiiveissa agentti ei ole sallittu, automatiiviset ja refleksiiviset merkitykset ovat yleisiä. Keräämäni aineiston perusteella molemmilla t uvassin johtimilla on samat merkitykset. Kaikista kolmesta kielestä löytyy lisäksi intransitiivisista kantaverbeistä 0-merkitys. Myös 14 uralilaisen kielen meteorologisia verbejä on tutkittu lauseopilliselta kannalta. Joidenkin verbien valenssi on 0, joten ne muodostavat lauseen yksinkin. Joskus subjekti on semanttisesti haalistunut, joskus objekti on läsnä. Usein transitiivisten verbien kanssa näyttää vallitsevan sellainen rajoitus, että vain subjekti (S) tai objekti voi olla läsnä, eivät molemmat. Aiemmin oletettiin, että pelkästä predikaattiverbistä koostuva lause (V) olisi uralilainen, mutta tutkimukseni paljastavat, että sen levinneisyys ei ulotu kaikkiin samojedikieliin. Sen sijaan tyyppi SV tai VS on kaikkialla tunnettu. Johdanto-osio valaisee Volgan seudun historiaa sekä uralilaisten kielten monia tapoja ilmaista passiivia ja muita sentapaisia merkityksiä. Erityistä huomiota kiinnitetään passiivilauseen agentin ilmiasuun. Nykyäänkin agentti on melko harvinainen sekä uralilaisissa että turkkilaisissa kielissä. Moniin niistä sellainen on kehittynyt indoeurooppalaisten kielten vaikutuksesta. Myös muodolliseen subjektiin verrattava vieraaseen vaikutukseen perustuva rakenne on alkanut levitä lännesta, sitä tavataan nyt saamelaisissa ja itämerensuomalaisissa kielissä

Deverbal reflexive and passive in Chuvash

The question about reflexives and passives in Chuvash is complicated. Usually, the grammatical elements of the Turkic languages are quite similar in many ways; for example, reflexive and passive verbs are kept separate, each having its own suffixes. Some sources, however, claim that the passive category in Chuvash is formed differently than it is in the other Turkic languages, or even that it does not exist in the first place (Ašmarin 1898: 258–259, Ramstedt 1952: 165, 1957: 149, Serebrennikov 1976: 29, Serebrennikov-Gadžieva 1986: 200). The latest Chuvash grammar does not even mention the word passive when describing the verbal system (V. Sergeev 2002). Yet, the reflexive forms are quite uniform throughout the Turkic languages. This study tries to prove that both of these old Turkic categories do exist in Chuvash, although the line between them can be blurred and their meanings might overlap. The material in this study has been taken from grammars, dictionaries, folklore and translated fiction. Furthermore, the results have been compared to some extent with some of the languages surrounding it (Tatar, Bashkir, Mordvin and Mari) and also with the most studied language, Turkish. The analysis presented here is based on sentences, which has seldom been done in the reference literature used

Passiivin ja refleksiivin kategoriat Volgan seudun kielissä. Areaalis-typologinen tutkimus

Merja Salon suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 25. huhtikuuta 2015. Vastaväittäjänä toimi professori Sirkka Saarinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Ulla-Maija Forsberg.Merja Salo: Passive and reflexive categories in languages of the Volga Region. An areal typological study. Helsinki: Helsingin yliopisto 2015.Artikkeliväitöskirjan yhteenveto-osa on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0992-7

Katoava mordvalainen identiteetti – karatait ja Saratovin alueen ersäläiset

Sain Jenny ja Antti Wihurin rahastolta jo vuonna 2001 matka-apurahan, jonka pystyin käyttämään vasta vuonna 2006. Sen turvin kävin yhdessä ersäläisen folkloristin Vasili Petrovitš Beljakovin kanssa sekä Tatarstanissa karataimordvalaisten luona että Saratovin alueella samoissa ersämordvalaiskylissä kuin akateemikko Šahmatov 100 vuotta sitten. Kirjoitus pohjautuu professori Klara Jevgenjevna Maitinskajan syntymän 100-vuotismuistosymposiumissa Moskovassa 12.–17.11.2007 pidettyyn esitelmään

Linnut hantien arjessa, folkloressa ja mytologiassa

Tässä artikkelissa pyrin esittämään lintujen merkityksen hanteille mahdollisimman monipuolisesti. Käyttämistäni etnografisista lähteistä ei aina käy kovin hyvin ilmi, mihin etniseen ryhmään tiedot liittyvät. Usein on kyse enemmänkin areaalisista yhteyksistä; asuinpaikan luonto on ratkaiseva tekijä, ei niinkään ihmisten puhuma kieli. Niinpä minäkin kerron myös naapurikansojen, etenkin mansien, komilaisten ja selkuppien suhteista eri lintulajeihin. Varhaisten aikojen tutkijoiden matkakuvauksissa ei juurikaan kerrota heidän Siperiassa näkemistään linnuista lajin tarkkuudella. He keskittyvät kertomaan tutkimuskohteina olevien kansojen nisäkkäiden metsästyksestä ja kalastuksesta tai jopa omista saaliistaan. Monet perin maskuliiniset aiheet ovat viime vuosikymmeninä täydentyneet ahkerien naistutkijoiden aikaansaannoksilla, jotka tuovat paremmin esiin henkistä perintöä ja erilaisia ulottuvuuksia perhe-elämässä ja sosiaalisissa suhteissa

Mordvalaisten häämenojen lauluista ja niiden kielellisistä erityispiirteistä

Häät ovat mordvalaisen kansanperinteen keskeinen osa, ja häälaulut muodostavat sen monikerroksisen ytimen. Tässä artikkelissa keskitytään mokšalaisiin häälauluihin, joiden tyypit ovat: 1) vanhinta kerrostumaa edustavat rukouslaulut, joissa heijastuvat mordvalaisten suojelijajumalausko ja vainajain palvonta, 2) hyvin suositut, osin improvisoidut pilkkalaulut, joiden tausta on maaginen ja joilla on toisinaan jopa aivan käänteinen merkitys, 3) monifunktioiset ylistävät paranzama-laulut, 4) häiden tanssilaulut, joilla pyrittiin rentouttamaan häävieraita, 5) kuoron esittämät pitkät laulut ja 6) uusinta kerrostumaa edustavat nopeat laulut eli tšastuškat. Ersäläisten häiden ominainen piirre on hääitkujen runsas määrä, kun taas mokšalaiset samoin kuin monet naapurikansat ovat mieltyneet pilkkalaulujen esittämiseen. Tässä artikkelissa esitellään ersäläisten ja erityisesti mokšalaisten häälauluja, niiden sanastoa ja lauluissa käytettyjä kielellisiä keinoja runsain esimerkein. Usein keinot menevät lomittain ja jokin piirre voi kuulua samanaikaisesti eri otsikoiden alle. Lisäksi annetaan lisätietoa mordvalaisen kansanrunouden kerääjistä, kansanrunokokoelmista, mordvalaisten häiden vaiheista sekä tehdään samalla rinnastuksia suomalais-ugrilaisiin ja muihin naapurikansoihin. Suomalais-ugrilaisilla ei liene säilynyt paljonkaan alkuperäisiä häälauluja: häätavat ja -terminologia ovat hyvin alttiita kulttuurien väliselle vaikutukselle.Peer reviewe

Itähantin persoonapronominien sijamuotojen funktioista ja muusta morfologiasta pohjoishantiin verraten

Peer reviewe