Avoimen yliopiston väylä siltana avoimen ja tutkintokoulutuksen välillä

During its whole history, Finnish Open University education has had to negotiate its relation to degree education. It is not possible to take a degree in the Open University, but the so-called Open University gateway has been created in order to open a study path from the Open University to degree studies at the faculty. The article analyses the history of the Open University gateway and how policy makers, the academic community and other significant actors have discussed it. The data consists of different kinds of documents and public texts concerning the Open University and its gateway. The findings suggest that whereas policy actors have taken initiatives to widen the gateway, the academic community has strongly resisted this kind of ideas. This also partly explains why the gateway has remained such a narrow route to a degree, especially in some fields of study.Avoin yliopisto-opetus on tänä päivänä laaja yliopistojen koulutusmuoto, johon osallistuu vuosittain noin 70 00080 000 aikuista. Avoimen yliopiston opinnot eivät suoraan mahdollista tutkintoon tähtäävää opiskelua, vaikka niin sanottu avoimen yliopiston väylä onkin luotu avaamaan opintopolkuja avoimesta yliopistosta tutkinto-opintoihin. Tarkastelen tässä artikkelissa avoimen yliopiston historiaa tutkintoväylän näkökulmasta. Avoimen yliopiston väylä on vuosikymmenestä toiseen säilynyt hyvin kapeana reittinä tutkintoon, ja tämä artikkeli pyrkii osaltaan valottamaan, miksi väylästä ei ole tullut laajamittaisempaa reittiä yliopistojen tutkintokoulutukseen

Emme pääse politiikkaa pakoon

Politiikka on vaikutussuhteita ja vallankäyttöä, kamppailua ja kompromisseja. Politiikka on vuoropuhelua ja neuvotteluja siitä, mitä voidaan tehdä ja millaisiin toimiin päätetään ryhtyä. Keskustelu tiivistyy usein resurssien jakoon ja kysymyksiin siitä, mihin ollaan valmiita käyttämään rahaa

Yliopiston reunalla. Tutkimus suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumisesta

