Monikielisyys helsinkiläistyttöjen vuorovaikutuksen resurssina

Tutkimus tarkastelee monikielisyyttä teini-ikäisten helsinkiläistyttöjen vuorovaikutuksessa. Työ kuuluu vuorovaikutuksellisen sosiolingvistiikan alaan ja keskittyy kielen leksikaaliseen tasoon. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia monikielisiä resursseja monietnisessä nuorten tyttöjen ystäväpiirissä hyödynnetään ja millaisia funktioita niillä ryhmänsisäisessä vuorovaikutuksessa on. Tutkielman aineisto on kerätty etnografista tutkimusotetta ja osallistuvaa havainnointia hyödyntäen eräällä itähelsinkiläisellä nuorisotalolla ja koululla alkuvuodesta 2009. Aineisto koostuu vapaamuotoisissa tilanteissa tehdyistä nauhoituksista, haastatteluista ja kenttämuistiinpanoista. Tutkimuksen kohteena on kuuden yhdeksäsluokkalaisen tytön kiinteä ystäväpiiri, jonka jäsenistä neljällä on maahanmuuttajatausta, kaksi on etniseltä taustaltaan suomalaisia. Työn aluksi esittelen tutkimuksen kannalta keskeisiä tieteellisiä viitekehyksiä ja termejä. Työ asettuu sosiolingvistiikan ja keskustelunanalyysin risteyskohtaan sekä kaksi- ja monikielisyystutkimuksen läheisyyteen. Lyhyesti käsittelen myös Helsingin puhekielen tutkimusta sekä tyylin ja identiteetin kysymyksiä. Tutkimuksessa tarkastelen aineistossa esiintyvää monenlaista monikielisyyttä ryhmänsisäisessä vuorovaikutuksessa. Näistä keskeisimpinä käsittelen maahanmuuttajien äidinkielisiä sanoja ja ilmauksia, afroamerikkalaiseen nuorisokulttuuriin ja erityisesti hip hopiin viittaavaa englannin kielen käyttöä sekä muslimityttöjen jakamana uskonnon kielenä toimivaa arabian kieltä. Kysyn myös, tulisiko tutkittavia nimittää natiivi- vai toisen kielen puhujiksi, ja miksi. Valotan väitteitäni esimerkeillä tutkittavien erilaisista suomen kielen käyttötilanteista ja rekistereistä. Työ perehtyy myös siihen, miksi monikielisiä resursseja ylipäänsä käytetään. Keskeinen monikielisiä valintoja selittävä syy on sosiaalinen orientaatio. Erityisesti nuorisokulttuurit kuten hip hop tuntuvat vaikuttavan nuorten tekemiin kielellisiin valintoihin. Ne rakentavat ja tuovat ilmi puhujan identiteettiä samaan tapaan kuin se, kuinka pukeudutaan, millaista musiikkia kuunnellaan ja kuinka aikaa vietetään. Monikieliset ainekset toimivat myös tutkitun ryhmän sisäistä kiinteyttä rakentavana keinona: ystävän äidinkielisiä ilmauksia käytetään ryhmässä taajaan. Vieraalla kielellä kiroilu toimii paitsi me-koodina keskustelussa myös tarjoaa mahdollisuuden kiltin tytön roolin rajojen koetteluun. Tyypillisesti monikielisiä resursseja hyödynnetään aineistossa silloin, kun tutkittavat viettävät aikaansa isolla porukalla musiikkia kuunnellen, vitsaillen ja tanssien. Usein näissä tilanteissa on läsnä muitakin kuin ryhmään kuuluvia nuoria; erityisesti tyttöjen ja poikien välinen vuorovaikutus kutsuu puheeseen monikielisiä aineksia. Tällaisissa tilanteissa huumorilla on taipumus ketjuuntua liioittelujaksoiksi, joissa hyödynnetään ahkeraan myös muiden kuin suomen kielen varantoja. Tutkimus osoittaa, että kielen vaihtaminen yhden tai useamman vuoron mittaiseksi ajaksi liittyy usein keskustelun osallistumiskehikon rakentamiseen ja muokkaamiseen. Selkeimpänä esimerkkinä tästä on koodinvaihto kahden kielen välillä silloin, kun vain puhuja ja puhuteltavat puhuvat molempia kieliä. Tutkitut nuoret suhtautuvat uusien kielten oppimiseen ja niiden puhumiseen mutkattomasti ja hyväksyvästi. Jo muutaman sanan kokoisella kielitaidolla voidaan rakentaa yhteistä maaperää ja ilmaista solidaarisuutta muita kohtaan. Tutkimassani monietnisessä ja -kielisessä ystäväporukassa vallitseekin selkeä sosiaalinen orientaatio monikielisyyteen

