Musculoskeletal disorders and psychosocial factors at work : Effects of a participatory ergonomics intervention in a cluster randomized controlled trial

This study examined the efficacy of a participatory ergonomics intervention in preventing musculoskeletal disorders (MSDs) and changing unsatisfactory psychosocial working conditions among municipal kitchen workers. The occurrence of multiple-site musculoskeletal pain (MSP) and associations between MSP and psychosocial factors at work over time were studied secondarily. A cluster randomized controlled trial was conducted during 2002-2005 in 119 municipal kitchens with 504 workers. The kitchens were randomized to an intervention (n = 59) and control (n = 60) group. The intervention lasted 11 to 14 months. The workers identified strenuous work tasks and sought solutions for decreasing physical and mental workload. The main outcomes were the occurrence of and trouble caused by musculoskeletal pain in seven anatomical sites, local musculoskeletal fatigue after work, and musculoskeletal sick leaves. Psychosocial factors at work (job control, skill discretion, co-worker relationships, supervisor support, mental strenuousness of work, hurry, job satisfaction) and mental stress were studied as intermediate outcomes of the intervention. Questionnaire data were collected at three months intervals during the intervention and the one-year post-intervention follow-up. Response rates varied between 92 % and 99 %. In total, 402 ergonomic changes were implemented. In the control group, 80 changes were spontaneously implemented within normal activity. The intervention did not reduce perceived physical workload and no systematic differences in any health outcomes were found between the intervention and control groups during the intervention or during the one-year follow-up. The results suggest that the intervention as studied in the present trial was not more effective in reducing perceived physical workload or preventing MSDs compared with no such intervention. Little previous evidence of the effectiveness of ergonomics interventions in preventing MSDs exists. The effects on psychosocial factors at work were adverse, especially in the two of the participating cities where re-organization of foodservices timed simultaneously with the intervention. If organizational reforms at workplace are expected to occur, the execution of other workplace interventions at the same time should be avoided. The co-occurrence of musculoskeletal pain at several sites is observed to be more common than pain at single anatomical sites. However, the risk factors of MSP are largely unknown. This study showed that at baseline, 73 % of the women reported pain in at least two, 36 % in four or more, and 10 % in six to seven sites. The seven pain symptoms occurred in over 80 different combinations. When co-occurrence of pain was studied in three larger anatomical areas (neck/low back, upper limbs, lower limbs), concurrent pain in all three areas was the most common combination (36 %). The 3-month prevalence of MSP (≥ 3 of seven sites) varied between 50 % and 61 % during the two-year follow-up period. Psychosocial factors at work and mental stress were strong predictors for MSP over time and, vice versa, MSP predicted psychosocial factors at work and mental stress. The reciprocality of the relationships implies either two mutually dependent processes in time, or some shared common