Norppien GPS-seuranta Perämerellä: Liikkumistietoa kannanhoidon tueksi

Ammattikalastajat ovat arvioineet norpan aiheuttamien saalisvahinkojen nousseen merkittävästi Perämerellä. Norppa-kalastus-ongelman laajuuden ja mahdollisten lieventämiskeinojen arviointia vaikeuttaa tiedonpuute, koska aiempi tuntemus hyljevahingoista ja niiltä suojautumisesta koskee pääosin hallia ja ponttonirysiä. Norppien liikkumisesta ja elinympäristönkäytöstä on myös hyvin vähän tietoa Itämereltä. Tässä tutkimuksessa tuotettiin tietoa norppien ja kalastuksen välisestä vuorovaikutuksesta tutkimalla norppien liikkumista ja elinympäristön valintaa satelliittiseurannalla. Lisäksi kehitettiin norppien elävänäpyyntiä rysistä ns. hyljesukan avulla. Sukka asennettiin kalapesään ja sen tarkoituksena oli mahdollistaa rysään jääneen hylkeen hengissä säilyminen. Hyljesukan toimivuutta testattiin vertaamalla vannerysistä saatujen hylkeiden selviytymistä rysissä ilman sukkaa (vuosina 2008–2010, 77 hyljettä) ja kun sukka oli käytössä (2011–2013, 58 hyljettä). Satelliittiseurantaa varten norppia pyydystettiin hyljesukalla varustettujen rysien (elo-marraskuussa) lisäksi kelluvilla hyljeverkoilla (loka-marraskuussa) vuosina 2011–2014. Samalla selvitettiin rysiin jääneiden hylkeiden ikä- ja sukupuolirakennetta. Tarpeeksi suurikokoisille norpille (≥ 40 kg) kiinnitettiin GPS/GSM-laite, joka kerää tietoa liikkumisesta, makuullaolosta ja sukelluksista. Saadun aineiston perusteella määritettiin yksilöiden elinpiirien ja ydinalueiden laajuudet. Ydinalue kuvaa elinpiirin aktiivisimmin käytettyä aluetta. Hyljesukka paransi norppien selviytymistä, mutta ei hallien. Valtaosa (70 %) norpista säilyi hengissä hyljesukallisissa rysissä, halleista vain runsaat 10 %. Norpat, jotka eivät löytäneet sukkaan, olivat pääasiassa kuutteja. Rysistä saadut norpat olivat pääasiassa nuoria (94 %), ja uroksia sekä naaraita oli lähes yhtä paljon. Rysista saaduista halleista sen sijaan kolmannes oli aikuisia ja valtaosa (73 %) oli uroksia. Rysillä satelliittiseurantaan saadut norpat (N=10) olivat kaikki nuoria, mutta verkoilla pyydetyistä (N=20) valtaosa (75 %) oli aikuisia. Seuratut norpat liikkuivat laajoilla alueilla; niiden keskimääräiset (± keskihajonta) elinpiirit olivat 8 292 ± 5 088 km2:n ja ydinalueet 1 038 ± 935 km2:n laajuisia. Liikkumisessa näkyi kolme selkeää alueellista keskittymää: yksi Tornion edustalla, yksi Simon edustalla ja yksi pohjoisella Selkämerellä Ruotsin rannikolla. Norpat liikkuivat aiemmin oletettua laajemmilla alueilla. Niiden elinpiirit olivat samaa suuruusluokkaa kuin hallilla Itämerellä ja norpilla Jäämerellä. Vannerysistä pyydystetyillä norpilla ei havaittu yhtä voimakasta avovesiaikaista saalistuspaikkauskollisuutta kuin ponttonirysistä pyydystetyillä halleilla on aiemmin havaittu. Yhtään merkityistä norpista ei myöskään tavattu pyydyksissä uudelleen. Norppien poistopyynti vannerysistä ei vaikuta tämän tutkimuksen tulosten valossa tehokkaalta keinolta hylje-kalastuskonfliktin lieventämiseen, koska viitteitä samoilla pyydyksillä vierailuun erikoistuneista ongelmayksilöistä ei havaittu. Tämä on tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja ja samalla selkeä ero vastaavalla menetelmällä toteutettuun hallitutkimukseen, jossa havaittiin halliurosten erikoistuvan rysillä käyntiin. Hyljesukka osoittautui toimivaksi menetelmäksi norppien elävänäpyynnissä, muttei toiminut yhtä hyvin halleilla. Sukan avulla on mahdollista pienentää norppien jäämistä sivusaaliiksi ja kehittää kalastusta Euroopan Unionin kestävän kalastuksen tavoitteiden mukaisesti.201