The many languages and religions in schools : – An investigation of the teaching of minority mother tongues and religions as well as Finnish and Swedish as a second language at dif- ferent educational levels

Kansojen lisääntynyt liikkuvuus ja globalisaatio moninaistavat yhteiskuntaa ja lisäävät kielten ja uskontojen kirjoa kulttuurissamme. Väestönmuutoksen nopeudesta johtuen suomalainen koulu- ja oppilaitoskulttuuri sekä opettajankoulutus eivät ole vielä ehtineet täysin sopeutua uuteen tilanteeseen. Maahanmuuttajien integroitumisen avainkysymyksiä ovat kielen ja kulttuurin ymmärtäminen sekä sen rinnalla mahdollisuus oman kulttuurin, uskonnon ja äidinkielen ylläpitoon. Yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta integroitumista selvimmin tukevia oppiaineita ovat suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2, R2) sekä ns. oman äidinkielen opetus sekä katsomusaineet. Koulujen monet kielet ja uskonnot on Valtioneuvoston kanslian rahoittama ja Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa toteutettu tutkimushanke, jossa on tuotettu monipuolista tutkimustietoa vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen sekä suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen tilanteesta, resursseista ja tulevaisuuden tarpeista eri koulutusasteilla. Hankkeen tarkoituksena on auttaa päättäjiä ja koulutuksen suunnittelijoita resursoimaan oikein ja toimimaan konkreettisesti maahanmuuttajien paremman integraation hyväksi. Tutkimus kohdistui varhaiskasvatukseen, esiopetukseen, valmistavaan opetukseen, perusopetukseen, ammatilliseen koulutukseen, lukioon, opettajankoulutukseen ja täydennyskoulutukseen. Aineistonkeruu tapahtui pääasiassa verkkopohjaisilla kyselyillä, jotka suunnattiin opetuksen järjestäjille ja opettajankoulutusyksiköille. Täydennyskoulutuksen osalta aineisto kerättiin osin opettajajärjestöiltä ja osin yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Lisäksi hyödynnettiin Tilastokeskuksesta saatavia tilastoja ja muita viranomaislähteitä. Hankkeessa pyrittiin myös etsimään opetukseen ajankohtaisia, tutkimusperustaisia ja toimivia malleja, ja näistä kysyttiin esimerkkejä suoraan kouluilta. Kysymykset räätälöitiin koulutusalakohtaisesti ja esitestattiin kohderyhmissä. Hanke toteutettiin vuosina 2017–2018. Selvityksen alussa esitetään kootusti keskeiset tulokset eri koulutusaloilta, ja tämän jälkeen esitellään näihin tuloksiin perustuvat suositukset. Suosituksissa painotetaan muun muassa huomion kiinnittämistä vähemmistökielten ja -uskontojen opettajien kelpoisuuksiin kaikilla koulutusasteilla. Pätevöitymiseen tulee luoda monimuotoisia reittejä esimerkiksi täydennyskoulutusta kehittämällä tai tukemalla katsomusaineissa usean eri uskonnon opetuskelpoisuuden hankkimista. Ammatillisessa koulutuksessa tulee lisätä monikulttuurisuuteen ja -kielisyyteen liittyvää ohjausta.Globalisation and increasing mobility diversify societies and expand the number of languages and religions in the Western countries. With the speed of present demographic change, Finnish schools and other educational institutions, including teacher education, have not been fully able to adapt to this new situation. Key issues in immigrant integration comprise the adoption of the local language and culture while also maintaining the language(s), religion and culture of the country of origin. From the point of view of general education, the school subjects that best support integration are Finnish or Swedish as a second language (S2, R2), the learner’s own mother tongue, and religion / ethics. The many languages and religions in schools is a research project funded by the Finnish Government and carried out in the Faculty of Educational Sciences at the University of Helsinki. The project has generated rich knowledge of the resources and future needs of the teaching of minority languages and religions, and of Finnish and Swedish as a second language, at different levels of education. The goal of the project has been to provide research-based knowledge for decision makers and education administrators to be able to better allocate resources and to take concrete actions toward the successful integration of recent immigrants to the Finnish society. The project covered early childhood education, pre-primary education, instruction preparing for basic education, basic education, vocational education, upper secondary education, and pre-service and in-service teacher education. Data was collected mainly by online surveys sent to education providers and to teacher education departments in the universities. Data regarding in-service education was collected through teacher organisations and the National Agency of Education. Additionally, data supplied by Statistics Finland and other authorities were used. The project also aimed to disclose well-functioning research-based models for teaching. Examples of these were inquired directly from schools. The survey questions were adjusted for the different educational fields and levels, and they were pre-tested with the respective target groups. The project was carried out in 2017–2018. Key results regarding the different educational fields or levels are summarised (in Finnish) at the beginning of this report, followed by recommendations based on these results. The recommendations emphasise, among other things, that attention should be paid to the qualifications of teachers of minority languages and religions at all levels of education. Furthermore, it is recommended that diverse pathways for acquiring qualifications should be created, for example, through in-service training or by supporting religion and ethics teachers to acquire qualifications for teaching several religions. In vocational training, guidance related to multiculturalism and multi- lingualism should be increased

