"Käsinä, jalkoina, mutta ei päänä?" Henkilökohtaisten avustajien työehdot, työsuojelu ja oma kokemus työstään Suomessa

Tämä sosiaalipolitiikan alaan kuuluva Pro gradu -tutkielma käsittelee vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien työtä työlainsäädännön toteutumisen ja avustajien oman kokemuksen näkökulmista. Tutkimuksen aineisto on kerätty lomakekyselynä (N = 210). Menetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja -erittely. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva avustajien työstä ja tuoda heidän oma kokemuksensa esille, koska henkilökohtaista apua ei ole aiemmin tutkittu Suomessa avustajien näkökulmasta. Henkilökohtainen avustaja on Vammaispalvelulain (VpL 380/1987) mukainen tukitoimi, jonka avulla vaikeavammainen henkilö voi palkata itselleen avustajan. Avustaja työskentelee avustettavansa työnjohto-oikeuden alaisena. Oikeus avustajaan on ollut subjektiivinen 1.9.2009 alkaen. Avustajien työtehtävät ovat hyvin monimuotoisia, mutta pääasiassa niihin sisältyy avustamista pukeutumisessa, kotitöissä, asioinneissa ja lisäksi hoidollisia tehtäviä, avustamista työssä sekä opiskelussa. Avustajat mainitsevat työnsä sisältävän hyvin usein myös avustettavansa henkiseen tukemiseen liittyviä tehtäviä. Avustajista 93 % on naisia ja keski-ikä on 44 vuotta. Työoikeuden näkökulmasta avustajien työn suurimmat epäkohdat liittyvät työaikojen ja työsuojelun laiminlyönteihin; palkatonta ylityötä ja työtapaturmia esiintyy verrattain paljon. Lisäksi avustajien työterveyshuollon järjestämisessä on puutteita. Avustajat kokevat ammatilliselta identiteetiltään samaistuvansa yleisimmin lähihoitajiin, kodinhoitajiin ja kotiapulaisiin. Avustajilla ei ole pätevyys- tai koulutusvaatimuksia, mutta he kokevat tarvitsevansa koulutusta työtehtävien rajaamisessa ja kaipaisivat myös keskustelumahdollisuutta toisten avustajien kanssa. Avustajat toivoisivat työlleen myös enemmän arvostusta

"Käsinä, jalkoina, mutta ei päänä?" Henkilökohtaisten avustajien työehdot, työsuojelu ja oma kokemus työstään Suomessa

Tämä sosiaalipolitiikan alaan kuuluva Pro gradu -tutkielma käsittelee vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien työtä työlainsäädännön toteutumisen ja avustajien oman kokemuksen näkökulmista. Tutkimuksen aineisto on kerätty lomakekyselynä (N = 210). Menetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja -erittely. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva avustajien työstä ja tuoda heidän oma kokemuksensa esille, koska henkilökohtaista apua ei ole aiemmin tutkittu Suomessa avustajien näkökulmasta. Henkilökohtainen avustaja on Vammaispalvelulain (VpL 380/1987) mukainen tukitoimi, jonka avulla vaikeavammainen henkilö voi palkata itselleen avustajan. Avustaja työskentelee avustettavansa työnjohto-oikeuden alaisena. Oikeus avustajaan on ollut subjektiivinen 1.9.2009 alkaen. Avustajien työtehtävät ovat hyvin monimuotoisia, mutta pääasiassa niihin sisältyy avustamista pukeutumisessa, kotitöissä, asioinneissa ja lisäksi hoidollisia tehtäviä, avustamista työssä sekä opiskelussa. Avustajat mainitsevat työnsä sisältävän hyvin usein myös avustettavansa henkiseen tukemiseen liittyviä tehtäviä. Avustajista 93 % on naisia ja keski-ikä on 44 vuotta. Työoikeuden näkökulmasta avustajien työn suurimmat epäkohdat liittyvät työaikojen ja työsuojelun laiminlyönteihin; palkatonta ylityötä ja työtapaturmia esiintyy verrattain paljon. Lisäksi avustajien työterveyshuollon järjestämisessä on puutteita. Avustajat kokevat ammatilliselta identiteetiltään samaistuvansa yleisimmin lähihoitajiin, kodinhoitajiin ja kotiapulaisiin. Avustajilla ei ole pätevyys- tai koulutusvaatimuksia, mutta he kokevat tarvitsevansa koulutusta työtehtävien rajaamisessa ja kaipaisivat myös keskustelumahdollisuutta toisten avustajien kanssa. Avustajat toivoisivat työlleen myös enemmän arvostusta

Pulpetittomassa luokassa vaihdetaan paikkaa ja työtapoja : tapaustutkimus pulpetittomasta luokasta

Tutkimme pulpetitonta luokkaa oppimisympäristönä. Tutkimuksen tavoite oli vastata seuraaviin kysymyksiin: Millainen oppimisympäristö pulpetiton luokka on ja millaisia erityispiirteitä siinä on löydettävissä? Miten perinteisestä eroavassa tilassa viihdytään? Tutkimuksemme painottuu niihin oppimisympäristön ilmiöihin, jotka tutkimusluokassa nousivat vahvasti esiin, sekä niihin tekijöihin, joiden voidaan ajatella liittyvän koulussa viihtymiseen. Tutkimusta teimme eräässä luokassa, jossa ei ollut pulpetteja. Analysoitavaa materiaalia keräsimme havainnoimalla ja haastattelemalla luokan oppilaat ja opettajan. Lähestymistapa tutkimukseemme oli aineistolähtöinen ja toteutustapana käytimme laadullista sisällönanalyysiä, jonka avulla pystyimme muodostamaan selkeitä kokonaisuuksia aineistosta. Tutkimus on tapaustutkimus, joten sen tulokset eivät välttämättä sellaisinaan ole yleistettävissä. Tuloksista nousi esille neljä teemaa, jotka olivat pulpetittoman luokan tarjoamat erilaiset työskentelytilat, oppilaiden aktiivinen toimijuus sekä pulpetittoman luokan vaikutukset työskentelyrauhaan ja viihtymiseen. Peilasimme tutkimustamme opetussuunnitelman perusteisiin ja huomasimme, että tutkimuksemme perusteella pulpetiton luokka vastaa monin tavoin uudenlaisen oppimisympäristön ja vallalla olevan oppimiskäsityksen vaatimuksiin. Pulpetiton oppimisympäristö vaatii oppilailtaan oma-aloitteisuuden, vastuunottamisen ja yhteistyön taitoja. Se monipuolistaa opetusmenetelmiä ja lisää koulussa viihtymistä. Opettajalla on kuitenkin aina oltava opetussuunnitelman kanssa linjassa olevat pedagogiset perustelut sille, miten hän luokkahuoneen järjestää ja opetusta toteuttaa

Yrttiviljelyn ja jatkojalostuksen työympäristöriskien arviointi : hankeraportti sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolle, huhtikuu 2008

vo

Yrttituotteiden jatkojalostuksen työympäristöriskit

vokMTT Mikkel

Physical stability of aqueous whey protein films plasticized with polyols

vokET