underlying factor(s).Tässä tutkimuksessa selvitettiin osallistavaan kehittämistapaan perustuvan ergonomiaintervention vaikuttavuutta keittiötyöntekijöiden liikuntaelinoireiden ehkäisyssä ja psykososiaalisten työolotekijöiden parantamisessa. Lisäksi tutkittiin liikuntaelinten monioireisuuden vallitsevuutta ja muutoksia ajassa sekä yhteyksiä psykososiaalisiin työolotekijöihin ja niissä tapahtuviin muutoksiin. Ergonomiainterventiotutkimus toteutettiin vuosina 2002 2005 yhteensä 119 kunnallisessa keittiössä neljässä kaupungissa. Tutkimuskeittiöistä 59 satunnaistui interventioryhmään ja 60 vertailuryhmään. Työntekijöiden määrä oli 504. Interventioryhmä kehitti omaa työtään 11 14 kuukautta. Työntekijät itse analysoivat työnsä fyysisiä ja psyykkisiä kuormitustekijöitä, suunnittelivat ratkaisuvaihtoehtoja ja toteuttivat muutokset. Päätulosmuuttujina tarkasteltiin liikuntaelinten kipua seitsemässä kehonosassa, kivuista aiheutunutta haittaa ja sairauspoissaoloja sekä liikuntaelinten väsymystä. Välitulosmuuttujina arvioitiin psykososiaalisia työolotekijöitä (työn hallinta, tietojen ja taitojen käyttömahdollisuudet, työntekijöiden väliset suhteet, esimiestuki, työn henkinen rasittavuus, kiire, stressi, työtyytyväisyys). Kyselyaineisto kerättiin kolmen kuukauden välein interventiovaiheessa ja vuoden ajan sen päättymisen jälkeen (vastausprosentit 92 - 99 %). Interventioryhmässä toteutettiin 402 muutosta. Vertailuryhmässä toteutettiin 80 muutosta normaalin toiminnan myötä. Interventio- ja seurantavaiheen aikana ei todettu systemaattista eroa missään terveysmuuttujassa tai koetussa työn rasittavuudessa interventio- ja vertailuryhmän välillä. Tulosten mukaan ryhmätyöhön perustuva (mikro)ergonomian kehittäminen ei ole vaikuttavaa liikuntaelinoireiden ehkäisyssä verrattuna tavanomaiseen toimintaan keittiötyössä. Aiempaa tieteellistä näyttöä ergonomiainterventioiden vaikuttavuudesta liikuntaelinoireiden ehkäisyssä on hyvin vähän. Psykososiaaliset työolot heikkenivät interventioryhmässä vertailuryhmään verrattuna. Epäsuotuisat vaikutukset korostuivat kahdessa interventioon osallistuneessa kaupungissa, joiden ruokahuollossa tapahtui samanaikaisesti merkittäviä organisatorisia muutoksia. Tulokset osoittavat, että samanaikaisesti organisatoristen muutosten kanssa ei tulisi toteuttaa muita työpaikkainterventioita. Aiemmin on havaittu, että samanaikaisesti usealla kehon alueella esiintyvä kipu on yleisempää kuin vain yhdellä kehon alueella koettu. Monikipuisuuden riskitekijöistä tiedetään kuitenkin vähän. Tässä tutkimuksessa lähtötilanteessa 73 % naisista raportoi kipua vähintään kahdessa, 36 % vähintään neljässä, ja 10 % 6-7 kehonosassa seitsemästä. Tutkitussa joukossa havaittiin kaikkiaan yli 80 erilaista kipujen kombinaatiota. Tarkasteltaessa kipua laajemmilla alueilla (niska/selkä, yläraajat, alaraajat), yleisintä oli kivun kokeminen kaikilla kolmella alueella (36 %). Kahden vuoden pitkittäistutkimuksessa monikipuisuuden (≥ 3 kipualuetta) vallitsevuus eri mittauskerroilla oli 50 - 61 %. Epäsuotuisat psykososiaaliset työolotekijät ja niiden heikkeneminen seurannan aikana ennustivat pysyvää monikipuisuutta ja sen lisääntymistä. Vastaavasti monikipuisuus ennusti epäsuotuisia psykososiaalisia työolotekijöitä ja niiden heikkenemistä. Havaintojen perusteella liikuntaelinkipujen ja psykososiaalisten työolojen kokemisen välillä on vahva ajallinen vuorovaikutus. Taustalla voi myös olla yhteisiä selittäviä tekijöitä