Genetically determined resistance and tolerance to Diplostomum sp. parasite in farmed rainbow trout

Parasite infectivity, virulence and host resistance have been in the centre of the scientific interest when it comes to host-parasite relationships. In addition to resistance, hosts may also vary in their tolerance against parasites. This is important to notice because resistance and tolerance have different consequences in host-parasite co-evolution. Here, we show that families of farmed rainbow trout (Oncorhynchus mykiss) show both host defence strategies, resistance, and tolerance, against infectivity and virulence ofDiplostomumsp. (Trematoda) parasites. Both strategies have moderate genetic variation and are genetically independent of each other. It is also shown that the families having the highest performance measured as higher weight, better condition factor and lower mortality in absence of the parasites suffer the most when parasitism increases. For practical breeding programmes, this means that both resistance and tolerance can be improved by selection without compromising one of the strategies. These results give new insight into defence strategies against parasites in fish and into processes of fish-parasite co-evolution.Peer reviewe

Meritaimen- ja lohikantojen tila ja elvyttäminen kolmessa itäisen Suomenlahden jokivesistössä

Sout-East Finland - Russia ENPI CBC 2007-2012 Contact person: Nina PeuhkuriWe investigated by electrofishing the state of sea trout population and also the fish assemblage as a whole in two Finnish–Russian cross-border river systems, Mustajoki/Tchornaja/Soskuanjoki/Malinovka and Hounijoki/Buslovka/Rakkolanjoki/Seleznevka, draining into the Gulf of Finland. Based on the fish assemblage, we assessed the ecological status of the rivers. In the third of our target river systems, Gladyshevka/Rotshinka in the Karelian Isthmus, our interest was particularly focused on the Atlantic salmon population. In Mustajoki/Tchornaja/Soskuanjoki/Malinovka, trout dominated in density the upper reaches and small tributaries, their densities decreasing towards the river mouth. Restoration of rapids led to increased trout densities, but benign weather conditions may partly explain the trend. The trout population in this river system was found to be genetically unique and diverse. In Hounijoki/Buslovka/Rakkolanjoki/Seleznevka, only a few trout were found − from the Russian side. The absence of trout, especially from the upper reaches, is due to migration obstacles but also probably to poorer water quality compared to Mustajoki/Tchornaja/Soskuanjoki/Malinovka. This was also reflected in the poorer ecological status. In Gladyshevka/Rotshinka, both salmon and trout were caught from the River Gladyshevka, but neither of these from the River Rotshinka. The densities of salmon in the River Gladyshevka partly reflect the releases of hatchery fish. We established a broodstock of the Mustajoki/Tchornaja/Soskuanjoki/Malinovka trout to enhance restoration of this native sea trout population still found on both the Finnish and Russian sides of the cross-border riversdraining into the Gulf of Finland. We also transferred wild-caught trout to the River Soskuanjoki on the Finnish side and upper reaches of the River Malinovka on the Russian side to promote the existence of the population in the whole river system in the wild. Later observations of trout from the Finnish side suggested that trout accepted the area. We also analysed in which proportions trout from different native or hatchery populations around the Gulf of Finland are represented in the Finnish coastal sea trout catch. Genetic analyses indicated that at least 75% of the catch originated