Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmani tavoitteena on tarkastella lapsuuden sosiaalista rakentumista lapsenkuulluksi tulemisen näkökulmasta. Tutkielman teoriaosuuden muodostaa sosiokulttuurinen teoria sekä sosiaaliseen kehitykseen liittyvät keskeisimmät käsitteet. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta tarkasteltuna lapsi kasvaa ja kehittyy osana vallitsevaa kulttuuria, ja oppii tärkeitä taitoja vuorovaikutuksessa perheen, vertaisten ja kouluyhteisön kanssa. Jotta lapsen sosiaalinen kehitys edistyisi toivotulla tavalla, lapsen tulisi saada mahdollisuuksia vahvistaa vuorovaikutustaitoja, sosiaalista kompetenssia sekä osallisuuden mahdollisuuksia perheen, vertaisten ja muiden läheisten kanssa toimiessa.
Teoriaosuuden lisäksi tutkielmassani tarkastellaan Toimiva lapsi & perhe -hankkeeseen (2001–2014, THL) kuuluvaa Lapset puheeksi -menetelmää, joka on kehitetty hyödynnettäväksi tukea tarvitsevien lapsiperheiden kanssa muun muassa erilaisissa kasvatus- ja sosiaalipalveluissa. Lapset puheeksi -menetelmässä keskityn tarkastelemaan Lapset puheeksi -työn tueksi tehtyä lokikirjaa, jota aion tarkastella sisällönanalyysin keinoin. Kyseisestä teoksesta otan lähempään tarkasteluun lokikirjan keskilapsuutta (ikävuodet 7–12) koskevat kysymykset, jotka on jaettu eri teema-alueisiin.
Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Millä tavoin lapset nähdään ja miten he tulevat kuulluksi Lapset puheeksi -menetelmän keskilapsuutta koskevissa lokikirjakysymyksissä? 2) Miten kasvattajat voivat osaltaan tukea lapsen kuulluksi tulemisen mahdollisuuksia jokapäiväisessä elämässä? Teoriataustan ja aineiston valossa tutkielmassa havaittiin, että Lapset puheeksi -lokikirjan keskilapsuutta koskevissa kysymyksissä lapsinäkökulma onnistutaan huomioimaan sekä suhteessa kouluun, vertaissuhteisiin, vapaa-ajan harrastuksiin että kotiin ja perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Lokikirjassa nimenomaan lapset ovat kysymystenasettelun keskiössä, ja lapsinäkökulma onkin Lapset puheeksi -työn tärkeimpiä kulmakiviä. Kasvattajien mahdollisuudet tukea lapsen kuulluksi tulemista ovat moninaiset. Keskeistä on se, että kasvattaja pyrkii tukemaan lapsen osallisuuden mahdollisuuksia lapsen ikävaiheen edellyttämillä keinoilla. Varhaislapsuudessa tämä tarkoittaa vuorovaikutuksen perusteiden harjoittelemista. Päiväkotiin ja kouluun siirryttäessä tämä vuorovaikutus syvenee, ja laajenee koskemaan enenevissä määrin myös vertaissuhteita. Kasvattajan tulisi sekä yksilönä että yhteistyössä muiden kasvattajien kanssa pyrkiä vahvistamaan lapsen mahdollisuutta osallistua erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin kokonaisvaltaisesti ja lapsen osallisuutta tukien