Avoin yliopisto on koulutusmuoto, johon kuka tahansa voi osallistua ja jossa voi suorittaa yliopistotasoisia opintoja. Avoimen yliopiston ideassa keskeistä on koulutuksellisen tasa-arvon edistämisen tavoite. Tämän tutkimuksen tehtävänä on kuvata ja analysoida suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumista. Tutkimuksella etsitään vastauksia kolmeen kysymykseen: 1. Millaisten vaiheiden kautta avoin yliopisto on muotoutunut? Mitä avoimen yliopiston historiassa on tapahtunut ja millaista keskustelua näistä tapahtumista on käyty? 2. Millaisia diskursseja avointa yliopistoa koskeneessa keskustelussa voidaan tunnistaa ja miten eri toimijatahot ovat näihin puhetapoihin kiinnittyneet? 3. Millaisena koulutuksellisen tasa-arvon toteuttajana avoin yliopisto näyttäytyy tutkimusaineiston valossa? Tutkimuksen aineisto koostuu erilaisista julkisista teksteistä. Aineistossa on mukana useita erilaisia tekstityyppejä: komiteanmietintöjä ja työryhmäraportteja, korkeakoululaitoksen kehittämissuunnitelmia, muita suunnitteluasiakirjoja, tutkimuksia, selvityksiä, puheenvuoroja ja esitelmiä sekä lehtikirjoituksia. Täydentävänä aineistona on lisäksi käytetty tilastoja. Tutkimusaineistoa on analysoitu diskurssianalyysillä. Keskeisenä lähtökohtana analyysissa on, että tekstien avulla tuotetaan avointa yliopistoa koskevia käsityksiä ja merkityksiä. Nämä merkitykset myös muuttuvat ajassa. Aineiston analyysin tuloksena avoimen yliopiston historiassa voidaan erottaa erilaisia vaiheita ja näiden vaiheiden välisiä taitekohtia. Ensimmäiseksi murrokseksi avoimen yliopiston historiassa voidaan paikantaa avoimen yliopiston synty, joka ajoittui 1970-luvun alkupuoliskolle. Avoin yliopisto sai vakiintuneet puitteensa vasta 1980-luvun puolivälissä, jolloin se organisoitiin osaksi yliopistojen täydennyskoulutusta. Tämä voidaan nähdä avoimen yliopiston historian toisena murroksena. Kolmas murros ajoittui 1990-luvulle, jolloin avoimen yliopiston resursointi muuttui ja nuoret tulivat sen näkyväksi opiskelijaryhmäksi. Tämä murros problematisoi avoimen yliopiston ja tutkintokoulutuksen suhteen aiemmasta poikkeavalla tavalla ja avoimen yliopiston tutkintoväylä nousi keskeiseksi keskusteluteemaksi. Tämä jännite purkautui tultaessa 2000-luvulle, ja tutkinnonuudistuksen yhteydessä avoimen yliopiston väylä sai paikkansa suhteessa kahden syklin tutkintoihin. Nyt elämme tutkinnonuudistuksen jälkeistä aikaa, jolloin avoimen yliopiston väylä vertautuu paljolti maisterikoulutuksiin. Kysymys aikuisten asemasta suhteessa tutkintokoulutukseen on kuitenkin edelleen ajankohtainen. Esillä ovat etenkin kysymykset aiemmin opitun tunnustamisesta, aikuisten ohjauksesta sekä avoimen yliopiston suhteesta työ- ja elinkeinoelämään. Keskustelussa avoimesta yliopistosta on paikannettavissa erilaisia positioita, jotka määrittävät avoimen yliopiston merkitystä ja tehtävää. Näitä positioita voidaan nimittää diskursseiksi, jotka konstituoivat avoimen yliopiston paikkaa yliopistokoulutuksen kentällä. Aineistosta on paikannettu neljä eri diskurssia: (1) akateemisia arvoja painottava yliopistollinen diskurssi, (2) osallistumisen tasa-arvoa korostava sivistyksellisen demokratian diskurssi, (3) yksilöllisiä mahdollisuuksia ja innovatiivisuutta korostava joustavuuden diskurssi sekä (4) työelämää, taloudellisuutta ja statusta korostava tehokkuuden diskurssi. Nämä diskurssit käyvät aineiston teksteissä keskinäisiä neuvotteluja ja kantavat merkityksiä suhteessa toisiinsa. Diskurssien välisiä suhteita voidaan kuvata kahden eri dimension kautta. Yhtäältä vastakkaisiksi arvoiksi asettuvat akateeminen eksklusiivisuus ja koulutuksellinen tasa-arvo. Toisena ulottuvuutena on koulutuksen arvottaminen sivistyksen versus hyödyn näkökulmasta. Avoimen yliopiston tehtävä tasa-arvon edistäjänä on eri aikoina mielletty eri tavoin. Avoimen yliopiston historiassa sen merkitystä ja tehtävää on kehystetty erilaisin puhetavoin, ja eri diskurssipositioiden vuoropuhelun kautta myös avoimen yliopiston tasa-arvotehtävästä on eri aikoina keskusteltu eri tavoin. Avoimen yliopiston alkuvaiheessa sen tehtävänä näyttäytyi sivistyksellisen demokratian turvaajana toimiminen. Kun avoimen yliopiston kurssit käynnistyivät, määrittyi toiminta selkeästi aikuisten koulutukseksi. Avoin yliopisto määrittyikin nyt aikuisten toiseksi mahdollisuudeksi hankkia koulutusta, jota vaille he olivat nuorempina jääneet. Avoimen yliopiston puitteiden lukkoonlyömisen jälkeen keskustelussa nousi vahvasti esiin toiminnan ja opetusmuotojen kehittäminen. Avoin yliopisto määrittyikin nyt aikuisten monipuoliseksi ja joustavaksi koulutusmahdollisuudeksi. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien luominen näyttäytyi innovatiivisena, dynaamisena ja eteenpäinpyrkivänä toimintana, jossa otettiin huomioon aikuisten erilaiset tarpeet. Relander-ohjelman myötä avoimen yliopiston julkilausuttu tehtävä nimenomaan aikuisten kouluttajana kuitenkin muuttui. Avoin yliopisto näyttäytyi nyt yksilöllisiä tarpeita palvelevana mahdollisuuksien talona, jossa oli sijaa kaikille. Tärkeäksi määrittyi myös opiskelun tavoitteiden ja motiivien moninaisuus. Tutkinnon suorittamisen avoimen yliopiston opintojen kautta tuli olla realistisesti mahdollista. Viimeisimmän murroksen jälkeen avoin yliopisto määrittyy yhä selvemmin työelämän sekä alueellisten tarpeiden kautta. Avoin yliopisto näyttäytyy joustavana ja erilaisia tarpeita palvelevana opiskelufoorumina. Avoin yliopisto palvelee paitsi yksilöiden, myös työelämän ja yritysten tarpeita sekä on osaltaan turvaamassa alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan avointa yliopistoa, sen historiaa ja siitä käytyä keskustelua erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. Yhtenä keskeisenä tuloksena on, että avoimen yliopiston paikka on ollut aina jollakin tavalla marginaalissa. Tätä ilmentää mm. yliopistollisuuden ja tasa-arvon välinen jännite, jonka ympärille avointa yliopistoa koskeva keskustelu paljolti on järjestynyt. Ylipäätään aikuisten asemaa yliopistossa määrittää tietty epämukavuus ja täyden legitimiteetin puute erityisesti suhteessa tutkintokoulutukseen. Aikuisten koulutuksesta puhutaan yliopiston yhtenä perustehtävänä ja retorisesti voidaan todeta tämän tehtävän tärkeys. Aikuinen opiskelija aiempine osaamisineen ja osaamistarpeineen positioituu kuitenkin yliopistokoulutuksen ja työelämän väliselle rajapinnalle. Aikuisen paikka määrittyykin yliopiston ytimeen nähden selvästi marginaaliin.On the Edge of University. A study on the shaping of the Finnish open university system Open university is a form of education in which anyone may participate and in which university-level credits can be earned. The key issue in the open university concept is the objective of promoting educational equality. The aim of this study is to depict and analyse the shaping of the Finnish open university system. The study will attempt to find answers to three questions: 1. Through what kinds of stages has the open university system taken shape? What has happened in the history of this system and what has been discussed on these circumstances? 