Koulujen monet kielet ja uskonnot : Selvitys vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen sekä suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetuksen tilanteesta eri koulutusasteilla

Kansojen lisääntynyt liikkuvuus ja globalisaatio moninaistavat yhteiskuntaa ja lisäävät kielten ja uskontojen kirjoa kulttuurissamme. Väestönmuutoksen nopeudesta johtuen suomalainen koulu- ja oppilaitoskulttuuri sekä opettajankoulutus eivät ole vielä ehtineet täysin sopeutua uuteen tilanteeseen. Maahanmuuttajien integroitumisen avainkysymyksiä ovat kielen ja kulttuurin ymmärtäminen sekä sen rinnalla mahdollisuus oman kulttuurin, uskonnon ja äidinkielen ylläpitoon. Yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta integroitumista selvimmin tukevia oppiaineita ovat suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2, R2) sekä ns. oman äidinkielen opetus sekä katsomusaineet. Koulujen monet kielet ja uskonnot on Valtioneuvoston kanslian rahoittama ja Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa toteutettu tutkimushanke, jossa on tuotettu monipuolista tutkimustietoa vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen sekä suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen tilanteesta, resursseista ja tulevaisuuden tarpeista eri koulutusasteilla. Hankkeen tarkoituksena on auttaa päättäjiä ja koulutuksen suunnittelijoita resursoimaan oikein ja toimimaan konkreettisesti maahanmuuttajien paremman integraation hyväksi. Tutkimus kohdistui varhaiskasvatukseen, esiopetukseen, valmistavaan opetukseen, perusopetukseen, ammatilliseen koulutukseen, lukioon, opettajankoulutukseen ja täydennyskoulutukseen. Aineistonkeruu tapahtui pääasiassa verkkopohjaisilla kyselyillä, jotka suunnattiin opetuksen järjestäjille ja opettajankoulutusyksiköille. Täydennyskoulutuksen osalta aineisto kerättiin osin opettajajärjestöiltä ja osin yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Lisäksi hyödynnettiin Tilastokeskuksesta saatavia tilastoja ja muita viranomaislähteitä. Hankkeessa pyrittiin myös etsimään opetukseen ajankohtaisia, tutkimusperustaisia ja toimivia malleja, ja näistä kysyttiin esimerkkejä suoraan kouluilta. Kysymykset räätälöitiin koulutusalakohtaisesti ja esitestattiin kohderyhmissä. Hanke toteutettiin vuosina 2017–2018. Selvityksen alussa esitetään kootusti keskeiset tulokset eri koulutusaloilta, ja tämän jälkeen esitellään näihin tuloksiin perustuvat suositukset. Suosituksissa painotetaan muun muassa huomion kiinnittämistä vähemmistökielten ja -uskontojen opettajien kelpoisuuksiin kaikilla koulutusasteilla. Pätevöitymiseen tulee luoda monimuotoisia reittejä esimerkiksi täydennyskoulutusta kehittämällä tai tukemalla katsomusaineissa usean eri uskonnon opetuskelpoisuuden hankkimista. Ammatillisessa koulutuksessa tulee lisätä monikulttuurisuuteen ja -kielisyyteen liittyvää ohjausta

