Kirjolohen istuttamisen vaikutukset lohikaloihin

Tiivistelmä. Kalojen levittäytyminen uusille alueille on hidasta, sillä niiden täytyy uida ensin alas mereen ja sen jälkeen nousta ylös toiseen vesistöön. Ihminen on kuitenkin helpottanut kalojen levittäytymistä siirtämällä luonnonkaloja ja istuttamalla viljeltyjä kaloja uusille elinalueille. Lajien vieminen niiden luontaisen elinympäristön ulkopuolelle on maailmanlaajuinen ilmiö. Esimerkiksi lohikaloja (Salmoniformes) on istutettu ympäri maailmaa jo yli sadan vuoden ajan. Ensimmäiset istutukset lohikaloilla tehtiin Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Kirjolohen (Oncorhynchus mykiss) alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Amerikan länsirannikolta Venäjän itäosassa sijaitsevalle Kamtšatkan niemimaalle. Nyt sitä on istutettu 97 eri maahan ja se on onnistunut muodostamaan populaatioita viidelle eri mantereelle ja useille saarille. Kirjolohi vakinaisti paikkansa Suomen kalataloudessa 1960-luvulla, kun sen viljely ruokakalaksi ja ongittavaksi aloitettiin. Suomen kalataloudessa sen merkitys on ollut suurempi kuin minkään muun lajin. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on listannut kirjolohen sadan invasiivisimman vieraslajin listalle. Kirjolohen istuttamisen vakavimmat vaikutukset kohdistuvat muihin lohikaloihin. Se muokkaa lajienvälisiä vuorovaikutuksia ja vaikuttaa alkuperäisten lohikalojen elinympäristön valintaan ja käyttöön, ravinnonhankintaan, kasvuun, lisääntymiseen, tiheyteen sekä selviytymiseen. Kirjolohen istuttamisen vaikutuksia selitetään usein kirjolohen ja alkuperäisten lohikalojen välisellä kilpailulla. Kirjolohi ei kuitenkaan aina vaikuta alkuperäisiin lajeihin negatiivisesti. Jos kirjolohella ja alkuperäisellä lajilla on luontaisesti erilaiset ekolokerot, kirjolohen istuttaminen ei vaikuta kyseessä olevaan lajiin. Joissakin kalayhteisöissä on myös vapaita ekolokeroita, jolloin kirjolohi voi muodostaa populaation riistämättä ekolokeroa alkuperäisiltä lohikaloilta. Kirjolohi-istutuksia tehtäessä tarvittaisiin lainsäädäntöä, jota toteutetaan tehokkaasti, jotta kirjolohen vaikutukset alkuperäisiin lajeihin pysyisivät kontrollissa. On mahdollista, että vaikutukset muuttuvat tulevaisuudessa, mutta miten, on vaikea ennustaa. Yleisesti viljely- ja istutustoiminta ovat kuitenkin tarpeellisia esimerkiksi uhanalaisten lajien ja muotojen suojelemisessa

Kaupungin kulttuuripolitiikka alueiden välisen kilpailun aikakaudella:Oulun kulttuurin ja luovuuden suhde alueen kilpailukykyyn