2. What kinds of discourses can be identified in discussion concerning the open university system and how have the different acting bodies focused on these discussions? 3. What kind of implementing body of educational equality does open university portray itself as in light of the research material? The research material consists of various public texts. It includes several different types of texts: committee and working group reports, development plans of higher education institutions, other planning documents, studies, accounts, speeches and presentations as well as articles and writings. Statistics have also been utilised as a supplementary set of materials. The research material has been analysed by using discourse analysis. The main point of departure in this analysis is that by using the texts, meanings and concepts concerning open university can be produced. These meanings also change in time. As a result of the analysis of the material, different stages and the turning points between these stages can be differentiated in the history of the open university system. In the history of this system, its establishment can be pinpointed as the first development, which took place in the beginning of the 1970s. The open university system did not get its established framework until the mid-1980s, whereupon it was organised as part of university continuing education. This can be seen as its second development. The third development occurred in the 1990s, whereupon the resourcing of open university changed and the noticeable student group began to consist of young people. This development problematised the relationship between the open university system and degree programmes in a different manner than before, and the path to getting a degree through open university rose up as a central theme of discussion. This tension fell through upon entering the 21st century, and with the degree reform, the path of the open university system was given its position in relation to the twocycle degree system. We are now living in a time after the degree reform, whereupon the open university path is largely compared to Master’s programmes. The question concerning the position of adults in relation to a degree programme is still however topical. There are still questions pertaining to the recognition of previous studies, the supervision of adult students and also the relationship of open university to working life and business. In discussions on the open university system, there are different positions that can be identified which define its meaning and function. These positions can be called discourses which constitute the place of open university in the field of university education. Four different discourses have been identified in the research material: (1) university discourse that stresses academic values, (2) a discourse of educational democracy that emphasises the equality of participation, (3) a discourse of flexibility that emphasises individual opportunities and innovation, and (4) a discourse of efficiency which emphasises working life, economic efficiency and status. These discourses engage in mutual negotiations in the texts of the research material and carry meanings in relationship to each other. The relationships between the discourses can be described through two different dimensions. First, academic exclusiveness and educational equality are set as opposing values. For the second dimension, it is the valuing of education from a civilisation versus benefit perspective. The function of the open university system as a promoter of equality has been understood in different ways at different times. In the history of open university, its role and function have been framed with various speeches, and through the dialogue of various discourse positions, there have been different discussions at different times on the open university system function of equality. In the beginning stage of the open university system, its function appeared to act as a protector of educational democracy. When open university courses started up, its activities were clearly defined as adult education. Open university was thus now defined as a second opportunity for adults to seek education which they had been deprived of when they were young. Following the establishment of open university framework, the development of action and forms of education was strongly highlighted in discussion. The open university system was thus now defined as a diverse and flexible educational opportunity for adults. The establishment of equal opportunities portrayed itself as an innovative, dynamic and ambitious course of action in which the different needs of adults were taken into account. Through the Relander programme, the affirmed function of open university specifically as an educator of adults however changed. Open university portrayed itself now as a house of possibilities serving individual needs which had room for everyone. The diversity of study motives and objectives was also found to be significant. Completing a degree though open university studies had to be realistically possible. After the latest development, the open university system is defined more and more clearly through working life and regional needs. Open university portrays itself as a flexible study forum that also caters to different needs. Open university not only caters to the needs of individuals but also working life and businesses, and it is also safeguarding regional competition and vitality. This study examines the open university system, its history and discussion concerning it, especially from an equality point of view. One main conclusion is that the position of the open university system has always been in some way marginal. This is exemplified by, e.g., the tension between academia and equality, around which discussion concerning open university has largely been organised. In general, the position of adults at university has been defined by a certain awkwardness and a lack of complete legitimacy, especially in relation to degree programmes. Adult education has been spoken about as one basic function of the university system, and the importance of this function can be rhetorically stated. An adult student having previous knowhow and skills needs will, however, be positioned on the boundary between university education and working life. In regard to the core of the university system, the adult’s position is thus placed on the margin.Siirretty Doriast

