Moniulotteinen kosketus päiväkodin suhteissa:kertomuksia varhaiskasvatuksen arjesta

Abstract This study focuses on touch in preschools’ relations. Relations in this study are understood as relations between the humans and the world. In these relations touch has a meaningful role. The research question is: How is touch shaped in preschools’ relations? The meaning of touch for being a human has been acknowledged, but less is known about what comes to exist through touch in the relations of preschools. This study aims to deepen existing understanding of touch as multisided, created in and creating relations in the everyday life of preschools. The study is located in the fields of childhood research and teacher research and its theoretical approach is in line with the philosophy of embodiment and narrativity. Philosophy of embodiment is reflected mainly through the writings of Maurice Merleau-Ponty. In addition, the feminist theories of embodiment and touch have inspired the study. Narrativity is understood holistically, which means that besides verbal stories, also the embodied ways to narrate are seen as meaningful. The data was collected in 2015–2018 in Finnish preschools and consists of group discussions with early childhood educators and video recordings. The results show that touch in the relations of preschools is multisided. On the one hand, touch is shaped in the situations of everyday life. On the other hand, touch is intentionally used to set boundaries and touch itself has boundaries. The touch cultures in preschools are shaped in intertwining of relations where situation and intention are meaningful. In these relations the past experiences of touch are always present. The study challenges the traditional “good touch—bad touch” dichotomy and emphasizes touch as wider relational phenomena. In addition, the study introduces the concept of love and by doing so, opens the space for reflection of the role of loving touch in the relations of preschools.Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan kosketusta päiväkodin suhteissa. Suhteisuus ymmärretään tässä sekä ihmisten välisenä että laajemmin ihmisten ja maailman välisenä suhteena, jossa kosketuksella on merkittävä rooli. Tutkimuksessa kysytään, miten kosketus rakentuu päiväkodin arjen suhteissa. Kosketuksella on osoitettu olevan merkitystä ihmisyydessä, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä tulee olemassa olevaksi kosketuksen kautta päiväkodin arjen suhteissa. Tutkimuksen tavoitteena onkin syventää ymmärrystä kosketuksesta suhteissa rakentuvana ja suhteita rakentavana, moniulotteisena ilmiönä kasvatuksessa ja myös laajemmin yhteiskunnassa. Lapsuuden- ja opettajatutkimuksen alueille paikantuvan tutkimuksen lähtökohdat ovat ruumiillisuuden filosofiassa ja kerronnallisessa tutkimuksessa. Ruumiillisuuden filosofiaa tarkastellaan erityisesti Maurice Merleau-Pontyn kirjoitusten valossa. Lisäksi tutkimusta ovat inspiroineet feministiset teoriat ruumiillisuudesta ja kosketuksesta. Kerronnallisuus ymmärretään tässä tutkimuksessa kokonaisvaltaiseksi kerronnaksi, jossa merkitystä on paitsi sanoilla myös ruumiillisella tavalla kertoa. Tutkimusaineisto, joka koostuu videoaineistosta ja päiväkotien työntekijöiden kanssa käydyistä ryhmäkeskusteluista, on koottu vuosien 2015–2018 aikana. Tutkimustulokset osoittavat, että kosketus päiväkodin suhteissa on moniulotteinen ilmiö. Kosketus syntyy arjen hetkissä, spontaanina tapana tavoitella yhteyttä toiseen. Toisaalta taas kosketus on intentionaalinen: sillä pyritään rajoittamaan, mutta kosketusta myös rajoitetaan. Päiväkodin kosketuskulttuuri rakentuu suhteiden punoutumana, jossa merkityksellistä on hetkellisyys ja intentio. Siinä ovat aina läsnä koskevien ja kosketettavien aiemmat kokemukset kosketuksesta. Tutkimus haastaa perinteisen hyvä-paha-kosketus–dikotomian sijaan pohtimaan kosketusta laajemmin suhteisena ilmiönä. Lisäksi se nostaa esiin rakkauden osana päiväkotien kosketuskulttuuria. Näin avataan keskustelu siitä, mitä rakastava kosketus päiväkodin suhteissa saa aikaan