Work-Related Exposures and Sickness Absence Trajectories: A Nationally Representative Follow-up Study among Finnish Working-Aged People

The contribution of physically demanding work to the developmental trajectories of sickness absence (SA) has seldom been examined. We analyzed the associations of 12 physical work exposures, individually and in combination, with SA trajectories among the occupationally active in the Finnish nationally representative Health 2000 survey. We included 3814 participants aged 30–59 years at baseline, when exposure history to work-related factors was reported. The survey and interview responses were linked with the annual number of medically confirmed SA spells through 2002–2008 from national registries. Trajectory analyses identified three SA subgroups: 1 = low (54.6%), 2 = slowly increasing (33.7%), and 3 = high (11.7%). After adjustments, sitting or use of keyboard >1 year was inversely associated with the high SA trajectory (odds ratio, OR, 0.57; 95% 95% confidence interval, CI, 0.43–0.77). The odds of belonging to the trajectory of high SA increased with an increasing number of risk factors, and was highest for those with ≥4 physical workload factors (OR 2.71; 95% CI 1.99–3.69). In conclusion, these findings highlight the need to find ways to better maintain the work ability of those in physically loading work, particularly when there occurs exposure to several workload factors

Work-Related Exposures and Sickness Absence Trajectories: A Nationally Representative Follow-up Study among Finnish Working-Aged People

The contribution of physically demanding work to the developmental trajectories of sickness absence (SA) has seldom been examined. We analyzed the associations of 12 physical work exposures, individually and in combination, with SA trajectories among the occupationally active in the Finnish nationally representative Health 2000 survey. We included 3814 participants aged 30–59 years at baseline, when exposure history to work-related factors was reported. The survey and interview responses were linked with the annual number of medically confirmed SA spells through 2002–2008 from national registries. Trajectory analyses identified three SA subgroups: 1 = low (54.6%), 2 = slowly increasing (33.7%), and 3 = high (11.7%). After adjustments, sitting or use of keyboard >1 year was inversely associated with the high SA trajectory (odds ratio, OR, 0.57; 95% 95% confidence interval, CI, 0.43–0.77). The odds of belonging to the trajectory of high SA increased with an increasing number of risk factors, and was highest for those with ≥4 physical workload factors (OR 2.71; 95% CI 1.99–3.69). In conclusion, these findings highlight the need to find ways to better maintain the work ability of those in physically loading work, particularly when there occurs exposure to several workload factors

Strateginen työkykyjohtaminen sotemuutoksessa : Kehittämishankkeen arviointia

Strateginen työkykyjohtaminen sote-muutoksessa-hankkeessa kehitettiin työkykyjohtamista valtakunnallisesti vuosina 2019–2021 yhteensä viidessä soteorganisaatiossa. Tavoitteena oli, että sote-organisaatiot omaksuvat työkykyjohtamisen osaksi strategista johtamista, mikä luo edellytykset, toimintatavat ja seurannan välineet henkilöstön työkyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi muutoksissa. Tarkoituksena oli tukea organisaatioita kokoamaan työkykyjohtamisen malleja ja hyviä käytäntöjä sekä uudistamaan jo olemassa olevia malleja, jotta ne vastaavat paremmin toimintaa uudessa ja muuttuvassa sote-toimintakentässä. Hankkeella pyrittiin myös tukemaan organisaatiota muutoksen johtamisessa. Hankkeen toiminta perustui osallistavaan, organisaation tarpeet huomioivaan yhteiskehittämiseen, palvelumuotoilun ideaa hyödyntäen. Kohdejoukkona olivat henkilöstön työkykyjohtamisesta vastaavat henkilöt, kuten johto, esihenkilöt, henkilöstöhallinnon- ja työterveyshuollon edustajat, työkykykoordinaattorit, työsuojelupäälliköt ja -valtuutetut sekä työntekijät. Kehittämistyö rakentui paikan päällä organisaatioissa ja verkkovälitteisesti toteutetuista kehittämispajoista ja sparrauksista, vertaisoppimispäivistä ja teemawebinaareista. Sote-organisaatiot tavoittelivat työkykyjohtamiseen strategisuutta ja suunnitelmallisuutta sekä toimialueiden/yksiköiden operatiiviseen työkykyjohtamiseen yhdenmukaisuutta. Osa organisaatioista halusi kehittää työterveysyhteistyötä. Tässä raportissa kuvaamme ja arvioimme kehittämistavoitteiden laadintaa ja saavuttamista, kehittämistyötä haastaneita ja edistäneitä tekijöitä, sekä hankeprosessin onnistumista. Arviointiaineistona on hyödynnetty soteorganisaatioissa toteutettuja haastatteluja, tilaisuuksista saatua palautetta, hankkeen vastuutoteuttajien omia arviointityöpajoja, keskusteluja ja muistiinpanoja sekä työkykyjohtamisen kyselyiden tuloksia. Arvioinnin perusteella suosittelemme hankkeiden suunnittelijoille ja toteuttajille 1) ilmiöön (tässä hankkeessa työkykyjohtamiseen ja sen kehittämiseen) liittyvän tutkitun tiedon hyödyntämistä sekä 2) hankkeen tavoitteiden asettamista mitattavaan muotoon hanketta suunniteltaessa. Hankkeen alussa on tärkeää 3) varmistaa kohdeorganisaation johdon sitoutuminen ja aktiivinen osallistuminen, 4) selvittää kohdeorganisaation tarpeet, asettaa niiden omat tavoitteet sekä toiminta tukemaan tavoitteisiin pääsyä, ja 5) määrittää toteuttajien roolit ja vastuut kohdeorganisaation sisällä sekä kohdeorganisaation ja hanketta toteuttavien asiantuntijoiden välillä. Kehitettyjen toimintamallien levittäminen organisaatioon tulisi suunnitella myös hankkeen jälkeisen ajan osalta. Kehittämishankkeisiin osallistuville kohdeorganisaatioille suosittelemme, että 1) johto selvittää ja varmistaa hankkeen edellyttämät resurssit ja sitoutuu hankkeen toteutukseen, 2) organisaatio suunnittelee, miten hanke integroidaan olemassa olevaan toimintaan ja järjestelmiin sekä muihin samanaikaisiin hankkeisiin, 3) henkilöstö osallistetaan hankkeen tarpeen ja tavoitteiden määrittelyyn ja toimenpiteiden suunnitteluun, 4) organisaatiossa varmistetaan, että hankkeen toteutuksessa ovat mukana oikeat kohderyhmät ja toivotut osallistujat, ja että 5) organisaatioissa panostetaan koko hankkeen ajan hankkeen tavoitteisiin, toimintaan ja tuloksiin liittyvään viestintään

