Yksikesäisten siianpoikasten merkintä ruiskuvärjäysmenetelmällä ja Pohjanlahden vaellussiikaistutusten tuloksellisuus

Anadromous whitefish is one of the most important fish species in the Finnish coastal fisheries in the Gulf fo Bothnia. To compensate the lost reproduction due to river damming and to support the fisheries, several million one-summer old whitefish are released yearly into the Gulf of Bothnia. Since there are naturally reproducing whitefish in the Gulf as well, and the wild and stocked fish can not be separated in the catch, stocking impact can only be estimated by marking the stocked fish. Due to the small size and large number of released whitefish, the scattered fishery and large area where the whitefish migrate, most of the traditionally used fish marking methods were either unsuitable (e.g. Carlin-tags) or proved to be too expensive (e.g. coded wire tags). Fluorescent pigment spraying method offers a fast and cost-effective method to mass-mark young fish. However, the results are not always satisfactory due to low long-time retention of the marks in some species. The method has to be tested and proper marking conditions and methods determined for each species. This thesis is based on work that was accomplished while developing the fluorescent pigment spraying method for marking one-summer old whitefish fingerlings, and it draws together the results of mass-marking whitefish fingerlings that were released in the Gulf of Bothnia. Fluorescent pigment spraying method is suitable for one-summer old whitefish larger than 8 cm total length. The water temperature during the marking should not exceed 10o C. Suitable spraying pressure is 6 bars measured in the compressor outlet, and the distance of the spraying gun nozzle should be ca 20 cm from the fish. Under such conditions, the marking results in long-term retention of the mark with low or no mortality. The stress level of the fish (measured as muscle water content) rises during the marking procedure, but if the fish are allowed to recover after marking, the overall stress level remains within the limits observed in normal fish handling during the capture-loading-transport-stocking procedure. The marked whitefish fingerlings are released into the sea at larger size and later in the season than the wild whitefish. However, the stocked individuals migrate to the southern feeding grounds in a similar pattern to the wild ones. The catch produced by whitefish stocking in the Gulf of Bothnia varied between released fingerling groups, but was within the limits reported elsewhere in Finland. The releases in the southern Bothnian Bay resulted in a larger catch than those made in the northern Bothnian Bay. The size of the released fingerlings seemed to have some effect on survival of the fish during the first winter in the sea. However, when the different marking groups were compared, the mean fingerling size was not related to stocking success.Jokikutuinen vaellussiika on yksi tärkeimmistä kalalajeista Pohjanlahden Suomen puoleisella rannikolla. Jokien patoamisen ja ympäristömuutosten johdosta menetetyn poikastuotannon korvaamiseksi Pohjanlahteen istutetaan vuosittain useita miljoonia yksikesäisiä vaellussiikoja. Istutusten tuloksellisuutta voidaan arvioida merkitsemällä istutettavat siianpoikaset. Perinteiset kalamerkintämenetelmät eivät kuitenkaan sovellu siianpoikasten merkintään poikasten pienen koon, istukkaiden suuren määrän, niiden laajan vaellusalueen ja siiankalastuksen hajanaisuuden vuoksi. Ruiskuvärjäysmenetelmällä voidaan merkitä suuriakin määriä kalanpoikasia nopeasti ja edullisesti. Merkin pysyvyys ei kuitenkaan kaikissa tehdyissä kokeissa ole ollut hyvä. Menetelmä on siksi testattava ja hyvään tulokseen johtava merkintätekniikka ja olosuhteet selvitettävä kullekin kalalajille erikseen. Väitöskirjani perustuu tutkimuksiin, joiden avulla ruiskuvärjäysmenetelmä kehitettiin yksikesäisten siianpoikasten merkintään soveltuvaksi. Lisäksi siinä esitetään Pohjanlahden vaellussiikaistukkaiden merkintätutkimuksesta saadut tulokset. Ruiskuvärjäämällä voidaan merkitä vähintään 8 sentin pituisia siianpoikasia. Veden lämpötila merkinnän aikana saa olla enintään 10o C. Sopiva pigmentin ruiskutuspaine on 6 bar. Tällöin kalaan ihoon ja suomuihin jää pysyvä merkki, mutta kaloille ei aiheudu ylimääräistä kuolevuutta. Kalojen stressitaso nousee merkinnän aikana, mutta mikäli kalojen annetaan toipua merkinnän jälkeen, niiden stressaantuneisuus ei ylitä normaaliin kalaistutukseen liittyvän käsittelyn aiheuttamaa stressiä. Merkityt siianpoikaset vaelsivat Pohjanlahden eteläosissa sijaitseville syönnösalueilleen villien siikojen tavoin. Merkittyjen siikojen tuottama saalis vaihteli huomattavasti merkintäerästä toiseen, mutta se pysyi samalla tasolla kuin muualla Suomessa tehdyistä siikaistutuksista saadut tulokset. Eteläisellä Perämerellä tehdyt istutukset tuottivat 50-90 kg siikasaalista / 1000 istukasta. Pohjoisen Perämeren istutuksista saadaan alhaisempi tulos. Merkintäerien sisällä isojen siianpoikasten eloonjääntimahdollisuudet vaikuttivat paremmilta kuin pienten. Kun eri merkintäeriä verrattiin keskenään, merkintäerän poikasten keskipituudella ei ollut vaikutusta ko. merkintäerän tuottamaan saaliiseen. Osasyynä tähän oli luultavasti se, että poikasten keskipituudessa eri merkintäerien välillä ei ollut suurta eroa

