Sosiaalisen median vaikutukset matkakohteen valintaan, esimerkkinä Suomi

Tiivistelmä. Sosiaalinen media ja matkailu ovat maailmalla kasvavia trendejä, ja niiden rooli vahvistuu ihmisten elämissä vuosi vuodelta. Tämä kirjallisuuskatsaus perehtyy sosiaalisen median ja matkakohteen valinnan väliseen suhteeseen. Sosiaalinen media voidaan määritellä avoimena, osallistavana ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen sekä keskusteluun kohdistuvana yhteisönä. Sosiaalisen median erilaisten palveluiden kautta, kuluttajat voivat luoda yhteisöjä ja pitää yhteyttä niin muihin kuluttajiin kuin palveluntarjoajiin. Sosiaalisen median palveluissa tapahtuu markkinointia sekä yritysten kuin yksilöidenkin toimesta. Markkinoinnille sosiaalinen media mahdollistaa kuluttajan ja yrityksen välistä keskustelua. Muun muassa palautteeseen ja kysymyksiin, voi saada vastauksia sosiaalisen median kautta jopa reaaliajassa. Matkailumarkkinointia tapahtuu valtioiden virallisten matkailumarkkinoijien, matkailuyritysten ja yksilöiden toimesta. Yksityishenkilöt jakavat omia matkailukuviaan sosiaalisen median verkostopalveluissa. Heidän käyttäessä muun muassa hashtageja ja paikkamerkintöjä, myös muut kyseisestä matkakohteesta kiinnostuneet kuluttajat näkevät tämän sisällön. Viralliset matkailumarkkinoijat markkinoivat matkakohteita niiden vetovoimatekijöiden avulla sopiville kohderyhmille. Lappia markkinoidaan esimerkiksi sen eksoottisen luonnon perusteella, kun taas pääkaupunkiseutua arkkitehtuurin avulla. Matkailumarkkinoinnin määrä lisääntyy sosiaalisessa mediassa koko ajan, ja niin myös sosiaalisen median vaikutus matkakohteen valintaan. Kirjallisuuskatsaus sijoittuu matkailumaantieteen kenttään, käsitellen pääosin matkailuun liittyvää sosiaalisia jataloudellisia ulottuvuuksia. Lisäksi sekä sosiaalista mediaa että matkakohdetta voidaan käsitellä paikkoina, joka tuo tutkimusaiheen myös lähemmäs ihmismaantieteen kenttää

Rethinking transport:towards clean and inclusive mobility (Highlights of the 2020 Transport Research Arena conference)

Non peer reviewe

Novel stress corrosion testing method for high‐strength steels

Abstract This paper presents a novel TFT (tuning fork test) stress corrosion testing method, which was developed for classifying martensitic high‐strength steels. The novel method was developed by applying finite element calculations to optimize a tuning fork geometry to enable accurate stress adjustment with simple inexpensive equipment. Different steels were exposed to cathodic hydrogen charging conditions with various elastic tensile stress levels that were achieved by displacement control. All steels exhibited hydrogen‐induced stress corrosion cracking after exceeding a material‐specific threshold stress level that decreased linearly with increasing hardness

Hydrogen‐induced stress corrosion cracking studied by the novel tuning‐fork test method

Abstract A novel tuning‐fork test method was developed to study hydrogen‐induced stress corrosion cracking of high‐strength steels. Special tuning‐fork specimens are designed to enable accurate stress adjustment via constant displacement under cathodic hydrogen charging conditions. In this study, the testing method is further developed, making the potentiostatic hydrogen charging possible through the modifications of the corrosion cell. Different direct‐quenched, low‐ and medium‐carbon steel grades, with a hardness range of 300–550 HBW, are investigated with both galvanostatic and potentiostatic hydrogen charging techniques. For each steel grade, the lowest fracture stress and highest no‐fracture stress are determined. Both hydrogen charging techniques produce similar results, and it is observed that the fracture stress decreases with the increase in hardness. However, the potentiostatic technique produces larger differences between the lowest fracture stress results, thus having a better resolution

Effect of prior austenite grain morphology on hydrogen embrittlement behaviour under plastic straining in as-quenched 500 HBW steels

Abstract Prior austenite grain (PAG) structure is an important factor influencing hydrogen embrittlement (HE) susceptibility of ultrahigh-strength steels. In this study, the effect of PAG shape and size on HE behaviour is investigated using a novel tuning-fork testing method and hydrogen thermal desorption spectroscopy (TDS). Different PAG structures were acquired via re-austenitization (860°C = A860, 960°C = A960) and rapid quenching of an as-received 500 HBW direct-quenched (DQ) steel, which has an auto-tempered lath-martensitic microstructure and elongated PAG morphology. Fractography reveals different crack propagation mechanisms depending on the PAG shape. With the elongated PAG structure, hydrogen-induced crack propagation transverse to elongated PAGs was transgranular quasi-cleavage. Propagation was partially intergranular with the equiaxed PAG structures, regardless of the PAG size, leading to equally faster fracture. The TDS results show that there are no significant differences between the total hydrogen contents, but re-austenitized A860 and A960 steels contain a higher fraction of weakly trapped hydrogen. This indicates that the PAG boundaries are not the dominant hydrogen traps, and the different crack propagation mechanisms are rather linked to the geometrical shape of the grain structure