Työn ja perheen yhteensovittamisen kehityspolut sekä yhteydet työoloihin, perhetilanteeseen, terveydentilaan ja sairauspoissaoloihin

Työn ja perhe-elämän välisen rajapinnan konfliktit voivat heijastua työntekijöiden terveydessä ja työkyvyssä. Kahden seurantatutkimusaineiston avulla tarkasteltiin seuraavia teemoja: 1. millaisia kehityspolkuja työn ja perheen yhteensovittamisessa voidaan havaita kymmenen vuoden aikajänteellä, 2. mitkä työolo- ja perhetekijät ovat yhteydessä konflikteihin ja niiden kehitykseen sekä 3. ennustavatko konfliktit muutoksia terveydentilassa, työkyvyssä ja sairauspoissaoloissa. Erityisesti tutkittiin masennuksesta ja tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista johtuvia poissaoloja. Käytetyt aineistot olivat Henkilöstön hyvinvointitutkimus, jossa seurattiin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöitä, ja Helsinki Health Study (HHS), jossa seurattiin lähtötasolla 40-60-vuotiaita Helsingin kaupungin työntekijöitä eri toimialoilta

Development of physical and psychosocial job exposure matrices

Job exposure matrices (JEM) provide systematic collections of job-related exposures, including detailed information on exposures in individual occupational titles. The matrices can be used by the social insurance system and employment offices to provide data on job specific work requirements. The matrices may also be used vocational rehabilitation. Furthermore, they can be used to define priorities for workplace interventions and to identify high-risk target groups. Although the matrix was based on Finnish data it could be applicable, with some modifications, in other countries with a similar occupational structure and level of technology

Multisite pain@Work – liikuntaelimistön monikipuisuuden vaikutukset työkykyyn

Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää tuki- ja liikuntaelimistön monikipuisuuden vaikutuksia työkykyyn, käyttäen työkyvyn osoittimina sairauspoissaoloja ja siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Lisäksi tutkittiin monikipuisuuden esiintyvyyttä ja sen riskitekijöitä