from Finnish hatchery releases, and at least 20% of the catch consisted of wild trout, mostly from Estonia. Trout from the cross-border rivers represented only about 1% of the total catch. Scale analysis of a sample of captured trout indicated that individuals were caught young and often undersized. The salmon releases into the River Gladyshevka started over a decade ago were continued during the project. Salmon were also released into the River Rakkolanjoki. A sample of released salmon was additionally tagged with T-bar anchor tags prior to release to gain information on their migration based on tag recoveries. Seven tags have so far been recovered.; Selvitimme sähkökoekalastuksin meritaimenkantojen tilaa sekä kalastoa kahdessa Suomen ja Venäjän rajajokivesistössä, Mustajoki/Tchornaja/Soskuanjoki/Malinovka ja Hounijoki/Buslovka/Rakkolanjoki/Seleznevka, jotka laskevat Viipurinlahteen itäisellä Suomenlahdella. Arvioimme kalastoon perustuen jokivesistöjen ekologisen tilan. Kolmas hankkeen kohdevesistö, jossa mielenkiintomme kohteena oli erityisesti merilohi, oli Karjalan kannaksella sijaitseva Gladyshevka/Rotshinka, joka on tärkeä merilohen palauttamiskohde itäisellä Suomenlahdella Venäjän puolella. Taimenen poikastiheydet ylittivät Mustajoki/Tchornaja/Soskuanjoki/Malinovka -jokivesistössä muiden kalalajien tiheydet erityisesti latvavesissä sekä sivu-uomissa. Taimentiheydet laskivat jokisuulle mentäessä. Taimenen poikastiheydet kasvoivat tutkimuksen aikana kunnostetuilla koskilla. Osittain kasvu voi selittyä taimenen lisääntymiselle ja poikasille suotuisilla sääolosuhteilla. Mustajoki/Tchornaja/Soskuanjoki/Malinovka -jokivesistön taimenkanta osoittautui perinnöllisesti ainutlaatuiseksi ja monimuotoiseksi. Hounijoki/Buslovka/Rakkolanjoki/Seleznevka -jokivesistöstä löytyi vai jokunen taimen Venäjän puolelta. Taimenen puuttuminen erityisesti jokivesistön yläosista selittyy nousuesteillä, mutta osittain myös veden Mustajoki/Tchornaja/Soskuanjoki/Malinovka -jokivesistöä heikommalla laadulla. Tätä heijasti myös havaittu huonompi ekologinen tila. Gladyshevka/Rotshinka -jokivesistöstä saatiin sekä lohta että taimenta Gladyshevka-joesta, mutta Rotshinka-joesta ei lajeista kumpaakaan. Glahyshevka-joessa havaitut lohitiheydet selittyvät osittain jokeen tehdyillä lohi-istutuksilla. Mustajoki/Tchornaja/Soskuanjoki/Malinovka -jokivesistön taimenesta perustettiin viljelyyn emokalasto tämän ainoan Suomen ja Venäjän puolelta Viipurinlahteen laskevista rajajoista tavatun alkuperäisen meritaimenkannan säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Villejä taimenia siirrettiin myös Soskuanjokeen ja Malinovka-joen yläosiin taimenkannan olemassaolon turvaamiseksi koko jokivesistön alueella. Soskuanjoesta myöhemmin tehtyjen havaintojen perusteella taimenet hyväksyivät siirtoalueen. Selvitimme myös, miten luonnontaimenkannat ja laitoskannat ovat edustettuina Suomen rannikon taimensaaliissa. Geneettiset analyysit osoittivat, että vähintään 75 % saaliista on peräisin laitoskannoista. Ainakin viidennes saaliista oli peräisin luonnonkannoista, enimmäkseen Viron puolelta. Rajajokiemme taimenten todettiin muodostavan taimenen kokonaissaaliista vain n. 1 %. Suomuanalyysit osoittivat taimenten jäävän saaliiksi nuorina ja usein alamittaisina. Yli vuosikymmen sitten aloitettua istutuksin toteutettua merilohen elvytysprojektia Gladyshevka-joella jatkettiin tässä hankkeessa. Merilohta istutettiin myös Rakkolanjokeen. Istukkaita myös merkittiin t-ankkurimerkein ennen vapautusta vaellustietojen kartuttamiseksi. Palautustiedot on saatu tähän mennessä seitsemästä merkistä.This project is co­funded by the European Union, the Russian Federation and the Republic of Finlan

