Havaintoja pohjavesialueiden sekä tekopohjavesi- ja rantaimeytyslaitosten veden laadusta

Pohjaveden laatua seurattiin noin kahden vuoden ajan kymmenellä pohjavedenottamolla, kolmella tekopohjavesilaitoksella ja yhdellä rantaimetyslaitoksella. Virtauskuvaltaan erilaisilta pohjavesialueilta kerättiin veden laatutietoja. Yhteensä tietoja kerättiin 151 alueelta. Lisäksi kerättiin veden laatutietoja kolmelta rantaimeytyslaitokselta. Pohjaveden laatu vaihtelee seurannan kohteina olleilla kymmenellä vedenottamolla huomattavasti. Veden laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat hydrogeologiset olosuhteet, pohjaveden virtauskuva, vuoden ajat ja vedenottamolta otettavan veden määrä. Virtauskuvaltaan erilaisilla pohjavesialueilla veden laatu vaihteli huomattavasti. Pohjavesi on laadultaan parasta pohjavettä ympäristöönsä purkavilla antikliinisillä pohjavesialueilla. Pohjavettä ympäristöstään keräävillä synkliinisillä ja peitteisillä pohjavesialueilla pohjaveden laatu on huonompaa. Niissä esiintyy rautaa ja mangaania ja veteen liuenneiden suolojen määrä kasvaa. Pohjanmaalla orgaanisen aineksen määrä on korkea. Hyvää raakavettä käyttävillä tekopohjavesilaitoksilla pintavesi puhdistuu orgaanisesta aineksesta hyvin ja TOC-pitoisuus laskee tasolle 2 mg/l. Huonoa raakavettä käyttävällä tekopohjavesilaitoksella ei päästä orgaanisen aineksen suhteen yhtä hyvään tulokseen. Orgaanisen aineksen hajotessa kuluu happea ja syntyy hiilidioksidia. Hiilidioksidipitoisuudet ovat kuitenkin selvästi alempia kuin TOC:n aleneman perusteella voidaan laskea. Tutkimusten perusteella vain noin 23-30 % poistuvasta orgaanisesta aineksesta hajoaa biologisesti. Humuksen määrän aleneminen näyttäisikin olevan pääasiassa humusaineiden pidättymistä maaperään. Laadultaan hyvän raakaveden rantaimeytyessä pintavesi puhdistuu orgaanisesta aineksesta maaperässä hyvin ja TOC-pitoisuus laskee tasolle 2 mg/l. Vedenottamolta otettava vesi on raudatonta ja mangaanitonta. Laadultaan huonolla pintavedellä ei päästä orgaanisen aineksen suhteen yhtä hyvään tulokseen. Vedenottamolta otettavassa vedessä on rautaa ja mangaania. Orgaanisen aineksen hajotessa kuluu happea ja syntyy hiilidioksidia. Veteen liuenneen hapen pitoisuus laskee nollaan sekä hyvän että huonon pintaveden rantaimeytyessä. Hiilidioksidia muodostuminen puhdistumisprosessissa on voimakkaampaa kuin varsinaisen tekopohjaveden muodostamisessa. Laskennallisesti voidaan arvioida, että laadultaan hyvän pintaveden rantaimeytyessä orgaanisesta aineksesta 100% hajoaa biologisesti. Laadultaan huonon pintaveden rantaimeytyessä hiilidioksidia syntyy enemmän kuin biologinen hajoaminen tuottaa. Tämä johtunee rantavyöhykkeen liejukerroksen orgaanisen aineksen hajoamisesta

Kaivon paikka. Selvitykset ja tutkimukset kiinteistön kaivon paikan määrittämiseksi

