Timotein kivennäisainepitoisuudet Suomessa kunnittain

vKirjasto Aj-

Radionuklidien siirtyminen viljelykasveihin

VokKirjasto Aj-

Uptake of phosphorus and other nutrients by oats from soils with various clay contents

The pot experiment was carried out to study the effect of the clay content on the uptake of phosphorus and some other nutrient elements by oats. Two different series of soil mixtures were prepared with increasing additions of clay soil up to 25 vol. % clay, the additions being made both to fines and and Sphagnum peat soils. The content of phosphorus in plants and the yield increased to some extent in fines and/clay soil mixtures with an increase in the clay content. In peat soil increasing additions of clay soil caused a decrease in the phosphorus content of the plant but had no significant effect on the amount of the yield. In fines and/clay soils the uptake of phosphorus by the oat from the fertilizer increased from3 to 10 %, in peat/clay soils it decreased from 60 to 20 % with an increasing clay content of the soils. The isotope dilution method was not applicable in the determining of the labile phosphorus of the experimental soil mixtures. This was assumed to be due to the small concentrations and concentration differences in soluble native soil phosphorus and to the strong fixing capacities of the soils. The contents of other nutrient elements in plants generally decreased with an increasing clay content. The most marked exceptions in this respect were the content of phosphorus in plants growing on fines and/clay soils and the content of potassium and manganese on peat/clay soils

The transfer of 137Cs through the soil-plant-sheep food chain in different pasture ecosystems

A grazing experiment with sheep was carried out in 1990-1993 on natural, semi-natural and cultivated pasture on clay soil. The pastures were located in Southern Finland and were moderately contaminated with 137 Cs by Chernobyl fallout. Natural pasture refers to forest pasture and serai-natural pasture to set-aside field pasture, the latter having been under cultivation about 15 years ago. The transfer of 137Cs to sheep was clearly higher from forest pasture than from the other two pastures and it was lowest from cultivated pasture. The transfer was higher to muscle and kidney than to liver and heart. The transfer of 137Cs to plants and to meat varied with years. Seasonal variation in the plant 137 Cs was followed-up on forest and set-aside field pasture; the activity concentration of plants reached a maximum in June, a lesser increase occurred later in the autumn. In 1993, which was considered an average year with respect to 137Cs transfer to plants, the mean soil-plant transfer factors of 137Cs for forest, set-aside field and cultivated pastures were 1.78, 0.36 and 0.09, and soil-meat aggregated transfer factors 11.0, 0.28 and 0.03, respectively

The effect of soil pH and Fe on the availibility of Se-75 in Sphagnum peat soil

Sarja Maa ja lannoitus n:o 104vokkirjasto Aj-KMaan pH:n ja rautapitoisuuden vaikutuksesta seleeni-75:n liukoisuuteen rahkaturvemaall

Saven lisäyksen vaikutus kauran kivennäisainepitoisuuksiin hieta- ja turvemailla

The pot experiment was carried out to study the effect of the clay content on the uptake of phosphorus and some other nutrient elements by oats. Two different series of soil mixtures were prepared with increasing additions of clay soil up to 25 vol. % clay, the additions being made both to fines and and Sphagnum peat soils. The content of phosphorus in plants and the yield increased to some extent in fines and/clay soil mixtures with an increase in the clay content. In peat soil increasing additions of clay soil caused a decrease in the phosphorus content of the plant but had no significant effect on the amount of the yield. In fines and/clay soils the uptake of phosphorus by the oat from the fertilizer increased from3 to 10 %, in peat/clay soils it decreased from 60 to 20 % with an increasing clay content of the soils. The isotope dilution method was not applicable in the determining of the labile phosphorus of the experimental soil mixtures. This was assumed to be due to the small concentrations and concentration differences in soluble native soil phosphorus and to the strong fixing capacities of the soils. The contents of other nutrient elements in plants generally decreased with an increasing clay content. The most marked exceptions in this respect were the content of phosphorus in plants growing on fines and/clay soils and the content of potassium and manganese on peat/clay soils.Saviaineksen ravinteita pidättävää ominaisuutta tutkittiin astiakokeena sekoittamalla aitosavea nousevin pitoisuuksin (suurin lisäys oli 30 til. % aitosavea) kahteen niukkaravinteiseen, fysikaalisilta ominaisuuksiltaan toisistaan huomattavasti poikkeavaan maahan eli karkeaan hietaan ja maatumattomaan rahkaturpeeseen. Koekasvina oli kaura. Ennen koetta maat lannoitettiin yhtäläisesti. Hieta/savi maissa kasvaneiden kasvien sato jäi pieneksi turve/savi maiden satoon verrattuna. Sadon määrä kasvoi kuitenkin merkitsevästi savipitoisuuden lisääntyessä. Turve/savi maissa ei ollut merkitseviä eroja satomäärien välillä. Hieta/savi maissa kauran fosforin otto lisätystä lannoitteesta kasvoi 3:sta 10:een prosenttiin, turve/savi maissa se pieneni 60:stä 20:een prosenttiin kasvavan savipitoisuuden mukana (Kuva 2). Fosforin lisäksi määritettiin kauran kalsium-, kalium-, magnesium-, rauta-, mangaani-, kupari- ja molybdeenipitoisuudet (Kuvat 5 ja 6). Kasvien kivennäisainepitoisuudet yleensä pienenivät savipitoisuuden kasvaessa, poikkeuksena olivat kuitenkin kasvien fosforipitoisuus (Kuva 3), joka kasvoi savipitoisuuden mukana hieta/savi maissa, kaliumpitoisuus, joka nousi jyrkästi turve/savi maissa sekä mangaanipitoisuus, joka turve/savi maissa aluksi laski mutta kasvoi korkeimpia savipitoisuuksia kohti. Isotooppilaimennusmenetelmää kokeiltiin maitten liukoisen fosforin määrittämiseksi. Radiofosfori lisättiin lannoitefosforiliuoksen kanssa maahan ja kasvienradioaktiivisuus mitattiin noin 5 viikon kuluttua kylvöstä. Kasvien ominaisaktiivisuuksien (Kuva 4), lannoiteliuoksen ominaisaktiivisuuden ja maahan lisätyn lannoitefosforimäärän perusteella voidaan laskea maan labiilin fosforin määrä. Menetelmän käyttö ei kuitenkaan soveltunut k.o. maaseoksille, minkä seikan arveltiin johtuvan mm. maitten luontaisen liukoisen fosforinpienestä pitoisuudesta ja pitoisuuseroista sekä maitten voimakkaasta fosforinsitomiskyvystä, joka määritettiin radiofosforin avulla. Vertailun vuoksi määritettiin myös mangaanin sitoutuminen maihin radioaktiivisen mangaanin avulla (Kuva 1)

Ydinvoima ja asenteet

vokKirjasto Aj-

Juuriston kehityksen mittaus laboratoriossa

vokKirjasto Aj-kThe measurement of root development in the laborator

The mineral element contents of timothy (Phleum pratense L.) in Finland. II. The elements aluminium, boron, molybdenum, strontium, lead and nickel

vo

Isotooppien käyttö kasvifysiologiassa

Ilmestyy Maaseudun Tulevaisuuden liitteenävokKirjasto Aj-