Report on scientific cod fishing and monitoring in 2021 in Åland, Finland

At present, Eastern Baltic cod (Gadus morhua) in the southern Baltic Sea grows slowly, shows low condition factor and is heavily infected by the larvae of liver worms (Contracaecum spp.). It is hypothesized, that either the heavy infection by liver worms, lack of suitable food due to lack of oxygen in the deep bottoms of the Baltic Sea or both together cause severe problems for cod. The final host of the liver worm is grey seal (Halichoerus grypus), and this parasite is carried to cod via prey, smaller pelagic fish. There is a small-scale cod fishery in the Finnish waters in the Sea of Åland, where cod are large sized and in good condition. Grey seals are abundant in these waters. In this study, the occurrence of Contracaecum larvae in the livers of cod in the Sea of Åland and the food of the cod in the year 2021 was examined and presented together with the results from the year 2020. The size of measured cod in 2021 varied from 40 to 105 cm. Similarly, as in 2020, the number of Contracaecum osculatum larvae on liver surface correlated with cod length, but the number of larvae per liver weight did not. The condition factor of the cod was still very high (1.14). More importantly and similarly as in the previous year, the condition of the cod was associated neither with the number of Contracaecum larvae on the liver surface nor the number of larvae per liver weight. The most common food items of cod were Saduria and clupeid fish. The samples from both years support the conclusion that when there is enough food for the cod, the association of Contracaecum osculatum infection and the condition or growth of cod are small or even insignificant

Ylikunnallinen liikunnan olosuhdehanke uuden julkisen hallinnan kontekstissa

Artikkelissa tarkastellaan kahta ylikunnallista liikunnan olosuhdehanketta. Kohteina ovat Keravan ja Sipoon liikunnan monitoimihallihanke sekä jo toteutunut Vaasan ja Mustasaaren yhteinen Botniahalli. Aineisto koostuu haastatteluista sekä hankkeiden valmisteluun ja päätöksentekoon liittyvistä dokumenteista. Tutkimuksessa tarkastellaan ylikunnallisen hankkeen mahdollistaneita tekijöitä. Tällaisiksi muodostuivat yhteinen tarve, keskinäinen luottamus, samantahtinen päätöksenteon valmistelu, yhteisymmärrys hankkeen sijainnista, yhteinen käsitys hankkeen hallinnoinnista sekä yhteinen taloudellinen panostus. Ylikunnallista yhteistyötä näyttäisi vauhdittavan myös molemminpuolinen väestönkasvu. Tämä ilmeni lisääntyvinä paineina kahden eri lajin talviharjoitteluolosuhteiden kehittämistä kohtaan. Tutkimuksessa pohditaan sitä, miten ylikunnallinen liikunnan olosuhdehanke soveltuu liikuntahallinnon kehittämistyökaluksi uuden julkisen hallinnan kontekstissa. Tämän kehystämiseksi analysoidaan aiempiin tutkimuksiin perustuen yhteiskunnallisten muutosten ja hallinnonuudistusten vaikutuksia kuntien liikuntahallintoon. Uuden julkisen hallinnan vaatimuksiin kuntien yhteinen hanke istuu varsin luontevasti. Kuntayhteistyö vahvistaa erityisesti verkostomaista toimintakulttuuria ja nostaa osaltaan valtuuston merkitystä poliittisessa prosessissa

Report on scientific cod fishing and monitoring in 2022 in Åland, Finland

At present, Eastern Baltic cod in the southern Baltic Sea grows slowly, shows low condition factor and is heavily infected by the larvae of liver worm (Contracaecum osculatum). It has been hypothesized that either the heavy infection by liver worms, lack of suitable food due to lack of oxygen in the deep bottoms of the Baltic Sea or both together cause severe problems for cod. The final host of the liver worm is grey seal (Halichoerus grypus), and the worm is carried to cod via prey, smaller pelagic fish. There is a small-scale cod fishery in the Finnish waters in the Sea of Åland, where cod are large sized and in good condition. Grey seals are abundant in these waters. In this study, the occurrence of Contracaecum larvae in the livers of cod especially in the Sea of Åland and the prey of the cod in the year 2022 were examined and presented together with the results from the years 2020 and 2021. The size of measured cod in 2022 varied from 30 to 141 cm. Similarly as in 2020 and 2021, the number of Contracaecum osculatum larvae on liver surface correlated with cod length, but the number of larvae per liver weight did not. The Fulton’s condition factor of the cod in all years was very high (1.11–1.14 in Åland). More importantly and similarly as in the previous years, the condition of the cod was not found to be in relation to the number of Contracaecum larvae on the liver surface nor the number of larvae per liver weight. The most common food items were Saduria and clupeid fish. The samples from all three years support the conclusion that when there is enough food for the cod, the effects of Contracaecum osculatum infection on the condition and growth of cod are small or even insignificant

