Vanhempien käsityksiä peruskoulun yhteisöllistä hyvinvointia vahvistavista toimintamahdollisuuksista

Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä peruskouluikäisten lasten vanhemmilla on peruskoulun yhteisöllistä hyvinvointia vahvistavista toimintamahdollisuuksista. Suomalaisessa peruskoulussa toteutettavalla yhteisöllisellä opiskeluhuollolla pyritään kehittämään ja vahvistamaan toimintamalleja, jotka edistävät oppilaiden hyvinvointia, vuorovaikutusta, osallisuutta sekä ympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja esteettömyyttä. Myös vanhemmilla on oma roolinsa koulun yhteisöllisen hyvinvoinnin kehittämisessä. Vanhempien rooli koulun arjessa on usein kuitenkin melko selkiintymätön, ja onkin usein täysin koulusta kiinni, miten kodin ja koulun välistä yhteistyötä pyritään vahvistamaan. Haluan tutkimuksellani selvittää, millaisia käsityksiä vanhemmilla on peruskoulun yhteisöllisten toimintamallien nykyisestä tilanteesta, ja mahdollisesti myös sen tulevaisuuden suuntaviivoista. Toteutan tutkimukseni laadullisin menetelmin, hyödyntäen fenomenografista tutkimusmenetelmää. Fenomenografiassa tutkitaan ihmisten käsityksiä tarkastellusta ilmiöstä, ja erityisesti kiinnostuksen kohteena on näiden käsitysten muodostama kirjo. Fenomenografiassa mielenkiinto ei kohdistu yksilöihin, vaan yksilöiden tuottamiin käsityksiin tutkittavasta ilmiöstä. Yhteisöllinen opiskeluhuolto on laaja kokonaisuus, ja vanhempien tuottamat käsitykset ilmiöstä ulottuvatkin laajalle alueelle. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan vanhempien käsitykset yhteisöllistä hyvinvointia vahvistavista toimintamahdollisuuksista peruskoulussa jakautuvat kuuteen kuvauskategoriaan, jotka ovat seuraavat: tasa-arvoinen moniammatillinen opiskeluhuoltotyö, kodin ja koulun välinen vuorovaikutus, oppilaan ainutlaatuinen toimijuus, koulun yhteisöllinen toimintakulttuuri, haasteiden kohtaaminen ja selvittäminen sekä fyysinen kouluympäristö. Jokaisessa kuvauskategoriassa korostuu tavalla tai toisella vuorovaikutus, johon peruskoulun yhteisöllinen kulttuuri perustuu sekä kodin ja koulun välisen yhteistyön että koulun sisäisten toimintamallien osalta. Tulevaisuudessa yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön tulisi kehittyä sellaiseen suuntaan, jossa yhteisön hyvinvoinnin vahvistamisessa paitsi koulun aikuisten, myös oppilaiden ja vanhempien aktiivinen rooli tunnistettaisiin aiempaa selkeämmin. Osallistaminen ei saisi jäädä vain retoriikan tasolle, ja niin vanhemmille kuin oppilaillekin tulisi tarjota ajantasaista tietoa koulun toimintakulttuurin tuoreimmista muutoksista ja kehityskuluista. Myös opiskeluhuollon yhteisöllisiä toimintamahdollisuuksia tulisi vahvistaa esimerkiksi henkilöstön uudelleen organisoitumisen kautta. Lisäksi on tärkeää pohtia, olisiko peruskoulun opiskeluhuollossa tilaa myös uudenlaisille ammattilaisille, joiden ydinosaaminen perustuisi vielä vahvemmin yhteisöllisten teemojen ympärille.Parents’ perceptions of the possible ways of strengthening the collective well-being in comprehensive school. Abstract. The purpose of this study is to examine what kind of perceptions parents have about the possibilities of act when it comes to strengthening the collective well-being in their children’s comprehensive school. In Finnish comprehensive school, the collective pupil welfare services are the channel to develop and strengthen different patterns that advance pupils’ well-being, communication, agency as well as health, safety and accessibility in school. Pupils’ parents also have their own role in the school community. However, parents’ role in the school community is still often unclear, and it entirely depends on school whether the school personnel aims to improve the home-school collaboration or not. The aim of this study is to examine what kind of perceptions parents have about the existent collective pupil welfare services and about possibilities of boosting the well-being in school as well. I examine the parents’ perceptions by using phenomenography as the research approach. Phenomenography investigates the qualitatively different ways that people experience a given phenomenon. The collective pupil welfare services are a broad entirety, and parents have many different kind of perceptions when it comes to their children’s well-being in school. According to the results of this study, parents’ perceptions concerning the collective well-being in their children’s school divide into six categories as follows: equal multi-professional pupil welfare services, home-school interaction, pupil’s unique agency, collective school culture, capability of facing and solving challenges and physical school environment. In each of the six categories the parents one way or another emphasize the interaction between home and school or within the school itself. It is important to keep on developing functional and timely models of operation to boost pupils’ well-being in school. There has been a lot of rhetoric about parental involvement when it comes to school communities. It must be clear to all how, when and especially why to encourage parents to participate on well-being of their children in school. The collective pupil welfare services could be strengthened in schools by reorganizing the current personnel working in the services. It should also be considered whether there would be space in the pupil welfare services for new kind of agencies, represented by professionals who already work around collective themes as the core of their work