Genetic structure of landlocked salmon, brown trout and European grayling in the River Vuoksi catchment (FIN-RUS)

The River Vuoksi is the largest Finnish-Russian cross-border river connecting Lake Saimaa in Finland and Lake Ladoga in Russia. The valuable salmonid populations in the river were abundant and healthy still a hundred years ago, enabling also recreational and professional fisheries. The populations, however, started to decline due to human influence such as construction of hydropower plants (HPPs) that obstructed free migration of the fish, dredging of rapids that had been important salmonid breeding and nursery areas, and deterioration of the quality of water by industry. The water quality has during the past decades improved and does not prevent salmonid reproduction anymore. However, the four HPPs in the river still hinder fish migration. In addition, most of the historical salmonid reproduction areas are still non-existent, although the restoration actions carried out have gradually started to improve the situation. However, the short-term river flow regulation and hydropeaking for hydropower production risk salmonid reproduction also in the restored areas. Stocking of hatchery fish has been conducted on the Finnish side, but mainly for the fisheries purposes. Currently, the Lake Saimaa landlocked salmon (Salmo salar m. sebago), that is known to have migrated downstream from the lake to breed in the River Vuoksi above Imatrankoski, is critically endangered, and the Lake Ladoga salmon is endangered. Prior to the construction of the HPPs, the Lake Ladoga salmon migrated from the lake to breed, e.g., in rapids as far as right below Imatrankoski. Natural reproduction of brown trout (Salmo trutta) is also very scarce in the River Vuoksi, especially on the Finnish side, and not much is known of European grayling (Thymallus thymallus) populations existing in the main stream and tributaries. In this study, we aimed at gaining more understanding of the genetic characteristics of the River Vuoksi salmonids, and possible genetic differentiation of the populations. This information would be important for any conservation and management actions and for sustainable use of the populations in the River Vuoksi and tributaries. We analysed the genetic relatedness and diversity of landlocked salmon, brown trout and European grayling populations from the River Vuoksi and its tributaries. For comparative purposes, a number of populations outside our study area were also analysed. Only one salmon sample from the River Vuoksi on the Finnish side was obtained and could thus not be included in the analyses. The results of salmon on the Russian side suggest that the population is genetically distinct, and its genetic diversity is relatively high. The genetic diversity of the brown trout on the Finnish side was also rather high, but the sampled populations were in practice similar to the hatchery stock with no genetic differentiation to be found. Stocking has thus had an influence on their population structure. On the Russian side, the studied trout populations in the River Vuoksi tributaries belonged to so called “Lake Ladoga group” but were still genetically distinct and differentiated from each other and the other trout populations in the same group. Grayling in the River Vuoksi watershed formed two groups, one on the Finnish and one on the Russian side. However, the populations within the groups were genetically highly differentiated from each other, which may be a consequence of the small population sizes and genetic drift. To conclude, there were differences in the level of genetic differentiation and diversity among the River Vuoksi salmonid populations. It seems that on the Russian side, the salmonid populations form more distinct genetic entities. The same holds for grayling on both sides of the border. Stocking on the Finnish side has homogenized the genetic structure of the brown trout populations. In general, however, safeguarding and supporting natural production should be the principle means to preserve the genetic diversity of the salmonid populations on both sides of the border. The study was part of the “River flows – Life goes” RiverGo project (2019–2022) co-funded by the European Union

Sininen biotalous : verkkojulkaisu

201