Köyhiksi syntyneet : köyhyyden merkityksiä ylisukupolvistunutta köyhyyttä kokeneilla

Tässä tutkielmassa tarkastelen ylisukupolvisesti köyhien kokemuksia köyhyydestä. Tutkimus on laadullinen ja sen aineisto koostuu 23 tekstistä, jotka ovat osa vuonna 2019 järjestettyyn Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun osallistuneista kirjoituksista. Teksteissä ylisukupolvista köyhyyttä kokeneet kirjoittajat kuvaavat vapaamuotoisesti elämäänsä ja kokemuksiaan köyhyydestä. Tutkielmani metodologisen viitekehyksen muodostaa sosiaalikonstruktionismi ja aineiston olen analysoinut diskurssianalyysiä käyttäen. Tutkimuskysymykseni on millaisia merkityksiä ylisukupolvistunutta köyhyyttä kokeneet antavat köyhyydelle omassa elämässään. Henkisten, sosiaalisten, aineellisten ja kulttuuristen elämänhallinnan voimavarojen tavoin myös köyhyyden on todettu voivan siirtyä sukupolvelta toiselle. Ylisukupolvistunut köyhyys ja huono-osaisuus on Suomessa monitahoinen ongelma. Edellisten sukupolvien kouluttamattomuuden, työmarkkinoille liittymisen ongelmien, toimeentulon vajeiden sekä mielenterveyden haasteiden on voitu osoittaa olevan yhteydessä samankaltaisiin ongelmiin myös lapsilla. Pelkästään tilastoja ja määrällisiä mittareita tarkastelemalla ei kuitenkaan tavoiteta ylisukupolvisen köyhyyden kokonaiskuvaa. Köyhyyden monimuotoisuuden ymmärtämiseksi on tarpeen tutkia myös yksilöiden omakohtaisia kokemuksia. Ymmärrys köyhän arkipäiväisestä selviytymisestä on tärkeää niin yhteiskunnallisen päätöksenteon kuin sosiaalityön käytännönkin kannalta. Paikansin aineistosta neljä diskurssia, joissa köyhyys rakentui eri tavoin. Diskurssit olen nimennyt elämänmittaiseksi kumppaniksi, päivittäiseksi selviytymiseksi, toiseuden ja häpeän diskurssiksi sekä elämää köyhyydestä huolimatta -diskurssiksi. Kolmessa ensin mainitussa diskurssissa käsiteltiin köyhyyden vaikutuksia ylisukupolvistunutta köyhyyttä kokeneiden elämänkulkuun ja valintoihin, säästeliäisyyttä ja luopumista arjesta selviytymisen keinoina sekä köyhyyden synnyttämiä ulkopuolisuuden ja häpeän tunteita. Elämää köyhyydestä huolimatta -diskurssi haastoi muiden diskurssien sisältöjä keskittymällä siihen, mikä elämässä on hyvin köyhyydestä huolimatta. Näiden neljän diskurssin lisäksi käsittelen myös köyhyyden ja sairauden yhteen kietoutumista, sillä se nousi aineistossa merkittävään rooliin. Erityisen huolestuttavana näyttäytyi kokemus siitä, että köyhyyttä kokeneiden sairaudet saattoivat jäädä tutkimatta, tunnistamatta tai huomioimatta taloudellista tukea haettaessa. Tulosten perusteella köyhyys merkityksellistyi sitä kokeneille eri tavoin. Lapsuuden köyhyydellä nähtiin yleisesti olevan merkitystä sille, millaiseksi elämä oli muodostunut aikuisuudessa, mutta yksilöiden välisiä eroja näkyi siinä, kuinka aiempiin kokemuksiin ja sen hetkiseen köyhyyteen suhtauduttiin. Osa kirjoittajista pystyi suhtautumaan kokemuksiinsa selvästi muita positiivisemmin ja kääntämään kohtaamansa haasteet vahvuuksiksi. Tulokset osoittivat myös, että yhteiskunnallinen suhtautuminen köyhiin koettiin negatiivisena ja esimerkiksi asiointi viranomaisten sekä muiden auttajatahojen kanssa merkityksellistyi nöyryyttäväksi ja vähätteleväksi

Tuoko lapsi leivän tullessaan? : näkökulmia lapsiköyhyyteen yksinhuoltajaäitien perheissä

Tässä tutkielmassa tarkastelen kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin lapsiköyhyyden kokemusta yksinhuoltajaäitien perheissä sekä etsin köyhyyteen johtaneita syitä ja riskitekijöitä. Tutkielman aineisto koostuu 19:stä vuosina 2006-2020 julkaistusta artikkelista ja tutkimuksesta, jotka käsittelevät köyhyyttä Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Aineistosta löysin teemoittelun avulla kuusi köyhyyttä aiheuttavaa tai sitä ylläpitävää tekijää sekä neljä köyhyyden kokemukseen liittyvää ilmiötä. Köyhyyttä aiheuttavat ja ylläpitävät tekijät liittyivät koulutustasoon, työmarkkinoille osallistumiseen, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, perherakenteeseen, köyhyyden ylisukupolviseen periytymiseen sekä yhteiskunnallisiin perhepoliittisiin ratkaisuihin. Seitsemänneksi teemaksi valitsin lasten omat käsitykset köyhyyden syistä. Köyhyyden kokemusta kuvaavat ilmiöt liittyivät hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin, jokapäiväisestä elämästä suoriutumiseen sekä köyhyyden herättämiin tunteisiin. Keskeisiä köyhyydelle altistavia riskitekijöitä ovat matala koulutustaso sekä työllisyystekijät. Alhainen koulutus johtaa usein pienipalkkaisuuteen ja epätyypillisiin työsuhteisiin, jolloin tulotaso ei riitä nostamaan perhettä köyhyysrajan yläpuolelle. Työelämän muutosten myötä sellaiset työpaikat, joihin riittää matala koulutustaso, ovat myös vähentyneet, mikä voi johtaa työttömyyteen. Köyhyyden ylisukupolvinen periytyminen on lasten kannalta suuri riskitekijä. Erityisen haitallista lasten tulevaisuudelle on vanhemman pitkäaikainen toimeentulotukiasiakkuus. Aineistoni mukaan kaikkia näitä riskitekijöitä esiintyy yksinhuoltajaäitien perheissä muita useammin. Köyhyys kokemuksena läpäisee kaikki elämänalueet. Köyhyyden aiheuttama stressi ja häpeä heijastuvat sekä perheen sisäisiin että lapsen muihin sosiaalisiin suhteisiin. Erilaiset kulutusresurssit synnyttävät eriarvoisuutta, määrittävät lapsen asemaa vertaissuhteissa sekä aiheuttavat pelkoa leimaantumisesta ja ulos sulkemisesta. Lapsiperheissä koetun köyhyyden tutkiminen on tärkeää, jotta voitaisiin ajoissa puuttua riskitekijöihin, välttää vaurioittavia köyhyyden kokemuksia sekä ehkäistä köyhyyden ylisukupolvistumista