Vaellussiian pituus- ja ikäjakauma Pohjanlahden saaliissa 1981–2017 sekä 2013 alkaneen verkkokalastussäätelyn vaikutus siikakantoihin

Siiankalastuksen säätelyn vaikutusta kalastettavaan siikakantaan selvitettiin vuosien 1998–2017 kaupallisen kalastuksen saalisnäytteiden ja Kemijoen 1981–2017 emokalapyynteihin liittyvien saalisnäytteiden avulla. Kalastusasetuksessa elokuussa 2013 (451/2013) säädettiin alimmaksi sallituksi solmuväliksi siiankalastuksessa 43 mm lukuun ottamatta Merenkurkkua, jossa alin sallittu solmuväli pysyi ennallaan 40 mm koossa. Lisäksi Perämerellä sallittiin aluekohtaisesti 27–30 mm tai 30–35 mm silmäkoon verkkojen käyttö merikutuisen siian pyynnissä. Vuonna 2010 ja sen jälkeen syntyneet siiat ovat olleet kalastuksen kohteena pelkästään siika-asetuksen voimaantulon jälkeisenä aikana. Pohjanlahden eteläosassa säätelymuutoksen jälkeisistä vuosiluokista 3–5-vuotiaina saaliiksi saadut siiat olivat suurempia kuin aikaisemmista vuosiluokista vastaavanikäisinä saadut siiat. Vastaavaa muutosta ei havaittu Pohjanlahden pohjoisosassa. Pitkällä aikavälillä siikojen ikäjakauma niin Kemijoen emokalapyynnissä kuin merialueen kalastuksessakin on muuttunut siten, että nuorten siikojen osuus saaliissa on kasvanut. Tämän tutkimuksen kahden viimeisimmän tarkasteluajanjakson välillä ikäjakaumassa ei kuitenkaan ole enää havaittavissa sanottavaa muutosta (vuosiluokkajaksot 2005–2009 ja 2010–2012). Siiankalastuksen säätelyn tavoite, saaliiksi saatavien siikojen keskikoon ja keski-iän kasvattaminen, on siten osittain toteutunut. Kemijoen emokalapyynnin saaliissa viisi-, kuusi- ja seitsemänvuotiaiden vaellussiikojen pituus laski aikavälillä 1981–2017. Kuusivuotiaat Kemijokeen nousevat naaraat olivat tarkastelujakson viimeisinä vuosina noin 10 cm lyhyempiä kuin sen alussa. Osa Perämeren vaellussiioista jää syönnösvaelluksellaan Perämerelle ja kasvaa huomattavasti hitaammin kuin etelään vaeltavat siiat. Käytettävissä olevien aineistojen perusteella voidaan otaksua, että lyhyen vaelluksen tekevien yksilöiden osuus Perämeren kutupopulaatioissa on kasvanut. Merenkurkussa sallittu, muuta Pohjanlahtea pienempi silmäkoko (40 mm) ja rannikon tehokas siiankalastus todennäköisesti vaikuttavat Perämeren kutupopulaatioiden kokojaukaumaan ja siihen, että solmuvälisäätelystä huolimatta siiankalastuksen säätelyn vaikutus ei näy Perämeren kutupopulaatioissa tai merisaaliissa. Verkkosilmäkoon muutos siiankalastuksen säätelyyn liittyvän asetuksen yhteydessä oli vähäinen. Siikakantojen tilaan, saaliin määrään ja saaliin ikä- ja kokojakaumaan vaikuttavat monet muutkin tekijät. Havaitut muutokset kuitenkin tukevat ajatusta, että verkkokalastuksen säätelyllä voidaan vaikuttaa saaliiksi saatavien vaellussiikojen ikä- ja kokojakaumaan ja toisaalta myös saaliin määrään. Tosin vuoden 2013 siiankalastuksen säätelyasetuksen jälkeen havaittu muutos siikojen kokojakaumassa on maltillinen. Tutkimusjakson alkuvuosien ja nykyhetken välisenä ajanjaksona Itämeren hyljekannat ovat moninkertaistuneet. Hylkeiden siikaan kohdistamaa predaatiota on arvioitu tutkimuksissa, ja mikäli arviot hylkeiden siikaan kohdistamasta predaatiosta ovat suurusluokaltaan oikeassa, ei kaupallisen kalastuksen saaliin arvoa voida solmuvälisäätelyllä lisätä. Kutukannan kokoon kalastuksen säätely vaikuttaa edelleen myönteisesti, ja siikakantojen tilan arvioinnissa samoin kuin kalastuksen säätelyssä tulisi kiinnittää huomiota kutupopulaatioiden tilaan, ei niinkään kaupallisen kalastuksen saaliin kehitykseen.202