Ryhmätyö oppimistapana yliopistossa

Kirjoituksessa eritellään aikuiskasvatustieteen perusopintojen opintojaksoa, jossa keskeisenä työmenetelmänä on ryhmätyö, ja jossa ryhmätyötaitojen kehittäminen on myös yhtenä oppimistavoitteena. Opiskelijoiden kirjoittamien itsereflektiotekstien pohjalta voidaan todeta, että ryhmätyön onnistumisen kannalta keskeisiä tekijöitä olivat opiskelijoiden sitoutuminen ryhmän yhteiseen työskentelyyn sekä sopivaksi koettu työn- ja vastuunjako. </p

University open to everyone? The equalising and unequalising tradition of the Finnish open university education

Open university education in Finland is a unique opportunity that offers possibilities for everyone, regardless of age or prior education. Open university education has grown into a substantial form of activity in higher education institutions. However, its position has been controversial. The relation of the open university to degree education has especially been a disputed issue. Based on previous research, this article describes the open university education system in Finland and discusses the questions related to its organisation, mission, history and students. The article concludes with reflections on the future of open university education and speculates with a possible scenario concerning its position in enhancing the openness of higher learning in Finland. </p

Emme pääse politiikkaa pakoon

Politiikka on vaikutussuhteita ja vallankäyttöä, kamppailua ja kompromisseja. Politiikka on vuoropuhelua ja neuvotteluja siitä, mitä voidaan tehdä ja millaisiin toimiin päätetään ryhtyä. Keskustelu tiivistyy usein resurssien jakoon ja kysymyksiin siitä, mihin ollaan valmiita käyttämään rahaa.</p

Market-Making Practices of Private Tutoring in Finland : Commercialization of Exam Preparation in Admission to Higher Education

Peer reviewe

Valmennuskurssit ja koulutuskuluttajuus: tutkimus kurssijärjestäjien puhetavoista

Kilpailu opiskelupaikoista yliopistoissa on kireää, ja suosituimpiin koulutuksiin valituksi tulee vain murto-osa pyrkijöistä. Koulutusvalintoja rajaaviin konkreettisiin reunaehtoihin kuuluvat korkeakoulujen ja erityisesti yliopistojen opiskelijavalintakäytänteet, joissa keskeisellä sijalla Suomessa ovat tähän asti olleet valinta- ja pääsykokeet. Niiden mahdollistamana on toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheeseen rakentunut yksityinen valmennuskurssijärjestelmä. Artikkelissa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin, miten koulutuskuluttajuus, piilokoulutus ja koulutuksen yksityistyminen rakentuvat valmennuskurssijärjestäjien haastattelupuheessa. Aineiston analyysissa haastattelupuheesta tunnistettiin neljä diskurssia: tukidiskurssi, liiketoimintadiskurssi, sosiaalisen vastuun diskurssi sekä yksilöllisen vastuun diskurssi. Hakutilanteet rakentuivat yksilöllisiksi ratkaisuiksi, joissa rakenteelliset eriarvoisuudet palautettiin yksittäisen koulutuskuluttajan vastuun tasolle ja yksilöpsykologisiksi ominaisuuksiksi. </p

Valmennuskurssit ja koulutuskuluttajuus : tutkimus kurssijärjestäjien puhetavoista

Kilpailu opiskelupaikoista yliopistoissa on kireää, ja suosituimpiin koulutuksiin valituksi tulee vain murto-osa pyrkijöistä. Koulutusvalintoja rajaaviin konkreettisiin reunaehtoihin kuuluvat korkeakoulujen ja erityisesti yliopistojen opiskelijavalintakäytänteet, joissa keskeisellä sijalla Suomessa ovat tähän asti olleet valinta- ja pääsykokeet. Niiden mahdollistamana on toisen asteen ja korkeakoulutuksen nivelvaiheeseen rakentunut yksityinen valmennuskurssijärjestelmä. Artikkelissa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin, miten koulutuskuluttajuus, piilokoulutus ja koulutuksen yksityistyminen rakentuvat valmennuskurssijärjestäjien haastattelupuheessa. Aineiston analyysissa haastattelupuheesta tunnistettiin neljä diskurssia: tukidiskurssi, liiketoimintadiskurssi, sosiaalisen vastuun diskurssi sekä yksilöllisen vastuun diskurssi. Hakutilanteet rakentuivat yksilöllisiksi ratkaisuiksi, joissa rakenteelliset eriarvoisuudet palautettiin yksittäisen koulutuskuluttajan vastuun tasolle ja yksilöpsykologisiksi ominaisuuksiksi