Pedagoginen kameleontti ja eriyttämisen maailmanmestari ­: valmistavan ryhmän opettajan työnkuva ja pätevyys

Perusopetukseen valmistavaa opetusta on tutkittu ja kehitetty Helsingin yliopiston Vastaantulo-hankkeessa nyt kahden vuoden ajan. Pääkaupunkiseudun kuntien valmistavan opetuksen ryhmissä on kerätty aineistoa ja hyviä käytänteitä – ja myös kuultu opettajien huolia ja nähty valmistavan opetuksen haasteita ja arkea. Millaista ammattitaitoa ja koulutusta valmistavan ryhmän ja vastasaapuneiden oppilaiden opettaminen vaatii ja miten tähän tarpeeseen vastataan monikielistyvässä Suomessa?nonPeerReviewe

Motivoivan haastattelun käyttö sairaanhoitajan vastaanottotyössä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kymenlaakson hyvinvointialueen vastaanotossa työskenteleviltä sairaanhoitajilta, mitä he tietävät motivoivasta haastattelusta ja miten he käyttävät sitä työssään. Sairaanhoitajilta selvitettiin myös, mikä heitä auttaisi käyttämään kyseistä menetelmää enemmän. Työn tavoitteena on kartoittaa hoitajien tämänhetkisiä valmiuksia motivoivan haastattelun käyttöön. Tutkimuksen teoreettinen aineisto muodostui useita tietokantoja hyödyntäen ja luotettavien lähteiden löytämiseen saatiin apua informaatikolta. Tietoperusta muodostui motivoivan haastattelun periaatteista, menetelmästä ja motivoivan haastattelun ansoista. Teoriaviitekehykseen sisältyi myös sairaanhoitajan vastaanottotyö ja transteoreettisen muutosvaihemallin vaiheet. Lähdemateriaali koostui suomenkielisten lähteiden lisäksi myös ruotsin- ja englanninkielisistä tutkimuksista. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena. Kysely tuotettiin anonyymisti sähköisellä Webropol-kyselytutkimustyökalulla. Kyselylomake muodostui monivalintakysymyksistä ja avoimesta kysymyksestä, avoimen kysymyksen vastaukset luokiteltiin sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimus kohdennettiin 126 vastaanottotyötä tekevälle sairaanhoitajalle, joista 44 osallistui kyselyyn. Vastausprosentiksi muodostui 34,9 %. Teoreettinen tausta on relevantti kyselyn tulkitsemisessa. Tutkimuksesta ilmeni, että sairaanhoitajat käyttävät työssään aktiivisesti monia motivoivan haastattelun ominaisuuksia ja jotkut saattavat käyttää niitä tietämättään. Kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että sairaanhoitajat tunnistavat selkeästi kaksi motivoivan haastattelun neljästä perusperiaatteesta: muutospuheen tukemisen ja empatian osoittamisen. Kolme neljäsosaa tunnistaa väittelyn välttämisen osaksi periaatteita. Tuloksiin loi tulkinnanvaraisuutta se, että ristiriidan esille tuomista ei juurikaan tunnistettu motivoivan haastattelun periaatteeksi, kumminkin sitä käytettiin aktiivisesti vastaanottotyössä. Kiire vaikuttaa mahdollisuuteen käyttää motivoivaa haastattelua vastaanotolla. Motivoivan haastattelun ansoja, jotka ovat usein ammattilaislähtöistä ohjausta, käytetään joissakin määrin. Näillä keinoin mahdollisesti pyritään saamaan asiakkaan asiat hoidettua vastaanottoajan puitteissa. Vastaanottotyön sairaanhoitajat vastasivat koulutuksen, riittävän vastaanottoajan ja konkreettisten apuvälineiden avulla voivansa lisätä motivoivan haastattelun käyttöä työssään