Hyvää talousvettä tuottava kaivo on välttämätön kiinteistöille, joita ei ole liitetty vesijohtoverkostoon. Oppaassa annetaan ohjeet niistä selvityksistä ja maastotutkimuksista, joita tarvitaan yhden talouden vedenhankintaa varten rakennettavan rengas- tai porakaivon paikan määrittämisessä. Oppaan päätavoite on, että ohjeet ovat käytännönläheiset ja selvät. Aluksi kuvataan pohjaveden muodostumisen periaatteita erilaisissa maa- ja kallioperäolosuhteissa sekä niiden vaikutusta kaivon sijoittamiseen ja veden laatuun.Ennen maastotutkimuksia on hyvä koota hankkeen toteuttamisessa tarvittava aineisto, kuten kartat ja tiedot kiinteistön sijaintipaikan pohjaveden laadusta.Oppaassa on lukuisia esimerkkejä erilaisiin maa- ja kallioperäolosuhteisiin oikein rakennetuista rengas- ja porakaivoista, sekä virheellisesti sijoitetuista kaivoista. Erityistä huomiota on kiinnitetty pohjaveden likaantumisriskiin tai jo tapahtuneeseen likaantumiseen.Opas on tarkoitettu kiinteistönomistajille, kuntien viranomaisille, konsulteille ja muille asiasta kiinnostuneille. Opas täydentää Suomen ympäristökeskuksen aikaisemmin julkaisemia kaivoja koskevia oppaita, ohjeita, sopimusmalleja ja mallipiirustuksia. Se ei sisällä ohjeita kaivojen rakentamisesta.Oppaassa on lukuisia piirroksia, kaavioita ja valokuvia, kun taas tekstiosuus on suhteellisen lyhyt. Kirjassa on runsaasti viitteitä kaivoveden parantamisesta sekä pohjaveden laadusta ja tutkimuksista.

Brunnsguide

Brunnsguiden har gjorts särskilt med tanke på dem som planerar att bygga en ny brunn eller restaurera en gammal. I guiden har man samlat information om grundvattenförekomst i mark och i berggrund, grundvattnets kvalitet och faktorer som försämrar kvaliteten samt valet av brunnsplatsens geografiska läge. Byggande av vanliga brunnar med cementringar finns detaljerat beskrivet och detta har illustrerats med bilder. Det finns också bilder av borrbrunnar och några övriga brunnstyper. I guiden finns dessutom beskrivet restaurerings- och underhållsåtgerder för gamla brunnar. I bilagorna finns förevisat kvalitetskrav och rekommedationer för hushållsvatten från privata brunnar, de vanligaste kvalitativa bristerna i vattnet samt åtgerder för att avhjälpa dem

Kaivo-opas

Kaivo-opas on laadittu erityisesti uuden kaivon rakentamista tai vanhan kunnostamista suunnitteleville. Oppaaseen on koottu tiivistettyä tietoa pohjaveden esiintymisestä maa- ja kallioperässä, pohjaveden laadusta ja sitä heikentävistä tekijöistä sekä kaivon paikan valinnasta. Tavallisen rengaskaivon rakentaminen on kuvattu yksityiskohtaisesti piirroksilla havainnollistettuna. Piirroksia on myös porakaivosta ja eräistä muista kaivotyypeistä. Oppaassa selostetaan lisäksi vanhan kaivon kunnostus- ja huoltotoimenpiteet. Liitteissä on esitetty yksityisten kaivojen talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset, yleisimmät veden laatuhaitat ja niiden poistamismahdollisuudet

Soranoton vaikutus pohjaveteen. Raportti V: Soranotto ja pohjaveden suojelu

Tutkimukseen liittyvät tutkimusraportit I, II, III ja IV (VYH:n monistesarja) sekä Raportti VI: Pohjavesi ja soranotto (Tutkimusraportti 1 / 1993. Ympäristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto

Kysymyksiä kaivoista - Frågor om brunnar

JULKAISUUN KUULUU KORJAUSSIVU (ERILLISENÄ TIEDOSTONA) SEKÄ 9 LIITETTÄ.Suomessa on noin puoli miljoonaa yksityistä kaivoa, joiden kunto ja veden laatu vaihtelevat. Uusia kaivoja rakennetaan haja-asutusalueella jatkuvasti. Monet vedenhankintaan liittyvät kysymykset askarruttavat jatkuvasti kaivon omistajien ja kaivoasioiden parissa työskentelevien mieliä."Kysymyksiä kaivoista" -opas on laadittu kaivon rakentajien ja kunnostajien avuksi. Oppaassa vastataan yksityisiä kaivoja ja niiden vedenlaatua koskeviin kysymyksiin. Siinä kerrotaan kaivon paikan valinnasta ja erityyppisistä kaivoista. Oppaassa neuvotaan, miten kaivo rakennetaan. Siinä käsitellään myös pohjaveden ja kaivoveden laatua, kaivoveden likaantumisen syitä sekä kerrotaan, miten kaivo kunnostetaan. Oppaassa esitellään myös kaivovedelle asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset. Teos sisältää myös rengas- ja kallioporakaivojen tekniset tyyppipiirustukset (pienennetyt)