Can I kiss a child?:balancing between different views of touch in early childhood educators’ work

Abstract Prior research has shown that touch has an important role in preschools. However, less is known about early childhood educators’ views on touch in their work. Hence, we ask what different views of touch early childhood educators narrate as a part of their work. The research material consists of three multiprofessional group discussions with educators working in Finnish preschools. The findings show how educators balanced between different views of touch. Occasionally they spoke from personal points of view: touch is intimate while an important part of their work. However, educators also spoke from professional and practical points of view: circumstances and practices influence touch, and they must tolerate touch because of the nature of their work. Additionally, educators spoke about how culture, rules, habits, and other people affect touch. The study suggests that practices of touch must be intertwined with tactful practice and treated as a multisided phenomenon in education

Kosketus päiväkodin kasvattajien kertomuksissa

Abstract This article focuses on the stories that practitioners tell about the touch in the context of professional early childhood education. Touch is a part of educational embodied practice to which personal experiences and cultural aspects intertwine. Our research is inspired by philosophy Maurice Merleau-Ponty’s philosophy of embodiment. Research data consists of two narrative group interviews. In the first group interview as a tuner of the discussion worked the video episodes’ which were filmed in practitioners’ everyday life in the day care center. These video episodes showed the moments where the practitioner and a child touched each other. In the second group interview participated the same three practitioners as in the first one. In the narrative group interviews the practitioners told and re-told their own experi ences about the touch. This proved to be significant way to reflect one’s own professional habits to touch. In the group interviews the practitioners emphasized the unconscious character of the touch, the child’s and the practitioner’s personal boundaries to the touch, the child as a touching and being touched and participating touch as a part of the pedagogy. Our research shows that becoming aware of one’s own ways to touch, the meaning of the touch in educational relationships deepens and it can be part of pedagogy in professional early childhood education.Tiivistelmä Artikkelissa tarkastelemme kasvattajien kertomuksia kosketuksesta ammatillisessa varhaiskasvatuksessa. Kosketus on osa kasvatustyön ruumiillisuutta, johon kietoutuvat kasvattajien henkilökohtaiset kokemukset ja kulttuuriset tavat koskea ja tulla kosketetuksi. Tutkimuksemme innoittajana on toiminut filosofi Maurice Merleau-Pontyn ruumiillisuuden filosofia. Aineiston muodostavat kaksi päiväkodin kasvattajien kanssa käytyä kerronnallista ryhmäkeskustelua. Ensimmäisessä ryhmäkeskustelussa keskustelun virittäjinä toimivat kasvattajien päiväkotiarjesta kuvatut videoepisodit kasvattajan ja lapsen välisistä kosketushetkistä. Toiseen ryhmäkeskusteluun osallistuivat samat kolme kasvattajaa. Ryhmäkeskustelut osoittautuivat merkittäväksi ammatillisten kosketuskäytänteiden reflektoinnin keinoksi. Ryhmäkeskusteluissa korostuivat kosketuksen tiedostamaton luonne, lapsen ja kasvattajan henkilökohtaiset rajat kosketukselle, lapsi koskettavana ja kosketettavana sekä osallistava kosketus osana pedagogiikkaa. Tutkimuksemme osoittaa, että tulemalla tietoiseksi omista ja toisten tavoista koskettaa, kosketuksen merkitys kasvatussuhteessa syventyy ja siitä voi tulla osa ammatillisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa

Touch in children’s everyday peer relations in preschools

Abstract The article explores how touch appears in children’s everyday peer relations in preschools. The narrative research material consists of video recordings produced in four Finnish preschools. Touch in children’s relations appeared as an invitation, an attempt to control and a conventional pattern. The findings show that narrative environments of the preschools produce, enable and limit touch in the children’s everyday peer relations. In terms of touch, children follow the practices created by educators and the wider society. However, the children also challenge these practices and the set limits, appearing as active agents in producing embodied acts of touch in preschools