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Oulun kulttuuripolitiikkaa ja sen tulevaisuuden suuntaa alueiden välisen kilpailun ja luovan talouden aikakaudella. Aihe on ajankohtainen, sillä Oulun kaupunki on tilanteessa, jossa kulttuurin avulla kaupungin imagoa ja brändiä yritetään saada pehmeämmäksi. Viimeaikaisten tutkimusten valossa kulttuuri lisää alueen houkuttelevuutta. Oulun kaupunki on hakenut Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026 ja hankkeen tavoitteena on saada kaupungista veto- ja pitovoimaisempi. Tässä tutkielmassa haluttiin selvittää, miten Oulun kulttuuripolitiikka nähdään suhteessa alueen kilpailukykyyn, mistä tekijöistä suhde kilpailukyvyn koostuu ja millainen kulttuuripoliittinen suunta Oulussa on havaittavissa. Aiheen kannalta olennaisia käsitteitä ovat kulttuuri, kulttuuripolitiikka, luova talous, alueiden välinen kilpailu, alueellinen identiteetti ja imago. Aihe rakentuu globalisaation ajaman alueiden välisen ja luovan taloudellisen kilpailun ympärille, jonka seurauksena alueet etsivät keinoja pärjätä kansallisesti ja kansainvälisesti säilyttääkseen elinvoimaisuutensa. Kulttuuripolitiikalla nähdään kilpailussa välineellinen rooli, mutta haastavaa on ymmärtää kulttuurin käsite. Tutkielma on laadullinen ja ilmentää konstruktivistista tieteenfilosofiaa. Aineisto on kaksiosainen, jonka ensimmäisen osan muodostavat Oulun kaupunkistrategia 2026 ja Oulun kulttuuristrategia 2030. Aineiston toinen osa koostuu yhdestätoista asiantuntija- ja edustajahaastattelusta. Molemmille aineistoille tehtiin diskurssianalyysi, jonka tuloksena muodostui viisi esille noussutta diskurssia: kulttuuri-sanan kohtaamat haasteet Oulussa ja mahdollinen muutos (1), kulttuuripoliittinen murros käsillä (2), kulttuuripolitiikan hyväksyminen välinearvon kautta (3), kotiseutuylpeys oululaisuuden ytimessä (4) ja muiden alueiden jalanjäljissä yliyrittämiseen asti (5). Tutkielman tulokset ovat pitkälti linjassa kirjallisuuden kanssa. Kulttuuripolitiikalla nähdään välineellinen arvo suhteessa alueen kilpailukykyyn myös Oulussa. Kulttuuripolitiikalle haetaan edelleen hyväksyntää politiikassa ja kulttuuri-sanaa osittain vieroksutaan. Diskursiivisten ja konkreettisten tekijöiden kautta Oululle on muodostunut ominainen kulttuuripoliittinen tilanne, joka näyttää olevan murrosvaiheessa. Kulttuurin käsitteen ymmärtäminen kulttuuripolitiikan ja alueiden välisen kilpailun yhteydessä korostuu, mutta kulttuurin laaja ymmärtäminen saattaa vaikeuttaa kulttuuripoliittista toimintaa entisestään. Kulttuuripolitiikan välineellinen arvo nähdään kirjallisuudessa ajoittain negatiivisessa valossa, mutta Oulussa välinearvolla nähdään myös hyviä puolia ja kehitystä eteenpäin vievää voimaa. Pehmeitä vetovoimatekijöitä korostava kulttuuritoiminta tulee näyttäytymään luultavimmin pehmeämpänä imagona vasta myöhemmin

Suomen maatalouden ympäristöpolitiikan kehitys kohti ilmastoystävällisyyttä

Tutkielman ydinkysymyksiä ovat miten Suomessa toteutuu maatalouden ympäristöpolitiikan ilmastoystävällisyys ja kuinka Euroopan unioni vaikuttaa päätöksentekoon. Tutkielman tavoitteena on selvittää maatalouden ympäristöpolitiikan kehitys ilmastomyönteisempään suuntaan. Lähestyn aihetta selvittämällä maatalouden ympäristöpolitiikan piirissä laadittuja strategioita, jotka pyrkivät ohjaamaan kehitystä. Esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriön laatima Maatalouden ilmasto-ohjelma sanelee koko ruokajärjestelmän energiatehokkuuden. Maatalouden ympäristöpolitiikka ei saa vain sopeutua ilmastonmuutokseen, vaikka kasvukausien pidentyminen Suomessa luo osittain lisää mahdollisuuksia maataloudelle. Tutkielman lähtökohtina ovat Suomen maatalouden tila, maatalouden vaikutus ilmastonmuutoksen edistäjänä ja ilmasto- ja ympäristöpolitiikka Suomessa. Käsittelen tutkielmassa globaalin ruuantuotannon ongelmia ja kehitystä agroekologisen maatalouden, geenimodifioitujen organismien ja kestävän peltoenergian näkökulmasta. Perehdyn globaalin ruuantuotannon ja Euroopan unionin maatalouspolitiikan vaikutuksiin Suomen maatalouteen. Tutkielmassa on katsaus tulevaisuuden maatalouteen kaupunkimaatalouden kautta. Tutkielman myötä selvisi, että Suomi ottaa maatalouden ympäristöpolitiikassa ympäristön ja ilmaston erinomaisesti huomioon. Tämä tapahtuu myös energiapolitiikan kannalta. Kysymyksiä herättivät EU:n tuet, joita kohdistetaan isommille maatiloille, vaikka tavoitteena on saada lisää luomutuotanto- ja lähiruokapainotteista maataloutta. Tulevaisuudessa kaupunkimaatalous on saatava mahdolliseksi kaikille ja GMO-asenteita on muokattava. Luomumaatalouden ja tehomaatalouden erojen tutkimusta sekä ilmastopolitiikan ja energiapolitiikan yhtenäistämisen tutkimusta tarvitaan lisää