Lapsuuden sosiaalinen rakentuminen:Lapset puheeksi -menetelmä lapsen kuulluksi tulemisen näkökulmasta

Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmani tavoitteena on tarkastella lapsuuden sosiaalista rakentumista lapsenkuulluksi tulemisen näkökulmasta. Tutkielman teoriaosuuden muodostaa sosiokulttuurinen teoria sekä sosiaaliseen kehitykseen liittyvät keskeisimmät käsitteet. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta tarkasteltuna lapsi kasvaa ja kehittyy osana vallitsevaa kulttuuria, ja oppii tärkeitä taitoja vuorovaikutuksessa perheen, vertaisten ja kouluyhteisön kanssa. Jotta lapsen sosiaalinen kehitys edistyisi toivotulla tavalla, lapsen tulisi saada mahdollisuuksia vahvistaa vuorovaikutustaitoja, sosiaalista kompetenssia sekä osallisuuden mahdollisuuksia perheen, vertaisten ja muiden läheisten kanssa toimiessa. Teoriaosuuden lisäksi tutkielmassani tarkastellaan Toimiva lapsi & perhe -hankkeeseen (2001–2014, THL) kuuluvaa Lapset puheeksi -menetelmää, joka on kehitetty hyödynnettäväksi tukea tarvitsevien lapsiperheiden kanssa muun muassa erilaisissa kasvatus- ja sosiaalipalveluissa. Lapset puheeksi -menetelmässä keskityn tarkastelemaan Lapset puheeksi -työn tueksi tehtyä lokikirjaa, jota aion tarkastella sisällönanalyysin keinoin. Kyseisestä teoksesta otan lähempään tarkasteluun lokikirjan keskilapsuutta (ikävuodet 7–12) koskevat kysymykset, jotka on jaettu eri teema-alueisiin. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Millä tavoin lapset nähdään ja miten he tulevat kuulluksi Lapset puheeksi -menetelmän keskilapsuutta koskevissa lokikirjakysymyksissä? 2) Miten kasvattajat voivat osaltaan tukea lapsen kuulluksi tulemisen mahdollisuuksia jokapäiväisessä elämässä? Teoriataustan ja aineiston valossa tutkielmassa havaittiin, että Lapset puheeksi -lokikirjan keskilapsuutta koskevissa kysymyksissä lapsinäkökulma onnistutaan huomioimaan sekä suhteessa kouluun, vertaissuhteisiin, vapaa-ajan harrastuksiin että kotiin ja perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Lokikirjassa nimenomaan lapset ovat kysymystenasettelun keskiössä, ja lapsinäkökulma onkin Lapset puheeksi -työn tärkeimpiä kulmakiviä. Kasvattajien mahdollisuudet tukea lapsen kuulluksi tulemista ovat moninaiset. Keskeistä on se, että kasvattaja pyrkii tukemaan lapsen osallisuuden mahdollisuuksia lapsen ikävaiheen edellyttämillä keinoilla. Varhaislapsuudessa tämä tarkoittaa vuorovaikutuksen perusteiden harjoittelemista. Päiväkotiin ja kouluun siirryttäessä tämä vuorovaikutus syvenee, ja laajenee koskemaan enenevissä määrin myös vertaissuhteita. Kasvattajan tulisi sekä yksilönä että yhteistyössä muiden kasvattajien kanssa pyrkiä vahvistamaan lapsen mahdollisuutta osallistua erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin kokonaisvaltaisesti ja lapsen osallisuutta tukien