Keke Kengurun liikuntaseikkailu esikouluikäisille : Vähän liikkuvien lasten motivoiminen liikuntaan liikuntainterventioiden avulla

TIIVISTELMÄ Haukka, Anne & Lamberg, Eija. Keke Kengurun liikuntaseikkailu esikouluikäisille. Vähän liikkuvien lasten motivoiminen liikuntaan liikuntainterventioiden avulla. Kevät 2013, 70 s., 8 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan kelpoisuus. Opinnäytetyön tavoitteena oli vähän liikkuvien lasten motivoiminen liikuntaan liikuntainterventioiden avulla. Kohderyhmänä olivat esikouluikäiset lapset Sillankorvan päiväkodilla ja Kerkonjoen koululla. Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen, koska alle kouluikäisten lasten kasvu- ja kehitysympäristö on muuttunut suuresti viime vuosikymmenten aikana. Samaan aikaan on herännyt huoli siitä, liikkuvatko lapset suositusten mukaisesti. Kehittämispainotteisen opinnäytetyön päätuotos oli liikuntasalkku, joka sisälsi tarvittavat liikuntavälineet ja -ohjeet viikon mittaiseen liikuntaseikkailuun. Keke Kengurun liikuntaseikkailun kautta lapsille luotiin mielikuvitusmatka, jossa he kokivat liikunnan riemua. Keke Kenguru käsinuken avulla motivoitiin lapset osallisiksi toimintaan. Opinnäytetyötä kehitettiin saadun palautteen ja havaintojen perusteella. Tutkimus osoitti, että vanhemmat ja kasvatusalan ammattilaiset pitivät liikuntaa tärkeänä osana esikoululaisten kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Vähän liikkuvien lasten motivoimiseen sekä liikunnan määrään ja laatuun tulisi kiinnittää enemmän huomiota kasvatusalan ammattilaisten keskuudessa. Mielikuva- ja satuliikunta havaittiin hyväksi liikuntamotivaation lähteeksi ja perheet kokivat yhdessä liikkumisen mielekkääksi. Virikkeelliset liikuntavälineet innostivat kokeilemaan uusia liikuntamuotoja ja liikuntaseikkailun kautta koettiin onnistumisen tunteita. Avainsanat: vähän liikkuvat lapset, varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset, liikuntakasvatus, esiopetus, orientaatiot  ABSTRACT Haukka, Anne and Lamberg, Eija. Keke Kenguru’s physical education adventure to preschool child. Motivating children who move about only a little for physical education with help of physical education interventions. 70 p., 8 appendices. Language: Finnish. Spring 2013. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Social Servises and Education. Degree: Bachelor of social Services + Kindergarten teacher eligibility. The aim of this thesis was motivating children who move only a little for physical education with help of physical education interventions. The target group was preschool children at the day care centre of Sillankorva and at the school of the Kerkonjoki. The subject of the dissertation is topical because the under school-age children's growth environment and development environment has changed greatly during last decades. At the same time people are worried about whether the children move or not according to the recommendations. The main output of the actional thesis was a physical education briefcase which contained the necessary physical education tools and instructions for the physical education adventure which took a week. Keke Kenguru’s physical education adventure to the children created an imagination trip in which they experienced the joy of the physical education. The Keke Kenguru hand puppet motivated children to move. The thesis was developed on the basis of the received feedback and observations. The study showed that the parents and the professionals of the early childhood education considered the physical education as an important part of the children’s comprehensive growth and development. More attention should be paid to the motivating of the children who move only a little and the amount and quality of the physical education. The fairy tale physical education was found to be a good source of the motivation and the families regarded the moving together as sensible. The new physical education tools inspired to try new forms of physical activity and the feelings of the success were experienced through the physical education adventure. Keywords: Children who move only a little, The recommendations of the physical education of the early childhood education, Physical education, Preschool education, Orientation